lauantai 30. huhtikuuta 2011

Wazzuup



Vappu on täällä, ja Antonin teekkarilakissa jälleen yksi solmu enemmän.

Iloista vappua kaikille!

Heights of Edinburgh




Kiipesimme eräänä iltapäivänä Nelsonin muistomerkille. Muistomerkki ei nyt ollut sen kummempi, joten ei siitä sen enempää, vaan enemmänkin puita. Puita, ne olivat kivoja, kuten eräs suomalaisturisti sanoi kadulla paikallisista kukkaistutuksista "ihan normaalia, mutta kivaa". Skottien puut olivat myös ihan normaaleja, mutta kivoja. Tällaisia "pehkoja" meillä ei näykään. Toinen erityinen huomio liittyen puihin oli se, että skottien puut olivat viiden eri vihreän värisiä, aika epänormaalia, mutta kivaa.





Nelsonin muistomerkiltä käsin katselimme mielenkiintoista vuorta. Vaeltamisesta innostuneena suuntasimmekin seuraavana päivänä Edinburghin korkeimmalle kohdalle eli tulivuoren purkautumisen myötä syntyneelle Anthur's Seat'lle. Vuori ei nyt mitenkään hirveän korkea olllut, vajaat 300 metriä, mutta näkymät sen päältä olivat kuitenkin kivat. Ja, ehkäpä juuri sinne nouseminen oli kaikista parasta.




Mietimme kiivetessämme, miksi vuorten valloittaminen onkaan niin mukavaa ja rentouttavaa. Vastauksina tiivistyi näin: vuorilla aurinko paistaa paljon kirkkaammin, ilma on puhtaampaa ja ihmisten ilmeet iloiset. Kaikki nauttivat korkealla olemisesta, hulppeista maisemista, huipun saavuttamisesta ja valokuvien räpsimisestä.



Vuorikiipeilyn jälkeen onkin hyvä valoittaa vähän skottilaista ruokakulttuuria. Lemppariruokia olivat uppopaistetut makkarat, uppopaistetut kananmunat, uppopaistetut verilätyt, uppopaistetut pekonit, tomaattimehussa olevat pavut sekä jälkiruoaksi uppopaistettua Mars-patukkaa. Hiukopalana puolestaan saattoi ostaa uppopaistettuja ranskanperunoita tomaattikastikepavuilla ja cheddar-juustolla. Rasvaa ruoissa ainakin riitti.






Meidänkin ruokavaliomme valitettavasti koostui liiasta rasvasta. Pubista ostettu hampurilainen oli hyvää, uppopaistettu Mars-patukka äklön makeaa ja ranskalaiset yllättävän hyviä pavuilla (lieneekö ollut syy sitten cheddarissa, mene ja tiedä). Maistoimme myös skottien kansallisruokaa eli hairy cow'n (ns. karvalehmän) jauhelihaa perunamuusilla ja vihanneshöystöllä. Oli melko tuhtia tavaraa!






Onneksi lopulta sai myös oikeaa ruokaa ja skotlantilaista pullovettä. :D

Alla myös muutama kuva Edinburghin kukkasista. Kannattaa siis vilkaista tätä.

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Flowers of Edinburgh






Kukkasia, ihania kukkasia suoraan Skotlannista. :)

Edinburghin erikoisuuksia





Historian lisäksi Edinburghissa oli upeaa luontoa. Kävelimme puistoissa, ihastelimme puistoissa kasvavia kukkia sekä jälleen rakastuin kukkiviin kirsikkapuihin. Kirsikkapuita Skotlannissa oli tosi paljon niin kaupungeissa kuin omakotitalojen pihoillakin. Lisäksi Edinburgh oli kunnostautunut hoidetuilla nurmialueilla. Missään ei oikeastaan näkynytkään suomalaisille kaupungeille tyypillistä hoitamatonta pajukkoa tai roskaista puistoa.





Kirsikkapuut olivatkin jotain aivan ihanaa. Ihastelen niitä joka kerta, kun ne sattuvat tulemaan vastaan. Edinburghin keskustan puisto oli reunustettu kokonaan kirsikkapuilla, ja niiden alle oli sijoitettu eri ihmisille omistetut puupenkit.






Edellisessa kirsikkapuukuvassa näkyykin yksi tyypillinen Edinburghin merkki - rautaa. Kaupungissa kaikki kaiteet, katulamppujen jalat, portit, katujen nimet ja asuntojen holvikaaret oli valmistetu raudasta taivutellen. Mielestäni erittäin kaunista ja yksinkertaista.





Omakotitaloalueet olivat myös erittäin hyvin hoidettuja. Toki pihat olivat myös pieniä, jolloin pihanhoito ei kovin paljon viekään aikaa. Rivitaloalueet olivat erittäin hauskan näköisiä, koska talot saattoivat olla 500 metrin mittaisia.






Kerrostaloalueet olivat myös erittäin tiheään rakennettuja: talot olivat satoja metrejä pitkiä, ja osa asunnoista oli rakennettu katutason alapuolelle. Näihin asuntoihin meni portaat katutason alapuolelle ja asuntojen ovien edessä oli pari metriä kivistä pihaa. Yhtä taloa lukuunottamatta kaikki näkemämme talot olivat hyvin vanhoja.

Seuraavaksi ajattelin tylsistyttää teitä lukijoita ihanilla kukkasilla, joita ihastelimme. Taitaa myös olla aika vaeltaa Arthur's Seatille, Edinburghin korkeimmalle kohdalle.

Edinburghin historiaa


Edinburgh - tuo monikerroksinen kivikaupunki, jonka historian havina on edelleenkin aistittavissa.



Katukuva kaupungista on erittäin jännä, sillä kaupunki on osittain kaksikerroksinen. Kaksikerroksisuus näkyy siinä, että osa kaduista kulkee 100 metriä muita katuja alempana. Tämä "alakaupunki" ei kuitenkaan ole mitenkään sen huonompi kuin yläpuolellakaan oleva kaupunki, vaan kaupungin kaksikerroksisuus juontaa juurensa 1600-luvulta saakka. Tällöin alkuperäisten talojen katot oli purettu ja kattojen tilalle rakennettu perustukset uusille taloille. Alkuperäiset talot jäivät siis kirjaimellisesti uusien alle, ja näin vanhan kaupungin keskusta ja The Royal Mile saatiin nostettua korkeammalle. Kaupungin laitamat sen sijaan jäivät alkuperäiselle tasolleen, jonka vuoksi ne ovat edelleen 100 metriä matalemmalla kuin The Royal Milen eli vanhan kaupungin keskusta-alue.




Kaksikerroksisuus onkin tarjonnut paljon, paljon mahdollisuuksia kummituksille ja selittämättömille tapahtumille. Lisäksi The Royal Milen alle jäänyt kaupunki on jo itsessaan erityinen nähtävyys. Vähemmälle huomiolle eivät kuitenkaan jääneet kaupungin kapeat, jyrkät ja pimeät kujat, jotka tarjoavat mahdollisuuden pienelle pelolle ja jännitykselle. ;P


Mary King's Close -maanalainen kaupunki

Ihan oman kappaleensa tässä postauksessa saa kunnioitetusti Mary King's Closen vanha maanalainen kaupunki, jossa on jopa 7-kerroksia taloja. Siellä ne tosiaan olivat: vanhat kadut, puurakenteiset kerrostalot, ikkunattomat asunnot, 1600-luvulla maalatut seinät ja tapetoidut korosteseinät. Jopa yksi vesivessa kaupungista löytyi - ja kaikki tämä oikeasti uusien kerrostalojen perustusten alla. Ei siis käytännössä maan alla, mutta eipä voisi sanoa, että olisimme olleet maan päälläkään.

Neljäsataa vuotta sitten ihmiset olivat eläneet erittäin ahtaasti - sen näki ja tunsi maanalaisessa kaupungissa. Erikoisuutena oli lisäksi se, että asuntojen sisäkatot oli tehty ihmisten tuhkasta. Ikkunoita asunnoissa ei ollut: ensinnäkin ikkunat olivat kalliita, ja toiseksi niistä piti myös maksaa ikkunaveroa. Oviakaan asunnoissa ei ollut, pelkkä oviaukko, josta sisään tulivat kaikki elukat. Sen vuoksi alimman kerroksen asunnot olivat halvimpia, mutta yllätykseksemme ylimmän kerroksen asunnot olivat myös halpoja. Rikkaimmat asuivat siis keskimmäisissä kerroksissa. Syynä tähän oli se, että asuntoihin ei mennyt portaita, vaan pelkät "palotikkaat", jolloin ylimpään kerrokseen kiipeäminen olikin jo huomattavasti vaarallisempaa - sinne menivätkin vain köyhimmät.





Mary King's Closen lisäksi kävimme myös vaultissa, jossa on kuulemma eniten kummituksia. Tällä kertaa kummituksia ei löytynyt, mutta muutoin kierros maan alla oli henkeäsalpaava. Alunperin vaultit on rakennettu työläisten työskentelytiloiksi, mutta tulvavesien noustua vaulteihin ne suljettiin ja jätettiin oman onnensa nojaan. Ajan kuluessa vaultit saivat uuden käyttötarkoituksen rikollisten ja köyhien ihmisten asuinsijoina, kunnes ne jälleen suljettiin. Nykyisin vaultit ovat kiertokävelyiden kohteena sekä toki kummitusten näyttäytymispaikkoina.





Neljä sataa vuotta sitten vaultien yksi käyttötarkoitus oli lääketieteen harjoittaminen. Kaupunki lahjoitti tutkijoille ja opiskelijoille vuosittain yhden ruumiin, jonka avulla tutkijat saivat harjoitella lääketieteellisiä operaatioita. Jokainenhan tietää, ettei yksi ruumis riitä, joten ruumiiden musta pörssi pyöri vilkkaasti. Suojatakseen omaistensa ruumiit rikkaat ihmiset rakensivat haustausmaille "hautataloja", joiden sisään ruumis haudattiin ja lopulta talo muurattiin umpeen. Näin ollen ruumiin varastaminen hankaloitui. Nykyään nämä hautaholvit on avattu, ja holvien seinät ovat enää jäljellä. Edelleenkin historia on kuitenkin aistittavissa, sillä hautausmaat olivat erittäin kammottavia etenkin yöllä.



Historian kirjan lehtiä kääntelyn aloittaneena pääsenkin seuraavaksi Edinburghin linnan kimppuun. Se oli rakennettu korkealle vuorelle jyrkkiä vuoren rinteitä mukaillen. Eipä ihme, ettei sitä kukaan ollut valloittanut, sillä vuorelle pääseminen on lähes täysin mahdotonta. Tällä kertaa me emme menneet linnaan sisälle, mutta sisällä olisi ollut tarjolla vanhaa tykkiä ja suuria tykin kuulia.



Muilta osin Edinburghin kaupunki oli miellyttävä. Säät suosivat (mikä varmasti lisäsi miellyttävyyttä), arkkitehtuuri oli puhtaasti 1600-luvulta, ravintoloita ja pubeja riitti joka makuun ja kaupungin puistot tarjosivat tilaa rentoutumiseen. Kaiken kaikkiaan Edinburghin historia verisine sotineen ja taisteluineen on hyvin mielenkiintoinen. En enää yhtään ihmettele, miksi Edinburghia kehutaankin erittäin hyvin säilyneeksi 1600-luvulla rakennetuksi kaupungiksi.

Historian kirjan voimmekin tältä erää sulkea. Huomenna matka jatkuu omakotitaloalueelle ja paikallisiin ruokiin. Erikoisuuksia tarjolla, sen voin luvata!

Kotona taas


Viisi päivää UK:n puolella kuluivat hurjan nopeasti. Kävimme Glasgow'ssa, tutkimme Edinburghia niin maan päältä, vuorelta käsin kuin maan allakin sekä ihastelimme kansallispuistojen maisemia ja kiikaroimme Loch Ness'n hirviötä.


(Kuva täältä.)

Nyt on kuitenkin aika juosta töihin. Illalla pääsemmekin vapun viettoon. Todennäköisesti tarjolla on salaattia ja munkkeja. Muilta osin rasvaisen ruoan kiintiö täyttyi ja ylittyi lomamme aikana.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Matkavalmisteluita



Matkavalmisteluiden osalta olemme molemmat samanlaisia: viimetipassa pyykätään, pakataan ja haetaan evästarvikkeet kaupasta. Nopeiden liikkeiden jälkeen istumme teekupposelle ja nautimme lähtöfiiliksestä. Tällä kertaa teeksi valitsimme englantilaisen harmaan teen.



Teeleiväksi pääsivät saksalaiset pretzelit. Olemme matkoillamme maistelleet niin suolaisia kuin makeitakin pretzeleitä, joista suolaiset vievät kirkkaasti voiton. Niinpä tänäänkin oli tarjolla merisuolalla maustettuja pretzeleitä.

Mukavaa pääsiäistä ja iloista tulevaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Sunnuntaiaamun aloitus


Sunnuntaiaamu alkoi iloisesti auringon paisteella ja teellä. Olen aina tykännyt aamuauringosta, joka tulvii ikkunoista keittiöömme. Nyt kevään korvilla auringonsäteet ovat vieläkin ihanampia, koska pitkän talven jälkeen se kesä näyttää jo oikeasti saavuttavan nämäkin korkeusasteet.

Iloista sunnuntaita kaikille!

Matkakuumeen huipentuma vol 2

Edinburghista matkaamme yhdeksi päiväksi Skotlannin suurimpaan kaupunkiin Glasgowiin, joka on Lontoon ulkopuolisista kaupungeista yksi suurimpia shoppailutaivaita. Lukuisten tavaratalojen lisäksi Glasgow on tunnettu jalkapallo-otteluistaan, kahdesta jalkapalloseurastaan sekä meriiteistään kulttuurikaupunkina, jalkapallokaupunkina ja arkkitehtuuri&design -kaupunkina.


(Kuva täältä.)

Arkkitehtuuria ja designia onkin nähtävillä joka puolella. Esimerkiksi Clyde Auditorium -konserttitalo on yksi uusimmista modernin arkkitehtuurin rakennuksista. Muita ihastelunkohteita Glasgow'ssa ovat tiedekeskus, Arc bridge, taidekeskus ja North Glasgow Collegen päärakennus. Olinkin oikeastaan yllättynyt, kuinka hienoja rakennuksia Glasgow'ssa onkaan!


(Kuva täältä.)

Antonin toiveesta käymme myös katsomassa jalkapallo-ottelun Glasgowin areenalla. Ottelulistoja katsoessani hoksasinkin, että paikallisella joukkueella on peli, joten sinne suunnataan. Pitää sen verran tutkia asioita, että osataan valita puoli oikein. ;P


(Kuva täältä.)

Glasgow'n lisäksi ajattelimme tutustua Loch ness -järveen. Toivottavasti myös hirviö näyttäytyy edes hännänheilautuksen verran.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Lomakuumeilun huipentuma



Viime viikolla ostetut Hong Kongin lentoliput saivat meidät molemmat kaipaamaan matkailun ihanuutta, ihmettä ja innostusta. Erityisesti tykkäämme varata matkat viimetipassa, viimehetken tarjouksista, jolloin lomaa ei tarvitse odottaa kuin muutama viikko. Näin taitaa käydä nyt pääsiäisenäkin, sillä Antonilla on lomaa ja matkakuume polttelee jo kovasti.

Aluksi mietimme matkaa Helsinkiin ja siellä oleilua, mutta - Helsingin hotellit ovat tajuttoman kalliita, eikä Helsinki nyt kovin suuria uusia kokemuksia edes tarjoa. Niinpä siirryimme tutkailemaan ensin airBalticin tarjontaa, ja löytyihän sieltä matka Varsovaan. Sen varaaminen kuitenkin jäi, ja tällä viikolla kuvaan astui Ryanair. Irlantilainen lentoyhtiö on meille täysin uusi tuttavuus, ja siitä on melko monenlaista tarinaa Internetin keskustelupalstoilla. Halpa se ainakin on, ja lentoja on tarjolla paljon. Katselimmekin matkaa Edinburghiin, voisi olla mielenkiintoinen kohde. Samalla pääsisi junalla Glasgowiin sekä Loch Nessin hirviön asuinseuduille. Plussana olisi vieläpä se, että Edinburghissa kone laskeutuu pääkentälle, eikä minnekään 100 kilometrin päähän kaupungista (niin kuin esim. "Milanoon" matkaava kone laskeutuu Bergamoon).



Nyt monta päivää myöhemmin päädyin jälleen tutkailemaan TripAdvisorista mielenkiintoisia matkakohteita. Jostain syystä Skotlanti ja Edinburgh tulivat jälleen mieleen - emmehän me olekaan siellä vielä käyneet. Niinpäs hetken mietittyäni siirryin Ryanairin sivuille ja tilasin meille liput. Ei siis muuta kuin tutkailemaan, mitä Edinburghilla olisi meille tarjottavana.



Skotlannin pääkaupunki Edinburgh tarjoaa jylhät maisemat, sillä se sijaitsee Forthin vuonon rannalla korkeiden vuorten sylissä. Yhdellä kaupungin korkeimmista kohdista on kuuluisa Edinburghin linna, joka on peräisin 1100-luvulta. Historiansa aikana linna on nähnyt Englanti vs. Skotlanti -taistelut, Skotlannin sisällissodan sekä keskiajalla riehuneen ruttoepidemian.


(Kuva täältä.)

Kaupunki jakautuu uuteen ja vanhaan osaan. Vanha kaupunki on säilynyt niin hyvin 1600-luvun tyylisenä, että se on lisätty myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Vanhan kaupungin pääkadun varrella on myös yhtenä vierailukohteena erittäin hyvin säilynyt 1600-luvun kerrostalo tavaroineen. Erityistä talossa on se, että se on esimerkki siitä, miten ihmiset asuivat 1600-luvun ylikansoitetussa Edinburghissa. Luulenpa, että melko ahtaasti.


(Kuva täältä.)

Edinburghiin nähtävyyksien osalta kuuluisimpia ovat raunioitunut Saint Gilesin katedraali, Holyroodin palatsi sekä useat puistot ja perinteiset hallintorakennukset. Museoiden osalta tarjolla on niin kansallismuseota, rahamuseota kuin kansallisgalleriaakin. Eniten kehuja on kuitenkin saanut kuninkaallisen palatsin aarrekammio. Sitä voisi ehkä harkita, vaikkakin monta linnaa ja aarrekammiota kiertäneenä voin todeta, ettei ne linnat ja kammiot nyt niin hirveesti toisistaan eroa. Rahamuseo vaikuttaa myös mielenkiintoiselta kohteelta.


(Kuva täältä.)

Matkailukohteen osalta erikoisinta ehkä pitkiin aikoihin on se, että valitsemassamme matkakohteessa on päivittäinen "rituaali". Nimittäin, joka päivä kello yksi ammutaan vanhalla tykillä kello yhden laukaus. Laukaus ei ole mikään uusi keksintö, vaan se on ammuttu jo vuodesta 1861 lähtien. Tykkien osalta kaupungissa on nähtävillä myös Mons meg -tykki, jolla voi ampua 150 kg painoisia kuulia.


(Kuva täältä.)

Ja tietenkin säkkipillin soittajia pitää löytää. Eiköhän niistä kaupungin 700 pubista yksi soittaja vähintäänkin löydy. ;P

Seuraavaksi ajattelin perehtyä Glasgowiin ja muutenkin Skotlantiin. Loch ness -järvi hirviöineen ainakin houkuttelisi. Siitä lisää huomenna.