tiistai 26. elokuuta 2014

Pimenevä Barcelona




Iltaisin emme tällä kertaa liikkuneet juurikaan ulkona, vaan enemmänkin nautimme hotellin rentouttavasta sisäilmasta. Lomamme viimeisenä iltana piti kuitenkin aktivoitua ja lähtä kurkkimaan kuuluisan Font Magican väriloistoa - ja olihan se upea! 





maanantai 25. elokuuta 2014

Jalkapalloa, vaatteita, jäätelöä ja aurinkoa Barcelonassa






FC Barcelona -jalkapallofanien pyhättöön menimme heti aamutuimaan aamiaisen jälkeen. Sisälle Camp Noun areenalle tosin emme päässeet, mutta ulkoapäinkin reilut 98 000 katsojaa vetävä stadion oli erittäin vaikuttava. Camp Noun nimen historia oli hauska, sillä areenan valmistuttua sillä ei ollut vielä virallista nimeä, mutta kansa oli alkanut kutsua sitä nimellä Camp Nou eli uusi areena. Niinpä areenasta tuli lopulta virallisestikin Camp Nou. Areenan nurmen lisäksi parasta Camp Noulla oli FC Barcelonan fanikauppa, jossa porukka istui katsomassa screeniltä pelejä.






Areenalta jatkoimme matkaamme poiketen sattumalta löydetyssä Typografia-vaatekaupassa. Kaupan toimintaideana oli mahdollistaa paikallisten graafikoiden teosten painaminen t-paidoille. Paitojen kuvat olivat erittäin hienoja, ja liikkeestä löytyi jokaiselle jotakin. Liikkeen lähistöllä oli tyyliin sopivasti myös ulkoilmataiteilija esittämässä päätöntä herraa.




Typografiasta takaisin keskustaa kohti kävellessämme poikkesimme sattumalta myös galleriaan, jossa oli esillä kierrätysmateriaaleista tehtyjä ihmishahmoja. Näitä teoksia katsellessani aloin jo kovasti pohtia seuraavan vuoden töitä. Mitä kaikkea sitä saisikaan aikaan, kun yhdistäisi vanhoja pikkutavaroita ja luovuutta!








Taidegalleriasta jatkoimme hetkisen kuluttua matkaa La Rablalle, sillä emme olleet edellisellä kerralla hoksanneet taloa, jonka seinään oli kiinnitetty sateenvarjoja. Aitona näkynä talo oli yhtä aikaa hauska, tyylikäs ja perinteinen - mainiota kuvattavaa siis. Talon kulmalta eteenpäin kävellessämme päädyimme myös sattumalta herkkuostoksille kauppahalliin. Tarjolla oli jälleen kaikkea taideteoksista pilapiirroksiin, hedelmistä juustoihin ja korteista posliiniesineisiin.




La Rablalta lähdimme iltapäivän auringossa kävelemään kohti toiseksi viimeisen päivän pääkohdetta: aurinkorantaa. Matkalla tapasimme myös herra Kolumbuksen, joka tyylilleen uskollisena osoitti eteensä kuin sanoen: "Maata näkyvissä."




Matkalla hiekkarannalle löysimme ehkäpä tyylikkäimmän jäätelökioskin koskaan. Kioskista sai nimittäin luomujäätelölastuja itse valituilla herkuilla. Meidän jäätelöömme valitsimme koristeeksi karkkeja, lisukkeeksi valkosuklaakastiketta ja kaikenkukkuraksi kaksi syötävää nappisilmää. Nami, nami! Eyescream and Friends -jäätelökojua suosittelemme erittäin suussasulavasti!



Hiekkarannalle päästyämme levitimme rantapyyhkeemme kuumalle hiekalle ja oikaisimme kipeät jalkamme. Viikon reissaamisen jälkeen oli erittäin mukavaa heittäytyä hetkeksi selälleen ja antaa auringon lämmittää kasvoja. Meressäkin kävimme iltapäivän aikana uimassa sekä söimme herkullisia piknik-eväitä. Nyt syksyn jo pikku hiljaa saapuessa onkin mukava muistella tätä lämmintä hetkeä Barcelonan hiekoilla. Kyllä se seuraava kesä sieltä tulee taas talven jälkeen, ja onhan se joulukin vielä edessä. :)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Taianomaisissa maisemissa



Ensimmäisen kokonaisen työviikon jälkeen viikonloppu tuntui mahtavalta ja jopa todella pitkältä ajalta, jolloin sai nauttia aurinkoisista säistä ensin mökillä ja sen jälkeen maaseudulla. Auringonlaskiessa pääsimme myös kuvaamaan sumua, joka nousi peltojen päälle. Maisema ei olisi voinut olla enää enempää kuvauksellinen, joten kuvausreissu venyi pitkästi yli puolenyön. Sisälle palattuamme olimmekin tyytyväisiä siihen, että saimme ikuistettua nämä taianomaiset maisemat. :)











perjantai 8. elokuuta 2014

Ilo irti uimisesta



Kesäsäät ovat kyllä hellineet meitä kaikki vielä tälläkin viikolla. Me olemme nauttineet kesäkeleistä uimisen ja rannalla makoilun muodossa. Koiratkin uskaltautuivat nyt viimeisten helleviikkojen aikana uimaan, vaikkakin osittain työnnettynä ja kovasti houkuteltuina. Lumpparille uiminen oli ehkäpä luontevampaa, ja Divalle sen sijaan monttujen kaivaminen hiekkaan mieluisampaa. Jospas näistä keleistä saisi nauttia vielä jatkossakin - kuumuuteen ja lämpimiin iltoihin ei voi kyllästyä, vaikka kotona olisikin se 30 astetta lämmintä!






torstai 7. elokuuta 2014

Heinäkuun tapahtumat näin jälkikäteen


Kesäkuun tapaan ajattelin tänä vuonna koota yhteen myös heinäkuun tapahtumat, sillä postaustahti arkiasioista on ollut melko hidas.



Heinäkuun alussa Anton jäi kesälomille, ja lähdimme kesän toiselle lomareissulle. Alunperin ajatuksena oli mennä moikkaamaan siskoani Saksaan hänen vaihtoperheeseensä, mutta lopulta päädyimmekin kääntämään auton keulan pohjoiseen. Oulu - Kemi - Tornio - Haaparanta - Pello - Muonio - Kolari - Karesuvanto ja Kilpisjärvi oli ensimmäinen etappi, mikä päättyi vielä samaisena päivänä Saana-tunturin huipulle. Yhden yön jälkeen matka jatkui Tromssaan, josta useamman yön jälkeen Narvikiin ja Harstadiin. Aikomuksenamme oli kiertää Lofootit samalla reissulla, mutta eihän se aika ihan sinne asti riittänyt. Sen sijaan ajelimme Abiskon kansallispuiston kautta takaisin kotiin. Onneksemme Lofootit ovat kohtuullisen matkan päässä, joten reissuun voimme lähtä vielä toisenkin kerran.



Autolomailusta päästyämme nautimme mökkeilystä pari päivää. Sinä aikana suunnittelimme sängynpäädyn tekemistä, poltimme edelliskerroilla kaadettujen puiden oksia sekä vain nautimme rauhallisesta ympäristöstä.



Mökkeilyn jälkeen kävimme yhden yön kotona pesemässä pyykit ja jälleen meitä vietiin. Tällä kertaa lähdimme Antonin vanhempien luokse tekemään ensin sängynpäätyä ja sen jälkeen Kupla-projektiamme. Kupla-projekti on ollut hieman jäissä viime aikoina, mutta ehkäpä meillä tänä syksynä olisi enemmän aikaa tehdä sitä eteenpäin.

Projektiemme lomassa kävimme myös juhlissa. Ensin pappani hautajaisissa ja pari päivää myöhemmin sukulaisemme lapsen rippijuhlissa. Tunnelma molemmissa juhlissa oli leppoisa, vaikkakin juhla-aiheen mukainen.



Rippijuhlien jälkeen vietimme hetken kotona, minkä jälkeen palasimme Kupla-projektimme pariin takaisin. Projekti eteni uuden osan saapumisen mallailulla ja seuraavien liikkeiden suunnittelulla. Näimmepä myös lähtiessämme mansikkavarkaan, joka söi herkkua aidalla.

Kupla-projektin suunnittelun ja toteutuksen välissä lähdimme myös päiväseltään käymään Tuurin kyläkaupassa. Minä olin käynyt kaupassa noin 15 vuotta sitten, ja olihan alue tosissaan kehittynyt edellisnäkemästä! Ostosten lisäksi bongasimme parkkipaikalta Frederikin, joka oli tulossa esiintymään Paul Ankan kaveriksi.



Tuurista palattuamme aloimme katsoa Lumpparia tarkemmin, sillä se aristeli toista takatassuaan. Tarkastuksessa huomasimme yhden anturan halenneen pitkältä matkalta. Siispä palasimme kaupunkiin ja veimme koiran eläinlääkäriin. Leikkaustahan antura vaati, joten tuntia myöhemmin oli sessumme puolta anturaa köyhempi. Eläinlääkärikäynnin jälkeen saimmekin pariksi viikoksi hoidettavaa, kun pieni leikkauspotilas piti puhdistaa kolmesti päivässä. Antura parani yllättävän nopeasti, ja uutta anturaa on jo kovaa vauhtia kasvamassa ihon päälle.





Lumpparin jalan vuoksi Antonin viimeisen lomaviikon lopussa meistä vain toinen pääsi täysipainoisesti hillasuolle. Arvonnan tuloksena autoon koirien kanssa jäin minä, mutta kävinpä kuitenkin ottamassa kuvat aamuauringosta, joka valaisi säteillään usvan peittämän suon.



Heinäkuun lopussa Anton palasi takaisin töihin ja perusarki alkoi. Naapuriemme vieraillessa kävimme grillaamassa ja vaihdoimme kuulumisia. Näihin tunnelmiin olikin hyvä päättää onnistunut heinäkuu.

tiistai 5. elokuuta 2014

Gaudín jalanjälkiä Barcelonassa



Andorrassa pyörähtämisen jälkeen meillä oli vielä jäljellä kolme kokonaista päivää Barcelonaa varten. Lomamme ensimmäisenä päivänä olimme käyneet katselemassa pääosin Parc de la Ciutadellan puistoa, Montjuïcin aluetta, La Rambla -ostoskatua sekä huvivenesatamaa. Siispä jalkamme jo syyhysivät päästä astelemaan Gaudín jalanjäjissä eri puolilla Barcelonaa. Art nouveau -tyyliä ja surrealismia omalla tavallaan noudattanut ja sekoittanut katalonialainen, vuonna 1852 syntynyt arkkitehti Antonio Gaudí oli nimittäin työskennellyt pääosin kotikaupungissaan Barcelonassa suunnitellen ja toteuttaen mm. Sagrada Família -kirkon, Güellin puiston, Casa Mila- ja Casa Battlo -talot sekä Palau Güell -palatsin. Luonteeltaan Gaudí oli itsenäinen, itsepäinen ja periksiantamaton liittyen hänen omiin visioihinsa ja tyylivalintoihinsa. Barcelonan rikkaalla eliitillä oli kuitenkin varaa palkata Gaudí hankkeidensa arkkitehdiksi, vaikkakin rikkaiden taloudenhoitajat saattoivatkin kommentoida heidän keräävän rahat ja Gaudín vievän ne.






Gaudín jalanjälkiä seuratessamme aloitimme ensimmäisenä retkemme Sagrada Família -kirkosta. Kirkon rakentaminen oli aloitettu jo vuonna 1882, mutta Gaudí jatkoi kirkon suunnittelua yli 40 vuoden ajan rakennustöiden edetessä. Loppuelämästään hän käytti kaiken aikansa kirkon parissa työskentelyyn ja jopa asui kirkossa sen rakentamisen aikana. Kunnianhimoinen projekti ei ollut edelleenkään valmis, ja lieneekö koskaan valmistuvankaan, mutta arvion mukaan viimeistelyvaiheet osuisivat vuodelle 2026.







Sisätiloiltaan roomalais-katolinen kirkko oli uskomaton ja julkisivuaan huomattavasti kauniimpi. Pääsimme hyvän tuurin saattelemana kirkkoon sisälle ensimmäisten kymmenen vierailijan joukossa, joten saimme nauttia kirkon hiljaisuudesta hetken ennen kuin sadat muut turistit saapuivat paikalle. Torniin pääsyä odotellessamme kiertelimme ja kuvasimme kirkkoa eri suunnista. Yllättävänä seikkana huomasimme myös, että kirkossa oli samanaikaisesti käynnissä ehtoollinen. Tavallisuudesta poiketen ehtoollinen tarjoiltiin kuitenkin ilmeisesti vain paikallisille ovensa avaavassa alakerrassa. Matkaoppaamme osasi lisäksi kertoa, että kirkko oli vihitty käyttöön vasta vuonna 2010, joten ehtoolliskäytäntökin oli vielä kohtuullisen uusi asia.




Gaudín rakkaimmassa projektissa oli kahdeksan tornia, jotka kuvastavat Jeesuksen kahdeksaa opetuslasta. Alkuperäisissä suunnitelmissa torneja oli suunniteltu jokaista opetuslasta varten, mutta vain kahdeksan tornia päätyi lopulliseen suunnitelmaan. Tulevaisuudessa rakennettava korkein Jeesus-torni tulee olemaan 170-metrisenä vain muutaman metrin korkeampi kuin kaupungin korkein kohta Montjuïcin kukkula. Nykyisellään hissikyyti kuitenkin vei matalampaan torniin, josta oli hienot näkymät kaupungin ylle. Parhaimmat näkymät kuitenkin mielestäni tarjosivat tornin ikkunat, joista valo siivilöityi muuten pimeähköön torniin. Lisäksi pidimme kovasti kirkon portaikosta, joka olisi korkeanpaikankammoista hirvittänyt.






Sagrada Familían jälkeen jatkoimme Gaudín jalanjäljillä -kierrostamme toiseen odottamaamme kohteeseen; Unescon maailmanperintölistalle kuuluvaan Casa Milaan. Talo oli kaarevaseinäinen ja sisäpihaltaan ovaalinmallinen. Talon kattotasanne oli kuitenkin erityisesti se, minne halusimme. Gaudí oli nimittäin luonut ilmastointihormit ja savupiiputkin uudelleen siten, että ne kuvastivat ihmiskasvojen erilaisia ilmeitä. Vaikuttavia, hienoja ja näkemisenarvoisia!







Casa Milalta matka jatkui Casa Battlolle. Suolaisten pääsylippujen vuoksi emme kuitenkaan menneet taloon sisälle. Sen sijaan suuntasimme Parc Güellille. Puiston tarkoituksena on muistuttaa kaupunkipuutarhaa, ja alunperin sinne oli suunniteltu rakennettavaksi 60 talon lähiö. Suunnitelma ei ollut kuitenkaan koskaan toteutunut, vaan Barcelonan kaupunki oli ostanut alueen vuonna 1923. Alueelle ehdittiin kuitenkin rakentaa aluetta kiertävä kivimuuri, kaksi paviljonkia, joissa ei ole muuten yhtään suoraa kulmaa sekä sivuseinätön sadan pylvään sali, jossa 84 pylvästä tukee kattorakennetta. Kuuluisinta alueella ovat kuitenkin sen värikkäät mosaiikkitaideteokset sekä mosaiikeilla päällystetty lisko.







Gaudín aiempaa, 1800-luvun loppupuolen tuotantoa puolestaan kävimme katsomassa Güellin paviljonkialueella. Alue oli tällä hetkellä restauroinnin alla, joten sisälle alueelle emme päässeet. Lohikäärmeportti oli kuitenkin yhtä hieno kuin olimme sen kuulleet olevan.







Gaudí-kierroksemme jälkeen kävimme katsomassa muiden taiteilijoiden tekemiä, Gaudía jäljitteleviä teoksia eri puolilla Barcelonaa. Mosaiikki nimittäin tuntui olevan kova sana kaikkien taiteilijoiden parissa, sillä sitä löytyi niin pylväistä kuin keskeltä nurmikkoakin kohoavista dyyneistä. Matkalla löysimme myös tunnistusmerkittyjä papukaijoja lentelemässä puistossa sekä Robin Hood -tyyliin kaiverretun koivun.

Illan koittaessa palasimme takaisin hotelliimme ja aloimme suunnitella seuraavan päivän kävelymaratonia. Tiedossa oli muun muassa jalkapallostadionia, rantaelämää, matkan ensimmäinen paella-annos sekä suussasulavaa jäätelöä.