keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Visiitti pääkaupungissa



Eilinen koulutus Helsingissä sujui erittäin mukavissa merkeissä. Nyt on taas taidot ajantasalla ja nenä kohti uusia haasteita. Virallisen osuuden jälkeen jäimme vielä työkaverini kanssa kiertelemään kauppoja ja kävimme syömässä. Tänään palattuani töihin voin kyllä sanoa saaneeni uutta energiaa koko kropan verran.

Energistä keskiviikkoa kaikille!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Vastaus sisustushaasteeseen


Pikkusen olemme aikataulusta myöhässä tämän sisustuspostauksen kanssa, mutta tässä se tulee!



Keittiötarvikkeiden osalta käytämme paljon kattiloita ja uunipeltiä, mutta juhlia varten useimmiten käytämme irtopohjakakkuvuokaa. Se on näppärä ja siinä on helppo tehdä juusto- ja moussekakut.



Tekstiilien osalta kaikista mieluisimpia ovat olohuoneemme ah-niin-lämpimät torkkupeitot ja pirteänväriset tyynyt.




Vaikeimpana haasteena oli kuvata jotain yllättävää. Yllätyskuvamme esitteleekin kolmea kynttilää. Mielestäni kuvasta on nähtävissä silmät ja nenä. 


Yöpöytiä meillä ei vielä ole. Kuusipäiväiset työviikot ja sunnuntaina olleet hautajaiset veivät kaiken ajan, mutta eiköhän ne pöydät saada tehtyä tämän kuukauden aikana. :)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

10 ihanaa asiaa


Sain Harmaa ja muut iloiset värit -blogin Minnalta haasteen kertoa kymmenen asiaa, josta pidän. Kiireen keskellä on ihana pohtia vähän aikaa positiivisia asioita. :)



1. Pidän koirastani Lumpparista ja erityisesti sen tavasta innostua kaikesta. Lumpparin iloisuus siirtyy minuunkin heti töiden jälkeen, kun pääsemme ulos.



2. Pidän luonnon kuvaamisesta. On mukava nähdä, miten luonto muuttuu vuodenaikojen mukaan. Erityinen suosikkini on syksyinen auringonlasku.



3. Pidän kellonajan tarkkailusta, lomakkeiden täyttämisestä ja post it-lappujen kirjoittelusta. Tykkään myös tehdä to do -listoja ja yliviivata tehtyjä asioita. 



4. Pidän huolettomista hetkistä kahvilan sohvalla. Kahvin sijasta juon aina teetä.



5. Pidän lentämisestä, koska silloin tunnen olevani vapaa.



6. Pidän patongista, vaikka tiedänkin sen sisältävät lähes ainoastaan hiilihydraatteja.



7. Pidän teknologiasta ja tykkään hiplailla uusia laitteita. Siitä huolimatta ostan harvoin mitään uutta.



8. Pidän hedelmistä - kaikista hedelmistä.



9. Rakastan älykkäitä ihmisiä, joilla on mielipiteitä ja taito perustella niitä. Rakastan myös syvällisiä keskusteluja viini- tai kuohuviinilasin äärellä.



10. Pidän matkailusta - kohteella ei niin väliä. 

torstai 22. maaliskuuta 2012

Global InterRail: Ulm



Salzburgissa valvotun yön jälkeen nukuimme Münchenissa vain pari tuntia ennen kuin jälleen etsimme istumapaikkoja junassa. Tällä kertaa suuntana oli noin tunnin junamatkan päässä sijaitseva Ulmin kaupunki. Paikkakunta on monelle suomalaiselle tuttu Nokian toimipisteen vuoksi. Sen vuoksi meilläkin oli kaupungissa tuttuja, joten oli luontevaa käydä heillä kylässä. 



Perille päästyämme tuttumme tuli meitä vastaan ja opasti asunnolleen. Siellä oli poikamiehellä 90-neliöinen keskusta-asunto lähes kirkon juurella. Koska kirkko sijaitsee ihan ydinkeskustassa, ei koti olisi voinut olla paremmalla paikalla.



Ensimmäisenä päivänä vaihdoimme kuulumisia, kävimme tutustumassa kaupunkiin, jätimme valokuvauksen vähemmälle ja kävimme syömässä pitkästä aikaa kunnon pihviä. Nams, nams. Kaikkien niiden hamppareiden jälkeen sisäfile maistui erittäin hyvälle! Hassuinta ruokapaikassa oli se, että maksuvaiheen tullen tarjoilija kysyi tutultamme, pistetäänkö firman piikkiin. Hihi, sehän se olisikin ollut temppu. :D





Täydellä vatsalla suuntasimme sateenkaaren päähän olutfestivaaleille ja tivolialueelle. Parin viikon jälkeen olikin mukava rentoutua ja vain seurata johtajaa. Meidän ei tarvinnut itse katsella lainkaan karttaa, jes! Tivolialueella puolestaan annoimme lapsuuden palautua mieleen ja kävimme lähes joka laitteessa. Rahaa kului, mutta hauskaa oli! Erityisen hauskaa oli psykedeeliatalossa, jossa kuljettiin maailmaavääristävät lasit päässä. Taisimmepa kulkea kyseiset lasit päässä vähän pitemmällekin. Maailma näytti hieman erille.



Lapsuusmuisteloiden jälkeen suuntasimme aikuisten hoitopaikkaan, jonne lapset saattoivat vanhempansa jättää mennessään laitteisiin. Tivolialueen keskellä oli nimittäin tirolilainen anniskelupaikka Biergarten. Litran tuopit miehille, bacardi cola minulle. Tosin yritin kovasti tilata pelkkää colaa, mutta tarjoilija suostui tuomaan vain ja ainoastaan bacardi colaa - sitä siis. Taustalla näkyvät henkilöt esittelivät meille saksalaisten yhteislaulu- ja tanssitaitoja. Ei ne saksan tunneilla katsotut Das ist Deutschland -jaksot väärässä olleet tästä saksalaisesta yhteisöllisyydestä. Prost, tuopin kolautus pöytään ja kulaus tuntui olevan paikallisille hyvin hallussa. :D



Ilta jatkui vielä täyteenahdetussa perisaksalaisessa baarissa ja tyylikkäässä yökerhossa. Yökerhon sisäänpääsymaksu oli 20 euroa - harvemmin tulee sellaisia summia maksettua sisälle, mutta ehdottomasti hyvä kokemus! Ei taida olla meillä Suomessa sitä klubia vastaavaa paikkaa missään! Tanssijattaretkin olivat kerääntyneet kerroksiin kuin kermakakun koristeet. :D




Seuraavana päivänä olutfestivaalit jatkuivat keskustaan kokoontuneilla esiintyjillä. Näimmepä myös paikallisten opiskelijoiden aikaansaannoksen BierBiken. Se oli kulkuväline, jossa jokainen istuja polki polkimia ja niin kauan kuin polkimia jaksoi polkea, tuli hanasta olutta. Perisaksalainen keksintö. Iltapäivällä kävimme myös Neu-Ulmin puolella kaupungin vanhimmassa Biergartenissa. Aurinkoisella säällä nämä puutarhajuottolat olivat kyllä tosi mukavia paikkoja. Maskottimme Nemppa pääsi samalla vähän irrottelemaan. :D






Pelkkään olueen ei kuitenkaan visiittimme Ulmissa kiteytynyt, vaan kiipesimme myös kirkon katolle. Ulmer Domin kirkontorni on muuten maailman korkein. Loppupäästä ylös johtavat portaat olivat myös erittäin kapeat. Näkymät puolestaan olivat hyvin saksalaiset; punakattoisia, kapeapohjaisia taloja vierivieressä. 





Kokonaisuudessaan vietimme Ulmissa kolme ihanan rentouttavaa päivää. Aikatauluja suunnitellessamme totesimme lomamme olevan jo puolen välin paremmalla puolella. Nopeasti oli aika kyllä mennyt, mutta erittäin paljon olimme jo ehtineet nähdä ja kokea. Missatut junat ja yö tuntemattomassa kaupungissa eivät enää paljoa painaneet, sillä olimme saaneet kurottua univelkaa kiinni. Kiitokset vain edelleen Jarmolle kaikesta vieraanvaraisuudesta. Ulm on kyllä saksalaisista kaupungeista ehkä yksi mukavimmista. Paljon nätimpi ainakin kuin Berliini. ;P




Ainoa asia, joka meitä jäi suunnattomasti harmittamaan oli se, ettemme ehtineet jäädä katsomaan Ulmer Nabadaa. Tapahtuma oli kaupungille niin tärkeä, että suurin osa työntekijöistä otti vapaapäivän ja tuli Tonavan varteen katsomaan laivoja. Nabadassa nimittäin jokainen sai soudella Tonavassa itse väsäämällään paatilla, ja paras paatti palkittiin hyvillä palkinnoilla. Meillä tilaisuus jäi kuitenkin väliin, sillä aikataulumme mukaisesti meidän piti olla jo kahden päivän päästä Manchesterissa. Niinpä ei auttanut kuin hypätä junaan ja ajaa Saksan ja Ranskan läpi ensin Pariisiin ja jatkaa sieltä Lilleen. 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Viisauden vähentyessä



Nyt on helppo olla, kun on viisautta enää puolet jäljellä. Eilen nimittäin rapsahti toinen viisaudenhammas suusta irti. Edelliskerralla en tarvinnut poiston jälkeen yhtään särkylääkettä. Tälläkin kertaa tuntuu tikattu kolo parantuvan hyvin. On se vain niin kevyt olo, kun alkaa nämä viisaudet vähentyä. Kuukauden päästä rapsahtaa vielä yksi hammas irti, ja neljäs ei ole vielä puhjennutkaan. Meinasi suukirurgi, ettei se neljäs välttämättä puhkeakaan.

Viisaudesta päästyäni voin hyvällä omalla tunnolla jo tutkia Wienin ja Bratislavan tarjontaa. Lähtöön ei ole enää kuin kaksi viikkoa. Sitä ennen ehdin käydä vielä koulutuksessa Helsingissä, mummoni siskon hautajaisissa ja lenkkeillä ahkerasti Lumpparin kanssa. Kevätpäiväntasauskin meni jo, joten tästä lähtien päivä vain pidentyvät. Kohta siirretään kellojakin, jolloin päivä tuntuu entistäkin pidemmältä. :)


tiistai 20. maaliskuuta 2012

Valaisimia ja kasveja


Yksi kattolamppu per huone - mutta meilläpä on enemmän. Remontin aikana laskimme jokaisen huoneen kattoa, asensimme paneelit ja upotimme paneeleihin energiasäästöspotit 80 senttimetrin välein. Olemmekin olleet erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme, sillä valo ei lopu kesken. Periaatteessa emme edes tarvitsisi kattovalaisimia, mutta sisustuksen vuoksi olemme hankkineet pari valaisinta. Näistä ehdoton suosikkini on työhuoneemme Sputnik. Niin yksinkertainen, niin monimutkainen, täydellinen!



Viherkasvien osalta puolestaan olemme hieman monipuolisempia. Tosin yksikään kasvi ei missään nimessä saa kasvaa alaspäin, vaan meillä tavoitellaan maltillisesti taivaita. Pikkusista viherkasveista parhaimmaksi on osoittautunut Onnenbambu. Ostimme ensimmäisen bambumme Ikeasta lähes neljä vuotta sitten. Kotiin tultuamme laitoimme sen maljakkoon juurtumaan, ja parin vuoden kuluttua remontin valmistuttua monta muuttoa kestänyt Onnenbambu oli juuriltaan monisäikeinen. Niinpäs istutimme sen ruukkuun ja annoimme kasvaa. Tällä hetkellä bambu on jo 120 cm korkea ja niin tuuhea ja tyylikäs.




Bambun somisteiksi olemme hankkineet automaattikastelijat. Harmaa ja oranssi lintu täytetään vedellä kerran kuussa ja niin vain bambu on koko ajan riittävän kostea. Suosittelemme lämpimästi näitä kasteluautomaatteja. Ei tarvitse lomienkaan aikana kutsua ketään kastelemaan kukkia, kun lähtiessä vain muistaa täyttää lintuset vedellä.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Blogivinkki



Vaikka meillä ei lasten vaatteille olekaan käyttöä, olen ihastunut Ruttu Nutun vaatteisiin. Omatkin sormet jo syyhyäisivät ompelemaan tällaisia ihanuuksia. Pitäisiköhän ommella koiralle yksi tällainen hassu vaate. :D

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Sisustushaasteen viikko 1



Kotimme on perusväreiltään hyvin yksinkertainen: valkoista, harmaata, mustaa ja ripaus ruskeaa. Korosteena olemme käyttäneet pinkkiä ja kylpyhuoneen puolella vihreää. Mutta mikä on sitten se kaikista rakkain väri? Pakko myöntää, että valkoinenhan se on, sillä ilman valkoista asuntomme ei olisi lainkaan meidän näköisemme. Toisaalta rakastan edelleen myös pähkinäparkettimme monisävyisyyttä. Se on vain niin ihana!



Valkoinen ei kuitenkaan yksin ole riittävä sisustusväri, vaan haluamme tuoda kotiimme myös kontrasteja. Siksi meillä on myös paljon mustan ja harmaan sävyjä. Erityisesti tykkään eteisemme tumman harmaasta seinästä.



Sisustuksen osalta rakkaita esineitä on monta, mutta ehkä kaikista tärkein on pikkusiskoni 3-vuotiaana tekemä filmarullapurkkikoira. Sillä on enemmänkin tunnearvoa kuin muuta arvoa, sillä palvon pikkusiskoani kuin jumalaista olentoa. ;P



Kylpyhuoneessamme puolestaan olemme siirtyneet käyttämään vain ja ainoastaan Methodin nestesaippuaa. Rakastan sen tuoksua, pullon muotoilua ja erityisesti sen myrkyttömyyttä. Pikkuhiljaa olemme pääsemässäkin tavoitteeseen, jolloin meillä käytettävät pesuaineet ovat kaikki myrkyttömiä. Eettinen luksus on todellakin luksusta!

Ja sitten se vaikein kuvattava, lipasto. Huomasin juuri, ettei meillä ole lipastoa. Jätetään se siis väliin. :D

Viimeisin sisustushankinta


Kaksi vuotta käytimme Aalto-teräsvatia hedelmävatina ja joka viikko katsoin kauhulla, kuinka epäsiistin näköinen Aalto-teräsvati kaikkine jälkineen oli. Siinä näkyi sormenjälkiä ja hedelmien vahaa, eikä sitä saanut edes kiillotettua tai pestyä puhtaaksi.



Niinpä viime viikolla menimme Stockmannille etsimään käytännöllisempää hedelmävatia. Iittalan osastolla ei ollut sopivaa, mutta pelastus löytyi Villeroy & Bochin osastolta: yhtäaikaa suora ja kaareva hedelmävati oli kuin meille tehty. Lisäksi vadin saa pestä pesukoneessa, joten se on paljon helppohoitoisempi kuin edellinen hedelmäkulhomme. Valkoisen värin sävy oli myös juuri oikea, vaikka ostotilanteessa en ollutkaan ihan varma sävyn sopivuudesta.

Viimeisin sisustushankinta on siis nyt esitelty. Osa teistä on varmasti sitä mieltä, ettei hedelmävati ole sisustus- vaan astiahankinta. Mielestäni vati on kuitenkin sisustushankinta, koska se on koko ajan pöydällä yhtälailla kuin Pentikin poro ikkunalaudalla.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Global InterRail: Salzburg



Kuten tosiaan edelliskerralla mainitsinkin, Kehlsteinhausin nähtyämme jatkoimme matkaamme junalla parikymmentä minuuttia Itävallan puolelle Salzburgiin. Päivää leimanneet yllätykset saivat jatkoa Salzburgista, sillä emme meinanneet millään löytää kaupungista yhtään mitään. Keskusta tuntui olevan hukassa, GPS-signaalia ei löytynyt, eikä meillä tietenkään ollut paperikarttaa. Kävelimme oikealle, vasemmalle, eteenpäin ja taaksepäin löytämättä oikeastaan yhtään mitään. Meinasimme jo tuskastua ja todeta Salzburgin olevan tuppukylä, jossa ei ole yhtään mitään - kunnes jotain siinsi kadun päässä. Kävelimme, juoksimme, kävelimme, juoksimme. Saavutimme kirkon. Jeah, Antonin maailman ympäri ja ämpäri kiertänyt veli sanoisi meidän seisoneen kivikasan edessä, mutta se kivikasa tuntui jo melkoiselta otteluvoitolta.



Kivikasasta jatkoimme matkaamme kohti jotain erikoista. Edessämme nimittäin alkoi siintää jyrkkä kallioleikkaus, jonka edessä oli kallioseinämästä muotoiltu rakennelma. Lähemmäs päästyämme saimme selville paikan olevan Salzburgin Pferdeschwemme eli hevosten juotto- ja kylvetyspaikka. Samalta kohdalta on myös puhkaistu Itävallan ensimmäinen kukkulan läpäisevä tunneli. Tämä oli meille uutta, joten innostuksemme kaupungin suhteen kasvoi hurjasti.



Juottopisteeltä käsin lähdimme seuraamaan kalliota. Se jatkui ja jatkui, kunnes sen päässä kohosi jotain suurta. Linna! Salzburgin linna! Vasta tässä vaiheessa tunnistin maailmankuulun musikaalin The Sound of Musicin kuvauspaikat. Herranen aika, olimme jälleen jossain, mitä emme olleet suunnitelleet. Linnan takaa Alppiressut yrittivät kovasti näkyä, mutta pilvet sysäsivät ne piiloon. Maisemat ovat siis pilvettömällä säällä vielä paremmat!






Linnan nähtyämme katsoimme kelloa ja päätimme lähtä pikkuhiljaa takaisin juna-asemalle. Kiirettä ei vielä ollut. Kävellessämme löysimme herra Mozartin, hänen kotitalonsa, uusia kerrostaloja täynnä olleen kaupunginosan, vanhan vartiotornin ja hassun pikkuisen nakkikioskin. Tunnin käveltyämme tajusimme katsoa kelloa. Ei, ei, ei. Aika oli mennyt liian nopeilla siivillä, ja me kävelleet jonnekin keskustasta pikkusen sivuun. Katsoimme ympärillemme ja päätimme oikasta. Virhe! Oikopolku kaartoi, kaartoi ja lopulta toi meidät takaisin nakkikioskille. Aikaa oli vielä, mutta arvokas apurimme puhelimen navigaattori sammui. Puhelimestahan tietenkin loppui akku ratkaisevalla hetkellä. Niinpäs juoksin keskelle juoppoja kyselemään tietä. Kiitin luojaani, että olin opiskellut pitkän saksan, sillä juopuneiden itävaltalaisten saksasta sai yhtä helposti selvää kuin minun kiinastani. Pienen vitsailuhetken jälkeen asiat ja pullot kirkastuivat, ja kuulimme matkaa olevan 3 kilometriä. Eikun jalat alle ja juoksemaan. Reitin piti olla suora, mutta tie kaartoi. Kaarroimme tien perässä. Sitten tuli aliskaa, ylikulkua ja leveäkaistaista autotietä. Juoppojen ohjeilla kyllä pääsimme perille, mutta heidän arvionsa matkasta heitti kyllä pahemman kerran.




Kello näytti 21.09, kun juoksimme laiturille. Näimme muitakin tuskastuneita. Se juna, johon meidän piti ehtiä ja joka oli illan viimeinen (siis tosiaan 21.10 meni se viimeinen juna) oli juuri mennyt. Hetki meni tajutessa, että saisimme tosiaan viettää Salzburgissa hieman pitempään kuin oli ollut tarkoitus. Tavaramme puolestaan viettäisivät rauhallisia tunteja Münchenin hotellissa. Harmistuneina menimme tsekkailemaan juna-aikatauluja. Ajattelimme seuraavan junan tulevan kuitenkin puolenyön jälkeen, ei paha sekään. Mutta ei, seuraava juna olikin tulossa vasta aamuneljän jälkeen. Bussejakaan ei mennyt enää Saksan puolelle, joten niistäkään ei ollut apua. Taksi puolestaan olisi ollut budjettimme tuho.








Mitäs me teimmekään sitten yöllä Salzburgissa? Emme ainakaan ottaneet hotellia, koska hotellihuoneemme odotti meitä Münchenissä. Emme myöskään soittaneet äitille ja ilmoittaneet ahdingostamme. Me kiersimme kaupunkia, leikimme muiden turistien tapaan suihkulähteiden vedellä, kuvailimme hämähäkkiä, juttelimme paikallisten kanssa, esitimme saksaataitamattomia muutaman pelottavan ihmisen tullessa kohdalle, joimme limsaa pikaruokalassa, torkuimme vuoronperään McDonaldin pöydässä ja söimme Döner-kebabia. Yö oli oikeastaan aika hauska. Ei me ihan tällaista osattu odottaa. Eikä myöskään sitä, että torstaiyönä Salzburgin kaupunki olisi aivan tyhjä. Kaduilla ei ollut ristinsielua. Muistoksi asunnottomana vietetystä yöstä lähetimme itsellemme kortin sähköpostiin isolla kosketusnäyttötaululla (Oulun Ubi-näyttöjä vastaava).




Kaupunkikiertelyiden jälkeen palasimme junalaiturille nukkumaan. Vuoronperään saimme ummistaa silmämme ja vihdoin kahdeksantoista minuuttia ennen neljää junamme saapui laiturille. Pääsimme heti sisään ja matkaamaan kohti hotellihuonetta. Salzburgista jäi erittäin hyvät kokemukset, sinnekin voisimme mennä toisen kerran. :)

Münchenin hotellissa sitten herätimmekin jälleen lisää huvittuneisuutta (ja ehkä hiukan sääliä). Hotellivirkailijoiden ilmeet olivat taas näkemisenarvoiset, kun kaksi matkalaista saapui noutamaan avainta respasta aamukahdeksan jälkeen. Säälien he lupasivat meille ilmaisen late check outin, jotta saisimme nukkua. Uni kyllä maistui, mutta vain pari tuntia, sillä samantien meillä oli uusi päivä ja uudet kujeet. Seuraavina kolmena päivänä saimmekin tutustua saksalaiseen olutkulttuuriin olutfestivaalien merkeissä. Ne olivatkin mukavat pippalot. Onneksi satuimme soittamaan tutullemme, joka asuu Ulmissa. Terkut vain sinne, mikäli luet blogiamme. :D