Global InterRail: Dublin

Jälleen oli vähän taukoa, mutta nyt jatkuu. Tällä kertaa Global InterRail -postausten aiheena Irlannin pääkaupunki Dublin.

Päästäksemme Dubliniin ajelimme ensin junalla Manchesterista Holyheadiin ja jatkoimme matkaamme laivalla Irlanninmeren yli. Laivamatka oli aivan ihana: saimme katsella auringonpaisteen heijastumista meren aalloista ja tuoksutella raikasta meri-ilmaa. Olinkin jo pitkään kaivannut meri-ilmaa parin viikon sisämaamatkaamisen jälkeen.

Ennen kuin pääsemme kuitenkaan Dublinin kuviin saakka, ihastellaan vähän Holyheadia. Matkalla näimme jotain, mihin voisin muuttaa vaikka heti: vanhaan tuulimyllyyn remontoitu koti olisi aivan superluksusta!

Aurinkoisena ja lämpimänä alkanut päivä koki kuitenkin muutoksen, kun Irlannin rannikko alkoi näkyä. Ensin tihkutti ja sitten vettä tuli maalle tyypillisesti kuin kahdesta saavista yhtäaikaisesti kaataen. Ulkolämpötilakin veteli siinä +10 asteen paikkeilla, joten onnittelimme itseämme siitä, että olimme pakanneet mukaamme myös lämmintä vaatetta.

Pubissa ei kuitenkaan onneksi satanut. Nälkäisinä saimme eteemme maukkaan Fish 'n Chips -annoksen. Nam, nam, nam. Aivan loistava! Parasta kaupungissa olivatkin juuri kaikki pubit. Niiden tunnelma oli kivan rento, Guinness virtasi ja pub mealin sai kohtuullisen halpaan hintaan. Brittien jälkeen oli myös kiva jälleen palata käyttämään euroja. Mietimmekin, kuinka työlästä matkustaminen olisikaan, jos Euroopan valtiot palaisivat omiin rahayksikköihinsä. On ne eurot vain paljon parempi vaihtoehto!

Täysillä vatsoilla lähdimme tutkimaan kaupunkia. Kahden päivän aikana näimme varmasti kaiken näkemisenarvoisen. Seuraavalla kerralla sitten joskus hamassa tulevaisuudessa haluan ehdottomasti mennä katsomaan myös muita Irlannin kaupunkeja ja Atlantin puolesta rannikkoa. Siellä pitäisi olla korkeita vuoriseinämiä ja syviä onkaloita.

Junayhteyksien osalta Irlanti on aika ovela maa. Jokainen junalinja nimittäin lähtee Dublinista ja päätepysäkiltä pääsee vain ja ainoastaan takaisin Dubliniin. Näitä "maaseutureittejä" oli käytännössä kuuteen eri suuntaan meneviä. Mielenkiintoisimmat olisivat toki Belfastin lisäksi olleet Gallway ja Cork. Toki Atlantin puoleisella rannalla kulkee museojunia melko suolaisilla hinnoilla: esimerkiksi neljän tunnin mittainen maisemajuna-ajelu parille pysähdyksellä maksoi reilut 100 euroa per henkilö.

Irlannin tutkiminen jäi siis näiltä osin aika vähäiselle. Mikäli meillä olisi ollut enemmän aikaa olisimme matkanneet Dublinista junalla Belfastiin ja Belfastista laivalla Skotlannin puolelle. Reilipassiemme viimeisen käyttöpäivän kolkutellessa ovella päätimme kuitenkin jättää Irlannin tutkimisen väliin ja kahden päivän päästä palasimme laivalla takaisin Brittien puolelle Holyheadiin.

Viimeinen työviikko

Eilen käynnistyi tämän kevään viimeinen työviikko. Ohjelmassa on paljon mukavia tapahtumia ja kevätjuhlia, jotka huipentuvat lauantaina pikkuserkkuni lakkiaisiin. Heräsinkin aamulla ihmettelemään, mihin se vuosi oikein katosi. Vastahan tulimme Kiinasta ja aloitimme syyslukukauden. Ajatella, että siitäkin on jo kohta kalenterivuosi aikaa.

Mennyttä lukuvuotta pohtiessani huomaan tapahtuneen paljon. Syyskuussa Anton valmistui kandidaatiksi samanaikaisesti, kun ihastelimme ruskasta kellastuneita ja punastuineita lehtipuita sekä nautimme täysipainoisesti Lumpparin seurasta. Muistelimme kovasti myös Kiinan matkaamme. Edelleenkin voin sanoa, että Kiina on paljon mahtavampi lomakohde kuin osaisi äkkiseltään kuvitella. Siellä käyneenä olemme saanut pienen pintaraapaisun Kiinan uskomattomasta monipuolisuudesta, taloudellisesta voimasta ja ihmisten yhteiselon merkityksestä. Siellä asuva puolestaan näkee maan eri tavalla, eikä kuulemma enää osaakaan sanoa juuta eikä jaata mihinkään mainitsemistani asioista. Odotammekin innolla kaverimme kesälomaa, jolloin hän tulee reilun puolen vuoden Kiinassa olon jälkeen Suomeen. Saas nähdä, ovatko hänen ajatuksensa Kiinasta ja kiinalaisista samansuuntaiset kuin Antonin veljellä. ;P

Lokakuussa jatkoimme Kiina-muisteloita, mutta myös kävimme katsomassa torille rakennettua Pepsi-mainoksen kuvauspaikkaa. Linkki mainokseen muuten tässä. Muuta ihmeellistä lokakuussa ei sitten töiden lisäksi oikeastaan tapahtunutkaan.

Marras- ja joulukuut olivat erittäin kiireiset. Onneksi ehdimme kuitenkin käydä hieman tuulettumassa jouluisessa Pariisissa. Se kaupunki on niin meidän makuumme: vielä kolmannella vierailukerrallakin löysimme Pariisista uusia puolia. Joulukuun aikana kävimme myös katsomassa Tiernakauden avajaisia, teimme joululahjoja, hengitimme kirpeää pakkasilmaa koiran kanssa ulkoillessa ja pohdimme toisen koiran hankintaa. Aika ei vain silloin ollut kypsä. Oli liian kiirettä ja kesälomasuunnitelmat täysin auki.

Joulun jälkeen jatkoimme tammikuussa töissä ja opiskeluissa täydellä höyryllä. Samalla nautiskelimme Lumpparin kanssa lumihangesta, testailimme uusi puhelimia, vaihdoimme rikkoutuneen televisiomme valkoiseen 46-tuumaiseen versioon ja kuuntelimme tuttaviemme reissujuttuja Aasiasta. Route-66 -lomakin pyörähti mielessä samoin kuin Aasian saarikiertely. Jätimme ajatukset silloin vielä muhimaan ja suuntasimme helmikuussa karkkilakkoni palkintomatkalle Varsovaan.

Varsovasta palattuamme jatkoimme arkista aherrusta, mutta samalla suunnittelimme myös seuraavaa irtiottoa arjesta. Olimme nimittäin huomanneet, että parin kuukauden välein muutaman päivän mittainen irtiotto tuotti niin paljon uutta energiaa, että olimme täysin valmiita satsaamaan lomiin. Arkikaan ei tuntunut niin tylsältä ja raskaalta, kun tiesi, että aherrus palkittaisiin parin kuukauden sisällä. Lomaa odotellessa kävimme kuitenkin mökillä pudottamassa lumia katolta, kuvasimme ikkunoihin tulleita jääkukkia ja leikimme Lumpparimme kanssa hangessa. Keppien noudosta tuli menneenä talvena yksi Lumpparin lempileikeistä. Lumien sulamisen jälkeen kepit eivät kuitenkaan enää kiinnostaneet. :D

Pääsiäisen kieppeillä kävimmekin jälleen maailmalla: Wien ja Bratislava - todella hyvä yhdistelmä! Lomailujen lisäksi ehdimme etsiä juhliin pukuja, katsella iltaruskoa, toivoa lumien sulavan nopeasti ja jännitimme Hullujen päivien lentotarjouksia. Hullareiden lähestyessä innostuksemme lennoista kuitenkin hiipui, koska kuuma Aasia ei enää innostanut lainkaan. Niinpä päätimme viettää kesän mukavasti kotosalla ja korkeintaan jossain lähialueilla reissatessa. Päätös oli toisaalta myös erittäin vapauttava, sillä emmehän me ole pahemmin Suomen kesää neljään vuoteen nähneetkään. Odotapa siis joululoma, silloin emme ole täällä. ;P

Nyt viimeisellä työviikolla ja toukokuun viimeisinä päivinä ajattelin käyttää kaiken vapaa-aikani uuteen harrastukseeni. Ostin nimittäin juuri uuden polkupyörän. Se se vasta onkin mahtava lenkkiseuralainen ohuine renkaineen ja tehokkaine levyjarruineen.

Viettäkäähän kaikki lukijamme mukavat viimeiset toukokuiset päivät. Ensi kuussa on jo kesäkuu - jes!

Juhlahumua

Tänään juhlitaan kaverin synttäreitä. Kakkua, pientä suolasta ja kuohuvaa juomaa on siis tarjolla. Kuulemma illan yksi ohjelmanumeroista on myös karaoke. Itse jätän sen kyllä takuuvarmasti väliin, mutta muilta osin osallistumme varmasti juhliin täysipainoisesti.

Huomenna matkaamme jälleen mökille. Lumppari tosin menee tänään jo edeltä, jotta ei joudu olemaan yksin kotona. Siellä saadaan taas ilolla katsella Lumpparin ja naapurin koiran leikkejä. Ihan kuin pienet lapset. ;P

Luokkaretkellä

Olipas mahtava työpäivä. Ensin vähän opiskeltiin ja sitten lähdettiin luokkaretkelle ulkomuseo Turkansaareen. Retken aikana tutustuimme vanhan ajan koulunkäyntiin: opettelimme vanhoja välituntileikkejä, pukeuduimme koulupukuihin, asettelimme nimilappumme kaulaamme, tavasimme sanoja Lukkarin koulun tyyliin, esittelimme puhtaat kätemme opettajalle sekä lauloimme päivänavaukseksi vanhan lastenlaulun. Vanhan ajan koulun tyyliin luimme myös yhteenääneen rukouksen ja opettelimme kirjoittamaan aakkosia. On se vain koulunkäynti ollut ennen erilaista.




Päivänmittaiselle retkelle Turkansaari on loistava kohde niin ryhmille kuin yksityisille turisteillekin. Kauniissa maalaismiljöössä on mahdollista tutustua entisajan elintapoihin, vanhaan tuulimyllyyn jauhinkivineen, vanhoihin työkaluihin sekä ylätankonsa ympäri pyörivään kiikkuun. Kesällä kohde tarjoaa myös puutilanteesta riippuen tervanpolton katselua ja tuoksuttelua, kesäteatteriesityksiä sekä esittelee maatilan eläimiä lampaiden ja sikojen osalta. Onpa paikalla välillä tainnut käydä myös koirat, kissat, kanat, kukot ja hevosetkin. Oulujoen äärelle rakennettuna Turkansaari tarjoaa myös idyllisen laiva-ajelureitin, joka ylettyy Oulun keskustaan saakka. Jouluisin Turkansaaressa puolestaan on mahdollista tutustua vanhanajan joulunviettotapoihin sekä tervehtiä Korvatunturilta asti saapunutta joulupukkia. Paljon mahtuu siis yhteen saareen.

Brändien uhrit

Mainoksen uhri valitaan nykyisin tarkasti. Jo pienet lapset tietävät McDonaldsin ruoan sisältävän lelun. He myös tunnistavat lelun liittyvän esimerkiksi juuri julkaistuun elokuvaan tai tv-ohjelmaa. Joululahjaksi nämä samat pienet lapset haluavat mainoksessa esitellyt Barbiet ja elokuvista tutut pehmolelut. He myös tietävät merkkivaatteen olevan parempaa kuin markettivaatteet, ja siksi eriarvoistavat markettivaatteiden käyttäjät merkkivaatteiden käyttäjiä huonommiksi. Tutkimuksen mukaan kolmevuotias tunnistaa jopa 300-400 tuotemerkkiä. Miten tällainen markkinatalouden uhriksi joutuminen vaikuttaa lapsen kehitykseen? Miten tällaisessa kasvuympäristössä kasvaneet menestyvät aikuisina? Tuleeko heistä ylivelkaantuneita jo ennen kuin he käyvät töissä? Panostavatko he vain ulkokuoreen välittämättä vähääkään "sisäisestä kauneudesta"? Ja suurimpana kysymyksenä kaikesta, miksi tällaista toimintaa tuetaan ja sen merkitystä korostetaan?

Kysymykset ovat vaivanneet minua jo pitkään, kun olen seurannut lasten toimintaa ja heidän välisiä suhteitaan. Vastauksia kysymyksiini lähden etsimään Brändätyt-kirjasta. Olin jo unohtanut koko kirjan olemassaolon, kunnes se tänään lähes käveli minua vastaan.

Lumppari ja oranssi seinä

Operaatio takatassukarvojen kasvatus on käynnissä. Arviolta viikon parin päästä olemme päässeet tavoitteeseemme. Pakko kyllä myöntää, että omat virheet korjautuvat kyllä erittäin nopeasti Lumpparin turkin pituuskasvun toimesta. :D

Viikonloppu kuvina

Viikonloppuna nautiskeltiin ravintolassa ahventa, nähtiin kavereita, jännitettiin Suomen pelejä ja ulkoiltiin aurinkoisessa säässä. Ilta-aurinkokin viihdytti meitä yhtenä päivänä, ah se on niin kaunis!

Kesätauko Antonin opiskeluista tuntuu vapauttaneen meidän molempien mielemme. Ihana keskittyä talven jälkeen yhdessä muihinkin asioihin kuin töistä tai opiskeluista juttelemiseen. Yhteisestä ajasta nauttien ehdimmekin aloittaa vaatekaappien inventaarion. Kovaa vauhtia kertyy taas kirpparipöydän verran tavaraa. Varastoistakin pitäisi saada vielä pari aiemminkin myynnissä ollutta tavaraa uudelleen tarjolle. Jospas niille tänä vuonna löytyisi ostaja. :)