Kävellen ympäri Nürnbergiä

Oktoberfestit nähtyämme ajelimme junalla kaverimme luo Nürnbergiin. Kaupunki on Baijerin toiseksi suurin ja sen alueella asuu pari miljoonaa asukasta. Vanhana kaupunkina Nürnbergissä oli luonnollisesti tarjolla paljon historiaa: Nürnbergin linna, leveät kävelykadut, Hitlerin rakennuttama Colosseum sekä Zeppelin-ilmalaivan laskeutumisalueena toiminut Zeppelin-areena. Nürnbergissä pidetään myös Saksan laajimmat joulumarkkinat, joten joulukauppoja oli auki ympärivuoden. Kunpa olisi tuon tiennyt, emme suuntaisi tänä vuonna itsenäisyyspäivän tietämillä Pariisiin, vaan sen sijaan Nürnbergiin...ehkä siis ensi vuonna sinne. ;P




Nähtävyyksistä kiipesimme ensimmäisenä linnan torniin. Edellisen kerran kaverimme luona vieraillessamme kiipesimme heti aamutuimaan Ulmin kellotorniin, joten tällä kertaa puuskuttavalla kaveriporukalla ei ollut kovin paha urakka. Natisevat puuportaat sen sijaan muistuttivat rakenteestaan jokaisella askelmalla.

Nürnbergin linna oli mielestäni erittäin mukava kohde, sillä linnalla seistessä tunnistin sen samantien keskiaikaiseksi rakennukseksi. Linna oli myös erittäin hyvin säilynyt ja saksalaiseen tyyliin ihanan koristeellinen ja värikäs. En vain koskaan kyllästy ihastelemaan näitä saksalaisia puukoristeisia ja eri värein maalattuja taloja saati ikkunalaudoilla olevia kukkia! Tällaista meille tänne Suomeenkin, kiitos. :D

Yleisilmeltään kaupunki miellytti meitä kaikki todella paljon. Oli mäkeä, kapeaa katua, korkeaa taloa, mutta ei muuten yhtään ainoaa uudenuutta pilvenpiirtäjää. Siitä plussat kaupungille!

Ennen näin, nykyisin ilman pylväitä ja kattoa.

Uutta ei ollut myöskään Hitlerin rakennuttamalla Colosseumilla. Kolme kertaa Rooman Colosseumia suurempi rakennelma oli jäänyt aikoinaan kesken, mutta yllättäen kukaan saksalainen ei halunnut jatkaa sitä loppuun asti. Uudistustöitä ei myöskään oltu tehty Zeppelin-areenalla, jonka istuinpenkit kasvoivat pensasta. Vastapäätä Zeppelin-areenaa oli myös kreikkalaista temppeliä muistuttava suuren suuri ja alkuperäistään paljon massiivisempi temppeli. Sen pylväät tosin oli jouduttu turvallisuussyistä räjäyttämään pois ja ontto sisäosa sulkemaan muurauslaastilla sortumisvaaran vuoksi.

Ruokapuolen osalta Nürnbergin erikoisuuksista maistelimme Langos-kinkkupiirakkaa sekä Lebkuchen-pipareita. Nami nami, vaikka Langos oli loppujen lopuksi aika mautonta, mutta pipari paransi jälkimakua. :D




Ja loppuun vielä matkamme ainoa pimeässä otettu kuva Nürnbergin kuuluisimmalta paikalta. Tämä on se kohta, joka Nürnbergistä aina esitellään mm. uutislähetyksissä. Taisipa kyseinen kohta olla esiteltynä myös lukioaikaisessa saksan kirjassanikin.

Oktoberfest @ München

Oktoberfestien avajaispäivän aamuna pääsimme aitiopaikalta katsomaan hevoskulkuetta, joka kuljetti ensimmäiset oluttynnyrit festivaalialueelle. Kulkueeseen osallistui kaikkien telttojen panimot eli 14 Baijerin suurinta ja kuuluisinta oluentuottajaa.

Teltta on nimityksenä ehkä kuitenkin hieman harhaanjohtava, sillä esimerkiksi Hofbräun telttaan mahtuu yhtäaikaa istumaan 17 500 juhlijaa. Ei mikään pieni tila, ei! Ja tarjoilijat todellakin toivat kymmenen massea kerralla!

Jonot telttoihin olivat kuitenkin lauantaina avajaispäivänä järkyttävän pitkät, eikä puoleltapäivin kovinkaan moni ilman pöytävarausta saapunut vieras päässyt telttaan sisälle. Vinkkinä kuitenkin voin vihjata, että telttoihin on pääovien jonojen lisäksi myös sisäänpääsy sivuovesta - ja huomattavasti lyhyemmällä jonolla! Alueella on myös paljon Biergarteneita, joten jokaiselle varmasti löytyy vähintäänkin seisomapaikka.

  Yksi kuuluisimmista juomalauluista

Meininki aamulla kello yksitoista tunti telttojen avautumisen jälkeen.

Tunnelma teltoissa oli kuitenkin kaiken jonottamisen arvoista! Suurimman yllärin kuitenkin koimme maanantaina heti aamulla telttojen avauduttua kymmeneltä: teltta täyttyi juhlijoista, olut virtasi samantien, ja nopeimmat joivat litran olutta viidessä sekunnissa hurraa-huutojen saattelemana. Yli kymmenen sekuntia litraan kuluttaneet saivat osakseen kovaäänistä buuausta. Maanantaina paras tunnelmaa alkoi olla jo paljon ennen yhtätoista, ja kahdeltatoista jo tanssittiin ja keinuttiin musiikin tahdissa. Niin, ne teltathan aukesivat vasta kympiltä. :D

Asusteiden osalta useamman kerran festeillä käyneillä näytti kaikilla olevan Lederhosenit ja Dirndl:t. Vaatetuksella ei kuitenkaan ollut kovin suurta merkitystä yleiseen tunnelmaan, vaan suurin merkitys oli hyvän istumapaikan saamisella. Vinkkinä voin kertoa, että jokaisen joka haluaa istua muualla kuin turistipöydässä, kannattaa opetella saksaa. Tunnelma saksalaisen ja turisteilla täytetyn pöydän äärillä on aivan erilainen. ;P

Oktoberfestien ruoka olikin sitten melko omintakeista. Rasvaista sianniskaa, kaalisalaattia, paistettua ankkaa, puolikkaisia kanoja, sekavihannespalloja ja perunamuusipalloja. Oktoberfestien virallinen makkara, Weisswurst, oli myös erittäin maukasta ja lihaisaa. Vanha tuttumme Käsewurst oli edelleen yhtä hyvää.

Parasta Münchenissä oli kuitenkin vuonna 1589 perustettu Hofbräuhaus, jossa meininki on vuoden jokaisena päivänä aamusta iltaan kuin Oktoberfesteillä konsanaan. Rakennus on itsessään myös erittäin hieno maalattuine kattoineen ja komeine kattolamppuineen. Toinen vinkkauksen arvoinen ravintola sijaitsee aivan Hofbräuhausin vieressä: Augustiner Kellerissä kannattaa ehdottomasti käydä syömässä baijerilaisia erikoisuuksia ja miksei maistelemassa myös ruokajuomaksi tuotavaa Augustiner-olutta,

Schloss Neuschwanstein

Dachausta matkamme jatkui autobahnoja ja pikkuteitä pitkin Füsseniin ja sieltä edelleen Neuschwansteinin linnalle. Minulla oli linnan suhteen suuria odotuksia, sillä kesällä ilmestyneessä Mondossa esiteltiin linnaa seuraavin sanoin.

"Neuschwansteinin linnaa pidetään maailman kauneimpana linnana. Sen satumaiset torit kohoavat vuoristometsän keskellä Etelä-Saksassa. Linna toimi esikuvana Prinsessa Ruususen satulinnalle Disneyn elokuvissa." 

Meidän tuurilla toinen puoli linnasta oli tietenkin paketoitu remonttia varten. Linnan upea sijainti tuli kuitenkin hyvin esille, ja sitä oli helppo kuvata toisella puolella vuorten välissä olevalta sillalta. Maisemat linnalta alaspäin olivat myös upeat! Ruska-aikaan alue on kuulemma vieläkin upeampi, kun maaruska värjää maiseman punakeltaiseksi.

"Vuonna 1892 valmistunutta linnaa ei rakennettu suojaksi sotia, vaan harmaata arkea vastaan. Ritariromantiikasta viehättynyt Baijerin kuningas Ludvig II suunnitteli linnan kodikseen, jossa hän voisi elää keskellä fantasiamaailmaa."

Sisältä linna oli juuri kuin Prinsessa Ruusunen -elokuvassa. Kaarevat katot, koristelliset kattomaalaukset, pyöreät oviaukot, jättimäisiä kattokruunuja ja kullattuja huoneita. Kuvia linnasta ei saanut sisältä ottaa, mutta löytyipä netistä video, joka esittelee Ludvigin sisustusmakua.

"Ludvig ei ehtinyt asua linnassaan kuin puoli vuotta, kun aateliset vangitsivat hänet syyttäen kuningasta mielenvikaisuudesta. Ludvigin muut suurelliset rakennushankkeet olivat nimittäin tyhjentäneet valtion kirstun. Pian vangitsemisensa jälkeen Ludvig hukkui järveen. Linna avattiin yleisölle heti Ludvigin kuoleman jälkeen, jotta pääsymaksujen avulla saataisiin takaisin edes osa rakentamiseen kuluneista varoista."

Neuschwansteinin linnan vieressä oli myös toinen Ludvigin elämään liittyvä linna, hänen lapsuudenkotinsa. Sinne emme kuitenkaan enää samanpäivän aikana olisi millään ehtineet. Niinpä Hohenschwangaun linna jäi meiltä tällä kertaa kokonaan näkemättä. Sen sijaan Neuschwansteinin linnalta avautuvia maisemia ihastelimme pienen tovin ja mietimme, miksi suomalainen maisema ei ole koskaan yhtä siisti. Suomalaisten maatilojen pihoilla on lähes aina todella paljon koneita ja muita tavaroita. Missähän saksalaiset niitä säilyttävät, kun laitteita ei näy pihoilla?

Sen sijaan ehdimme ajella juuri ja juuri takaisin Müncheniin ja palauttaa auton Hauptbahnhofille. Kokonaisuudessaan mittariin kertyi reilut 400 kilometriä. Erikoisinta Saksan liikenteessä oli kuitenkin se, että pimeän tullen huomasimme katujen reunoilta puuttuvan katulamput. ;)