Taikaa taivaalla

Taivas täyttyi viime yönä taiasta. Kahden aikaan yöllä hipsimme yövaatteissa ulos kuvaamaan leimuavaa taivasta. Tämä kruunasi kyllä joulun!

Talvisissa maisemissa

<3 Talvi <3

Valkea lumi peitti maan

Joululomalla

Täällä on nopeasti kuluneen syksyn jälkeen päästy vihdoin rauhoittumaan joululomatunnelmiin. Syksy on ollut erittäin antoisa niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Bloggaamisen osalta puolestaan olemme olleet melko hiljaisia, sillä valokuvaamista on tullut harjoitettua vähemmän, emmekä ole vapaa-ajallamme juuri mitään erikoista tehneet.

Lomasuunnitelmissa meillä on rentoutumisen ja yhteisen ajan löytymisen lisäksi tarkoitus vierailla sukulaisilla, antaa ajatusta täynnä olevia lahjoja tärkeille ihmisille sekä viettää uutta vuotta hieman erilaisissa merkeissä - siitä lisää myöhemmin.

Rauhallista joulua kaikille ja onnea vuodelle 2015!

Tippukiviluolassa Budapestissä

Vesisateen uhmatessa lomamme viimeistä päivää hyppäsimme heti aamiaisen jälkeen raitsikkaan ja ajelimme parin vaihdon kautta Budan vuorille tutustumaan Pálvölgyin tippukiviluoliin. Tippukiviluola oli Unkarin kolmanneksi pisin ja samalla myös yksi Itä-Euroopan pisimmistä. Kokonaispituudeltaan luola oli 7200 metriä pitkä ja samalla yksi suojelluimmista luonnonkohteista kaupungin alueella. Kaupungista olisi löytynyt myös toinen tippukiviluola, mutta Pálvölgyin piti arvosteluiden mukaan olla suurempi ja monipuolisempi.

Sisälle luolastoon päästyämme hytisimme hetken viileydestä, sillä luolassa oli lämmintä vain 11 astetta. Oppaamme kertoi matkan varrella hauskoja tarinoita ja suuria myyttejä, joita luolaston eri osille oli keksitty. Luolastosta löytyi niin teatteria, satuhahmoja, epärehellisten päälle tippuvia kivenlohkareita, totuudentorvia kuin ruokatoiveiden ikkunakin. Tällä ikkunalla toivoin hartaasti valkosipulikeittoa, mutta siltikin myöhemmin päivällä ruoaksi tarjoiltiin pihviä. Ilmeisesti en siis riittävästi uskonut ikkunan taikaan. ;)

Pieniä tippukiviä luolassa oli kohtuullisen paljon, mutta suuria oli hyvin vähän. Oppaan kertoman mukaan tippukivet olivat materiaaliltaan puikkomaisiksi muodostunutta kalkkikiviainesta. Tippukivi saattoi olla joko katosta alaspäin roikkuva ja katosta tippuvien vesipisaroiden ansiosta muodostunut puikko tai luolan pohjalle muodostuva pylväs. Aikojen kuluessa nämä kaksi tippukivilajia pystyivät myös kasvamaan niin korkeiksi ja pitkiksi, että muodostavat yhdessä kivipylvään.

Tippukivien muodostumiseen oli oppaan mukaan kulunut vajaa puoli miljoonaa vuotta. Tippukivien muodostumisprosessi puolestaan käynnistyy sadeveden reagoidessa maaperän hiilidioksidin kanssa. Tällöin kalkkikivi oli alkanut saostua, se oli muuttunut juoksevaksi ja jähmettynyt ilman vaikutuksesta uudestaan kalkkikiveksi.Yllätykseksemme ilmanala luolassa oli kuitenkin melko kuiva, vaikka lattiat olivat kyllä kosteuden peittämät.

Jännin juttu luolassa oli kuitenkin se, miten kapea se paikotellen oli! Lisäksi keinovalot loivat seinille hassuja kuvioita, kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata.

Junamatkalla Székesfehérvárissa

Paljon konsonantteja ja 14 merkkiä pitkä Budapestin lähellä sijaitseva Székesfehérvár näytti jo kartalla mielenkiintoiselle kohteelle. Sen etäisyys Budapestistä oli vain vajaa 100 kilometriä ja juniakin kaupunkiin kulki tasaisesti pari tunnissa. Niinpä Budapestin reissumme yhtenä päivänä ajelimme ensin metrolla Delín juna-asemalle ja ostimme sieltä menoliput tuohon konsonanttien kaupunkiin.

Perille päästyämme selvitimme ummikkoina matkareittiä keskustaan ja satumaiselle Boryn linnalle. Linna olisi sijainnut noin 4 kilometrin päässä juna-asemasta ja noin 2 kilometrin päässä keskustasta. Siispä keppikävelijäämme armahtaen jätimme linnan väliin ja ostimme paikallisliikenteen liput keskustaan. Paluumatkaamme helpottaaksemme ostimme heti aamusta jo liput myös takaisin juna-asemalle, jotta saatoimme jättää bussissa ummikkona solkkaamisen väliin.

Kielitaidon osalta Budapestissä selvisi erittäin hyvin englannilla ja saksalla, mutta Székesfehérvárissa venäjän taidoista olisi ollut jälleen hyötyä. Moneen kertaan Itä-Euroopassa vieraillessamme olemmekin päättäneet aloittaa venäjän opinnot, mutta vielä tänä päivänäkään emme osaa venäjää juuri da:ta enempää. Siispä jännitystä riittää joka kerta, kun ummikkoina kohtaamme asiakaspalvelutiskin takana toisen ummikon. Hassuna puolena toisaalta olemme huomenneet sen, että lähes poikkeuksetta asiat tulevat hoidetuiksi, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan - kunhan on vain yhteinen tahtotila saada asiat selville.

Yleisilmeeltään Székesfehérvárin kaupunki oli suurten muutostöiden alla, sillä aukioita remontoitiin ja talot olivat juuri saaneet pintoihinsa uutta maalia. Paras anti kaupungilla oli kuitenkin tarjottavan keskustassa sijaitsevan linja-autoaseman ympäristössä, sillä kaksi suurta kauppakeskusta kätkivät sisäänsä kymmenittäin halpoja vaate- ja korukauppoja. Ulkona kylmästi puhaltava tuuli melkein kuin ajoi meidät kauppoihin sisään, eikä aikaakaan kun olimme hankkineet niin uutta kenkää, laukkua kuin takkiakin.

Linnan jäätyä väliin jäi kaupungin tutkiminenkin kylmästi puhaltavan tuulen vuoksi hyvin vähälle. Riittävästi kauppoja kierrettyämme hyppäsimme takaisin juna-asemalle vievään bussiin ja niin olimme jälleen kuvauksellisimmalla paikalla: junalaiturilla. Siellä seisoskellessamme pystyimme iloksemme toteamaan, että jälleen tuli nähtyä yksi uusi kaupunki, johon voisi seuraavallakin Unkarin reissulla palata. :)

Helmeilevää kuuraa kuvaamassa

Aamun valjetessa maisema oli muuttunut eilisen kosteasta ilmanalasta pakkasen puolelle. Auringon valaistessa kuura kimmelsi helmeilevänä ja vedenpinta oli ohuessa riitteessä. Nämä ajat ovat ehkäpä syksyn parhaita heti ruskalehtien tippumisen jälkeen, sillä maisemat ovat puhtaat ja värit vaaleat kirkkaan sinisenä hohtavaa taivasta vasten. Seuraavaksi voisi sytyttää takkaan tulet ja nauttia tulen lämpimästä loimusta.

Budapestin iltatunnelmissa

Budapest, Pariisi, Praha ja Rooma ovat monen matkailusivuston ja -lehden mukaan Euroopan romanttisimpia kohteita. Jokaisessa kohteessa käyneenä voimme vakuuttaa jokaisen kohteen vastaavan käsityksiämme romanttisuudesta, mutta mitä se romanttisuus oikein kaupungilta vaatii. Miksi joku kaupunki voidaan määritellä romanttisemmaksi kuin joku toinen?

Vastauksia kysymyksiimme on varmasti monia, mutta meidän mielestämme jokaisen mainitun kaupungin romanttisuuden takana ovat iltavalot, hienostunut ja toista kunnioittava tunnelma, kapeat kadut, lukuisat ravintolat ja kahvilat ulkoterasseineen sekä ystävälliset ihmiset ja siellä täällä rauhallisesti käsikädessä kulkevat pariskunnat. Mielestämme myös mainittujen kaupunkien ikä tuo kaupungeille etulyöntiaseman, sillä vanhat rakennukset, holvikaaret ja valoa heijastavat katukiveykset luovat kaupunkeihin menneiden vuosisatojen tunnelmaa; jotain sellaista, mitä ei voida nykyään enää rakentamalla saavuttaa.

Tonava kaunoinen lienee myös yksi Budapestin romantiikan lähteistä, sillä leveä joki heijastaa kaupungin kultaisia valoja sekä tarjoaa mahdollisuuden yömyöhäisille veneretkille. Mekin kävimme ensimmäistä kertaa reissuhistoriassamme iltaöisellä veneretkellä alittaen Tonavaa ylittävät sillat pariin kertaan. Retki kaikkine kauniine valoineen, laivan taustamusiikkeineen ja virtaavan veden tuoksuineen oli erittäin tunnelmallinen kokemus. Kesäisin retki olisi varmasti vieläkin mukavampi, kun voi ihastella kaupunkia veneen kannella lämpimässä, mutta silti vilvoittavassa tuulessa.

Mikä kuitenkin vaikuttaa kaupungista saatuun kokemukseen kaikista vahvimmin? Meidän mielestämme vastaus piilee ehdottomasti toistensa kanssa toimeen tulevissa matkalaisissa, rennossa asenteessa, iloisessa mielessä, avoimissa vaihtoehdoissa, yhteisissä päätöksissä ja toisen mielipiteiden kunnioittamisessa sekä kiireettömässä tunnelmassa. Ilman näitä henkistä levollisuutta tuottavia asioita tuskin mikään loma tai kaupunki on romanttinen, vaikka kuinka kaupungin valot loistaisivat ja kahvilat tarjoaisivat live-musiikkia.

Vierailulla Budapestin patsaspuistossa

Uutena kokemuksena ajelimme eräänä päivänä reilut puoli tuntia busseilla ja raitiovaunuilla kaupungin laitamille Budapestin kuuluisaan patsaspuistoon. Reitti oli kokonaisuudessaan selkeä ja helppo, joten myös kepeillä liikkunut Anton pääsi vaivatta perille. Toki patsaspuistoon olisi myös päässyt suoralla "turistibussilla", mutta retken hinta oli liki 4000 forinttia, jolla sai jo kolmen päivän julkisen liikenteen lipun. Siispä suosittelemme Budapestin matkaajille Google Mapsin reittihakua, joka näyttää suoraan bussi- ja raitsikkareitin aikatauluineen ja vaihtoineen puiston viereiselle bussipysäkille.

Patsaspuistossa meitä ensimmäisenä tervehtivät suuren suuret saappaat kymmeniä metrejä korkean kivijalan päällä. Muilta osin puisto oli kooltaan melko pieni, mutta sisällöltään sitäkin monipuolisempi. Koko Euroopan mittapuulla mitattuna patsaspuisto oli myös harvinainen nähtävyys, sillä tiettävästi muut maat eivät ole koonneet neuvosto- ja kommunisminaikaisia patsaitaan minnekään turistinähtävyydeksi, vaan ovat enemmän tai vähemmän vähin äänin tuhonneet ne. Henkilöhahmojen osalta puistossa tapasi Leninin, Stalinin ja muiden Unkarin kommunistijohtajien patsaita. Kooltaan kaikki patsaat olivat massiivisia ja kymmeniä metrejä korkeita.

Lähtiessämme museosta löysimme myös aidon Trabantin, jonka penkkejä sai käydä kokeilemassa. Trabin peltejä koluutellessamme totesimmekin Trabin olleen melkoinen pahviauto. Mielenkiintoisen autosta kuitenkin tekee se, että niiden valmistus huhujen mukaan aloitettaisiin uudestaan ja Trabista tulisi 160 kilometrin kantaman takaava sähköauto, jonka huippunopeus olisi 130 km/h. Jäämmekin siis mielenkiinnolla odottamaan tämän uuden sähköauton markkinoille saapumista!

Patsaspuistovisiitin jälkeen loppupäivä kului ostoksia tehdessä ja ilta iltavalaistuksia ihastellessa. Niistä lisää seuraavassa postauksessa!