Blogin uusi ilme

Blogimme sai tänään uuden ilmeen. Lisäsimme sivupalkkiin kuvia, joiden kautta pääsee suoraan tutustumaan asuntomme huoneisiin, uudistinmme yläpalkin kuvan ja vaihdoimme taustavärin sävyä. Blogeissa on myös pyörinyt jo pitemmän aikaa itsensä esittely -postaukset, joten kaiken uudistuksen keskellä mekin esittelemme itsemme.

Ketkä ovat A & J?

Olemme pariskunta Pohjois-Suomesta. Kaksilahkeinen osapuolemme, Anton, työskentelee Suomen mittakaavassa varsin suuren ohjelmistotalon palveluksessa, ja toinen osapuolemme, Jaana, kaitsee oppilaitaan yliopistolla, yhtenäiskouluilla ja kansalaisopistossa. Molemmat olemme hurahtaneet remontointiin, sisustamiseen ja erilaisten teknisten vempeleiden pauloihin. Lisäksi elämäämme piristävät yhteiset matkustus- ja liikuntaharrastukset uimahallilla, kuntosalilla, hiihtoladulla sekä lenkkipolulla. Viimeisimmän harrastuksen pariin meidät on johdattanut puoli vuotta meillä asustellut karvatassumme nimeltään Lumi.

Historiallinen näkökulma bloggauskipinän syttymiseen

Oli kaunis kevätpäivä, kun katselimme esittelyssä olevien asuntojen tietoja Etuovi.com-palvelun kautta. Silmiimme osui myynti-ilmoitus, jossa esiteltiin täysin peruskuntoista kerrostalokolmiota kaupunkimme ydinkeskustasta. Anton innostui ilmoituksesta, mutta minä en heti lämmennyt. Niinpä jätimme esittelyt väliin moneenkin kertaan, kunnes eräänä sunnuntaina meillä ei ollutkaan ohjelmassa yhtään esittelyä. Noh, Antonhan se sitten sanoi: "Nyt mennään sinne keskustan asuntoon", ja niin tehtiin. Pääsimme pihalle, ajoimme hissillä kuudenteen kerrokseen ja avasimme oven. Se riitti, tiesimme etsimämme löytyneen. Täydelliset maisemat, jättisuuret ikkunat (olohuoneessa oikeasti on 4,5 metriä ikkunaa suoraan merelle) ja mikäs parempaa kuin kaatopaikalle joutavat kiinteät kalusteet. Eteistä pitemmälle emme sitten päässeetkään, kun jo olimme molemmat valmiit tekemään tarjousta.

Parin päivän sisällä tarjous hyväksyttiin ja taloyhtiö lähetti muille osakkeenomistajille etuosto-oikeus -ilmoitukset. Onneksemme kukaan ei kuukauden sisällä halunnut asuntoa lunastaa, joten kauppakirjat tehtiin, ja asunto siirtyi meille. Sen jälkeen onkin tapahtunut paljon: kalusteiden purkamista, uusien kasaamista, seinien hiomista ja maalausta, katon uudistaminen, valaistuksen lisääntyminen jne.

Ilman asunnonostoa ei tätä blogiakaan olisi. Remontin alussa meillä oli nimittäin kaverini kanssa puhetta blogeista. Olinhan jo hyvän aikaa lukenut muiden blogeja, mutta oma oli vielä haaveissa. Niinpäs sitten keskustelumme innoittamana polkaisin blogimme käyntiin ja aloin pitää remonttipäiväkirjaa. Alunperin blogi olikin pelkkä remontin edistymistä kuvaava postaussarja, jota sukulaisemme ja kaverimme seurasivat. Nyt myöhemmin blogi näkyy saaneen myös muita lukijoita. Bloggerin tilastojen mukaan blogissa käy päivittäin pari sataa vierailijaa. Ketä he ovat, sitä en oikeastaan tiedäkään. Hauska kuitenkin, että joku lukee meidän postauksiamme.

Blogin merkitys

Analysoidessani blogin merkitystä meille itsellemme tulen suoraan siihen lopputulokseen, että blogin päätehtävänä on tarjota eräänlainen purkautumiskanava. Tänne on helppo kirjoittaa tapahtumia ylös ja muiden blogeja on mukava seurata. Blogi tarjoaa siis ajanvietettä sekä myös mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Antonin mukaan blogi puolestaan tarjoaa väylän ilmoitella itsestään sukulaisilleen, joista osa asuu Suomen rajojen ulkopuolella. Lisäksi blogin kautta on helppo välittää kuvia kaikille, jotka haluavat nähdä, miten asuntomme remontti on edennyt. Näin remontin jälkeen blogilla on myös suuri tunnearvo, sillä kaksi vuotta kestänyt remontti on dokumentoitu tänne ihan alusta lähtien. Vanhoja postauksia selatessa voikin hetkeksi palata takaisin pölyisiin, ahkeran työn tunnelmiin.

Blogin tulevaisuus

Blogi tuskin ihan heti sulkeutuu, sillä edelleenkin nautimme postausten kirjoittelusta ja valokuvien ottamisesta. Mahdollinen muutto ulkomaille toisi blogiin myös uutta sisältöä, sillä erityisesti silloin blogilla olisi suuri merkitys kuulumisien kertomiskanavana. Aihepiireiltään blogin todennäköisesti tulee pysymään samana, joskin remontoinnin painoarvo taitanee jäädä melko matalaksi. ;P

Takatalven lumoissa

Takatalvi se saapui, vaikka vesi virtasi jo kirkkaana. Aamulenkkimme kohde Kiikelin tekosaari oli sumun peitossa, puut kauniisti jäähileessä ja äänimaailma täysin hiljainen. Lumessa näkyi muutamien koiranulkoiluttajien jäljet, mutta muuten saari oli kuin unessa.

Näistä rauhallisista tunnelmista onkin hyvä suunnata töihin loppupäiväksi.

Sohvan uusi elämä

Siinä se on - valkoinen sohva. Jes. Vihdoin se saapui ja pääsen jatkamaan olohuoneen sisutusta. Tämä blogikin kerkesi jo sohvaa odotellessa muuttua tylsäksi, joten olihan se jo aikakin päästä taas itse asiaan. Sohvahan oli aiemmin harmaa ja ostettu Askosta, mutta harmaana sohva ei meille sopinut. Niinpä otimme yhteyttä verhoajaan, joka tuli noutamaan sohvan verstaalleen. Kaikenkaikkiaan sohvan päällystäminen kankaineen, vanuineen ja töineen tuli maksamaan noin 400 euroa. Hinnasta 85% tuli Tara-kankaasta, joten ei paha hinta lainkaan.

Nyt voinkin ensimmäisenä mennä ompelemaan Lumpparin lattiatyynyt valmiiksi. Kuvassa näkyykin jo ensimmäisen tyynyn kangas aseteltuna siististi tulevan sisältönsä päälle. Tyynyjä ajattelin ommella pari, koska meillä on juuri sopivasti kaksi tarpeetonta peittoa, joista laskostettuina saa näppärästi tyynyntäytteet. Lumpparin tyynyjen jälkeen katseeni kohdistuukin sohvatyynyihin. Jollakin tavalla tykkään näistä kahdesta pikku tyynystä, mutta mutta...

Keväänmerkkejä jäiden seassa

Eilisellä järjestelmäkameran kokeilukävelyllä törmäsimme virtaavaan veteen. Jäät olivatkin jo osittain merellä niin ohuennäköiset, ettei joka kohtaan uskaltanut enää astuakaan. Jotkut uhkarohkeat toki näkyivät pomppivan vesilätäköissä, mutta itse en olisi sinne enää astunut varpaallanikaan.

Virtaava vesi toi jo huomattavan paljon lisää kevätenergiaa. Viimeaikoina ennustukset ovat luvanneet kyllä vielä pitkäksi aikaa talvisia säätiloja, mutta aurinko onneksi jaksaa ilahduttaa meitä pohjoisen asukkeja. Seuraavat kaksi kuukautta menevät varmasti kuin siivillä, koska tiedossa on sisustusjuttujen lisäksi myös paljon töitä sekä kenties lomamatka. Ja onhan ne yhdet häätkin vielä ennen kesän alkua. Paljon siis tehtävää ja järjestettävää. :)

Tuotekokeiluja

Saimme kokeiltavaksi Canonin järjestelmäkameran. Pikaiselta vilkaisulta kamera on oikein näppärä: kuvat ovat tarkkoja, pitkällä putkella saa hyviä kuvia myös kauempaa ja makrokuvaus tuottaa paljon tyylikkäämpiä kuvia kuin pokkarimme Canon Ixus 95. Kamerakuume sen kuin kasvaa kasvamistaan.

(Kuva täältä.)

Kamerakuume ei kuitenkaan ole ainoa, mikä kasvaa. Kokeilussa on myös MacBook Pro -kannettavatietokone. Meidän 5 vuotta vanha valkoinen MacBook alkaakin jo pikkuhiljaa (lue vuoden sisällä) olla jo liian vanha ja himmeänäyttöinen, joten kohta alkaa olla jo aika uusia sekin. Kokeilussa ollut 15-tuumainen MacBook Pro oli kuin unelma verrattuna vanhempaan malliin: käyttöjärjestelmän sulavuus ja käyttökokemus olivat vertaansa vailla. Tykkäsin myös alumiinisesta kuoresta, vaikka väriltään valkoinen onkin lähempänä sydäntäni.

Näistä uusista vempeleistä voikin sulavasti huomenna siirtyä olohuoneeseen, sillä sohvamme tuli tänään verhoajalta takaisin. Olohuonekuulumisia kertoilemme huomenissa.

Lenkkeilyä

Lenkkeily Lumpparin kanssa on ollut viimeaikoina jo tosi mukavaa, sillä osittain tiet ovat täysin sulat. Auringon paistaessa ne ovat myös kuivuneet, joten viime viikolla ostettua kurapukuakaan ei ole tarvinnut joka päivä pukea päälle.

Sadekelien varalle Lumpparilla on siis Hurtta-tuotteen pitkälahkeinen sadeasu. Myynnissä olisi ollut myös lyhytlahkeinen, mutta tassukarvojen puhtautta vaalien halusimme ehdottomasti pitkälahkeisen version. Liikkuessa puku istuu tosi hyvin ja se suojaa pahimmilta roiskeilta. Miinuspuolena tassukarvat tahtovat takkuuntua lenkin aikana, joten niitä saadaankin ahkerasti kammata aina ulkoilun jälkeen.

Uuden lenkkireittimme maisemat ovat kuitenkin niin kivat, että jatkossakin suuntaamme Ainolan puistoon. Johan ne urheilutalon takana olevat mäet alkoivatkin tulla tutuiksi. ;P

Juhlavalmisteluja

Lahja on valmiina ja nyt suuntamme kaverini valmistujaisjuhliin. Lahjakassiin piiloutui uusin Muumi-muki sekä suklaakarkkeja. Illalla on tarjolla mukavaa jutustelua kavereiden kesken. Illanvietto katkaiseekin kivasti työputken.

Huomenna kerronkin uudesta lenkkireitistä, jonka hiljattain löysimme.

Lumppari nukkuu

En ole aiemmin maininnutkaan Lumpparimme mieluisimman nukkumapaikan sijaitsevan rumpujakkaran takana kahden seinän nurkassa. Lumppari on siitä jännä otus, että se kyllä nukkuu yöt miellellään omassa sängyssään makuuhuoneessa, mutta päiväunet se nukkuu vain ja ainoastaan tässä yhdessä nurkassa. Olemme monesti yrittäneet houkutella sitä nukkumaan nukkumatyynyllään tai kopassaan, mutta ei, neiti haluaa nukkua vain tässä yhdessä nurkassa. Kaipa nurkka on kivan pieni, rauhallinen ja turvallinen - emmehän me siellä koskaan käykään.

Työhuoneemme iltarusko

Olettekos muuten jo huomanneet, kuinka kauniisti aurinko laskee värjäten taivaan puna-kelta-oranssiksi? Me olemme ihailleen tätä luonnonnäytelmää parin viikon ajan, ja virittäytyneet sen myötä tulevaan kevättalveen. Eilen pohdimmekin nukkumaan mennessä, kuinka nopeasti tämänvuotinen talvi menikään. Lumi tuli jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, joten pitkää pimeää ajanjaksoa ei tänä vuonna vietettykään. Ehkä juuri valkoisen lumipeitteen vuoksi talvikin tuntui paljon kivemmalta kuin tavallisesti. Aurinkokin tuntui paistavan mielestämme tänä vuonna paljon pitempään ja alkavan paistaa paljon aikaisemmin kuin ennen. Olemmekohan tulossa vanhaksi, kun vuodetkin vain vierivät nopeammin, ja seuraamme mielenkiinnolla vuodenaikojen vaihtumista? Onneksemme iltaruskoa voimme ainakin ihailla monesta eri näkövinkkelistä.

Katutasosta maisema ei näytä lähellekään niin kauniille kuin kuudennesta kerroksesta. Taivas loistaa punaisen, violetin, oranssin ja keltaisen väreissä lähes joka päivä. Asuntomme jokaisesta huoneesta avautuu näkymä merelle, jolloin kesäisin näemme purjeveneitä, ja talvisin lumipeitteisen merenjään.

Kaikista kauneimmalta iltarusko kuitenkin näyttäytyy työhuoneessamme, koska upea maisema peilautuu liukuoviin luoden huoneeseen uniikin tunnelman. Oikeastaan näköalat asuntomme jokaisesta ikkunasta olivatkin ne, joihin heti ensimmäisenä kiinnitimme huomiota. Olikin hyvä sattuma, että osuimme paikalle asuntonäyttelyyn, jonne ei oikeastaan oltu edes ajateltu mennä. Sattumaa, tuuria vai kohtalo, ken tietää.

Väriloistoa

Ennätystulppaanit elivät loppujen lopuksi jopa kaksi ja puoli viikkoa! Seuraavan viikon verran katselimmekin kuivuneita tulppaaneita, jotka eivät oikeastaan olleet lainkaan rumia. Nautin siitä, että tv-tason päällä oli koristeita ja mikäpä parempaa kuin kauniit kukat.

Tänään kauppareissulla mukaan tarttui uusi 20 tulppaanin nippu. Värivaihtoehtoja oli paljon, joten valinnanvaikeushan se meinasi tulla! Lopulta, ylläri ylläri, päädyin näihin vaaleanpunaisiin tulppaaneihin.

Häähumua

Tänään se kolahti postilaatikosta, nimittäin kutsu serkkuni häihin! Kutsuissa oli selkeästi viitteitä häiden värimaailmasta. Onnittelukorttimme pitääkin siis olla sointuvasti vihreä, jotta se sopii yhteen lahjapöytien kattausten kanssa.

Mutta sitten se haastavin asia, mitä hääparille lahjaksi? Astioita, arvolasia vai ihan vain kahisevaa rahaa? Siinäpä vasta pulma!

Rantalomailua

Aurinkorannalle mieli tekisi jo näin kevään korvilla. Itse asiassa perinteisiä aurinkorantalomia emme olekaan koskaan viettäneet Antonin kanssa, vaan olemme pyrkineet tutustumaan mahdollisimman moneen eurooppalaiseen kaupunkiin ja niiden tarjoamiin nähtävyyksiin. Tänä vuonna meillä on kuitenkin käynyt useasti mielessä kokeilla jotakin pakettimatkaa äkkilähtönä, joten vaihtoehtojen selaaminen on aloitettu jo hyvissä ajoin.

Madeiran rantaviivan kuva täältä.

Aiemmin olen vanhempieni kanssa käynyt niin Turkissa, Kreikassa, Rodoksella, Kanarialla kuin muuallakin Välimeren rannalla, joten ne kohteet ovat jo täysin ulkona meidän vaihtoehdoista. Mielestäni tällaisessa rantalomakohteessa on nähtävää yhdelle kerralle ja yhdessä viikossakin on jo koko alue (etenkin saaret) koluttu läpi. Niinpäs meillä on ollut matkakohteina pääosin mielessä Portugalille kuuluva Madeira, pienenpieni Malta, kahden valtion hallinnoima Kypros tai ihan vain monipuolinen omatoimikohde, mantereella sijaitseva Barcelona. Pääosin kaipaamme lomaltamme lämpöä, auringonpaistetta, paljon kulttuuria tai puolestaan upean luonnon, jota voimme ihastella. Thaimaa saarineen olisi aivan täydellinen kohde, mutta sinne pitää varata paljon enemmän aikaa kuin meillä nyt olisi käytettävissä.

Nizzan rautatieaseman kolme laituria

Nizzan rantakiviä

Kaikkia vaihtoehtoja selatessa vastaan on tullut monesti Nizza. Kävimme viime vuoden reilireissulla Nizzassa, ja se on kyllä erittäin hyvä kohde, mikäli haluaa nähdä yhdellä reissulla paljon. Nizzan matkaan voi helposti nimittäin yhdistää Monaco Monte Carlon ja Cannesin, joten näiden kolmen kaupungin avulla lomasta saa irti paljon kulttuuria, rentoutumista sekä erilaisia aktiviteetteja.

kuuluisa neulansilmämutka

neulansilmämutkassa

F1-radalla olevan pitkän tunnelin alku

kruisailija

Casinon puisto ja Casino

Monacon rantaviivaa

Monacoon matkatessa maa kannattaa ehdottomasti kiertää F1-radan mukaisesti, jolloin näkee kuuluisia rakennuksia, maisemia ja reittejä. Ratahan kulkee nimittäin mm. rantaviivaa pitkin sekä Casinon ohi, jolloin on helppo pysähtyä ihailemaan Casinon puistoa suihkulähteineen sekä piipahtaa myös Casinon sisällä. Molemmat erittäin mukavia kohteita. Radan varrelta on myös kiva seurata nopeita, kiiltäviä ja kalliita urheiluautoja, jotka ottavat toisistaan mittaa tunnelissa ja neulansilmämutkassa. Neulansilmämutkan maalaukset ovat sen näköiset, että mutkat on vedetty vauhdilla. Radan kiertämisen jälkeen matkaa kannattaa jatkaa ylös linnalle.

Poislähtiessä kannattaa ajaa hissillä (siis sellaisella, joita meillä on kauppakeskuksissa) ylös ja jatkaa matkaa jalkaisin kohti huippua. Matkalla maisemat merellepäin ovat huikaisevat ja näkeepä myös sitä "normaalia elämää" kerrostalojen keskellä. Oma mielikuvani Monacosta saikin kolauksen, koska talokanta on yllättävän vanhaa ja vanhannäköistä. Ihan uusia lasilukaaleja keskustan alueella ei ole juuri lainkaan. Alueen asukkaat olivat erittäin mukavia ja saimmekin jutella useiden vastaantulijoiden kanssa. Yhteiseksi kieleksi löytyi pelkästään ranska, joten englannilla on turha yrittää keskustella paikallisten kanssa.

Palais des Festivals et des Congrès

Cannesissa puolestaan nautimme täysin siemauksin rannalla olosta, sillä ensimmäinen reiliviikko vaati jo vähän rauhottumista. Niinpä päivä sujui leppoisasti kullankeltaisella hiekalla maaten sekä lämpimässä merivedessä uiden. Edelleenkin muistan sen tunteen, kun sain ensimmäisen kerran koko lomalle pulahtaa lämpimään, kirkkaaseen veteen. Rannan tuntumasta löytyi myös kaikki nähtävyydet eli filmifestivaaleista kuuluisa congressitalo sekä elokuvatähtien suosima rantabulevardi.

Promenade de la Croisette -rantabulevardi

Monaco by night

Yöaikaan kaikki kolme kaupunkia olivat erittäin näyttäviä, koska valaistusta oli niin puistoissa, kaduilla kuin talojen ikkunoissakin. Monacossa illallinen kannattaa ehdottomasti nauttia nosturinnokassa, josta maisemat avautuvat jokaiseen suuntaan. Monacossa järjestetään kesäisin myös ilotulituskilpailu, jonka aikoihin mekin satuimme kaupungissa vierailemaan: 25 minuuttia ilotulitteita musiikin tahtiin ammuttuna oli todellinen näytös! Ilotulitetaiteilijana toimi muistaakseni ukrainalainen ryhmä.

Yhteenvetona voin kuitenkin todeta niin Nizzan kuin Monacon ja Cannesinkin olevan enemmän aikuisväen rantalomakohteita, sillä lapsille kaupungeilla ei ole kovin paljon tarjottavaa. Rantabulevarditkin ovat krääsäkauppojen sijaan täynnä toinen toistaan kalliimpia ja hienompia merkkiliikkeitä. Kokonaisuutena kolme kaupunkia tarjoavat erittäin paljon ja lyhyiden välimatkojen vuoksi niiden välillä juna-ajelut sujuvat nopeasti.