Toscanan roadtrip

Syksyn ensimmäinen lomareissu alkaa olla kohta käsillä, joten pitääpä jälleen kirjata ylös sopivia matkakohteita.

Rooma-Firenze -väli
- Cascate de Mulinon kuumalähde osoitteessa Via della Follonata, 58014 Saturnia
- San Gimignanon kaupunki on tunnettu korkeista torneistaan ja komeista maisemistaan
- Padia a Passagnanon viinitila osoitteessa Via passignano 33
- Radda in Chiantin kylä
- Moltancinon alue on tunnettu viiniviljelmistään
- Kuuluisa viinitie Chiantigiana (S222) on autoilijan unelma
- Greve in Chiantin kylää suositellaan vierailukohteeksi
- Montepulcianon kylä on kuuluisa Vino Nobile -punaviinistään ja mainioista maisemistaan yli Val d'Orcian
- Talosa-viinikellari Montepulcianossa Talosa-kadulla
- Pienzan pikkuruinen kaupunki
- Maistiaisiksi Montepulcianon ja Brunellon viinit
- Yksi maailman vanhimmista viinitiloista on Barone Ricasoli
- Passignano sul Trasimeno

Siena
- Sienan kaupunki on Unescon maailmanperintökohde
- Merkittävimpänä nähtävyytenä toimii Cattedrale di Santa Maria Assunta, jossa on mm. Donatellon pronssiveistoksia, Michelangelon maalauksia ja kupoli komeilla maisemilla
- Il Campo -aukion muoto on erikoinen

Firenze
- Santa Maria del Fioren katedraali on ulkopäin erittäin kaunis ja se tarjoaa mahtavat maisemat kattoterassiltaan
- Firenzen Santa Crocen kirkkoon on haudattu mm. Michelangelo, Donatello, Galileo, Machiavelli, Foscolo, Gentile, Rossini, Marconi ja Fermi. Kirkko on myös täynnä taidetta: Gioton maalauksia, patsaita ja kuuluisia hautakiviä.
- Firenzen Ponte Vechhio -silta
- Ufficin taidemuseossa on mm. Botticellon teoksia

Firenze-San Marino -väli
- Nopein reitti kulkee Bolognan kaupungin kautta
- Imolan F1-rata ja siihen liittyvä museo, avoinna klo 18 saakka, osoite Via Fratelli Roselli 2, Imola
- Poppi-kaupungissa on kaunis Conti Guidin linna sekä mahtavat maisemat
- Arezzon kaupunki on kuuluisa ravioleista ja antiikista
- Maranello Rosso Ferrari museo osoitteessa Strada dei Censiti 21, Falciano


Rooman erilaisia nähtävyyksiä
- Jazzin ystäville on tarjolla Piazza di Porta Maggiorelta lähtevä tramjazz-raitsikka-ajelu, jonka aikana voi illallistaa ja katsella Rooman nähtävyyksiä. Lisätietoa osoitteesta tramjazz.com/about.
- StreetArtRome-sovelluksen avulla voi etsiä spray-taidetta eri puolilta Roomaa
- Aqua Madre Hammam -kylpylässä voi kylpeä antiikin maisemissa
- Said-suklaatehdas toimii nykyisin kahvilana osoitteessa Via Tiburtina 135
- II Discount dell'Alta Moda:ssa myydään italialaissuunnittelijoiden vaatteita outlet-hinnoin osoitteessa Via di Gesu e Maria 16

Rooman historialliset paikat omin silmin

Huomasin juuri, että kahdesti Roomassa käyneenä olen postannut kuvia Rooman historiallisista paikoista yllättävän vähän. Siispä kuvasatoa huomista tuntia varten.

Global InterRail: Venetsia

Comoa ja Brunatea riittävästi kierreltyämme palasimme takaisin Milanoon, nukuimme yön yli ja otimme uudeksi suunnaksi Venetsian. Junamatka kesti pari tuntia, mikä sopi erinomaisesti väsyneille silmilleni. Nukkuminen Italian high speed -junissa onnistui nimittäin tosi hyvin, koska kyyti oli tasainen, ilmastointi sopivan suurella ja penkit ihanan pehmeitä. Ainoana miinuspuolena high speed -junissa oli pakollinen paikkalippu, joka maksoi reilaajille 10 euroa per matka. Pitemmän päälle high speed -junilla ajaminen tuli siis kalliiksi. 

Venetsian päärautatieasemalle päästyämme hyppäsimme junasta ulos. Tunsin heti palan nousevan kurkkuuni, sillä olimme pitkästä aikaa tutussa kaupungissa. Maisemat olivat samanlaiset kuin paria vuotta aiemmin, ruokakauppa sijaitsi edelleen samojen rakennusten kulmassa ja kaupassa myytävä vesi oli jääkylmää. Vettä siemaillen jatkoimme matkaamme ensin Grande Canalen yli kohti Rialton siltaa. Silta oli edelliskertaan verrattuna likaisempi ja sprayatumpi. Lisäksi alueelle oli rantautunut ihan hirveesti krääsäkauppiaita ja kerjäläisiä. En voi sietää tällaisia paikkoja, sillä jatkuvalla syötöllä tuleva "Halpa hinta, osta huivi, tässä aurinkolasit, osta, osta, osta, halpa hinta vain sinulle" -tyrkytys saa otsasuoneni sykkimään. Niinpä poistuimme paikalta nopeasti ja suuntasimme kapeita katuja pitkin San Marcon aukiolle.

Edellisellä Venetsia-visiitillämme Piazza San Marco oli täynnä puluja. Tälla kertaa aukio oli täytetty tuoleilla ja odottamani rakennus, San Marcon basilica, suojattu remonttimuoveilla. Parasta aukiolla olivat enää kuuluisa Florian kahvila viulisteineen ja flyygeleineen. Olikin mukava istua hetki portailla kuuntelemassa klassista musiikkia ennen kuin suuntasimme San Marcon kirkon sisälle. Kirkko oli edelleen kaunis: kullattua seinä- ja kattopinta-alaa oli valtavasti, patsaita paljon ja ihanat sipulikupolit. Voisinpa jopa väittää kirkon vetävän vertoja Vatikaanin St. Pietron katedraalille. 

Kirkkovierailun jälkeen suuntasimme katsomaan Huokausten siltaa, gondoleja ja rantabulevardia. Venetsian rantabulevardi on yksi suosikeistani, sillä se on leveä, pitkä ja aurinko paistaa siihen koko päivän täydeltä terältä. Käveleskelimmekin rantabulevardia parin kilometrin verran. Olimme jopa niin tohkeissamme, ettemme edes muistaneet ottaa kuvaa Huokausten sillasta. Sen sijaan olen ottanut kuvat sillasta, jonka päältä Huokausten silta näkyy, heh.

Huokausten sillan historia on muuten aika mielenkiintoinen. Silta on saanut nimensä siitä, että oikeustalolta vankilaan kuljetetut vangit saivat haukata sillalla vapauden ilmaa viimeisen kerran ennen tuomiotaan. Seuraavan kerran he haukkasivat vapauden ilmaa samaisella sillalla tuomionsa päätyttyä. Tosin, onhan se kuuluisa Casanova karannut vankilasta kattoja pitkin juoksemalla ja saanut silloinkin haukata "omaan lomaan liittyvää vapaata ilmaa".  ;P

Rantabulevardilla kävellessämme ihastelimme ohilipuvia gondoleja. Kuskit olivat pukeutuneet tyylikkäästi gondoljeerin pukuun, lauloivat serenadia ja kertoivat Venetsian historiasta. Olikin hauska kuulla gondolikuskin kertovan omasta ammatistaan. Heidän koulutuksensa kestää 8 vuotta, ja se sisältää hyvin paljon historiaa, kulttuuriantropologiaa, kieliopintoja ja laulutunteja. Gondoljeerin päätehtävänä sauvomisen lisäksi on se, että he kertovat asiakkailleen Venetsian ja Italian historiasta, laulavat tiettyjen siltojen alla muun muassa serenadin sekä osaavat sujuvasti useampaa eri kieltä. Kuulemma yleisimmin he käyttävät englantia, italiaa, ranskaa, espanjaa ja saksaa. Puolen tunnin mittainen gondoliajelu maksoi kahdelta hengeltä reilut 70 euroa. Ei mitään kovin halpaa hupia, mutta erittäin tyypillinen tapa tutustua Venetsian kanaaleihin.

Iltapäivällä suunnistimme takaisin rautatieasemalle. Fiiliksemme Venetsiasta olivat positiiviset. Päiväreissukohteena Venetsia on erinomainen vaihtoehto. Haastavinta kaupungissa on pikkukatuja pitkin suunnistaminen, sillä opastekyltit osoittavat milloin oikealle ja milloin vasemmalle. Kaikissa risteyksissä ei edes ole kylttejä, joten ympyrän kiertäminen on varmasti jokaiselle turistille tuttua. Toki kaupungin laidalta toiselle pääsee myös vesitaksilla ja -bussilla. Kanaalien vuoksi kaupungissa kaikki julkinen liikenne poliiseja ja ambulansseja myöten hoidetaan vesireittejä pitkin. Autoteitä kaupungissa ei ole, ja parkkipaikkojakin vain yksi. 

Venetsian jälkeen palasimme vielä illaksi Milanoon. Seuraavana päivänä otimme uuden high speed -junan ja suunnaksi Sveitsin. 

Global InterRail: Como ja Brunate

Milanosta käsin kävimme päiväreissulla Comojärvellä. Juna oli vanha, ilmastoimaton ja varustettu ihanilla avattavilla ikkunoilla. Matkan aikana lämpötila nousi paahtavan kuumaksi, vaikka aurinko ei vielä paistanutkaan. Kuumuuden seurauksena lähes jokainen matkalainen seisoi avonaiseen ikkunaan nojaten. Näky nosti mieleeni intialaiset leffat, joissa junat ovat niin täynnä ihmsiä, että osa roikkuu ikkunasta ulos.

Perille päästyämme olimme aivan ällikällä lyötyjä! Emme todellakaan osanneet odottaa kaupungin olevan niin kaunis! Ihastuttava rantabulevardi myötäili järvenrantaa, laitureihin oli kiinnitettyjä pieniä pikaliippareita ja kauempana uiskenteli pienenpieniä purjeveneitä. Kasvillisuus oli erittäin hyvin hoidettua ja ihmiset rennon iloisia. Kaiken kruunasi kaupungin keskelle nouseva vuori sekä järven takana olevat vuorten laet. Vuoria tuntui jatkuvan silmänkantamattomiin.

Asutusta kaupungissa oli ripoteltu vuoren rinteille vähän joka tasoon. Lähestulkoon kaikki talot olivat myös makean värisiä. Oli keltaista, oranssia, sinistä, vaaleanpunaista ja valkoista. Värienkirjo oli valtaisa ja hyvin kiehtova. Värit ovat itse asiassa useimmiten ne, jotka tekevät maisemasta erilaisen ja mielenkiintoisen, sillä rakennuskaava ei tunnu olevan ihan yhtä tarkka kuin meillä täällä Suomessa. Siksi rakennuksista voi aistia iloittelua ja mielikuvitusta huomattavasti enemmän kuin kolmesta samannäköisesti punatiilisestä talosta yhteensä.

Edellisiltana saamamme vihjeen ohjaamana etsimme Comojärven rannalta funikulaarin ja matkasimme 1500 metrin korkeuteen Brunaten kylään. Sieltä avautuvat maisemat olivatkin upeat. Vuoria, laaksoon rakentunut kaupunki ja sininen Como-järvi loistivat aurinkoakin enemmän.

Brunatella korkeusvaihtelut olivat hurjan suuret. Kadut saattoivat yhtäkkiä viettää monta kymmentä metriä alaspäin ja kohta nousta taas ylös. Talot olivat myös rakennettu kaikki eri tasoihin sen mukaan, missä oli ollut tasainen kohta. Kaikista hassuin asia oli kuitenkin se, että vuorelta alas vei vain yksi kapea ja mutkitteleva tie. Ylhäällä oli lisäksi yksi parkkipaikka, ja kaikki muut tiet olikin tarkoitettu vain ja ainoastaan kävelijöille, pyöräilijöille ja skootterikuskeille.


Lähtiessämme näimme myös 7 cm pitkän heinäsirkan ja ylöspäin kasvavia käpyjä. Lieneekö vuoren korkeus vai auringonsäteet vaikuttaneet näihin, jäänee arvoitukseksi.