Harstadissa ostoksilla

Vesterålenin kierroksemme puolessa välissä pysähdyimme päivälliselle Harstadiin. Alueen suurimpana kaupunkina Harstad tarjosi hyvät ostos- ja ruokailumahdollisuudet sekä pitkästä aikaa tiheän, vaikkakin pienen asuinkeskittymän. Ehkäpä mielenkiintoisimpana kauppana löysimme Harstadista piskuisen suklaapuodin, jota yllätykseksemme piti saksalainen mies.

Takaisin Narvikiin ajaessamme näimme lopulta sen, mitä olimme koko reissun ajan pelänneet - matalalla roikkuvat sadepilvet. Kiitimmekin tässä vaiheessa tuuriamme, sillä lomamme olisi voinut näyttää lähes koko ajan tältä kirkkaan sinisen taivaan sijaan. Seuraavana päivänä lähdön koittaessa nimittäin sää oli edelleen yhtä sateinen kuin viimeisenä iltana, joten olikin jo hyvä aika palata takaisin koti-Suomeen monta upeaa kokemusta rikkaampana.

Pyörähdys Vesterålenin maisemareitillä

Narvikista käsin kävimme päiväseltään ajelulla Vesterålenissa. Alunperin meillä oli tarkoitus kiertää enemmänkin Lofoottien aluetta, mutta Lofooteille vievän sillan jälkeen yllättävän hitaiden tieosuuksien vuoksi päätimme tällä kertaa haukata pienemmän palan ja tutustua kunnolla Vesteråleniin. Alueen parhaimmat nähtävyydet olisivat olleet meriseikkailut kaskelottien ja lunnilintujen parissa, mutta löytyipä saarelta myös muuta kiinnostavaa: lisää valkohiekkaisia rantoja, rauhallisia poukamia, tyyntä vedenpintaa ja hiljaisia kyliä mutkaisilla teillä. Kuvat saavat tällä kertaa kertoa enemmän kuin sanat.

Päivä Narvikin kaduilla

Lofoottien lähistöllä sijaitseva Narvik tarjosi meille erinomaisen tukikohdan alueen tutkimiseen. Varasimme kaupungista yösijan kahdeksi yöksi, jolloin toisen päivän pystyimme käyttämään kaupungissa kiertelyyn ja pyöräilyyn ja toisen päivän lähialueiden tutkimiseen. Näin jälkikäteen ajatellen olisi tosin ollut tehokkaampaa ottaa toinen yö jonnekin Lofoottien pikkukylään, mutta toisaalta automatkat olivat sen verran hitaita ja pitkäveteisiä, ettemme olisi tälle lomalle enää lisäöitä saati -kilometrejä kaivanneetkaan.

Siispä Narvik tuli tällä kertaa erittäin tutuksi, kun pääsimme kiertämään kaupunkia ihan rauhassa. Suurensuuria nähtävyyksiä siellä ei ollut, mutta sen sijaan ruoka oli erittäin hyvää ja kohtuuhintaista.

Matkalla Tromssasta Narvikiin

Pari urheilullista päivää Tromssassa vietettyämme kesän road trip:mme jatkui kohti seuraavia seikkailuja. Yhden päivän ajoetapiksi määritimme kiermuraisen Tromssa-Narvik -välin. Vaihtoehtoisia reittejä oli erittäin monta ja kaikki todellakin yhtä hitaita. Navigaattoristamme reittejä vertaillessamme päädyimme aluksi ajelemaan rantareittejä pitkin Senjan saarelle vievälle lauttalaiturille. Lauttoja ei kuitenkaan mennyt mitenkään sopivasti, joten jätimme harmistuneina Senjan arkkitehtuurisesti modernit ulkoilmataiteet väliin ja viritimme navigaattoriin uudet koordinaatit.

Uusien koordinaaattien myötä päätimme ulkoiluttaa itseämme pysähtymällä vaellusreitin varrelle. Tromssan alueella oli nimittäin lukuisia Ti på topp -kyltein merkittyjä vaellusreittejä - ja ne maisemat, ne olivat jotain aivan mahtavaa! Vuoren jylhällä rinteellä olisi voinut istua loputtomiin katsomassa avaraa maisemaa.

Vaellusreitillä puolestaan näimme jotain erikoista, mikä herätti meissä suurta mielenkiintoa - turkoosia vettä. Se oli itse asiassa niin yllättävä näky, että meidän piti hieraista silmiämme pariin otteeseen, sillä emme olisi missään vaiheessa uskoneet löytävämme turkoosia vettä ja valkoista hiekkaa Pohjois-Norjasta. Tiedonhaun perusteella kuitenkin saimme selville, että Jäämeren rannalla on paljon valkohiekkaisia rantoja sekä sitä kautta turkoosina hehkuvaa vettä. Erityisen paljon näitä valkohiekkaisia ja turkoosina välkkyviä vesialueita oli Andoyn saaren rannoilla.

Melkein perille Narvikiin päästymme näimme tien reunassa lisää unelmoimiamme asioita: suuren vesiputouksen. Niinpä parkkeerasimme auton levikkeelle ja lähdimme kiipeämään kohti putouksen kuohuja. Paikalla oli selvästi käynyt paljon muitakin luontoihmisiä, sillä parhaimmille kuvauspaikoille oli muodostunut polku samoin kuin putouksen yläjuoksulle, josta avautui komea maisema yli metsien kauas vastapäisille vuorille.

Loput parikymmentä kilometriä vierähtivät nopeasti ja olimme lopulta perillä Narvikissa noin 10 tunnin automatkailun jälkeen. Fiilikset perillä Narvikissa olivat edelleen katossa, sillä extemore-tyylinen lomamatkamme pohjoisessa oli tarjonnut jälleen meille yhden päivän verran uutta ja ihmeellistä. Siitä onnellisena menimmekin nukkumaan ajoissa, jotta jaksoimme herätä seuraavana päivänä uusien seikkailuiden äärelle.