Global InterRail: Borås

Viimeistä viedään, vihdoinkin! Göteborgista matkasimme autolla kolmeksi päiväksi Boråsiin ennen kuin lensimme Kööpenhaminan ja Helsingin kautta takaisin kotiin. Boråsissa aika kului rattoisasti Antonin sukulaisilla vieraillessa ja veljesten lapsuudenmaisemia katsellessa. Kävimmepä myös katsomassa Boråsin uudella jalkapalloareenalla yhden futispelin. Se oli hienoa se!

Päällimmäisenä Boråsista jäivät mieleen kaupungin keskustassa olleet lukuisat pronssipatsaat sekä reilut kymmenenmetrinen Pinokkio-patsas. Patsaalla olikin mielenkiintoinen tarina, sillä Pinokkiohan ei millään muotoa kuulu Ruotsiin (muut patsaat siis olivat vähintään ruotsalaisen taiteilijan tekemiä). Sen sijaan huhupuheiden mukaan joku rikas herrasmies oli osallistunut patsaan rahoitukseen sen verran auliisti, että oli saanut patsaan ikkunansa alle. Paikalliset puolestaan suhtautuvat patsaaseen joko ihailevasti tai halveksien - onhan se Pinokkio aiheena ehkä vähän vähemmän ruotsalainen. ;)

Toinen mieleenpainuva vierailukohteemme oli suomalaisten aikoinaan suosima Björkehovstugan eli Björkehovis-seuran kisamökki. Mukavana yllätyksenä se oli edelleen samanlaisessa asussaan kuin veljesten nuoruusaikoina.

Viimeisenä Borås-iltana kävimme myös katsomassa vesisateessa kauppakatua ja kesätorstaisin järjestettävää toritapahtumaa esiintyjineen ja juontajineen. Sen jälkeen pakkasimmekin rinkat täyteen, paketoimme potkulaudat lentolaatikkoon ja suuntasimme parin kentän kautta kotiin. Reissu oli kokonaisuudessaan antoisa ja uskomattoman monipuolinen. En antaisi yhtään iltaa, aamua, päivää enkä junassa otettuja nokosia pois. Voisimme myös lähtä reissulle uudestaan, sillä reilaaminen vain avartaa sydäntä ja mieltä, vaikka reissu viekin helposti kaikki kesälomaviikot!

Global InterRail: Göteborg

Vaikka joulu jo kolkuttelee ovella ja kynttilät palavat olohuoneessa, ajattelimme jakaa vielä viimeiset kaksi Global InterRail -reissumme kaupunkia teidän kanssanne.

Junamatkojen osalta reilireissumme nimittäin huipentui huvittelupäivään Göteborgin kuuluisassa Lisebergin huvipuistossa. Pieni ja tiivis kaupunki tarjosi myös mukavan lyhyen shoppailukadun sekä kulttuuritarjonnan laajuus huikaisi meidän monipuolisuudellaan. Olettekos tienneet, että Göteborgissa on esimerkiksi 43 teatteria, maailmankuulu sinfoniaorkesteri sekä tuore oopperatalo?

Nämä kaksi kuvaa kuitenkin kertovat sen, mistä me olimme Göteborgissa eniten kiinnostuneet. Ruotsissa töissä olleen äitini jalanjäljissä myös minä kävin Pohjois-Euroopan suurimman huvipuiston, Lisebergin, kettinkikarusellissa sekä Anton testasi puisen ja mukaisen vuoristoradan.

Nyt jälkikäteen ajateltuna Göteborgissa olisi voinut vierailla myös Kungstorgetilla, kauppahallissa, Gunnebon, Nääsin ja Tjolöholmin linnoilla sekä design-museo Röhhskassa, mutta pitäähän sitä jättää jotain seuraavaankin kertaan.

Global InterRail: Malmö

Kööpenhaminassa hyppäsimme hyvin nukutun yön jälkeen junaan ja ylitimme Juutinrauman sillan junalla pysähtyen Ruotsin puolelle Malmöhön. Malmössä kävimme pääsiäisen 2009 tavoin kurkkimassa Malmon raatihuonetta, Pyhän Pietarin kirkkoa, 90 astetta kääntynyttä Turning Torso -kerrostaloa luksusasuinalueineen sekä tietenkin kaupungin sydäntä Stortorgetia. Tunnelmaltaan Malmö on rento ja viihtyisä kaupunki. Ravintoloista parhaimmisto on sijoittunut Stortorgetin alueelle. Pääsiäisenä alueella on myös suurensuuria pääsiäismunia, joiden päälle lapset kiipeävät kuvattaviksi. Kööpenhamina-postauksen tavoin osa tässä postauksessa esitellyistä kuvista on vuodelta 2009, mutta samoja paikkoja katselimme myös vuonna 2010.

Turning torson juurella käymisen jälkeen junan pilli melkeinpä jo huusi, ja meillä tuli kiire ehtiä Göteborgiin vievään junaan. Reissumme viimeinen junamatka sujui nukkuessa. Kolmaskymmenesyhdeksäs kaupunki odotti jo reippaita matkailijoita. Taisipa juna-asemalla odottaa myös Antonin kummit ja veli, joiden kanssa jatkoimme matkaamme autolla Lisebergin huvipuiston kautta veljesten synnyinkaupunkiin Boråsiin.

Global InterRail: Kööpenhamina

Hampurissa vietetyn yön jälkeen jatkoimme Global InterRail -matkamme kolmanneksi viimeiselle pysäkille Kööpenhaminaan. Istumapaikkoja emme saaneet, vaan istuskelimme muiden reilaajien kanssa käytävällä. Oli mukava kuulla toisten kokemuksia samoista kohteista, joissa olimme itsekin menneen kuukauden aikana käyneet. Toisaalta olimme myös erittäin tyytyväisiä, että reppureissumme vihdoin kohtaisi päätöksen kahden pysäkin jälkeen. Ulmin jälkeen emme olleet pysähtyneet missään paikassa yli kahta päivää, ja se jos mikä alkoi pikkuhiljaa tuntua jaloissa.

Yllättävänä asiana Hampuri-Kööpenhamina -välillä tuli kuitenkin se, että saarien välille ei oltu rakennettu siltaa, vaan juna ajoi laivaan ja me nousimme kannelle nauttimaan merimatkasta. Kolmas reissumme merimatka oli kaikista vilvoittavin samalla, kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Kuvia katsellessani mieleeni tulviikin ne tunteet, jotka koimme aurinkotuoleissa - helpotus, tyytyväisyys ja onnellisuus. Pitkään haaveilemamme reissu oli loppumetreillä ja kaikki, mitä reissun aikana oli tapahtunut ja koettu, olivat piirretty mieliimme ikuisiksi ajoiksi. Listasta puuttuivat enää kolme viimeistä kaupunkia ennen kuin luku 40 tulisi täyteen.

Kööpenhaminan juna-asemalle saavuimme onnellisin tuntein, sillä kaupunki oli meille entuudestaan tuttu, eikä Forexin löytämiseen mennyt kauaa. Hotelliksi olimme buukanneet uuden Cabin hotellin, joka muistutti tilankäytön tehokkuudessaan laivan hyttiä. Juuri sopiva, ja tanskalaiseen hintatasoon suhteutettuna kohtuuhintainen. Sijainti oli myös erittäin hyvä noin 200 metrin päässä juna-asemasta.




Nähtävyyksien osalta meillä ei ollut tarvetta kiertää Kööpenhaminaa lähes lainkaan, sillä olimme vierailleet kaupungissa edellisenä pääsiäisenä vuonna 2009 juosten kaikki tarpeellisimmat nähtävyydet läpi. Olomme olikin enemmän kuin rento, kun kuljimme keskustan ostoskatua eteenpäin, söimme Nyhavnilla samassa ravintolassa kuin edellisellä visiitillämme, ja palasimme Tivolin kautta takaisin hotellille. Edes merenneitoa emme viitsineet mennä katsomaan, koska olimme sen edellisvuonna nähneet. Siispä tässä postauksessa olevat kuvat ovat todellisuudessa peräisin vuodelta 2009.

Nähtävää Kööpenhaminassa on mielestämme kuitenkin paljon. Parhaimpina kohteina pidämme tähdenmallista Kastelletin puistoaluetta tuulimyllyineen ja patsaineen, Pieni merenneito -patsasta historioineen, Amelienborgin palatsia vahdinvaihtoineen, Carlsbergin panimoa oluineen, Tivolin alueen iltavalaistusta pyörivine laitteineen sekä Frederiksbergissä sijaitsevaa eläintarhaa elukoineen. Lisäksi nautimme kovasti Nyhavnin alueesta ravintoloineen ja värikkäine taloineen.

Oma lukunsa Kööpenhamina-visiitillä on myös vierailu Christianian vapaakaupungin alueella. Aluehan on kuuluisa vapaasta, stressittömästä ja huolettomasta elämänmenosta, jota on jatkunut jo vuodesta 1971 lähtien Christianianin omilla kirjoittamattomilla säännöillään. Maineestaan huolimatta Christiania oli rauhallinen ja turistit vastaanottava kohde. Valokuvien ottaminen siellä oli kuitenkin kiellettyä, enkä halunnut missään nimessä riskeerata kamerani kohtaloa.

Global InterRail: Hampuri

Antwerpenistä matka jatkui siis Saksan puolelle Hampuriin. Väli oli loppujen lopuksi tosi pitkä, koska vaihtoja oli monta ja junat hitaita. Asia ei kuitenkaan haitannut meitä lainkaan, sillä ulkona satoi vettä ja univelkaa oli helppo lyhentää junassa, vaikka istumapaikkaa meille asti ei riittänytkään. Muiden reilaajien tavoin majoituimmekin junan vaunujen "aulatiloihin", jotka oli todennäköisesti ensisijaisesti tarkoitettu matkalaukuille. Noh, olihan meillä rinkat. ;P

Ensimmäinen junavaihto oli jo lyhyen matkan päässä Amesfoortissa. Kaupungissa olimme käyneet edellisenäkin vuonna, joten uskaltauduimme juosta nopeasti ennalta tiedettyyn ruokakauppaan. Juna-asemalla hyödynsimme myös ehkä yhtä fiksuimmista keksinnöistä, joka portaiden vieressä voikaan olla. Miksei tällaista yksinkertaista matkalaukkuliukuhihnaa ole muualla? Kyllähän ihminen portaat kävelee, mutta laukun kuljettaminen liukuhihnaa pitkin oli todella näppärä keksintö!

Muutaman muun junanvaihdon jälkeen saavuimme Hampuriin. Kaupungista emme oikeastaan nähneetkään muuta kuin kahdeksan kilometrin verran katua. Mikä Hampuri-reissu se olisi, jos ei sitä kaikista kuuluisinta katua kävisi katsomassa. Sinne siis ja kävelyä neljä kilsaa mennen tullen.
Jännitysmomenttia lisäsi se, että lähdimme liikkeelle vasta puolen yön aikaan, koska ensimmäiset pari tuntia käytimme ensimmäisessä vastaantulevassa ravintolassa pastan syömiseen. Mitään vaarallista kaduilla ei näkynyt. Eniten säikäyttävin oli 10 metrin päässä kadun ylittänyt rotta, mutta sekin oli vain vaivaiset 15 cm pitkä. Pikkuinen rotta vain, ei sen enempää.

Yökävelymme kohteena ollut katu oli puolestaan erittäin suuri pettymys, sillä siellä ei ollut kuin muutama kauppa, valomainoskylttejä ja kaikki muu toiminta tiiviisti ovien takana ravintoloissa. Ei siis oikeastaan mitään nähtävää. Onneksi paikalla oli sentään kadun oma pleksiorkesteri, jotta emme jääneet täysin ilman kuvia. :)




Paluumatkalla kohti hotellia saimme ihastelimme hetken raiteiden korjausta. Rälläkät lauloivat ja hitsipillit soivat, kun työmiehet korjasivat yön pimeinä tunteina ratapihan kiskoja. Kaunis näky väsyneille silmille. Ihana pysähdys vielä väsyneemmille jaloille.

Global InterRail: Lontoosta Harwichin ja Rotterdamin kautta Antwerpeniin

Iso-Britannian puolelta palasimme takaisin Euroopan mantereelle laivalla. Laivamatka alkoi parin sadan kilometrin päästä Lontoosta sijaitsevasta Harwichista ja päättyi Hollannin puolella Hoek Van Hollandiin. Satamasta jatkoimme matkaamme junalla Rotterdamiin ja sieltä lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen Belgian puolelle Antwerpeniin. Tuttuja maisemia katsellessa meinasi jopa itku tulla, koska matkaväsymys alkoi pikkuhiljaa painaa enemmän kuin rinkka, ja tuttujen kaupunkien ollessa seuraavina vuorossa olimme enemmän kuin tyytyväisiä siihen, ettei meidän tarvitsisi suunnistaa kaupungeissa kartan avulla. Olimmehan me Antwerpenissä seikkailleet edellisen kerran kesällä 2009.

Etapin suurimpana yllätyksenä tuli kuitenkin kanaalin ylittävä laiva. Se oli superhieno niin sisältä kuin kansiltakin, kahvilat ihanan tunnelmallisia, ravintolassa esiintyjä, mutta mitä ihmettä - kaikki myymälät ja kahvilat sulkivat ovensa 23.00, laiva lähti liikkeelle 23.30 ja kaikki ihmiset painuivat omiin hytteihinsä nukkumaan viimeistään kello 23.40. Ei siis ollut mitään Tukholma-risteily -tyylistä menoa ja meininkiä. Naapurihyttikin oli ihan hiljainen, vaikka tiesimme siellä olevan väkeä!

Yö laivassa oli siis hiljaisempi kuin monessa hotellihuoneessa. Aamulla herätyskello soi kahdeksan aikoihin, jonka jälkeen nousimme virkeinä ylös ja suuntasimme kohti tuttuja maisemia. Antwerpenissä chekkauduimme sisään hotelliin ja lähdimme syömään samaan pizzeriaan kuin edellisvuonna. Tuttujen katujen, kultasepänliikkeiden alennusmyyntien ja juutalaiskaupunginosan näkeminen tuntui perin hienolta. Jopa puistossa olevat leikkivälineet, nurmikolla juoksentelevat city-puput ja lihavin-sorsa-ikinä olivat edelleen paikalla, joten tuntui, ettei kaupungissa ollut mikään muuttunut.

Torilta puolestaan löysimme Suomi-faneja, jotka kulkivat pitkin Eurooppaa myyden suomalaisia porontaljoja, lappilaisia vaatteita, Suomen lippuja ja Suomi-paitoja. Meidät hoksatessaan he tulivat juttelemaan samantien ja aiheelle omistautuneena tietenkin suomeksi. Potkulautamme huomatessaan he halusivat myös käydä Suomi-kunniakierrokselle laulaen Maamme-laulua ja heilutellen Suomen lippuja. Nämä heput kun vielä tapaisi toisenkin kerran jossain. Hulvattomia kavereita! :D




Erilaisiin tapahtumissa reissumme aikana osallistuneina ei Antwerpenkään jättänyt meitä kylmäksi. Siellä oli nimittäin samaan aikaan Triathlon-kisat. Iltapäivällä suuntasimmekin aitiopaikalle katsomaan ensimmäisten osallistujien saapumista maaliin. Samalla myös tapasimme kahden pariskunnan verran suomalaisia ja kuulimme suomalaisten valittavan kuumuudesta. Hehe, ei ollut pelkoa Antwerpenissä liiasta kuumuudesta, kun lämpömittari näytti mukavat +20 astetta. Se lämpötila oli oikeastaan alkureissun jälkeen erittäin mukavaa vaihtelua ja huomattavasti kivempi vaihtoehto kuin Irlannin +10 tai Cannesin +38,5 astetta. Naureskelimmekin suomalaisten kanssa, että hyvä olla poissa Suomesta, kun "Suomessa oli muka niin kamalan kuumaa". Täytyy tähän väliin heti huikatakin, ettei meidän mielestä Suomessa ole koskaan liian kuuma. Ainoa miinus kesässä on se, että se on liian lyhyt, joten miksi ihmeessä jotkut käyttää senkin lyhyen ajan valittamiseen. ;)

Reissumme lopun häämöttäessä vietimme Antwerpenissä vain yhden yön. Seuraavana päivänä lähdimme pari sormusta rikkaampana suuntaamaan kohti viimeisiä kohteitamme. Enää oli jäljellä Saksan Hampuri, Tanskan Kööpenhamina ja viimeinen reilipäivämme kruunaava Göteborg. Toki Ruotsissa viihdyimme vielä pitempään Antonin sukulaisilla, mutta reilipäivämme alkoivat pikkuhiljaa olla ohi. Tässä vaiheessa meillä ei tosin ollut edelleenkään lentolippuja takaisin Suomeen, mutta Antonin veli onneksi hoiti ne ennen kuin lensi Göteborgiin meitä vastaan.

Global InterRail: Lontoo

Lontooseen saavuimme iltamyöhäisellä. Matkan varrella näimme nummien lisäksi myös paljon pienten lampien keskellä laiduntavia eläimiä: lampaita, hevosia, lehmiä, mulleja ja jopa kanoja. Maisemat näyttivät hyvin pitkälti samanlaisilta kuin englantilaisissa televisiosarjoissa. Olisi ollut oikeastaan hauskaa pysähtyä tutkimaan pikkusia kyliä, mutta olisimme varmaan jääneet silloin sinne, koska Lontoon junia ei mennyt kovin montaa päivässä.

Perille päästyämme lähdimme hotelliin chekkauksen jälkeen kiertelemäään kaupunkia. Ensimmäisinä menimme katsomaan muun muassa Parlamenttitaloa, London Eye:ta, London Bridgeä ja London Castlea. Satuimmepa löytämään myös opiskelijoiden suosiman yökerhon, jossa oli Onnelan euronpäivien tapaan punnanpäivät. Meininki oli jokseenkin samanlaista kuin aikoinaan Onnelassa keskiviikkoisin ennen kello yhtä. ;P

Hamleyn lelukauppa

Harrodsilla

Harrodsilla 

Harrodsilla 

Harrodsilla 

Harrodsilla 

Seuraavana päivänä jatkoimme kaupungin tutkimista ostoskatujen ja shoppailuparatiisien osalta. Piccadilly Circus, Regent Street, Harrods, Hamleyn lelukauppa ja lukuisat muut ostoskeskittymät tulivat meille hyvinkin tutuiksi. Oli mukava pitkästä aikaa keskittyä vain kauppojen kiertelyyn nähtävyyksien katsomisen sijaan. Porukkaakin oli keskustassa liikkeellä erittäin paljon, sillä satuimme Lontooseen koululaisten ensimmäisenä kesälomapäivänä.

Harrodsin edessä pääsimme myös todistamaan tuoretta maailmanennätystä, kun Britain's Got Talent -ohjelmasta tuttu Jeremy Lynch irroitti Popitball-pallosta 12 nappulaa maailman nopeimmalla ajalla. Parin harjoittelukierroksen jälkeen Lynch pompotti pallon nappulat irti 11,994 sekunnissa. :)

Ennätysten jälkeen jatkoimme matkaamme viimeiselle etapillemme Buckinghamin palatsille. Sisälle meillä ei ollut tarkoituskaan mennä, mutta ulkoa palatsia oli mukava käydä katsomassa samalla kun etsimme sopivaa kuvakulmaa karvahattuisen vartijan kuvaamiseen. Saatuamme ikuistettu karvahattuisen kaverin parin muun virkamiehen kanssa asetuimme aloillemme läheiseen puistoon ja nautiskelimme loppupäivän piknik-eväitä.

Parasta Lontoossa oli kuitenkin monen muun kaupungin tavoin laaja metroverkosto. Sitä pitkin pääsi joka suuntaan, kunhan latasi Oyster-korttiin riittävästi matkoja. :)