InterRail in Benelux part 8

Antwerpenistä jatkoimme matkaamme Rotterdamin kautta Amsterdamiin. Yövyimme siellä ja viimeisenä junapäivänä ajelimme monen vaihdon kautta Groningeniin. Kaupunki valikoitui kohteeksi sijaintinsa vuoksi, sillä halusimme nähdä myös Beneluxin pohjoisosaa.

Näkymät junan ikkunasta ei kyllä olleet edellisiä kummemmat. Viljapeltoa, auringonkukkia ja sadetettavana olevaa peltoa. Auringonkukista olisin halunnut kuvia, mutta ne menivät niin nopeasti ohi, ettei kamera ehtinyt napata kuvaa. Ensi kerralla siis. :P

Groningen oli kaupunkina mukava. Aasialaisia koriste- ja sisustusesineitä oli kaupat pullollaan: löytyi niin puista kirahvia, kissaa kuin liskoakin, joiden hinnat olivat kolme kertaa halvempia kuin Suomessa. Sää sattui kuitenkin olemaan melko kehno, joten vesisateen vuoksi kaupungin katselu jäi vähemmälle. Kävimme sentään syömässä Pizza Hutissa pizzaa; rasvaa, paljon juustoa ja vähän kinkkua.

Groningenin vesisateen lakattua ajelimme junalla takaisin Meppeliin. Hyppäsimme junasta ulos ja kävimme katselemassa pientä ja sympaattista kaupunkia. Jos meillä on Suomessa kytkettyjä omakotitaloja, niin Meppelissä oli kytkettyjen omakotitalojen sarja. Taloja riitti koko kanavanvarrenmittaisesti lähes kilometrin verran.

Meppelistä jatkoimme takaisinpäin vaihtaen junaa Amesfoortissa. Sieltä löytyi helposti Lidl - iltapalaksi siis jogurttia, pussisalaattia ja muita herkkuja. Lidl-ostosten jälkeen matka jatkui takaisin Amsterdamiin. Saavuimme suoraan sateenkaarilippujen alle todistamaan Gay Pride -tapahtumaa. Se olikin ensimmäinen kosketuksemme tapahtumaan, emmekä tienneet, että seuraavana vuonna pääsisisimme osallistumaan samaan tapahtumaan toisella puolella Eurooppaa.

Amsterdamissa vietimme viimeisen illan katsellen ympärillemme ja seikkaillen hotellimme alueella. Loman jälkeen oli mukava palata kotiin monta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Alkoihan se myös Global-reilin kipinä voimistua, vaikka en sitä heti Antonille kertonutkaan. Paluumatkalla selailinkin lentokoneen lehteä ja haaveilin laajasta Euroopan valloituksesta. Siitä lisää myöhemmin.

Kvantitatiivisestä tutkimuksesta innostuneena en voi kuitenkaan jättää pois ensimmäisen reilireissumme tilastotietoja. Var så god!

16 päivää

4 maata

18 kaupunkia

5556 km

2 lentomatkaa

26 junamatkaa

37 raitiovaunu- ja bussimatkaa

1 loppuunkulutettu kenkäpari

2 roskiinheitettyä kenkäparia

4 pussia Lidlin pussisalaattia

3 purkkia jogurttia

6 Big Mac -hampurilaista (yök)

4 pitsaa

2 lasagnea

3 pihviateriaa

12 täytepatonkia

57 pulloa vettä

13 pulloa limsaa

10 hassua kommellusta

1 missattu juna

yhteensä 101 kokemusta

InterRail in Benelux part 7

Liegessä junaan päästyämme jatkoimme matkaamme Hasseltin kautta Antwerpeniin. Pysähdyspaikka valikoitui hauskan nimen perusteella sekä siksi, että meidän piti myös vaihtaa junaa.

Pienenä kaupunkina Hasselt tarjosi paljon elämyksiä. Ravintolassa kukaan ei puhunut englantia, joten saksasta oli hyötyä. Muutenkin Belgiassa, Hollannissa ja Luxemburgissa pärjäsi useimmiten paremmin saksalla kuin englannilla. Vanhempi väki osasi nimittäin äidinkielensä lisäksi ranskaa ja saksaa, mutta englannin kielen taitoa heillä ei ollut.

Saksankielisen ruokailun jälkeen jatkoimme kaupungille. Keskusta oli ympyränmallinen ja siellä oli vain yksi baari. Se baari tarjosikin kaikkea, mitä ihmiset tarvitsivat. Tai ainakin mainoskyltit antoivat niin ymmärtää. ;P

Muuta Hasseltissa ei sitten ollutkaan. Suunta juna-asemalle ja Antwerpenin junaan. Matka ei ollut pitkä, mutta minä nukuin kaikkien viljapeltojen ohi. :D




Antwerpenin juna-asemalta Anton nappasi mukaan kartan. Meillä ei ollut ollut koko reissulla yhtään paperikarttaa, joten matkamuistoksi sellainen vaikutti hyvälle idealle. Kartan avatessaan Antonia alkoi kuitenkin naurattaa. Löydetty kartta koski ainoastaan juna-aseman viittä eri kerrosta. :D

Hotellilla pyörähtämisen jälkeen palasimme keskustaan. Antwerpenin keskustan alueella on reilut sata kultasepänliikettä. Kilpailu on tosi kovaa, ja tutun kultaseppämme mukaan kaikki eivät välttämättä saa vuoden aikana myytyä juuri mitään. Siksi heinäkuun alennusmyynnit ovatkin myyjien kulta-aikaa, sillä heinäkuussa Antwerpen täyttyy turisteista.

Alennusprosentit olivat huimia, -50% oli huono tarjous, koska useimmiten tarjoukset olivat -60% tai -70%. Tinkaamalla tuotteiden hinta saattoi laskea edelleen, joten ei kun kiinalaista kaupankäyntitekniikkaa peliin. Laadun osalta sai olla kuitenkin tarkkana. Ihan joka putiikista kun ei välttämättä saanut sitä, mitä tilasi, joten kannatti valita paikka, jossa oli vähemmän mainoskylttejä ikkunoissa. Silti niistäkin sai samat alennukset ja valmistajan sertifikaatit. Monet liikkeet kuulemma kirjoittavat vain shop-in -sertifikaatteja, jotka eivät välttämättä vastaa tuotteen oikeaa arvoa.

Antwerpenin kultakauppojen määrä perustuu siihen että, kaikki maailmalta Länsi-Eurooppaan tulevat timantit ja kulta rantautuvat Hollantiin ja saapuvat sieltä Antwerpeniin. Antwerpenistä kulta ja timantit jaetaan ympäri Eurooppaa. Lähes kaikki Suomeenkin tuleva kulta ja säkenöivät timantit saapuvat Antwerpenin kautta. Olimme siis kullan ytimessä, säihkyvää.

Kultakorujen lisäksi kiertelimme Antwerpeniä ristiin rastiin. Kävimme leikkipuistossa, katselimme satoja citypupuja, kiertelimme kaupoissa, nauroimme jatkuvalla syötöllä vastaantuleville McDonaldseille. Oli rentouttavaa olla pitkästä aikaa tutussa ympäristössä. Tuntui ihan siltä kuin olisi tullut kotiin. :D




Illan hämärtyessä kävimme vielä katselemassa kaupungin valaistusta. Reilut 200 metriä pitkä juna-asema oli valaistu todella kirkkaasti, kaikkien kultaliikkeiden ikkunat peitetty säleillä ja autot parkkeerattu siististi riveihin. Öisin kaupunki oli oikeastaan yksi hiljaisimmista. Siellä ei näkynyt lainkaan liikettä, eikä satunnaisia autoja lukuunottamatta kuulunut edes mitään ääniä. Aavemaista.

Yön jälkeen jatkoimme matkaamme takaisin Amsterdamiin. Meillä oli tässä vaiheessa käytetty junapäivistä viisi, joten yksi oli vielä jäljellä. Viimeinen junapäivämme kului sopivasti Pohjois-Hollantia tutkien. Viimeisessä tätä reilireissua koskevassa postauksessa kerronkin, mitä Groningenista, Amesfoortista ja Meppelistä löytyi.

InterRail in Benelux part 6

Luxemburg-nautiskeluiden jälkeen jatkoimme matkaamme Liegeen. Kohde valikoitui vain ja ainoastaan hotellin hinnan mukaan, sillä heinäkuun loppu lähestyi ja hotellien hinnat nousivat pilviin. Sen vuoksi reilireissulle kannattaakin varata vähän suurempi budjetti, jos aikoo matkustaa heinäkuun lopussa tai elokuun alussa.

Liegessä meidät lyötiinkin heti juna-asemalla ällikällä. Emme olleet koskaan nähneet niin modernia ja erikoista juna-asemaa. Ulkolaiturit oli katettu kaareutuvalla katolla. Ulkolaitureiden vieressä oleva juna-aseman päärakennus oli vielä rakennuksen alla, joten taisipa koko asema olla aivan uusinta uutta.

Hotellimme sijaitsi aivan juna-aseman vieressä. Sekin löi meidät ällikällä, sillä emme odottaneet halvimman hotellin olevan näin hieno. Sisustus oli ihan uutta, lakanat tuoksuivat ruusulle ja kylpyhuonekin oli kuin pakasta vedetty. Kääriydyimmekin heti peittoihin ja otimme päivänokoset. Reissaaminen alkoi tässä vaiheessa jo väsyttää. Olimmehan me jo pari viikkoa olleet reissunpäällä ilman kunnollisia yöunia.

Päivänokosten jälkeen suunnistimme keskustaan. Liegen lähes kaikki rakennukset oli rakennettu kivestä, komeasta harmaasta kivestä. Kadutkin oli pääosin kivetty, vaikka muutamilta pätkiltä löytyi myös aslfalttia. Kaiken huipuksi jopa kaupungin isoin fontana oli rakennettu kivestä. Olimme siis saapuneet kivikaupunkiin.

Kivien lisäksi kaupungissa erikoisinta olivat kaikki tilataideteokset. Puumökki oli kalustettu täysin keittiökalusteilla, vanhoilla kodinkoneilla ja lautasantennilla. Katolle oli sijoitettu varastoitavat tavarat. Lienee ollut hyvin tuulettuva ullakko. ;P

Toisella puolella kaupunkia sen sijaan oli pronssitaidetta, jossa oli yhdistetty itämaantietäjät ja joukko nuoria miehiä. Varsin mielenkiintoinen kokonaisuus.

Lisää erikoisuuksia tarjosi kaupungin kirkko. Ensimmäinen oli valkoisessa tomussa ja toinen punainen. Punaisessa kirkossa ei ollut edes kovin montaa ikkunaa. Olisi ollut hauska päästä sisälle katsomaan, jatkuisiko punainen linja myös siellä. Tomuinen kirkkokin oli kiinni, joten kirkkovierailut jäivät meiltä Liegen osalta väliin.

Liegen visiitti jäi yhteen päivään, sillä meillä alkoi olla jo kiire takaisin Antwerpenin kulta-alennusmyynteihin. Niinpä pakkasimme aamulla aikasin rinkat, heitimme ne selkään ja juoksimme juna-asemalle. Katsoimme pikaisesti lähtevän junan laiturin numeron ja kiidimme rullaportaat alas laiturille. Olimme ajoissa - ja tyytyväisiä. Istuimme alas aamupalalle ja juttelimme niitänäitä. Seurasimme samalla intensiivisesti laiturin kelloa. Viisarit liikkuivat, mutta junaa ei kuulunut. Paikalle saapui muitakin, mutta juna vain antoi odottaa itseään. Kohta näimme junan. Sen ajovalot pyyhkivät kiskoja ja kolina voimistui. Juna lähestyi meitä - kaksi vaunua. Nousimme seisomaan. Katsoimme junan saapumista. Juna vihelsi. Se kiihdytti vauhtia - ja suihkaisi ohi. Jäimme katsomaan sen perään. Mites tässä näin kävi?

Eipä auttanut kuin mennä kohti aikatauluja tarkistelemaan laiturin numeroa. Kyllä, se oli oikein, mutta me pölvästit istuimme väärässä päässä laituria! Haha, siitä ei riemu paremmaksi muuttunut. Ei kun takas kaupungille ja uusi yritys tunnin päästä. :D

InterRail in Benelux part 5

Viides kohteemme oli Benelux-maihin kuuluva Luxemburg, sen pääkaupunki Luxemburg city, kuvankaunis Vianden, ihana pikkukylä Echternach sekä valloittava laaksoon rakennettu kaupunki Remich. Clervauxissa kävimme eräänä iltana jääkahvilla ja jääkaakaolla.

Ennen kuin pääsimme Luxiin istuimme junassa reilut neljä tuntia. Ensimmäinen näkemämme konduktööri vannoi matkan olevan suora, eikä junanvaihtoja olisi. Niinpä me ja yksi toinen turisti istukelimme junassa ilman häiriöitä. Matka taittui, pellot vaihtuivat, välillä näkyi metsää ja taloja. Sitten tapahtui jotain ennalta-arvaamatonta. Juna pysähtyi Arlonin asemalle, ja kaikki nousivat pois junasta. Me ja toinen turisti istuimme ja ihmettelimme. Sitten sammuivat valot. Aloimme ihmetellä vielä enemmän. Eikö junamatka ollutkaan suora? Oliko junamme särkynyt? Eikai vaan kaapattu?

Hetken istuskeltuamme tuli uusi konduktööri ja opasti meidät kolme vaihtamaan junaan. Belgian junat eivät nimittäin ajaneet Luxemburgin rajojen sisällä, joten meidän piti vaihtaa junaa. Naureskelimmekin kolmannen turistin kanssa, että olisi ollut melko karmeaa jäädä junasta tai lähtäkin yhtäkkiä väärään suuntaan. :D

Luxemburg cityyn päästyämme fiilikset laskivat. Olin odottanut jotain erikoista, mutta sade piiskasi katuja ja kaupunki näytti ihan Oululta - not nice. Anton jo ehti kysymäänkin, miksi me olimme ylipäätään saapuneet maahan. Noh, jatkoimme matkaa ja pääsimme hotelliin. Hotellin edessä aloin epäröidä, nimittäin yläpuolellamme luki Grand Hotel. Ei, ei me ole voitu mitään Grand Hotellia varata. Nehän on vain hienoille ihmisille, ei reppureissaajille. Ei kun vain kaivamaan sähköpostista tietoa - no oikeassa paikassahan me olimme. Ehkä jopa hieman häpeillen astuimme ovesta sisälle ja menimme vastaanottotiskille. Jos Brysselissä saimme viileän vastaanoton, oli Luxissa vastaanotto ihan eri maata. Respan täti palveli meitä aidon ystävällisesti kysellen, mitä kieltä haluamme puhua. Samalla paikalle ampaisi myös hienoon pukuun sonnustautunut herra ottamaan rinkkaa pois selästä. Olisin mielelläni kyllä pidellyt rinkkaa itse: sen verran hikinen se jo parin viikon reissaamisen jälkeen oli. :D

Sateen loputtua ja auringonpaisteen alettua Luxemburgin kaupunki oli aivan uskomattoman kaunis. Erityisesti pidin korkeuseroista ja kaupunkia halkovasta entisestä joenuomasta, joka oli nyttemmin puoli kaupunkia peittävä puisto. Puistossa oli kaikkia eri vihreän sävyn puita ja pensaita, hoidettu nurmikko ja muutama kukkanen. Joenuoman ylittävät sillat olivat myös erittäin korkeita, vanhasta kivestä muurattuja. Puiston keskellä kulki lisäksi lapsille tarkoitettu juna, jota kuljettaja ajoi päivästä toiseen ihan ilmaiseksi.

Euroopan valtioista Luxemburg on yksi rikkaimmista. Se näkyi heti siinä, että kaduilla oli enemmän siivoajia kuin missään muualla, roskia ei näkynyt missään, eikä kerjäläisillekään ollut tilaa. Niinpä kaupunki oli puhdas ja miellyttävä kaikin puolin.

Illalla kaupunki pukeutui kauniisiin iltavalaistuksiin. Korkeuserot lisäsivät valaistuksen tehokkuutta, ja ensimmäisen kerran jopa minäkin voisin sanoa olleeni romanttisessa paikassa! Pariisit ja Budapestit eivät kyllä vetäneet vertoja Luxemburgille!

Seuraavana päivänä ostimme päivälipun Luxemburgin julkisiin. Neljä euroa maksanut lippu kattoi kaikki Luxemburgin valtion sisällä kulkevat kulkuvälineet, joten bussit ja junat tulivat tutuiksi. Ensimmäisenä suuntasimme Viandeniin päästäksemme mahdollisimman korkealle.




Viandenissa ostimme parin euron meno-paluulipun tuolihissiin, joka kuljetti meidät korkeuksiin. Makeat maisemat kyllä oli, ja samalla huomasimme, kuinka paljon mäkiä maassa onkaan. Oikeastaan lähes kaikki kylät oli rakennettu vuorten syliin virtaavan veden äärelle. Mäkien laet olivat kuitenkin niin tasaisia, että siellä olivat maanviljelijöiden pellot ja laidunmaat. Olikin hauska katsella, kun lehmät laidunsivat korkeuksissa.

Viandenista jatkoimme matkaamme Clervauxiin. Kaupunki oli tunnettu lukuisista kahviloista, pienen pienistä kaupoista sekä leipomoista. Niinpä suuntasimme juomaan jotain kylmää - jääkaakaota ja jääkahvia. Kokemus oli erittäin hyvä. Alkoipa heti tekemään mieli jääkaakaota, nams.

Clervauxin jälkeen poikkesimme vielä nopsasti Echternachtissa. Kaupunki oli näkemistämme pienen, mutta edelleenkin näkemisen arvoinen. Yksi katu vei alas, toinen toi ylös. Siinä koko kaupunki. Yksi ruokakauppa, kaksi ravintolaa, yksi kirkko ja muutamia kerrostaloja. Keskustan ulkopuolella oli muutamia taloja lisää. Varsin jännä kaupunki. Pieni ja idyllinen. Etenkin talojen välissä roikkuvat lamput toivat kaupunkiin romanttisen säväyksen.

Clervauxista palasimme hotelliimme Luxemburg cityyn, ja aloimme suunnitella seuraavan päivän retkeä. Suunnaksi valikoitui Remich, tuo viiniviljelmien mekka.

Remichiin menenssä ostimme jälleen Luxemburg-kortin. Matka kesti reilun tunnin, sillä tie vei jatkuvalla syötöllä ylös alas mäeltä toiselle. Viimein eteemme avautui yksi kauneimmista näkymistä, jonka olimme koko matkan aikana nähneet. Viinipeltoja, viinimarjojen poimijoita, suuri kaupunki suuressa laaksossa. Wau!




Kaupunkiin päästyämme jäimme bussista pois ja lähdimme kipuamaan teitä pitkin ylös. Halusimme kiivetä korkeuksiin, kun se kerran oli mahdollista. Ihan ylös asti emme patikoineet, mutta riittävän korkealle saavuttaaksemme alueen kalleimman asuinalueen. Alue oli täysin uudisrakennusta, ei yhtään vanhaa tiilitönöä. Sen sijaan vallalla olivat beiget ja punaiset roiskerapatut talot isoilla ikkunoilla ja mahtavilla näkymillä. Kovin halpoja nämä asuinsijat eivät varmasti olleet, sillä alueella olleen hotellinkin yhden yön hinta oli reilut 140 euroa.

Asuinalueelta laskeuduttuamme Luxemburgin kaikki hienoimmat kohteet olivatkin siltä erää nähty. Palasimme bussilla parin pikkukylän kautta takaisin Luxemburgiin valmistautumaan seuraavan päivän siirtymään. Seuraavana kohteenamme oli Liege, josta olimme jo varanneet hotellin. Alunperin meidän piti mennä yöksi Hollannin puolelle Einhoveniin tai Maastrichtiin, mutta Belgian puolella yöpyminen oli halvempaa, joten jäimme vielä hetkeksi rajan taakse.

InterRail in Benelux part 4

Pariisia neljä päivää kierreltyämme pakkasimme rinkkamme ja suuntasimme juna-asemalle. Lähdimme kaupungista off-peek -aikaan, jolloin paluulippu oli halvin. Niinpä saavuimme Brysseliin hyvissä ajoin ennen iltapäivää. Ensimmäisenä lähdimmekin suunnistamaan hotellillemme, joka tälläkin kertaa sijaitsi kahden kilometrin päässä juna-asemasta. Metro sinne olisi mennyt, mutta yksittäislippu oli sen verran kallis, ettemme halunneet maksaa siitä, vaan ennemmin pistimme töppöstä toisen eteen.

Hotellin varasimme hinnan ja sijainnin perusteella. Yllätys olikin kova, sillä ensimmäisenä vastaan tuli taitavasti pään päällä tavaraa kantava afrikkalaislähtöinen nainen. Sen jälkeen kohtasimme afrikkalaisten pitämän kaupan: kävimme katsomassa varmaan 30 erilaista kalaa - niin pakastettua, kuivattua, paistettua kuin savustettuakin. 

Alueella kierreltyämme löysimme myös festarialueen. Palasimme samalle paikalle illan pimetessä todistaaksemme paikallista hiphop-festivaalia. Vähän matkan päästä löytyi myös tivolialue, isot yömarkkinat ja paljon alueen ihmisiä. Kaikilla oli hauskaa, joten istahdimme seuraamaan tilannetta. Olikin hauska nähdä, miten erilaista illanvietto oli suomalaiseen tapaan verrattuna.

Koska ensimmäisellä Brysseli-visiitillämme emme ehtineet nähdä kaupungista juuri mitään, varasimme nyt toisella kertaa kaupungille aikaa kaksi päivää. Heti aamusta kävimme katselemassa talojen seinistä sarjakuvataidetta: Tintti, Lucky Luke sekä Asterix ja Obelix olivat hyvin edustettuina useidenkin talojen seinissä. 

Gaffittien jälkeen suunnistimme kohti Manneken piss:ä eli pissaavaa poikaa. Katsoimme puhelimen karttaa, kuuntelimme navigointiohjeet ja silti ohitimme patsaan kahteen kertaan. Se oli liian pieni huomattavaksi. Koiramaailman ihmiset olivat myös tehneet pissivästä patsaasta oman koiramaisemman versionsa. Pissaava koira olikin aika humoristinen patsas.

Puistojen osalta Brysselissä oli paljon nähtävää. Niihin suuntasimmekin toisen päivän iltapäivällä viettämään puistopiknikkiä. Samalla kävimme katsastamassa kiinalaiskorttelin sekä Brysselin linnan. Linna ei nyt sen kummempi ollut kuin muutkaan linnat, mutta puisto oli iso, valtavan iso!

Kulttuurin osalta kävimme sivistämässä itseämme Belgian sotamuseossa. Eräs vanha mies, emeritus-professori, innostui kertomaan meille Belgian sotaisasta historiasta. Maa on nimittäin sotinut lähes kaikkien eurooppalaisten valtioiden kanssa välillä häviten ja välillä voittaen. Museon seinille olikin koottu lukuisia erilaisia miekkoja, ampuma-aseita ja sotilasasuja maan historian varrelta. Olipa seinällä myös ampuma-asentoon liittyvät ohjeetkin. Taipuisia kavereita. ;P

Jos Belgialla on vaikutusvaltainen historia, niin on sillä vaikutusvaltaa vielä tänä päivänäkin. Edellisellä Brysseli-vierailullamme majoituimme Europe Centerin alueelle, ja sinne olivat matkalla myös kuvassa olevat traktorit. Paikalliset maanviljelijät olivat nimittäin järjestämeet mielenilmauksen pienentymisuhan alle asetettuja maataloustukia vastaan. He olivat lähteneet liikkeelle omilta tiloiltaan ja saapuivat Valtroillaan kaupungin jo valmiiksi ahtaille kaduille. Traktoreillaan he rullasivat koko kaupungin halki ja ihan Euroopan komission portaat ylös suoraan etuovelle. Aiheesta oli uutisoitu Suomessakin kuvin ja videoin. Tähän hätään en kuitenkaan löytänyt yhtään aiheeseen liittyvää videopätkää.

Kolmannen päivän aamuna kävimme pikaisesti vilkaisemassa Brysselin tuoreinta nähtävyyttä eli Atomiumia, 165-miljardikertaiseksi suurennettua atomin kirerakennetta. Sen sisälle ei valitettavasti päästy, mutta ulkoakin päin rakennelma oli vaikuttava. Ehdottomasti yksi Brysselin parhaimmista nähtävyyksistä!

Kaiken kaikkiaan Brysseli oli kuitenkin pienoinen pettymys. Bisneskaupunkina se ei ole oikeastaan kaupunkia kummempi. Siellä ei ole kovin paljon nähtävää tai koettavaa, eikä sinne tosiaankaan kannata varata käytettäväksi kovin montaa päivää. Sijainniltaan kaupunki on kuitenkin loistava. Siitä on lyhyt matka alueen muihin tavallisiin kaupunkeihin, luotijunayhteys Pariisiin sekä yhteys Lillen kautta Lontooseen. Välietappina siis erittäin hyvä kaupunki.