Vatikaanin mosaiikkia

Edellisessä postauksessa vilahtikin jo Pyhän Pietarin kirkon kupolissa olleet mosaiikkitaideteokset. Vatikaanissa kyseistä taidesuuntausta oli kuitenkin sen verran paljon esillä, että päätin tehdä aiheesta ihan oman postauksen.

Vatikaanin museossa mosaiikkitaidetta oli niin seinillä kuin lattiassakin. Kokonaisuudessaan teokset eivät olisi pokkarin linssille edes mahtuneet, joten päätin keskittyä yksityiskohtiin. Ne olivatkin erittäin taidokkaasti tehtyjä. Jäinpäs vain miettimään, kuinka kauan teoksia onkaan aikoinaan tehty! Niissä ei ollut virheen virhettä, kivet olivat tasaisia ja sileitä, kaikki yhtä korkeita ja täysin suunnitelmallisesti aseteltu paikoilleen.

Kulutuksen osalta lattiat olivat myös kovilla, sillä tämäkin Vatikaanin museon lattiamosaiikkiteos oli jatkuvasti vierailijoiden kenkien alla. Teoksessa esiintyi paljon metsän eläimistöä: jäniksiä, lintuja, liskoja ja kukkia.

Lisäksi seinältä löytyi paljon mosaiikkitaidetta, jossa oli hyödynnetty kultaisia kiviä. Ne loistivat auringonvalossa kauniisti ja heijastivat valoa kameroiden linssiin. Mosaiikkitaidetta katsoessa tulikin mieleen, kuinka mukava olisi joskus kokeilla mosaiikkitöiden tekemistä. Kunpa olisikin aikaa kaiken mielenkiintoisen kokeilemiseen. ;P

Città del Vaticano

Viime vuonna tutustuimme Vatikaaniin kiertämällä sen rajoja sekä käymällä Pyhän Pietarin kirkossa ja maanalaisessa kryptassa. Tänä vuonna täydensin Vatikaani-kokemustani käymällä uudelleen Pyhän Pietarin kirkossa, sen kupolissa ja Vatikaanin museossa. Krypta oli tällä kertaa kiinni, joten se jäi välistä.

Kirkko oli edelleen upea ja sen arvokkuuden pystyi aistimaan heti ulko-ovella. Edellisvuoteen verrattuna kirkossa oli tällä kertaa panostettu kulkureitteihin, jolloin väki kulki yhdessä jonossa koko kirkon ympäri.

kupolin katto

kupolin ympäri kiertävät mosaiikkityöt

näkymä kupolin huipulta

Viime vuonna kupoli oli kiinni, joten tänä vuonna toiveissa oli päästä kupoliin heti aamusta. Niinpäs suuntasimme suoraan kirkosta kupoliin ja pääsimme kiipeämään reilut 500 porrasta ylöspäin. Kupoli oli jo puolessa välissä niiden reilun 300 portaan arvoinen: uskomattoman taitavasti tehtyjä mosaiikkitöitä, kauniita kaarevia linjoja, 50 cm levyinen porraskäytävä ylös asti sekä mahtavat maisemat. Porraskäytävä tosiaan oli loppumatkasta, ehkäpä portaan 400 jälkeen, jo niin kapea, ettei siinä isommat ihmiset olisivat mahtuneet kulkemaan, eikä pienemmätkään ohittamaan toisiaan.

Museon osalta meillä sattui erittäin hyvä tuuri, sillä normaalisti se maksaa aikuiselta 27 euroa ja alennusryhmiltä 20 euroa. Tuurilla kuitenkin satuimme olemaan Roomassa kuukauden viimeisenä sunnuntaina, jolloin sisäänpääsy oli ilmainen. Niinpäs me menimme sunnuntaina museoon ihailemaan kullattuja kattoja, maalauksilla koristeltuja kattoja ja seiniä, toinen toistaan arvokkaampia kipsiveistoksia sekä väenpaljoutta, jonka museo veti puoleensa. Sikstuksen kappelissa vihdoin näin sen mitä olin odottanut - Aatamin luominen -maalauksen. Valitettavasti kuvia ei saanut ottaa, mutta nälkä jo olikin, joten matka jatkui lähimpään ravintolaan.

Hemma igen

Pidennetty viikonloppu Roomassa oli jokaisen sentin ja mahassa lentelevän perhosen arvoinen. Vanhemmilleni yllätys oli suuri, kun junan pääteasemalla olikin joku vastassa. Pienen shokki-järkytyksen jälkeen pääsimmekin etsimään hotellia ja nauttimaan Rooman antimista. Edelleen ihana kaupunki, paljon historiaa, uskomattomia rakennuksia, kauniita koristuksia, katolisen kirkon varallisuuden myötä saavutettua luksusta ja arkeologisesti arvokkaita kukoistusaikojen jäänteitä. Kerronpas huomenna enemmän, sillä nyt pitää rientää ulos ihanan lämpimään ja samalla viileään säähän. :)