Global InterRail: Lontoosta Harwichin ja Rotterdamin kautta Antwerpeniin

Iso-Britannian puolelta palasimme takaisin Euroopan mantereelle laivalla. Laivamatka alkoi parin sadan kilometrin päästä Lontoosta sijaitsevasta Harwichista ja päättyi Hollannin puolella Hoek Van Hollandiin. Satamasta jatkoimme matkaamme junalla Rotterdamiin ja sieltä lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen Belgian puolelle Antwerpeniin. Tuttuja maisemia katsellessa meinasi jopa itku tulla, koska matkaväsymys alkoi pikkuhiljaa painaa enemmän kuin rinkka, ja tuttujen kaupunkien ollessa seuraavina vuorossa olimme enemmän kuin tyytyväisiä siihen, ettei meidän tarvitsisi suunnistaa kaupungeissa kartan avulla. Olimmehan me Antwerpenissä seikkailleet edellisen kerran kesällä 2009.

Etapin suurimpana yllätyksenä tuli kuitenkin kanaalin ylittävä laiva. Se oli superhieno niin sisältä kuin kansiltakin, kahvilat ihanan tunnelmallisia, ravintolassa esiintyjä, mutta mitä ihmettä - kaikki myymälät ja kahvilat sulkivat ovensa 23.00, laiva lähti liikkeelle 23.30 ja kaikki ihmiset painuivat omiin hytteihinsä nukkumaan viimeistään kello 23.40. Ei siis ollut mitään Tukholma-risteily -tyylistä menoa ja meininkiä. Naapurihyttikin oli ihan hiljainen, vaikka tiesimme siellä olevan väkeä!

Yö laivassa oli siis hiljaisempi kuin monessa hotellihuoneessa. Aamulla herätyskello soi kahdeksan aikoihin, jonka jälkeen nousimme virkeinä ylös ja suuntasimme kohti tuttuja maisemia. Antwerpenissä chekkauduimme sisään hotelliin ja lähdimme syömään samaan pizzeriaan kuin edellisvuonna. Tuttujen katujen, kultasepänliikkeiden alennusmyyntien ja juutalaiskaupunginosan näkeminen tuntui perin hienolta. Jopa puistossa olevat leikkivälineet, nurmikolla juoksentelevat city-puput ja lihavin-sorsa-ikinä olivat edelleen paikalla, joten tuntui, ettei kaupungissa ollut mikään muuttunut.

Torilta puolestaan löysimme Suomi-faneja, jotka kulkivat pitkin Eurooppaa myyden suomalaisia porontaljoja, lappilaisia vaatteita, Suomen lippuja ja Suomi-paitoja. Meidät hoksatessaan he tulivat juttelemaan samantien ja aiheelle omistautuneena tietenkin suomeksi. Potkulautamme huomatessaan he halusivat myös käydä Suomi-kunniakierrokselle laulaen Maamme-laulua ja heilutellen Suomen lippuja. Nämä heput kun vielä tapaisi toisenkin kerran jossain. Hulvattomia kavereita! :D




Erilaisiin tapahtumissa reissumme aikana osallistuneina ei Antwerpenkään jättänyt meitä kylmäksi. Siellä oli nimittäin samaan aikaan Triathlon-kisat. Iltapäivällä suuntasimmekin aitiopaikalle katsomaan ensimmäisten osallistujien saapumista maaliin. Samalla myös tapasimme kahden pariskunnan verran suomalaisia ja kuulimme suomalaisten valittavan kuumuudesta. Hehe, ei ollut pelkoa Antwerpenissä liiasta kuumuudesta, kun lämpömittari näytti mukavat +20 astetta. Se lämpötila oli oikeastaan alkureissun jälkeen erittäin mukavaa vaihtelua ja huomattavasti kivempi vaihtoehto kuin Irlannin +10 tai Cannesin +38,5 astetta. Naureskelimmekin suomalaisten kanssa, että hyvä olla poissa Suomesta, kun "Suomessa oli muka niin kamalan kuumaa". Täytyy tähän väliin heti huikatakin, ettei meidän mielestä Suomessa ole koskaan liian kuuma. Ainoa miinus kesässä on se, että se on liian lyhyt, joten miksi ihmeessä jotkut käyttää senkin lyhyen ajan valittamiseen. ;)

Reissumme lopun häämöttäessä vietimme Antwerpenissä vain yhden yön. Seuraavana päivänä lähdimme pari sormusta rikkaampana suuntaamaan kohti viimeisiä kohteitamme. Enää oli jäljellä Saksan Hampuri, Tanskan Kööpenhamina ja viimeinen reilipäivämme kruunaava Göteborg. Toki Ruotsissa viihdyimme vielä pitempään Antonin sukulaisilla, mutta reilipäivämme alkoivat pikkuhiljaa olla ohi. Tässä vaiheessa meillä ei tosin ollut edelleenkään lentolippuja takaisin Suomeen, mutta Antonin veli onneksi hoiti ne ennen kuin lensi Göteborgiin meitä vastaan.

InterRail in Benelux part 7

Liegessä junaan päästyämme jatkoimme matkaamme Hasseltin kautta Antwerpeniin. Pysähdyspaikka valikoitui hauskan nimen perusteella sekä siksi, että meidän piti myös vaihtaa junaa.

Pienenä kaupunkina Hasselt tarjosi paljon elämyksiä. Ravintolassa kukaan ei puhunut englantia, joten saksasta oli hyötyä. Muutenkin Belgiassa, Hollannissa ja Luxemburgissa pärjäsi useimmiten paremmin saksalla kuin englannilla. Vanhempi väki osasi nimittäin äidinkielensä lisäksi ranskaa ja saksaa, mutta englannin kielen taitoa heillä ei ollut.

Saksankielisen ruokailun jälkeen jatkoimme kaupungille. Keskusta oli ympyränmallinen ja siellä oli vain yksi baari. Se baari tarjosikin kaikkea, mitä ihmiset tarvitsivat. Tai ainakin mainoskyltit antoivat niin ymmärtää. ;P

Muuta Hasseltissa ei sitten ollutkaan. Suunta juna-asemalle ja Antwerpenin junaan. Matka ei ollut pitkä, mutta minä nukuin kaikkien viljapeltojen ohi. :D




Antwerpenin juna-asemalta Anton nappasi mukaan kartan. Meillä ei ollut ollut koko reissulla yhtään paperikarttaa, joten matkamuistoksi sellainen vaikutti hyvälle idealle. Kartan avatessaan Antonia alkoi kuitenkin naurattaa. Löydetty kartta koski ainoastaan juna-aseman viittä eri kerrosta. :D

Hotellilla pyörähtämisen jälkeen palasimme keskustaan. Antwerpenin keskustan alueella on reilut sata kultasepänliikettä. Kilpailu on tosi kovaa, ja tutun kultaseppämme mukaan kaikki eivät välttämättä saa vuoden aikana myytyä juuri mitään. Siksi heinäkuun alennusmyynnit ovatkin myyjien kulta-aikaa, sillä heinäkuussa Antwerpen täyttyy turisteista.

Alennusprosentit olivat huimia, -50% oli huono tarjous, koska useimmiten tarjoukset olivat -60% tai -70%. Tinkaamalla tuotteiden hinta saattoi laskea edelleen, joten ei kun kiinalaista kaupankäyntitekniikkaa peliin. Laadun osalta sai olla kuitenkin tarkkana. Ihan joka putiikista kun ei välttämättä saanut sitä, mitä tilasi, joten kannatti valita paikka, jossa oli vähemmän mainoskylttejä ikkunoissa. Silti niistäkin sai samat alennukset ja valmistajan sertifikaatit. Monet liikkeet kuulemma kirjoittavat vain shop-in -sertifikaatteja, jotka eivät välttämättä vastaa tuotteen oikeaa arvoa.

Antwerpenin kultakauppojen määrä perustuu siihen että, kaikki maailmalta Länsi-Eurooppaan tulevat timantit ja kulta rantautuvat Hollantiin ja saapuvat sieltä Antwerpeniin. Antwerpenistä kulta ja timantit jaetaan ympäri Eurooppaa. Lähes kaikki Suomeenkin tuleva kulta ja säkenöivät timantit saapuvat Antwerpenin kautta. Olimme siis kullan ytimessä, säihkyvää.

Kultakorujen lisäksi kiertelimme Antwerpeniä ristiin rastiin. Kävimme leikkipuistossa, katselimme satoja citypupuja, kiertelimme kaupoissa, nauroimme jatkuvalla syötöllä vastaantuleville McDonaldseille. Oli rentouttavaa olla pitkästä aikaa tutussa ympäristössä. Tuntui ihan siltä kuin olisi tullut kotiin. :D




Illan hämärtyessä kävimme vielä katselemassa kaupungin valaistusta. Reilut 200 metriä pitkä juna-asema oli valaistu todella kirkkaasti, kaikkien kultaliikkeiden ikkunat peitetty säleillä ja autot parkkeerattu siististi riveihin. Öisin kaupunki oli oikeastaan yksi hiljaisimmista. Siellä ei näkynyt lainkaan liikettä, eikä satunnaisia autoja lukuunottamatta kuulunut edes mitään ääniä. Aavemaista.

Yön jälkeen jatkoimme matkaamme takaisin Amsterdamiin. Meillä oli tässä vaiheessa käytetty junapäivistä viisi, joten yksi oli vielä jäljellä. Viimeinen junapäivämme kului sopivasti Pohjois-Hollantia tutkien. Viimeisessä tätä reilireissua koskevassa postauksessa kerronkin, mitä Groningenista, Amesfoortista ja Meppelistä löytyi.

InterRail in Benelux part 6

Luxemburg-nautiskeluiden jälkeen jatkoimme matkaamme Liegeen. Kohde valikoitui vain ja ainoastaan hotellin hinnan mukaan, sillä heinäkuun loppu lähestyi ja hotellien hinnat nousivat pilviin. Sen vuoksi reilireissulle kannattaakin varata vähän suurempi budjetti, jos aikoo matkustaa heinäkuun lopussa tai elokuun alussa.

Liegessä meidät lyötiinkin heti juna-asemalla ällikällä. Emme olleet koskaan nähneet niin modernia ja erikoista juna-asemaa. Ulkolaiturit oli katettu kaareutuvalla katolla. Ulkolaitureiden vieressä oleva juna-aseman päärakennus oli vielä rakennuksen alla, joten taisipa koko asema olla aivan uusinta uutta.

Hotellimme sijaitsi aivan juna-aseman vieressä. Sekin löi meidät ällikällä, sillä emme odottaneet halvimman hotellin olevan näin hieno. Sisustus oli ihan uutta, lakanat tuoksuivat ruusulle ja kylpyhuonekin oli kuin pakasta vedetty. Kääriydyimmekin heti peittoihin ja otimme päivänokoset. Reissaaminen alkoi tässä vaiheessa jo väsyttää. Olimmehan me jo pari viikkoa olleet reissunpäällä ilman kunnollisia yöunia.

Päivänokosten jälkeen suunnistimme keskustaan. Liegen lähes kaikki rakennukset oli rakennettu kivestä, komeasta harmaasta kivestä. Kadutkin oli pääosin kivetty, vaikka muutamilta pätkiltä löytyi myös aslfalttia. Kaiken huipuksi jopa kaupungin isoin fontana oli rakennettu kivestä. Olimme siis saapuneet kivikaupunkiin.

Kivien lisäksi kaupungissa erikoisinta olivat kaikki tilataideteokset. Puumökki oli kalustettu täysin keittiökalusteilla, vanhoilla kodinkoneilla ja lautasantennilla. Katolle oli sijoitettu varastoitavat tavarat. Lienee ollut hyvin tuulettuva ullakko. ;P

Toisella puolella kaupunkia sen sijaan oli pronssitaidetta, jossa oli yhdistetty itämaantietäjät ja joukko nuoria miehiä. Varsin mielenkiintoinen kokonaisuus.

Lisää erikoisuuksia tarjosi kaupungin kirkko. Ensimmäinen oli valkoisessa tomussa ja toinen punainen. Punaisessa kirkossa ei ollut edes kovin montaa ikkunaa. Olisi ollut hauska päästä sisälle katsomaan, jatkuisiko punainen linja myös siellä. Tomuinen kirkkokin oli kiinni, joten kirkkovierailut jäivät meiltä Liegen osalta väliin.

Liegen visiitti jäi yhteen päivään, sillä meillä alkoi olla jo kiire takaisin Antwerpenin kulta-alennusmyynteihin. Niinpä pakkasimme aamulla aikasin rinkat, heitimme ne selkään ja juoksimme juna-asemalle. Katsoimme pikaisesti lähtevän junan laiturin numeron ja kiidimme rullaportaat alas laiturille. Olimme ajoissa - ja tyytyväisiä. Istuimme alas aamupalalle ja juttelimme niitänäitä. Seurasimme samalla intensiivisesti laiturin kelloa. Viisarit liikkuivat, mutta junaa ei kuulunut. Paikalle saapui muitakin, mutta juna vain antoi odottaa itseään. Kohta näimme junan. Sen ajovalot pyyhkivät kiskoja ja kolina voimistui. Juna lähestyi meitä - kaksi vaunua. Nousimme seisomaan. Katsoimme junan saapumista. Juna vihelsi. Se kiihdytti vauhtia - ja suihkaisi ohi. Jäimme katsomaan sen perään. Mites tässä näin kävi?

Eipä auttanut kuin mennä kohti aikatauluja tarkistelemaan laiturin numeroa. Kyllä, se oli oikein, mutta me pölvästit istuimme väärässä päässä laituria! Haha, siitä ei riemu paremmaksi muuttunut. Ei kun takas kaupungille ja uusi yritys tunnin päästä. :D

InterRail in Benelux part 4

Pariisia neljä päivää kierreltyämme pakkasimme rinkkamme ja suuntasimme juna-asemalle. Lähdimme kaupungista off-peek -aikaan, jolloin paluulippu oli halvin. Niinpä saavuimme Brysseliin hyvissä ajoin ennen iltapäivää. Ensimmäisenä lähdimmekin suunnistamaan hotellillemme, joka tälläkin kertaa sijaitsi kahden kilometrin päässä juna-asemasta. Metro sinne olisi mennyt, mutta yksittäislippu oli sen verran kallis, ettemme halunneet maksaa siitä, vaan ennemmin pistimme töppöstä toisen eteen.

Hotellin varasimme hinnan ja sijainnin perusteella. Yllätys olikin kova, sillä ensimmäisenä vastaan tuli taitavasti pään päällä tavaraa kantava afrikkalaislähtöinen nainen. Sen jälkeen kohtasimme afrikkalaisten pitämän kaupan: kävimme katsomassa varmaan 30 erilaista kalaa - niin pakastettua, kuivattua, paistettua kuin savustettuakin. 

Alueella kierreltyämme löysimme myös festarialueen. Palasimme samalle paikalle illan pimetessä todistaaksemme paikallista hiphop-festivaalia. Vähän matkan päästä löytyi myös tivolialue, isot yömarkkinat ja paljon alueen ihmisiä. Kaikilla oli hauskaa, joten istahdimme seuraamaan tilannetta. Olikin hauska nähdä, miten erilaista illanvietto oli suomalaiseen tapaan verrattuna.

Koska ensimmäisellä Brysseli-visiitillämme emme ehtineet nähdä kaupungista juuri mitään, varasimme nyt toisella kertaa kaupungille aikaa kaksi päivää. Heti aamusta kävimme katselemassa talojen seinistä sarjakuvataidetta: Tintti, Lucky Luke sekä Asterix ja Obelix olivat hyvin edustettuina useidenkin talojen seinissä. 

Gaffittien jälkeen suunnistimme kohti Manneken piss:ä eli pissaavaa poikaa. Katsoimme puhelimen karttaa, kuuntelimme navigointiohjeet ja silti ohitimme patsaan kahteen kertaan. Se oli liian pieni huomattavaksi. Koiramaailman ihmiset olivat myös tehneet pissivästä patsaasta oman koiramaisemman versionsa. Pissaava koira olikin aika humoristinen patsas.

Puistojen osalta Brysselissä oli paljon nähtävää. Niihin suuntasimmekin toisen päivän iltapäivällä viettämään puistopiknikkiä. Samalla kävimme katsastamassa kiinalaiskorttelin sekä Brysselin linnan. Linna ei nyt sen kummempi ollut kuin muutkaan linnat, mutta puisto oli iso, valtavan iso!

Kulttuurin osalta kävimme sivistämässä itseämme Belgian sotamuseossa. Eräs vanha mies, emeritus-professori, innostui kertomaan meille Belgian sotaisasta historiasta. Maa on nimittäin sotinut lähes kaikkien eurooppalaisten valtioiden kanssa välillä häviten ja välillä voittaen. Museon seinille olikin koottu lukuisia erilaisia miekkoja, ampuma-aseita ja sotilasasuja maan historian varrelta. Olipa seinällä myös ampuma-asentoon liittyvät ohjeetkin. Taipuisia kavereita. ;P

Jos Belgialla on vaikutusvaltainen historia, niin on sillä vaikutusvaltaa vielä tänä päivänäkin. Edellisellä Brysseli-vierailullamme majoituimme Europe Centerin alueelle, ja sinne olivat matkalla myös kuvassa olevat traktorit. Paikalliset maanviljelijät olivat nimittäin järjestämeet mielenilmauksen pienentymisuhan alle asetettuja maataloustukia vastaan. He olivat lähteneet liikkeelle omilta tiloiltaan ja saapuivat Valtroillaan kaupungin jo valmiiksi ahtaille kaduille. Traktoreillaan he rullasivat koko kaupungin halki ja ihan Euroopan komission portaat ylös suoraan etuovelle. Aiheesta oli uutisoitu Suomessakin kuvin ja videoin. Tähän hätään en kuitenkaan löytänyt yhtään aiheeseen liittyvää videopätkää.

Kolmannen päivän aamuna kävimme pikaisesti vilkaisemassa Brysselin tuoreinta nähtävyyttä eli Atomiumia, 165-miljardikertaiseksi suurennettua atomin kirerakennetta. Sen sisälle ei valitettavasti päästy, mutta ulkoakin päin rakennelma oli vaikuttava. Ehdottomasti yksi Brysselin parhaimmista nähtävyyksistä!

Kaiken kaikkiaan Brysseli oli kuitenkin pienoinen pettymys. Bisneskaupunkina se ei ole oikeastaan kaupunkia kummempi. Siellä ei ole kovin paljon nähtävää tai koettavaa, eikä sinne tosiaankaan kannata varata käytettäväksi kovin montaa päivää. Sijainniltaan kaupunki on kuitenkin loistava. Siitä on lyhyt matka alueen muihin tavallisiin kaupunkeihin, luotijunayhteys Pariisiin sekä yhteys Lillen kautta Lontooseen. Välietappina siis erittäin hyvä kaupunki.