Lontoon historiamuseossa toistamiseen

Edelliselläkin Lontoon vierailulla kävimme ihastelemassa maapallon moninaisuutta History Museumissa. Tällä kertaa tavoitteena oli kiertää ne muutamat mielenkiintoisimmat osastot sekä käydä tutustumassa viimeisiin osastoihin, joissa emme viimeksi ehtineet vierailla. Museon pihalla oli heti aamutuimaan myös lukuisia luistelijoita sekä luistinradan valvojia kiertämässä rinkiä.

Niinpä ensimmäinä päätimme mennä tarkistamaan edelliseltä reissulta mieleen jääneen kolibrikaapin sisältöä. Kolibrikollaasi oli sinänsä mielenkiintoinen, että aikoinaan aatelisilla oli ollut tapana hankkia tällainen koriste omaan makuuhuoneeseen. Yhteen kolibrikaappiin oli mahtunut arviolta 1000-10 000 kolibria. Kaapin sisällä olevia kolibreja katsoessamme ihmettelimme jälleen, kuinka pienistä linnuista onkaan kyse!

Kolibrien jälkeen katselimme vielä hetken lintuosastoa, kunnes bongasimme linnun nokan poikkileikkauskuvan. En ollut tiennytkään, että linnun nokka on kevyt sen takia, että se on pääosin rustoa! Oppia ikä kaikki sanoo vanha viisaus.

Lintujen jälkeen poikkesimme ensin ihmisosastolla ja sen jälkeen nisäkäsosastolle. Nisäkkäät olivat suloisia kuten aina, mutta kovin montaa uutta nisäkästä emme näyttelystä löytäneet. Siispä opintomatka jatkui kohti valaiden luurankoja. Olimme kuulleet niiden olevan suuria, mutta emmepä koskaan arvanneet, kuinka suuria ne todellisuudessa olivat. Aulan dinosaurus jäi totaalisesti kakkoseksi tälle nisäkäsmaailman jättiläiselle.

Valasosastolla totesimmekin sitten valaiden olevan varmaankin kymmenen jättiläisnorsun pituinen, puoli salia leveä ja pari ihmistä korkea eläin. Melkoinen ilmestys! Tuollaisen, kun joskus luonnossa näkisi, olisin enemmän kuin suunnattoman onnellinen! Mielenkiintoinen uusi fakta oli se, että valaiden suussa on hetuloita, jotka siivilöivät merivedestä valaalle sopivan ravinnon. Hetuloita on valaan koosta riippuen 100-400 kappaletta. Lisäksi uutena tietona opimme sen, että valas voi ottaa kerrallaan suuhunsa 1900 litraa vettä. Aika jännää, eikö vain. ;)

Viimeisenä kävimme tutkimassa ihmisen muistiin ja hahmotuskykyyn liittyvää osastoa. Sieltä mukaan tarttuivat yllä olevat illuusiot. Illuusioiden kuvaamisen jälkeen olikin jo aika sanoa heipat museolle ja lähtä kohti lentoasemaa. Kiva reissu oli takana ja monta uutta juttua tuli jälleen koettua. Seuraavalla Lontoon reissulla tavoitteena olisi käydä Stonehengellä, vaikka olemmekin kuulleet, ettei siinä nyt oikeastaan mitään nähtävää olekaan. Kivipaasit pellolla ovat mielestäni kuitenkin sivistävä kokemus. ;)

Varpaat meridiaanilla

Lauantai-iltana hotellille palattuamme pohdiskelimme Antonin kanssa, mihin suuntaisimme seuraavana päivänä. Vaihtoehdot alkoivat käydä vähiin, koska turistipaljouteen emme halunneet ja Oxfordin liput olivat jääneet ostamatta. Mamma Mia -esityksen liput olivat myös loppuunmyydyt, joten sekään ei pelastanut toiseksi viimeistä lomapäiväämme. Siispä päätimme lopulta ajaa metrolla ja kuskittomalla kaupunkijunalla Greenwichiin seisomaan nollameridiaanille.

Matka Greenwichille ei tietenkään ollut ihan suora, sillä ennen pääkohteeseen saapumista kävimme keräämässä simpukoita Thames-joen rannalta, ihastelimme sinistä taivasta puiden latvojen yllä sekä nautimme kävelystä kotikaupunkimme keskustan kokoisessa puistossa. Puistossa huomasin jälleen syyn, miksi Suomen pimein aika on ehdottomasti mukavin aika matkustaa muualle Eurooppaan, sillä puiston nurmet vihersivät auringossa ja sää oli muutenkin mitä mukavin. Totesimmekin Antonin kanssa, että matkustamisen parhaita puolia onkin se, että pääsee hetkeksi täysin erilaiseen ilmastoon. 

Puiston halki kuljettuamme pääsimme lopulta perille nollapituuspiirille. Tämä piirihän jakaa maapallon pystysuunassa itäiseen ja läntiseen osaan. Lisäksi alueelta löytyi yksi vanhimmista elektronisesti ohjatuista 24-tunnin kelloista. Se oli asennettu paikalleen jo vuonna 1852 ja se on siitä lähtien näyttänyt talvisin GMT0-aikaa ja kesäisin GMT-1 -aikaa. Voisipa siis sanoa, että tässä paikassa säädettu kellonaika oli pakostakin se oikea kellonaika.

Greenwichin nähtävyydet eivät kuitenkaan vielä loppuneet nollameridiaaniin, vaan Thames-joen rannalta löytyi museoksi muutettu Cutty Sark -laiva sekä Thames-joen alittava kävelytunneli. Kävelytunnelista olinkin lukenut jo ennen matkaa ja se oli yksi lomamme ehdottomimmista must see -kohteista. Pienen tiedonhankinnan aikana sain tietää, että tunneli on rakennettu jo vuonna 1912, se on 370 metriä pitkä ja 2,7 metriä korkea. Loppujen lopuksi tunnelissa ei kyllä ollut paljon mitään nähtävää tai koettavaa, mutta tulipahan käytyä. ;)

Christmas in London, part 2

Jouluista tunnelmaa hakiessamme suuntasimme sunnuntai-iltana metrolla Stratfordiin Euroopan suurimpaan kauppakeskukseen, josta löysimme lähes kaikki etsimämme joululahjat. Nyt loman jälkeen kaiken muun joulukiireen keskellä onkin ollut kiva huomata, että lahjat ovat jo pääosin tulleet hankittua.

Stratfordista löysimme myös etsimiämme joulumarkkinoita, joilla myytiin briteille tyypillisesti vihreänuttuisia joulutonttuja sekä valkoisella tekolumella koristeltuja pajukoristeita. Tuollaisen tontun olisi mieluusti tuonut kotiinkin, jos se vain olisi mahtunut matkalaukkuun. ;)

Shoppailuiden jälkeen palasimme Piccadilly Circuksen tuntumaan kiertääksemme alueen joulukatuja. Valoja oli Pariisiin verrattuna huomattavasti hillitymmin, mutta yllätykseksemme löysimme erään kirkon pihalta täydessä kukassa olevat ruusupensaat. Pensaat tuottivatkin ehkä koko reissun suurimman wow-henkäyksen, koska joulukuussa emme ole muista kohteista löytäneet talvipakkasen kestäviä ruusuja.

Jouluvalojen ihastelun jälkeen jatkoimme kävellen matkaamme London Eyen luokse, sillä halusimme nähdä joulumarkkinoiden valot sekä valaistun luistinradan. Alueella oli ihanan violetti tunnelma ja iloiset naurut kaikuivat koko luistinradan ympärillä. Eniten meitä huvittivat paikalliset, jotka olivat pukeutuneet virallisten vaatteiden sijaan poroiksi. Teema oli hyvin yleinen, sillä viikonlopun aikana näimme yhden jos toisenkin poron, tontun, joulupukin ja joulumuorin. Lienee ollut ihan perinne tai sitten tämänvuotinen muotivillitys. ;)




Kotimatkalla hotellille otimme vielä yhden virallisen turistikuvan pitkällä ajastuksella. Seuraavalla reissulla taidamme pakata laukkuun myös jalustan, sillä nyt olemme innostuneet näistä pitkän ajastuksen taideteoksista. Tuorein objektiivihankintamme nimittäin osoittautui erinomaiseksi yökuvien taltijoijaksi, kunhan kameralle on vain tuki tarjolla.

Christmas in London, part 2

Winter Wonderlandista kotiuduttuamme ja seuraavan yön erittäin hyvin nukkuneina treffasimme kaverimme klassisesti Piccadilly Circuksella. Sieltä jatkoimme porukalla kohti Covent Gardenin markkinoita, mistä olisi voinut ostaa jopa kuivakukilla koristeltuja saippuoita ja uniikkeja solmioita. Tunnelma markkinoilla muistutti joulutorin sijaan enemmänkin kiinalaisia markkinoita, koska väentungosta ja tavarantyrkyttäjää oli joka nurkassa. Kuljimme siis kiireen vilkkaa alueen läpi ja huokasimme toisessa päässä. ;)

Covent Gardenista matkamme jatkui tutulle Trafalgarin aukiolle, jonne oli edellisenä päivänä pystytetty norjalaisten lahjoittama, Oslosta Lontooseen saakka kuljetettu kuusimetrinen joulukuusi. Kuusi lahjoitetaan hyvänä eleenä ja kiitoksena Britannian hyvistä teoista sekä heidän Norjalle tarjoamastaan tuesta toisen maailmansodan aikana. Tähän mennessä kuusi on pystytetty jo 67 vuoden ajan. Toiselle puolelle Trafalgarin aukiota oli puolestaan pystytetty tuoreimman prinssin syntymän johdosta sininen kukko. Edellisellä reissullamme kukon tilalla oli vaaleanpunainen keinuhevonen.

Trafalgarin aukiolta poikkesimme myös sivistämään itseämme British National Galleryyn, jossa oli muun muassa Vincent van Gogh:n kuuluisa Sunflowers-maalaus. Maalaus oli moniin muihin kuuluisiin maalauksiin verrattuna yllättävän iso ja väreiltään ihanan keväinen. Seuraavana taiteellisena tavoitteenamme olisi nähdä Van Goghin Öinen katukahvila-teos Kröller-Müllerin museossa Alankomaissa.

Museossa sivistyneinä jatkoimme matkaamme lähistöllä sijainneeseen kanadalaiseen pubiin, jossa ruokalistaa silmäillessäni päätin kokeilla jotain perienglantilaista: Ale-kastikkeella tarjoiltavaa lihapataa piirakan sisällä. Käytännössä annos edusti noin viittä lihapasteijaa sekä puolikypsiä herneitä ja porkkanoita. Kokemus kiva, mutta en uusi sitä ihan heti - liikaa rasvaa.

Rasvassa kyllästettyinä olikin jälleen hyvä jatkaa seuraavaan kohteeseen eli päivän turistikierroksen päättävään Borough Market -ruokamarkkinoille. Tarjolla oli kaikenlaista herkkua jäniksistä fasaaneihin ja juustoista rapuihin. Meidän mielenkiintomme keskittyi pääosin selkärangattomiin eli ravut ja simpukat tulivat hyvinkin tutuiksi. Markkinakiertelyiden jälkeen matkan viimeinen etappi oli siirtymä markkinoilta Lontoon yhteen vanhimpaan majataloon, George Inn:iin. Siellä saimme nauttia joulutunnelmasta ja aitojen brittien seurasta. Hassuna huomiona huomasimme aitojen brittien todellisuudessa käyttävän niitä elokuvista tuttuja villapaitoja, joissa on poron, joulukuusen tai joulupukin kuva. Meinasinpa tuoda sellaisen unelman myös pikkusysterilleni joululahjaksi, mutta parinkymmenen punnan hinta sai minut jättämään ihanuuden kauppaan.