Tallinnasta jatkoimme matkaamme junalla parin tunnin päähän Tarttoon. Tartto oli kuuluisa Viron sivistyksen kehtona, sillä sinne on perustettu jo vuonna 1632 yliopisto. Nykyisin Tarton yliopisto on suosittu lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijoiden keskuudessa, koska yliopistoon on periaatteessa helpompi päästä sisään kuin suomalaisiin yliopistoihin.
Kulttuurin osalta Tartto on historiansa aikana toiminut Baltian kulttuurinkehtona, sillä teatteri on aina kuulunut osaksi kaupunkia. Nykyisin Tartto on kuuluisa myös suurista ostoskeskuksistaan, yli 20 erilaisesta museostaan, rauhallisista kaduistaan sekä Ahhaa-tiedemuseosta. Löytyipä kaupungista myös kirkko, joka oli kuuluisa terrakotta-patsaistaan.
Ahhaa-tiedemuseossa vietimmekin pitkän pätkän ihmetellen mm. veden ominaisuuksia, ilman ainutlaatuisuutta, auton moottorin toimintaa, sähkömagnetismia, Stropo-valoja sekä jänninpänä vastapainolla varustettu nuoralla liikkuva polkupyörä. Tosin se oli minulle aivan liian korkealla, joten tyydyin toteamaan vain: "No way, I'll take the lift."
Tarton historiaa lisää tutkiessani löysin myös mielenkiintoisen tarinan Tarton hengestä - vähän samanlaisen kuin Venetsian puluista. Tämän mystisen olennon vuoksi jokainen Tartoon kerrankin saapunut palaa sinne vielä myöhemminkin. Se, mistä henki löytyy tai mistä hän matkailijan löytää, ei tarkkaan osata sanoa, mutta yhdeksi paikaksi on veikattu Toomemäkeä, Supilinnan kaupunginosaa sekä yliopistoa. Henkeä uhmaten kävimmekin kävelemässä Toomemäellä, jonka huipulta löytyi niin näköalatasanteet kuin yliopiston vanhat rakennuksetkin.
Yliopistosta saimme lisäksi selville, että siellä pääsisi käymään keskellä viikkoa ja voisi jopa vierailla huoneessa, jonne huonosti käyttäytyvät opiskelijat olivat aikoinaan laitettu miettimään tekosiaan. Huoneen nimenä oli ollut katumushuone. Harmillista siis, että olimme liikkeellä pääsiäispyhien aikaan.
Toomemäeltä matkamme jatkui vanhojen puutalojen sokkeloisille kaduille. Modernin keskustan lisäksi Tartossa oli todella paljon vanhaa rakennuskantaa; osittain hyväkuntoista ja osittain melko röttelömäistä. Talot olivat kuitenkin iloisen värikkäitä ja muodoiltaan kauniita. Näiden välissä kävellessämme olo tuntui varsin kotoisalta.
Illalla kävimme vielä toisen kävelykierroksen keskustassa, sillä nälkä kurni vatsassa pitkän päivän jälkeen. Ruokaa etsimme ensin Tripadvisorin suosittelemista ravintoloista, mutta lopulta päädyimme Matkamiehen pubiin syömään lohta ja uuniperunoita. Nami, nami. Ruoka maistui hyvin ja muistutti meitä
Dublinista, jossa söin pari päivää putkeen lohta uuniperunalla.
Seuraavana päivänä palasimme takaisin Tallinnaan, mutta ehdimmepä matkan varrella myös kuvata lukuisat määrät sprayauksia. Niille omistan ihan oman postauksen huomenna.
