Vilinää viikonloppuna

Viikonloppu kului aurinkoisissa tunnelmissa Qstockin artisteja kuunnellessa ja MeriOulun Hetki lyö -teatteriesitystä katsoessa. Lisäksi ehdimme pyöräilemään ja käymään rautakaupoissa etsimässä mökin ulkogrilliin tarvittavia materiaaleja. Parasta viikonlopussa kuitenkin oli se, että kaupunki heräsi eloon ja väkeä vilisi joka suunnalla. Me todellakin nautimme tällaisestä ihmisvilinästä ja kaupungin sykkeestä!

Viikonlopun kruunasivat omasta ikkunasta katsotut ilotulitukset. Tällä kertaa myös taivas oli mukana tulituksessa tarjoten harvinaisen tumman näyttämön väripalloille. Seuraavat ilotulitukset tulitetaan tiettävästi Korttelihaipakan ja ilmakitaran MM-kisojen merkeissä elokuun loppupuolella.

Ulkogrilli mökille, osa 1

Vuosien haaveilujen tuloksena olemme purkaneet mökillämme vanhan ulkogrillin! Se oli jo oma saavutus sekin, mutta suurempi saavutus oli tehdä koivujen juurten väliin grillialustaa varten noin 15 senttimetriä syvä kuoppa. Parin tunnin kaivamisen ja kirveellä juurien katkomisen jälkeen saimme kuitenkin kuopan riittävän syväksi, jotta pääsimme sovittelemaan eristystöihin käytettävää styroksia paikoilleen. Styroksin asetuttua paikoilleen teimme yksinkertaisen valuumuotin puusta ja sijoitimme harjaterästä muotin keskelle tukemaan valettavaa betonilaattaa.

Pohjatöiden jälkeen pääsimme vihdoin asiaan: betonisekoitin Dewaltiin kiinni ja kone päälle. Jokaista sankollista piti sekoittaa 10 minuuttia ja antaa sen vetäytyä toiset 10 minuuttia. Sekoitusten jälkeen betoni liipattiin kehikon sisälle ja jätettiin muovin alle kuivumaan. Alustan pitäisi olla kuiva viimeistään ensi viikon alussa, minkä jälkeen grilliä pääsee rakentamaan.

Takaisin kaupunkiin palattuamme suuntaamme rautakauppaan tulikiviostoksille. Samalla vähän vilkuilemme valmiina myytäviä grillejä, josko saisimme niistä joitain ideoita. Pieni ajatuksenjyvä meillä on jo siitä, millaiseksi grilli rakennetaan, mutta kuten yleistä suunnitelmat elävät vielä moneen kertaan.

Diva viisi kuukautta

Meidän pikku-Diva täyttää viikonloppuna viisi kuukautta. Viiden kuukauden aikana se on kokenut paljon; nähnyt vasikoita, juossut metsässä, syönyt mustikoita varvuista, kaivanut kuoppia ja juossut kilpaa Lumpparin kanssa. Hampaitakin neiti on vaihtanut kiivaaseen tahtiin, minkä vuoksi puruluita on kulunut melkoinen kasa. Hoitotoimenpiteiden osalta Diva on jo tottunut pesuihin, korvien puhdistukseen ja korvakarvojen nyppimiseen, hampaiden pesuun sekä turkin harjaukseen. Trimmauskin onnistuu jo joka kerta paremmin, sillä Diva on pikkuhiljaa oppinut jopa seisomaan paikallaan. Vilkkaaksi pennuksi Divan kouluttaminen oli aluksi melko haasteellista, mutta kontaktin löytymisen jälkeen istuminen, maahan meneminen ja luokse tuleminen ovat helpottuneet. Sen sijaan näyttelykehässä kävelemistä Diva voisi harjoitella vielä aimo annoksen, sillä sillä tuntuu olevan aivan liian kova kiire joka paikkaan. Kaiken kaikkiaan Diva on kuitenkin osoittanut jo näinkin nuorena melkoista luonteenlujuutta sekä periksiantamattomuutta, mikä on toisinaan koiralle ihan hyväksi.

Terveisiä Divan kasvattajalle sekä kiitokset kivasta ja nätistä bichonista! :)

Jablonné nad Orlicí, Tsekin tasavalta

Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta on mukava palata mietteissä Tsekkeihin. Kesäkuun puolessa välissä tehty Tsekin matka alkoi lennolla ensin Helsinkiin ja sen jälkeen suoralla lennolla Prahaan. Yhden Prahassa vietetyn yön jälkeen matka jatkui raiteita pitkin noin 300 kilometrin päähän Jablonné nad Orlicíin pikkusiskoni kaverin luokse. Junamatkan aikana näimme poikkileikkauksen Tsekeistä: junan ikkunasta katsottuna maa näyttäytyi vehreänä ja vuoristoisena maana. Lisäkipinää reissuun toi myös se, että Tsekin tasavalta oli kolmaskymmenes valtio, jonne olin armaat varpaani laskenut.

Perille päästyämme Jablonné nad Orlicí osoittautui söpöksi pikkukyläksi, jossa asui vajaat 3000 ihmistä. Keskusta koostui yhdestä päätiestä ja arviolta 15 parkkipaikasta. Palveluiden osalta Jablonnéssa oli muutama ruokakauppa (sulkivat muuten ovensa jo kello 17.30), kirjakauppa, vihannestori, pari ravintolaa ja apteekki. Pääosin rakennusten kivipinnat oli juuri maalattu valkoisiksi, puuosat mustiksi tai ruskeiksi sekä liikkeiden mainokset maalattu talojen seiniin. Söpön pikkukylän keskipisteenä oli iso puulusikka, johon laskettiin vettä ja täytyttyään se kaatui alaspäin valuttaen veden pois.

Ydinkeskustasta pari sataa metriä ylöspäin sijaitsevalla kukkulalla oli suurin osa kylän omakotitaloista, joiden pihat oli laitettu viimeisen päälle sieviksi. Poikkeuksena suomalaisiin omakotitaloihin talojen värimaailma oli hyvin kirjava ja samalla kadulla saattoi olla niin mintun, vaaleanpunaisen, limenvihreän kuin kullankeltaisen värisiä taloja. Henkilökohtaisesti tykkäsin alueen värikkyydestä, koska joka kulma näytti erilaiselta. 

Keskustan toisella puolella talot olivat sen sijaan väreiltään hillitympiä, ja puutarhat tonttien pienuudesta johtuen pienempiä. Tälla alueella pihojen sijaan olikin panostettu talojen sisäänkäyntien suunnitteluun, sillä postiluukut, nimikyltit ja uudet ovet loivat alueelle tyylikkyyttä.

Keskustan ulkopuolelle, puron taakse sijoittuivat alueen maatilat ja viljelysalueet. Pikkusiskoni kaverin perheeltä kuulimme Jablonné nad Orlicín olevan työpaikkojen osalta lähes omavarainen, sillä melkeinpä kaikki paikalliset olivat töissä maatiloillaan tai polkupyörämatkan päässä toimivissa elektroniikka- ja rakennustuotteita valmistavissa tehtaissa. Lisäksi kylään oli eräs rikas prahalainen rakentanut komean hotellin mahtavine näköaloineen, keilaratoineen, minigolf-ratoineen, uima-altaineen, kuplahalleineen ja tenniskenttineen sekä hän oli myös panostanut kylän ravintolatarjontaan tuoden sinne brändinsä ravintolan. Turisteja kylään saapui pääosin naapuripitäjistä sekä kivenheiton päässä sijaitsevasta Puolasta.

Turisteja houkutellakseen Jablonné nad Orlicín korkeimmalle kohdalle noin 15 minuutin kiemuraisen ajomatkan päähän oli rakennettu näköalatorni, josta näki hyvällä säällä Puolaan saakka. Näköalatornin lisäksi rakennuksessa toimi Kramářova Chata -hotelli ravintola-, hyvinvointi- ja kauneuspalveluineen sekä pihamaalla asusteli kauriita poikineen. Hotellin pihalta pääsi myös vaeltamaan moneen suuntaan. Vaeltaminen olikin kylän yksi suurimmista matkailuvalteista.

Seuraavana päivänä kävimme vierailulla paikallisessa koulussa, syömässä pikkusiskoni kaverin perheen kanssa ja iltatuimaan valmistauduimme hyppäämään Prahaan vievään junaan. Huonoksi onneksemme Jablonnésta Ustí nad Orlicíin vievä juna olikin 10 minuuttia myöhässä, joten mahdollisuutemme ehtiä Prahaan vievään junaan vesittyivät. Kilttinä miehenä pikkusiskoni kaverin isä päätti kokeilla tuuria ja kyyditsi meidät naapurikylään pieniä ja kiemuraisia teitä pitkin. Kiire meillä nimittäin tulikin, sillä noin 20 minutin junamatkaan meni autolla reilut 30 minuuttia. Ustí nad Orlicíin päästyämme hyppäsimmekin heti poskisuudelmien jälkeen lähtevään junaan ja pääsimme kuin pääsimmekin lopulta takaisin Prahaan.  Junassa istuessamme vitsailimmekin pikkusiskoni kanssa, että seikkailu virkistää mieltä ja nopeuttaa jalkoja. :D

Ajelulla Pappa-Tunturilla

Suomen kesään kuuluu ehdottomasti visiitti maaseudun ytimessä peltojen keskellä. Me kävimme katsomassa tätä näkyä auringonlaskun aikaan, jolloin aurinko värjäsi vielä puoliraa'an viljan kullankeltaiseksi. Näky oli kuin suomalaisesta elokuvasta ilman mustavalkoista efektiä.

Tunnelman takaamiseksi ajelimme pellolle perisuomalaiseen tapaan vanhalla Pappa-Tunturilla. Hyvin vanha mopo pörisi ja kulki pitkin kuoppaista peltotietä. Mielestämme juurikin Pappa-Tunturi on se yksi ja oikea mopo, jolla näissä maisemissa pitää ajella. Saavuttaaksemme samalla vastavärikontrastin valitsimme ajokiksemme punaisen kulkupelin. Matkalla myös vitsailimme, että ehkä juurikin tämä yksilö voisi olla Kuplan jälkeen sopiva tunauskohde...eihän sitä koskaan tiedä, vaikka vitsimme joskus toteutuisi. 

Taivas tulessa

Viime viikolla taivas liekehti komeasti muuten pimenevässä illassa. Tätä näkyä katsellessa tee maistuu parvekkeella aina paremmalle, vaikka toisaalta tiedämme toistaan komeampien iltaruskojen johdattelevan kohti syksyä. Onneksi lomaa on vielä jäljellä ja kaikkea mukavaa tekemistä tiedossa.

Kukkasloistoa kukkapenkissä

Kesän kukkaset kukoistavat kauniisti kukkapenkkiä koristaen. Ken kuulee kukkien kuiskauksen, ken keksii kuiskauksen kertoman. Kerro, kerro kuvastin, kenen kukkapenkki kaunehin. Kauneutta katsojan katseessa, kukkasten koruemissä. K-kirjan kovasti käytössä, ken keksii kommentoida K-kirjaimin.

VW Kuplan korjausta

Aiemmin kerroimme, että olemme aloittaneet vuoden 1974 Volkswagen Kuplan korjauksen. Korjattavaa Kuplassa riittää tällä tahdilla pariksi vuodeksi, koska se on paikoitellen erittäin ruostunut ja vaatii useita uusia osia. Siksi tämän kesän tavoitteeksi asetimme auton rungon korjauksen, jotta syksyllä voimme siirtyä korin pariin. Korissa on teoriassa vähemmän korjattavaa, mutta työtä se vaatii sekin.






Viime viikonloppuna vietimme kaksi työntäyteistä päivää Kuplan parissa ja sinä aikana saimme irroitettua toisenkin lattiapellin, hiottua etuosan ruosteet pois ja tarkistettua etuosan kunnon joka suunnasta. Käsittelimme etuosan myös ruosteenestomaalilla, jonka ensimmäinen kerros pysäyttää ruostumisen ja toinen kerros toimii pohjamaalina.

Harmittavana takaiskuna huomasimme kuitenkin runkoa pestessämme, että etuakseli on yhdestä kohdasta ruostunut puhki. Mietintään jäikin, tilaammeko uuden etuakselin vai korjaammeko vanhan. Periaatteessa kohdan voisi korjata hitsaamalla siihen lisää peltiä. Uuden etuakselin asentaminen sen sijaan olisi erittäin työlästä ja vaatisi tehokkaita työkaluja. Voikin siis olla, että mikäli päädymme uuden osan tilaamiseen pitänee myös etsiä akselille vaihtaja.

Kuplan tarinaa jatkamme noin viikon päästä, jolloin toivottavasti olemme jo päättäneet etuakselin korjaustavasta.

Lumppari lehdessä

Jo toinen kerta tälle kuukaudelle, kun ottamamme kuva päätyi sanomalehti Kalevaan. Tällä kertaa jutun aiheena oli eläinten välinen ystävyys, jossa lukijakuvaksi lähettämämme kuva esiintyy uutiskuvana. Uutistekstissä kerrotaan lyhyesti, kuinka Lumi-koiramme tutustui vasikkaan ensin vähän kauempaa ja myöhemmin ihan lähietäisyydeltä ystävystyen sen kanssa. Aiemmin lähettämämme Ylävitonen mansikin kanssa -kuva puolestaan valikoitui kuukauden lukijakuvaksi.

Lumpparin päiväkirja

Viikonloppuna koin jänniä juttuja, kun olimme kylässä toisessa mummolassani. Siellä oli nimittäin alle viikon ikäinen vasikka, näin meidän kesken Kiltti nimeltään, joka oli kyllä varsin uusi ja jännittävä tuttavuus. Yhteinen tarinamme alkoi näin.

Meidät otettiin syliin, jotta emme lähtisi seikkailemaan vääriin paikkoihin. Meitä karvatassuja, kun ei saa päästää navettaan, jotta emme vie sinne mitään pöpöjä.

Niinpä toinen omistajistamme meni sisälle tutustumaan tuoreimpaan tulokkaaseen. Kuulemani mukaan Kiltti joi antaumuksella tuttipullosta maitoa samalla kuin vanhemmat asukit söivät omia ruokiaan.

Kiltin ruokailtua se pääsi tutustumaan ensin isäntäämme ulkoilmassa. Kooltaan se muistutti karjalankarhukoiraa, ei siis kovin iso vielä.

Kiltin kierreltyä hetken pihalla tutustumassa ympäristöön se päätti pistää makuulle maahan. Tässä vaiheessa minäkin uskalsin jo vähän lähestyä sitä. Haistelin vasikkaa vähän joka suunnasta saadakseni selville, millainen kaveri se on.

Haisteluiden jälkeen meistä tuli hyvät kaverit, emmekä pelänneet lainkaan toisiamme. Makoilimme hetken yhdessä ulkona, kunnes Kiltin emäntä huusi sen sisälle nukkumaan.

Sellaista siis tällä kertaa. Seuraavalla vierailukierralla Kiltti on todennäköisesti päässyt jo ulkolaitumille ja laukkaa siellä kovalla vauhdilla.

Mansikoita mahan täydeltä

Pakkanen ja vatsat ovat pullollaan mansikoita maalla vietetyn viikonlopun jäljiltä. Nyt kelpaa tehdä mansikkarahkaa, -kakkua ja -pirtelöä. Maultaan mansikat olivat ihanan makoisia ja nostattivat kesäfiilistä, vaikka lämpömittari näytti vain +16 astetta.

Mansikat vatsassa on hyvä suunnata kohti alkavaa viikkoa. :)

Kuumailmapallo auringonlaskussa

Parvekkeella istuessamme huomasimme eräänä iltana kuumailmapallon seilaavan ilmavirtojen siivittämänä kohti auringonlaskua. Sinä iltana tuli kiire hakea kamera, vaihtaa teleobjektiivi paikoilleen ja napsia kuvia nopeasti liikkuvasta pallosta.

Selvittelimme samalla, kuinka kuumailmapallon kyytiin pääsisi. Oulussa kuumailmapallolentoja järjestää muun muassa Moments, joka lennättää asiakkaitaan noin tunnin verran kaupungin yläpuolella. Hintaa kokemukselle kertyy 230 euroa kyytiläistä kohden ja kerralla koriin mahtuu 1-8 henkilöä. Lisäksi yritys näyttäisi myös tarjoavan äkkilähtöjä sekä VIP-lentoja ja ryhmälentoja esimerkiksi työporukoille. Juhlapäiväyllätyksen merkeissä yritykseltä on myös ostettavissa lahjakortteja. Pitäsiköhän ilmoittautua äkkilähtöasiakkaaksi, jotta pääsisi katselemaan kaupunkia lintuperspektiivistä?

Lumpparin ja Divan kesätervehdys

Koiramaisilla terveisillä liikutaan, kun kaksi huliviliä päättivät lyödä karvapäänsä yhteen. Kesä on ollut meille mukavaa aikaa, koska olemme saaneet olla ulkona lämpimässä ja leikkiä nurmella. Jahtausleikit ovat meidän ehdoton ykköshitti. Omistajiemme mukaan meidän molempien nopeus ja ketteryys ovat kehittyneet kesän aikana.

Kesän aikana Diva on myös saanut kaivaa kuoppaansa ja Lumppari metsästää hyttysiä kieli pitkällä. Kuoppabisnekset tosin alkavat käydä jo omistajiemme hermoille ja sen vuoksi Diva on välillä arestissa mökissä. Lumppari puolestaan on jo niin viisas, että osaa välttää arestit.

Viime viikolla Diva kävi lisäksi ensi kertaa kokeilemassa Match Show:ssa esiintymistä. Punainen nauha tuli, mutta sijoitusta pienissä pennuissa ei tällä kertaa irronnut. Omistajani kertoi minun laukkoneen toisella kertaa kehässä aivan liian lujaa, mutta teille voin kertoa edessäni olleen niin komean koiran, että yritin vain päästä tutustumaan siihen. 

Vielä tähän loppuun haluamme lähettää haukahdukset kasvattajillemme. Täällä pohjoisessa menee hyvin ja tulemme juttuun keskenämme erinomaisesti. Toki Lumppari välillä vähän joutuu pienempäänsä komentamaan, mutta se on se isosiskojen tehtävä.

<3 Lumppari ja Diva  <3