Viikonloppuna koin jänniä juttuja, kun olimme kylässä toisessa mummolassani. Siellä oli nimittäin alle viikon ikäinen vasikka, näin meidän kesken Kiltti nimeltään, joka oli kyllä varsin uusi ja jännittävä tuttavuus. Yhteinen tarinamme alkoi näin.
Meidät otettiin syliin, jotta emme lähtisi seikkailemaan vääriin paikkoihin. Meitä karvatassuja, kun ei saa päästää navettaan, jotta emme vie sinne mitään pöpöjä.
Niinpä toinen omistajistamme meni sisälle tutustumaan tuoreimpaan tulokkaaseen. Kuulemani mukaan Kiltti joi antaumuksella tuttipullosta maitoa samalla kuin vanhemmat asukit söivät omia ruokiaan.
Kiltin ruokailtua se pääsi tutustumaan ensin isäntäämme ulkoilmassa. Kooltaan se muistutti karjalankarhukoiraa, ei siis kovin iso vielä.
Kiltin kierreltyä hetken pihalla tutustumassa ympäristöön se päätti pistää makuulle maahan. Tässä vaiheessa minäkin uskalsin jo vähän lähestyä sitä. Haistelin vasikkaa vähän joka suunnasta saadakseni selville, millainen kaveri se on.
Haisteluiden jälkeen meistä tuli hyvät kaverit, emmekä pelänneet lainkaan toisiamme. Makoilimme hetken yhdessä ulkona, kunnes Kiltin emäntä huusi sen sisälle nukkumaan.
Sellaista siis tällä kertaa. Seuraavalla vierailukierralla Kiltti on todennäköisesti päässyt jo ulkolaitumille ja laukkaa siellä kovalla vauhdilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti