Kiertelyä Berliinissä, osa 2

East Side Galleryn kierrettyämme matkasimme kulttuurikierrosmatkallamme ensin Charlottenburgin linnalle, jonka tiluksilla pyörimme myös edellisellä Berliinin vierailullamme. Poikkeuksena tällä kertaa tosin emme menneet linnaan sisälle. Vasta kotiinpalattuamme saimme tietää, että linnassa järjestetään iltaisin palatsi-illallisia hyvien ruokien ja tyylikkäiden puitteiden merkeissä. Ensi kerralle pitääkin laittaa tämä tieto korvan taakse ja pakata laukkuun illalliselle sopivat vaatteet.

Linnalta kierroksemme jatkui Pariser Platzille ja Brandenburgin portin juurelle. Portti oli jo tässä vaiheessa lomaamme aidattu ympäriinsä, koska kaupunki oli aloittanut jo uuden vuoden valmistelut. Väentungoksen takaa porttia ei pahemmin nähnytkään, mutta sen sijaan Disney oli jalkauttanut sarjakuvahahmonsa torille. Vanhoja kuvia selatessani löysin onneksi pari otosta portista, jotta kuuluisa nähtävyys ei jäisi täysin ilman ansaitsemaansa kunniapaikkaa.

Portilta kävelimme Reichstag-talon eli Valtiopäivätalon ohitse vain nähdäksemme sen lasikupolin. Taloa on kutsuttu yhdeksi Berliinin näyttävimmistä rakennuksista ja todentotta se kyllä on juurikin sitä. Lasikupoliin olisi päässyt myös ihastelemaan maisemia, mutta tällä kertaa jonot olivat joka päivä meille liian pitkiä. Tosin, kuten kuvastakin näkyy, vuonna 2007 jonot olivat pihalle saakka, joten viime reissun aikaiset jonot eivät olleet oikeastaan edes pitkät. Otimmekin Antonin kanssa tavoitteeksi kiivetä kupoliin ensi kerralla, kun vierailemme Berliinissä.

Riittävästi Disney-hahmoja ja Reichstagin jonoja katseltuamme siirryimme seuraavaan kohteeseemme, holokaustin muistomerkille. Opaskirja kertoi muistomerkin koostuvan 2711 kivipatsaasta, jotka muodostavat yhdessä aaltoilevan labyrintin. Kivipaasien merkityksestä on oppaan mukaan käyty kiivasta keskustelua: osa mieltää paasit hautakiviksi, osan mielestä ne kuvastavat poltettujen ihmisten tuhkaa ja kolmannen teorian mukaan aaltoilevuus ja korkeat kivipaasit labyrintin keskellä kuvaavat ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta. Olkoon virallinen selitys sitten mikä tahansa, on muistomerkki ehdottomasti vaikuttava ja massiivinen sekä iltaisin melko jännittävä paikka.




Holokaustin muistomerkiltä hyppäsimme bussiin ja ajelimme kauppakatu Unter den Lindeniä pitkin Berliner Domille. Berliinihän ei ole mitenkään erityisesti kuuluisa kirkoista, joten kaupungin kirkkonähtävyydet kiteytyvät Berliner Domiin ja Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskircheen. Berliner Domin erikoisuutena on sen massiivinen koko ja onhan se myös yksi viimeisimmistä näin massiivisista kirkoista, mitä Eurooppaan on rakennettu ennen toista maailmansotaa.

Toinen mainitsemani keisari Wilhelm I:n muistolle rakennettu kirkko, Kaiser-Wilhelm-Gedächniskirche, puolestaan oli tällä kertaa tiiviisti rakennustelineiden peittämänä. Kirkko on kuuluisa siitä, että se menetti toisen maailmansodan pommituksissa puolet tornistaan. Tornia ei ole tähän mennessä korjattu alkuperäiseen kuntoonsa, koska vaurioitunut torni toimii hyvin sodan tuhoja kuvaavana muistomerkkinä.

Päivän viimeisenä etappina hyppäsimme bussilinjan 100 bussiin ja ajelimme Siegesäulelle. Liikenneympyrän keskelle pystyetty enkelipatsasta kannatteleva pylväs kuvastaa sekä Preussin sotavoimien taisteluvoittoja että Saksan yhdistymissotaa. Alunperin 67-metrinen voitonpylväs on sijainnut Brandenburgin portin vieressä, mutta Reichstag-talon rakennustöiden suunnittelun aikaan Hitler oli määrännyt pylvään siirrettäväksi nykyiselle paikalleen Tiergartenin puiston laitamille. Lisäplussana Siegesäule tarjoaa arkisin myös mahtavat maisemat puiston yli kauas Berliinin kauempiin kaupunginosiin.

Siegesäulelta palasimme takaisin Alexanderplatzin joulutoreille, mistä aloitimme loppuillan kestäneen joulutorikierroksen. Päällimmäisenä kävely- ja bussikierrokselta jäi mieleen se, että Berliinissä on tosi helppo liikkua paikasta toiseen. Bussilinja 100 osoittautui lisäksi erittäin käteväksi, sillä se kiersi nähtävyydeltä toiselle eikä vaatinut edes kallista turistibussilippua.