Innsbruckin osalta olimme päättäneet nähdä kaksi asiaa: Ambrasin linnan ja korkeuksiin vievän kaapelivaunun maisemineen. Näistä suuntasimme ensimmäisenä Ambrasin renessanssiajan linnaan. Linna oli rakennettu 1500-luvulla, mutta jo 1100-luvulla linnan paikalla on ollut linnan ensimmäinen versio. Kulttuurisesti ja historiallisesti Ambrasin linna liittyy arkkiherttua Ferdinand II:een ja linna olikin toiminut hänen asuinpaikkanaan vuosien 1563-1595 ajan.
Pääsymaksu linnaan oli 12 euroa, mutta fiksuina hoksasimme pääsevämme halvemmalla ostamalla perhelipun - olihan meillä mukana yksi riittävän nuori ja me kaksi riittävän vanhaa matkaajaa. Linnan ensimmäisessä näyttelysalissa näimme kymmenittäin turnajaispanssareita 1500-luvulta. Osa haarniskoista oli kuulunut Ferdinand II:lle itselleen ja loput muille sotureille. Muutamat haarniskat olivat lisäksi sen kokoisia, että sopisivat lapsille.
Haarniskojen luota seuraavana linnakierroksella tulivat vastaan asehuone, taidekokoelma sekä juhlava espanjalainen sali. Kokonaisuudessaan kerroksia linnassa oli viisi. Ehkäpä kaikista mielenkiintoisimpia paikkoja olivat linnan kappeli masentuneine pappeineen sekä sisäpihan seiniin tehdyt taideteokset.
Oman esittelytekstinsä kuitenkin ansaitsevat meitä eniten puhutelleet Gonzalezin perheen jäsenet. Pedro Gonzalez oli syntynyt vuonna 1537 Tenerifalla. Hypertrichosis-sairaudestaan johtuen lapsesta saakka karvan peitossa ollut Pedro oli ollut enemmän naurunaihe kuin vakavasti otettava lapsi.
Linnojen herrat Ranskasta ja Hollannista ottivat aluksi Pedron lemmikikseen, sillä erikoisuudet kiehtoivat niihin aikoihin ylhäisiä henkilöitä. Pedron kasvaessa he huomasivat hänestä kasvavan tyylikäs ja kohtelias nuori mies, joten Pedro naitettiin hollantilaiselle aateliselle. Pari sai seitsemän lasta, joista neljä perivät hypertrichosiksen isältään. Pedron tavoin heidän neljä karvaista lastaan otettiin parilta pois ja annettiin kallisarvoisina lahjoina eri hallitsijasuvuille. Pedro eli vaimonsa kanssa elämänsä loppuun asti Italiassa. Tiettävästi hän kuoli vuonna 1617. Maalaukset hänestä ja hänen tyttärestään olivat yksi Ambrasin linnan vetonauloista.
Toinen kohokohta oli Gregor Bacin maalaus miehestä, joka oli loukkaantunut turnajaisissa. Miehen pään läpi oli iskeytynyt peitsi, mutta siten että mies oli pystynyt elämään peitsi päässään muutaman vuoden. Helpottaakseen hänen olotilaansa peitsi oli katkaistu kummastakin päästä. Lopulta mies oli kuollut verenmyrkytykseen, sillä peitsen maaleista oli liuennut hänen elimistöönsä liikaa lyijyä. Ambrasin linnassa oli maalauksen lisäksi rekonstruktio siitä, että historian väite voi pitää paikkaansa ja peitsi lävistää kallon aiheuttamatta aivovauriota.
Maisemien osalta linna tarjosi hienot näkymät alas Innsbruckin kaupunkiin. Koska linna sijaitsi yli 500 metrin korkeudesta merenpinnasta, olivat näkymät kivat. Pitkästä aikaa myös minä innostuin poseeraamaan ja sainpa kuin sainkin itselleni uuden Facebook-kansikuvan.
Palatessamme takaisin parkkipaikalle näimme ihastuttavat kaksi riikinkukkoa etsimässä ruokaa linnan pihalta. Linnan muurilla kipitti myös satoja liskoja, joita yritin kovasti saada vangittua kuviin.
Kokonaisuudessaan Ambrasin linna oli hieno kokemus. Rakennuksena linna ei koreillut, mutta historian havinaa siellä oli ihanan paljon tarjolla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti