Oktoberfestien jälkeen matkamme jatkui autovuokraamon kautta kohti Itävallan Innsbruckia. Matkan varrella olisimme toki voineet pysähtyä Dachaun keskitysleirillä, mutta päädyimme kuitenkin valitsemaan suoremman reitin Itävaltaan ja tutustua enemmän siellä oleviin nähtävyyksiin.
Matka sujui rattoisasti pienoisessa vesisateessa. Maisemat olivat vaihtelevat ja aurinkoisella säällä varmasti kauniitkin. Harmaalla säällä puolestaan maisemat olivat tavanomaiset, sillä pilvet peittivät komeat vuoret taakseen.
Matkan varrella huomasimme sattumalta Garmish-Partenkirchen osuvan sopivasti matkamme varrelle. Siispä sateesta huolimatta pysähdyimme happihyppelylle ja kävimme kurkkimassa erikokoisia mäkihyppytorneja. Hassuna puolena pienimmät tornit näyttivät todella pienille isompien rinnalla. Suomalaisuudestamme saimme lisäksi olla ylpeitä katsoessamme Veikko Kankkosen taulua päärakennuksen seinässä.
Garmisch-Partenkircheniltä jatkoimme matkaamme ensimmäiselle huoltoasemalle, joka myi Itävallan moottoriteille tarvittavaa Vignetteä eli ajolupaa. Vigneten ostamisen jälkeen huristelimme alppiteitä pitkin kohteeseemme. Matkalla sää alkoi pikkuhiljaa kirkastua ja iltaa kohden näimme jopa pieniä paloja vuoristoista.
Innsbruckin ympäristössä ajellessamme erään kukkulan huipulta löytyi ystävällisiä lihakarjalaisia. Näitä varten parkkeerasimme automme tienposkeen ja menimme jututtamaan tirolilaisia lehmiä. Ne olivatkin varsin lauhkeaa sakkia, sillä yksi toisensa jälkeen tulivat meille rapsutettavaksi.
Karvaisten kavereiden jälkeen kävimme autoajelulla Swarovskin kristallipuistossa sekä nurinkurisen talon luona. Kumpaankaan emme ehtineet enää sisälle, mutta ulkoapäin katseltuina nähtävyydet näyttivät kivoilta. Seuraavalla kerralla sitten.
Majatalollemme pääsimme lopulta iltaseitsemän aikaan, jolloin aurinko alkoi pikkuhiljaa laskeutua vuorten ja pilvien taakse. Majatalossamme meitä odotti reissun ehkäpä suurin yllätys: siellä oli vain avaimet rivissä ja listasta näki nimensä mukaisesti, mihin huoneeseen saisi majoittua. Ihanaa luottamusta matkalaisia kohtaan!
Maisemien ihailun jälkeen ajattelimme ottaa pienet iltanokoset, mutta kuinkas kävikään - me kaikki kolme heräsimme vasta seuraavana aamuna 12 tunnin yöunien jälkeen. Se siitä loppuillasta sitten. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti