Aamu alkoi reippaalla tunninmittaisella aamulenkillä läheisiä metsäpolkuja pitkin. Suosimme reittiämme pääosin siksi, että Lumppari saa juosta metsässä vapaana, koska umpihangessa ei kovin moni muu kehtaa liikkua. Metsänreunaan joudumme kuitenkin kävelemään ensin keskustan läpi, tuulisen sillan yli ja omakotitaloalueen poikki. Vasta talojen loputtua alkaa meidän varsinainen lenkkipolku.
Asutuksen loputtua Lumppari tietää jo kohdan, jossa se päästetään irti. Sen jälkeen lähtään ja lujaa. Pienet jalat vain vilisevät, kun koiraneitimme juoksee edellispäiväisiä jalanjälkiämme pitkin metsään.
Metsän reunassa on pieni pätkä aukeaa, jossa tuulee kylmästi. Jostain syystä Lumppari tykkää tästä kohdasta kaikista eniten, joten on aika noutaa keppiä. Keppiä pitää heittää aina lumihankeen, jotta sessuli voi sen sieltä noutaa. Kesäisin samassa kohdassa heitellään keppiä veteen.
Keppileikkien jälkeen Lumppari haluaa leikkiä hippaa. Siihen onneksi on yksi ainoa oikea Lumpparin kelpuuttama kaveri, joten Anton joutuu juoksemaan koiruutemme kanssa lumihangessa. Eipä asia taida kuitenkaan kumpaakaan haitata. ;P
Aina niin energisen koiramme leikkihalut kuitenkin asteittain vähenevät noin 20 minuutin jälkeen, jolloin pääsemme jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa metsätaipaleesta on kulunut vasta kolmasosa, joten loppumatkasta Lumppari pitää tahtia yllä.
Viimeiset energiat Lumppari purkaa seuraavan tuuliset aukean kohdalla, jossa on täysin koskematonta lunta. Niin mennään taas edestakaisin hangessa ja kerätään lisää lumikokkareita jalkoihin. Lumikokkareiden paakkuntuminen jalkoihin ei kuitenkaan hidasta Lumpparin vauhtia. Sen sijaan se ihmettelee varmasti mielessään, miksi me ihmiset yritämme välillä karsia lumikokkareiden määrää tai pahimmassa tapauksessa suuntaamme lyhempää reittiä kotiin. :D
Kotiin päästyämme Lumppari menee ensimmäisenä suihkuun ja sulattelemme hänen ihanaiset lumikokkarekaverinsa vedellä. Sen jälkeen kuivataan tassut föönillä ja aloitetaan päivällisen suunnittelu. Mielessä pyörivät monet vaihtoehdot, mutta päädymme niistä Fransmanniin. Alkupalaksi valitsemme Maalaisranskalaisia makupaloja; graavattua lohta, äyriäisiä maustetussa majoneesissa, härkärilletteä, ankanmaksamoussea, tomaattihilloketta, Nizzan oliiveja, kaprista ja Provencen yrttileipää. Härkärillette oli erityisen hyvää, nams. Pääruoaksi minä valitsin Keittiömestarin härkää ja Anton otti Mureaa häränrintaa. Ruoka jälleen erittäin hyvää, ja kylläisenä lähdimme takaisin kotiin.
Kotona meitä odotti energistäkin energisempi Lumppari. Kylmän viiman vuoksi puimme Lumpparille takin päälle ja suuntasimme samalle lenkkipolulle kuin aamullakin. Tällä kertaa sessun huomio keskittyi pääosin metsäneläimiin (lue hiireen) ja puiden haisteluun. Tulipa vastaan myös muutama koira, jolloin Lumppari pääsi leikkimään.
(Kuva täältä.)
Päivälenkin jälkeen istahdin hetkeksi koneelle, luin blogeja ja katselin nettikirpputorin tarjontaa. Aikani ilmoituksia selatessa huomasin myynnissä olevat kuntosaliliput. Samantien nappuloin viestin ilmoittajalle ja sovimme lippujen haun illaksi. Ajatella, sain kuusi salilippua viidellä eurolla, ei paha sijoitus! Minun olisikin muussa tapauksessa pitänyt ladata ensi viikolla lisää käyntikertoja korttiini, mutta nytpä voin vielä pari viikkoa kulkea näillä lipuilla salilla. Jes!
Illan vietimme kotona olohuoneen matolla leikkien Lumpparin kanssa uudella älypallolla. On se jo oppinut sitä nenällä pyörittämään ja tassulla tökkimään, mutta heti pallon liikahdettua säikähtää ja hyppää puolimetriä taaksepäin. Edistys pallon kanssa on kuitenkin ollut niin huima, että uskomme Lumpparin oppivan nopeasti pallonpyörittelyn idean. Herkkupaloilleen se on ainakin niin perso, ettei millään malttaisi olla heiluttelematta palloa.
Tällaista meillä, mites siellä?
Täällä on käyty punttiksella ja käyty Ennin kanssa pitkällä lenkillä, samalla reissulla treffattiin myös Vilho-berhandilainen ja vihdoinkin nuo kaksi hauta tulevat jo juttuun! Muruset, niin suloisia kun rintarinnan tallustivat hangessa.
VastaaPoistaLontoo kuulumisia on vaihdettu molempien äitien kanssa ja vaihdettu kuvia päikseen. Kiva päivä. Nyt juodaan uudenvuoden skumppaa kun ei saatu oikeana uv päivänä. Hih :)
Ihanaa että teillä on paikka missä pitää Lumpparia irti, meillä ei tässä oikein ole, pitäisi melkein mennä koirapuistoon :/
Hienoa, että Vilho ja Enni ovat vihdoin löytäneet yhteisen sävelen, vaikka toinen on hieman isompi kaveri. :)
VastaaPoistaMeilläkään ei ole kuin tuo yksi metsäpätkä, jossa ei liiku paljon muita ihmisiä/koiria. Metsäneläimiä sen sijaan on nähty muutamaan kertaan ja meinannu Lumppari ottaa jalat alleen. Onneksi ne oravat ovat niin vikkeliä, ettei Lumppari saa niitä kiinni tai voi ainakaan perässä puuhun kiivetä. :D