Global InterRail: Rooma ja Pisa

Pakkassäästä motivoituneena helpotan työtäni tekemällä esittelyn toisesta reilireissustamme. Toisaalta yritän tällä myös helpottaa matkakuumettani, vaikka tiedänkin, ettei se ainakaan kuvia katsomalla ja edellisiä reissuja muistelemalla parane. ;P

Ensimmäisen reilireissumme innostamana laajensimme kesällä 2010 reviiriämme ja ostimme koko Euroopan kattavan InterRail-passin. Hintaa Global-passilla oli reilut 400 euroa, mutta suhteutettuna ajamiimme junamatkoihin passi oli superhalpa. Lisäksi passi mahdollisti Euroopan laaja-alaisen kiertämisen, so cool! Parasta kuitenkin oli se, että passi oli voimassa koko kuukauden, eikä meidän tarvinnut sen vuoksi miettiä, milloin vaihdamme kaupunkia. Toisaalta koko kuukauden voimassa oleva passi toi myös sen haasteen, että emme halunneet jättää junapäiviä käyttämättä - siispä ajelimme junalla lähes joka päivä.

Kesän kuumin kuukausi heinäkuu valikoitui matkustusajankohdaksi pääosin lomiemme mukaisesti. Lisäksi olin aina ajatellut, että heinäkuu on lomakuukausi ja silloin on paras aika matkustaa. Nyt pari vuotta myöhemmin haluan ehdottomasti viettää kesä- ja heinäkuut Suomessa ja matkustaa vasta elokuusta lähtien, jolloin sää alkaa täällä jo viiletä. Tällöin syksykin tuntuu paljon lyhyemmältä, kun paluu arkeen alkaa vasta syyskuussa.








Vuonna 2010 Global-reilimme ensimmäinen pysäkki oli Italian aina-ihana-pääkaupunki Rooma. Lämmintä riitti, kulttuuria oli joka nurkalla, historiallisia rakennuksia monin paikoin ja italialaisia herkkuja kauppojen hyllyt notkollaan. Vietimme Roomassa neljä päivää ajellen metrolla, kävellen antiikinaikaisia katuja pitkin, nauttien italialaisesta jäätelöstä (joka on muuten maailman parasta!) sekä ladaten akkuja tulevaa reiliä varten. Iltaisin istuskelimme Espanjalaisilla portailla nauttien lämpimästä kesäillasta ja huolettomasta tunnelmasta. Auringonlaskun puolestaan kävimme katsomassa antiikinaikaisella raviradalla Circus Maximuksella. Maximuksesta oli jäljellä enää vain iso sora-alue, jota pitkin urheilijat ja muotilenkkeilijät kipittivät hikipisarat otsallaan. Tunnelmaa raviradalle puolestaan toi afrikkalaisia rumpuja soittava orkesteri.

Samoilla Rooman historiallisilla paikoilla kävin pyörähtämässä myös kesällä 2011. Silloin kirjoittamani postaukset Rooman historiallisia paikkoja, Rooman laitamilla, Taiteellinen Rooma, Città del Vaticano ja Vatikaanin mosaiikkia kertovat Roomasta kaiken sen, mitä me toisella reilireissulla koimme ja näimme. Täydennyksenä viimekesäisiin kirjoituksiin maistelimme reilireissullamme myös italialaista kaksinkerroin taitettavaa pitsaa sekä piipahdimme Vatikaanin St. Pietron kirkon kryptassa. Kryptassa makasivat haudoissaan kaikki aiemmat paavit, ja siellä piti olla aivan hiiren hiljaa.

Sen sijaan, että esittelisin Roomaa uudelleen, aloitan samantien reilireissustamme kertomisen. Neljän Rooma-päivän jälkeen leimasimme reilipassimme ensimmäisen kerran ja otimme aamujunan Pisaan. Jo edellisvuonna olin päättänyt joskus mennä katsomaan Pisan kaltevaa tornia, ja nyt siihen sattui oiva tilaisuus. Olin ihan innoissani, sillä en ollut koskaan ajatellut pääseväni tornin juurelle.

Matka Pisaan kesti neljä tuntia. Aluksi ajattelimme matkan olevan erittäin pitkä, mutta maisemajunan tyyliin paikallisjunamme ajoi lähes koko matkan rantaviivaa pitkin. Maisemina hiekkarannat, kivikot, poukamat, kesävaatteissa liikkuvat ihmiset ja iloiset italialaiset hymyt kruunasivat kaiken. Olihan se ihana katsella sellaisia maisemia, mistä täällä pohjolassa voi vain uneksia. Junan toiselle puolelle jääneitä maisemia ei voinut myöskään moittia, sillä ikkunoista avautuvat vuorimaisemat olivat mitä kauneimpia. Ne vuoret kun saisi tänne Suomeenkin!

Perille päästyämme otimme samantien suunnaksi kaupungin kuuluisimman tornin. Rautatieasemalta tornille kertyi matkaa vajaat 2 kilometriä. Säästäväisinä emme raaskineet jättää rinkkoja säilytykseen, vaan kannoimme niitä mukana koko päivän. Kuumahan siinä tuli, mutta onneksi pääsimme tornin juurella vilvoittelemaan nurmelle. Alue kirkkoineen, museoineen, turistiputiikkeineen ja tietysti torneineen oli valtavan suuri ja ehdottomasti näkemisenarvoinen. Olin myös ällistynyt siitä, että torni tosiaan on niinkin vinossa. Hassua, ettei se ole kaatunut!

Toinen hauska asia tornissa oli se, että vierailijoita kallistuneella puolella sai olla kerrallaan vain tietty määrä. Vartijat seisoivat näköalatasanteilla laskemassa väkimäärää. :D

Tornin nähtyämme nostimme jälleen rinkat selkään ja suuntasimme takaisinpäin. Matkalla näimme Santa Marian kirkon, niin soman ja pienen. Muutoin kaupunki oli kesäisenä tiistaipäivänä hyvin rauhallinen. Rakennuksetkin olivat pääsääntöisesti tavallisia ikkunaluukullisia keltaisia, ruskeita, beigejä tai oransseja kerrostaloja. Ostoskatu sen sijaan oli pitkä. Ruokakauppaa etsiessämme saimmekin ajaa potkulaudalla kilometrin verran edestakaisin ennen kuin sopiva kauppa löytyi. Kauppa oli itse asiassa vain 20 metrin päässä, mutta emme hoksanneet heti kurkata sivukadulle. Kauppojen löytäminen olikin yksi Global-reilin haastavin asia, sillä kaupat olivat usein melko näkymättömästi mainostettuja, pieniä ja sijaitsivat sivukaduilla.




Ruokapuolen täydennettyämme kiiruhdimme takaisin juna-asemalle. Otimme reilun tunnin kestävän junamatkan Firenzeen vielä samana iltana, koska hotellit olivat siellä huomattavasti halvempia. Perillä aloimmekin sitten pähkäillä hotellimme sijaintia. Navigaattori näytti yhteen suuntaan ja kartta toiseen suuntaan. Nettisivujen mukaan hotellin piti sijaita ihan juna-aseman vieressä, mutta kysymys kuuluikin, minkä juna-aseman. Ei ainakaan päärautatieaseman, joten ei kun vain kompassi kouraan ja suunnistamaan. Iltakin alkoi pikkuhiljaa hämärtää. Onneksi navigaattori löysi pian oikean osoitteen ja suuntakin saatiin selville. Matkaa hotellille oli hurjat 5 kilometriä. Arvaatte varmaan, ketkä käveli. :D

Parin tunnin kävelymaratoonin jälkeen aloin ihmetellä ääneen, mitä kummaa rinkassani oli. Hotellille päästyäni tutkin rinkkani sisällön ja joo, niitä kenkiä. Voi pyhä tsiisus, niitä kenkiä oli tuhottomasti. Heitin samantien yhdet roskiin, koska ne kengät olivat kaiken lisäksi huonot kävellä. Rinkka keveni kerta heitolla ainakin kilon. Se tuntui jo mukavalle selässä.

Matkatavaroiden osalta olen jo viimevuotisessa postauksessa maininnut meillä olleen reilireissuilla mukana kaksi rinkkaa ja yksi rinkan sisälle mahtuva "päivälaukku". Niin kuin kaikki, mekin pakkasimme ensimmäiselle reilireissulle liikaa vaatetta mukaan. Oli farkkuja, oli hupparia, oli t-paitaa ja monta paria kenkiä. Kenkien osalta vieläpä kaikki valitsemani olivat huonoja kävellä, joten rakot jaloissa vaihdoin aina kengistä toisiin. Huonoilla kengillä, eikä edes monilla huonoilla kengillä kannata lähtä pitkälle reissulle - sen olen oppinut monien rakkojen kautta.

Rinkan painon osalta ehdottomasti maksimipaino on 8kg, sillä reissusta tulee kuitenkin ostettua jotain uutta. Erityisen skeptinen olen aina ollut farkkujen suhteen, sillä ne painavat kangashousuun verrattuna tosi paljon. Lisäksi kesällä reissatessa farkkuja harvemmin edes tulee laitettua jalkaan. Vielä tänä päivänäkään en ole varma, kannattaako niitä raahata mukana, vaikka onhan se joskus iltaisin kiva pukeutua farkkuihin.

Pyykinpesun osalta voin kertoa sen verran, että käytimme reissuilla useaan kertaan pesulapalveluita. Lisäksi hotellihuoneissa pesimme paljon pikkupyykkiä. Haastavinta toki oli saada sukat kuiviksi, mutta vähintään parissa päivässä sitkeimmätkin parit kuivuivat. Rinkkaa raahatessa muuten ehdottomasti paras vaihtoehto oli pukeutua urheilupaitaan ja -housuihin, jotka päästivät kosteuden läpi ja kuivuvat pesun jälkeen nopeasti.

Budjetista puolestaan olen kirjoitellut aikaisemmin jo postauksessa InterRail-matkan budjetti. Edelleenkin allekirjoitan kaiken sanomani, joten kiinnostuneimmat voivat siirtyä lukemaan aiheesta täältä.