Parantunut, ei-parantunut, parantunut

Hiihtolomalla olotilani oli kuin vuoristoradassa. Välillä mentiin korkealla ja kovaa, välillä matalalla ja hiljaa. Kuume nousi, kuume laski, kohta se pääsi taas uuteen nousuun ja sen jälkeen tuli kovalla rytinällä alas. Korkeimmillaan kuume oli 39.7 astetta. Siinä vaiheessa olin jo suurinpiirtein kirjoittamassa testamenttia ja miettimässä, mistä saan testamenttiini todistajat. :D

Viidentenä sairaspäivänä eilen pääsin ensimmäisen kerran ulos. Hain saikkulapun lääkäriltä ja postitin sen työnantajalle. Illalla kävimme vielä tiirailemassa revontulia, mutta pilviä oli taivas täynnä. Ehkä tänään on parempi tuuri, vaikka kovin kauas ei tänäänkään edes koiran kanssa kehtaa lähteä kävelemään. Maanantaiksi nimittäin olisi tarkoitus mennä takaisin töihin, joten nyt on parempi vielä ottaa lunkisti.

Menneellä viikolla naistenpäivänvietto oli ollut myös monessa blogissa tapetilla. Meillä naistenpäivää vietettiin vierekkäin sohvalla: kumpikin täydessä unessa nenät tukossa. Lumppari puolestaan päätti ilmaista naistenpäivää naapurin ovella kuvassa näkyvällä tavalla. Heh. Tässä välissä pakko sanoa, että meillä on aivan ihanat naapurit, mutta Lumppari ilmaisee mielipiteitään vähän eri tavalla. :D