Müncheniin saavuimme keskellä yötä, etsimme sopivan U-Bahnin ja siirryimme suoraan hotellille. Jännitystä matkalle toivat luonnonilmiöt: kesken matkan U-Bahn pysähtyi ja taivaalta tippui junan katolle suuria rakeita. Raekuuroa kesti kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Oikealla pysäkillä hyppäsimme ulos todistamaan toista luonnonilmiötä: alkoi kaatosade ja ukkonen. Matkaa hotellille ei ollut kuin kilometri, joten emme viittineet ottaa taksia. Sen sijaan juoksimme salamoiden välissä katua pitkin katoksesta toiselle. Puolessa välissä matkaa sade yltyi kuitenkin niin kovaksi, että päätimme jäädä odottelemaan kampaamon eteen. Oli oikeastaan rentouttavaa istua keskellä yötä uudessa kaupungissa katsomassa pauhaavaa vesisadetta. Yhden jälkeen yöllä pääsimme vihdoin jatkamaan matkaamme. Läpimärkinä kirjauduimme hienostohotelliin sisään ja saimme varsin huvittuneet katseet osaksemme. Lieneeköhän syynä se, että olimme likomärkiä ja meillä oli rinkat. Vastaavanlaista kohtelua saimme edellisreissulla Brysselissä. Miksihän rinkkalaisia aina katsotaan vähän kieroon noissa "vähänkään paremmissa hotelleissa"? ;P
Seuraava aamu valkeni harmaassa, mutta lämpimässä säässä. Lähdimme katselemaan kaupunkia. Keskustassa tulivat ensimmäisenä vastaan sateenkaariliput ja iloiset ihmiset. Nauroimmekin, että olimme päätyneet edellisvuoden tavoin keskelle Gay Pride -tapahtumaa: esiintymislavoilla oli vaihtuvia artisteja, loma- ja risteilymyyntikojuja vieri vieressä, makkaranmyyjiä yhdellä kadulla ja lelukauppiasta toisella. Tungosta kapealla käevelykadulla oli kiitettävästi, joten nähtävyyksien kuvaaminen tyylikkäästi ilman sataamiljoonaa muuta turistia oli täysin mahdotonta. Niinpäs enemmänkin nautimme tunnelmasta ja katselimme ympärillemme.
Kävellessämme katuja ristiinrastiin näimme paljon katutaiteilijoita. Heitä on mukava jäädä seuraamaan, sillä erilaiset temput ja muut viihdytysnumerot ovat aina kiinnostaneet minua. Erityismaininta pitääkin ehdottomasti antaa kaupungin paikalleen jähmettyneille taiteilijoille. Heillä ei ilmekään värähtänyt eikä jalkakaan liikkunut, kun he päivän makasivat paikoillaan. Uskomattomia heppuja, ei voi muuta sanoa! Erityisesti tämä haaksirikkoutunut kaveri oli todella hyvä!
Kokonaiskuva Münchenistä jäi kuitenkin hyvin latteaksi. Kaupungin keskusta oli ruma ja tylsä, uloimmat kaupunginosat eivät yhtään parempia. Näkemistä ja kokemista kaupungissa ei ollut oikeastaan lainkaan. Positiivista Münchenissä on kuitenkin se, että siitä käsin on helppo käydä monessa eri suunnassa: Kehlsteinhausilla, Berchtesgadenissa, Neuschwansteinin linnassa ja Salzburgissa. Linnaa lukuunottamatta kävimmekin katsomassa näitä kolmea kohdetta - niistä lisää seuraavilla kerroilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti