Työmatkalla

Jos viime viikolla käytiin herkuttelemassa Helsingissä, tämän viikon alussa viipotettiin työmatkalla Kemissä. Alustavat säätiedotukset eivät luvanneet lainkaan hyvää - piti tulla lunta taivaantäydeltä, teiden piti olla jäiset ja tuuli noin 16 metriä sekunnissa.

Aamulla säätiedotus piti paikkaansa. Lumi pöllysi edelläajavien autojen renkaista ilmaan. Vastaantulevat autot pistivät ilmaannousseeseen lumeen vauhtia ja pyörittivät sitä pyörteiden lailla kahden kaistan välissä. Näkyvyys oli paikoitellen täysin nolla, mutta parhaimmillaan ehkäpä noin 50 metriä.

Perille päästyäni tuisku loppui, taivas oli pilvistä valkea ja ehdin jopa kuvaamaan lempparitaloni. Mökkireissuilla olen lähes aina kävellyt tämän talon ohi ja edelleen se on mielestäni Kemin kaunein rakennus. Muutenhan Kemi on oikeastaan aika ruma kaupunki. Täynnä betonista rakennettuja laatikkotaloja. :D




Lumilinnaa kohti suunnatessani ihastelin matkanvarrelle sattuneita liikkeiden tunnuskylttejä. Näitä näkee nykyisin aivan liian harvoin! Lumilinnan pihalla puolestaan tuiskutti edelleen lunta, joten en kehdannut nousta autosta ylös. Toisella kertaa sitten lähemmäs linnaa, tuleehan sitä vielä Ikeassakin käytyä tälle talvea.

Työpäivän jälkeen ilta olikin jo laskeutunut. Päivä oli ollut tehokas, tuottoisa, antoisa, voisipa sanoa jopa innovatiivinen. Kaikin puolin onnistunut. Positiiviset ajatukset jatkuivat myös kotimatkalla, sillä sää oli saamistani pelottelutekstiviesteistä huolimatta siedettävä. Paha lumituisku alkoi vasta 30 kilometriä ennen kotipihaa, ensimmäiset 80 kilometriä sujuivatkin juuri auratulla tiellä oikein mallikkaasti.