Varsovan vanhan kaupungin toinen puoli

Edellisessä Varsova-postauksessa jäimme hieman surullisiin tunnelmiin. Täytyy kuitenkin sanoa, että surullisten asioiden lisäksi Varsovan vanhasta kaupungista löytyi eloisa kävelykatu Nowy Swiat. Kävelimme kadulla joka päivä, sillä sitä pitkin pääsi helposti Centrumiin. Pienten kahviloiden ja putiikkien lisäksi kadulta löytyi myös kirkkoja, tiedemuseo ja yliopistoalueen portti. Harmillisesti emme ehtineet käydä katsomassa Varsovan yliopistokampusta, mutta ainakin portti oli pramea.

Lisää prameutta oli myös tarjolla vanhan kaupungin muurin muodossa. Muurin pätkällä kävellessä saimme pienen kosketuksen siitä, millaista elämä onkaan voinut olla muurin sisäpuolella. Korkean muurin yli ei kyllä ole helposti kiivetty saati karattu. Muurin ihailun kruunasi toisesta päästä löytynyt vartiotorni, joka nykyisemmin toimi enemmänkin käsityöläisten myyntipisteenä. Alueella oli myös menossa elokuvan In Tallinn -kuvaukset. Kuvaajana näytti olevan suomalainen, hassu sattuma. :)

Muurin jälkeen jatkoimme matkaamme takaisin Kuninkaan linnan luo. Kuten yleistä, sunnuntaisin pääsymaksua ei tarvinnut maksaa, joten suurin osa turisteista olikin jo paikalla vapaalippujonossa. Jono kulki vilkkaasti ja pääsimme ihastelemaan linnan kullattuja tanssi- ja ruokailusaleja, taidokkaasti maalattuja tauluja sekä erilaisilla kankailla päällystettyjä seiniä. Ennakko-oletuksemme mukaisesti linna ei eronnut muista linnoista mitenkään, mutta tulipahan käytyä. Mukavahan näissä linnoissa on piipahtaa, etenkin kun tietää linnan olevan kohtuullisen pieni ja nopeasti katsottu. :D








Linnaretken aikana pilvet olivat kaikonneet ja sininen taivas piristi mieltämme. Poikkesimme sivukadulle ja suuntasimme takaisin muurille. Kirkontorneja näkyi joka suunnassa. Vilnan tavoin myös Varsovassa oli jokainen nurkka täynnä erilaisia kirkkoja. Pienet ja suuret kirkot soittivat kellojaan täsmällisesti samaan aikaan paikallisen väen vilistäen ovista sisään ja ulos.

Muutamassa kirkossa mekin poikkesimme. Pääsääntöisesti kirkot olivat korkeita, kullattuja, patsailla koristeltuja ja hiljaisia. Turisteja ei pahemmin näkynyt, joten sain olla ainoa hiljaisuuden rikkoja ottaessani kuvia seinistä, katoista ja käytävistä. Muutamat paikalliset loivatkin minuun hieman tympääntyneitä katseita, kun kamerasta kuului vähän väliä pieni ääni. Kovin kauaa yhdessä kirkossa ei siis vietetty, mutta sen sijaan lähes jokaisessa käytiin sisällä.

Loppupäivä kului kahvilatauon jälkeen Centrumissa ostoskeskusta tutkiessa. Se on kuitenkin eri tarina se. :)