Varsovan vanhaa kaupunkia

Pidennetty viikonloppuloma Varsovassa oli aivan ihana. Hotellimme sijaitsi keskeisellä paikalla vanhassa kaupungissa, eikä toiveemmekaan olleet turhia, sillä ikkunasta avautui näkymä suoraan vanhan kaupungin suurelle Castle Squarelle. Hotellin sijainti ei olisi voinut olla parempi, sillä halusimme lomallamme kokea Unescon maailmanperintölistalle kuuluvan vanhan kaupungin tunnelman mahdollisimman monipuolisesti. Illansuussa saimmekin seurailla ikkunasta aukiolla liikkuvia ihmisiä, kuunnella hevosvaunujen kolinaa sekä katsella auringonlaskua.

Ensimmäisenä lomapäivänämme oli jännittävää kierrellä vanhan kaupungin alueella, kurkkia pienille kaduille, katsella kapeille kujille ja nousta ylös portaita laskeutuakseen hetken kuluttua alaspäin kadunlaitaa pitkin. Kadut olivat tunnelmallisia, rakennukset tuoreessa maalissa ja kirkkorakennuksia joka kulmassa. Puistoja vanhan kaupungin alueella oli vähemmän kuin oletin, mutta näin talvella matkatessa puistot eivät olleet ykköskohteenamme.

Parasta vanhassa kaupungissa olivat ehdottomasti hyväkuntoiset talot. Kuntoon toki vaikuttaa paljolti se, että vanha kaupunki on rakennettu toisen maailmansodan pommitusten jälkeen jokaista katua ja taloa myöten uudelleen. Lisäksi rakennusten maalipinta oli kunnostettu muutama vuosi takaperin, jolloin sekään ei ollut ehtinyt vielä rappautua pois. Äitini katselikin kuviamme ilahtuneena ja positiivisesti yllättyneenä, sillä kaupunki oli komistunut 15 vuodessa huomattavasti. Hänen edellisellä Varsova-reissullaan kaupunki oli nimittäin ollut rakennusten osalta harmaa ja tunnelmaltaan masentava. Tällä hetkellä kaupunki puolestaan oli raikkaan, energisen, pirteän ja puoleensavetävännäköinen, jota ehdottomasti voisin kutsua yhdeksi kauneimmista Itä-Euroopan kaupungeista!

Vanhan kaupungin rakennusten tasaiset seinäpinnat oli koristeltu kauniisti maalauksilla, kaiverruksilla, patsailla ja mosaiikeilla. Monissa muissakin kaupungeissa joku talo on saatettu koristella hienoksi, mutta Varsovan vanhan kaupungin osalta asiat olivat aivan päinvastaiset: lähes tulkoon jokainen talo oli saanut erilaisia geometrisia kuvioita pintaansa, ja niiden ihailussa menikin pieni tovi.

Toinen tovi käytettiin erilaisten ovikylttien ja talonumeroiden ihailuun. Voisinpa sanoa, ettei vanhan kaupungin rakentamisessa ja kunnostuksessa ollut jätetty mitään puolitiehen, vaan restaurointi oli tehty taidokkaasti loppuun saakka! Siksi vanha kaupunki olikin ilo silmälle. Vielä kun jouluvalot olisivat palaneet olisi tunnelma ollut täydellinen...vaikka pakko kyllä myöntää, etten minä sitä joulua enää ehkä niin kaipaa, kun aurinko niin lämpimästi lämmitti palelevia sääriäni. :D

Sota- ja sortoaikojen muistoksi vanhan kaupungin alueelta löytyi toistakymmentä erilaista patsasta. Yhteinen piirre kaikille kuitenkin oli se, että ne jollakin tavalla loivat ympärilleen ahdistavan ja surullisen tunnelman. Moniin muihin Itä-Euroopan kaupunkeihin verrattuna olikin mielenkiintoista huomata, etteivät varsovalaiset halunneet unohtaa sotaa ja surkeutta, vaan enemmänkin korostaa maansa ja kaupunkinsa historiaa.

lastauslaiturin sisältä

tällä kohdalla olleelta lastauslaiturilta juutalaiset lastattiin vaunuihin, jotka kuljettivat heidät tuhoamisleirille

Pawiakin juutalaisten ja poliittisten vankien vankila

Erityisen surullinen tunnelma oli juutalaisten getto-alueilla, joihin 400 000 Puolan ja lähialueiden juutalaista oli holokaustin aikana kerätty odottamaan junakyytiä tuhoamisleirille. Muurien sisäpuolelle teljetyt juutalaiset asuttivat siellä olleita taloja ja rakensivat maanalaisia bunkkereita. Tänä päivänä kummastakaan gettoalueesta ei ole enää jäljellä mitään, sillä viimeisetkin bunkkerit ja rakennukset tuhoutuivat kapinaa seuranneissa saksalaisten tekemissä räjäytyksissä.

Historiaansa kunnioittaen Varsovan kaupunki on kuitenkin laittanut esille muutamia paikalta löytyneitä kivipaaseja, rakennuttanut lastauslaiturin kohdalle muistomerkin sekä tehneet Pawiakin vankilasta museon muistokivineen, muurinpätkineen ja säilyttänyt paikalla vuosisatoja kasvaneen puun. Pawiakin vankilamuseossa sai tutustua juutalaisten ja poliittisten vankien asuinoloihin. Hyvinkin paljon ajatuksia herättävä kohde, ehdottomasti käymisen arvoinen!

Kaikesta kauneudesta huolimatta Varsovassa siis henkii vahvasti Puolan historia ja puolalaisten kohtaamat tragediat. Näin jälkikäteen voisikin sanoa kaupungin jättäneen meihin jopa ristiriitaisia tunteita, sillä kaiken kauneuden keskellä kyti edelleen surun liekki.

Toisessa postauksessa kerromme lisää vanhasta kaupungista, mutta hieman iloisimmissa tunnelmissa. :)