InterRail-matkan budjetti

This is my life -blogin Minna toivoi postausta meidän omista reilimatkoista, budjetistamme, parhaista kohteista sekä hauskimmista kommelluksista. Pohjatiedoiksi voimme kertoa sen, että teimme ensimmäisen reilimme One Country Pass -passilla Benelux-maihin (+Pariisiin) heinäkuussa 2009. Kokemus oli niin mahtava, että vuotta myöhemmin olimme matkalla Global pass -passilla ympäri Eurooppaa. Ajattelinkin kirjoitella reissuista muutaman postauksen aloittaen siitä yleisimmästä mielenkiinnonkohteesta eli budjetista.

Keskimäärin reilaajat ovat reppureissaajia, jotka majoittuvat hostelleissa ja juna-asemien laitureilla. Me erosimme siis jo lähdössä näistä perusreilaajista, sillä varailimme hotelleja ihan vain mukavuus- ja turvallisuussyistä. Hotelleissa plussaa oli erityisesti se, että huoneissa ei ollut ketään muita, niissä oli oma kylpyhuone ja tavarat uskalsi jättää huoneeseen koko päiväksi. Olipa suurimmassa osassa hotelleista myös aamiainen, jolla jaksoi pitkälle päivään. 

Hotelliyömme olivat kuitenkin se, mikä söi matkabudjettia pahiten. Yksi yö maksoi keskimäärin 50 euroa eli 25 euroa per nuppi. Hotellivalintaa tehdessämme kiinnitimme huomiota hotellin sijaintiin. Valitsimme mieluiten sellaisen hotellin, joka on joko lähellä juna-asemaa tai lähellä metropysäkkiä. Aina tämä toive ei toteutunut, joten muutaman kerran kävelimme 2-4 kilometriä juna-asemalta hotellille.

Mielenkiintoisinta majoituksissa oli kuitenkin se, että osassa hostelleista olisimme saaneet pulittaa melkeinpä saman summan ja nukkua huomattavasti huonotasoisemmassa paikassa. Moni hostelli nimittäin hinnoitteli yönsä henkilöhinnoin, jolloin yhden henkilön nukkumisen hinta paremmanluokan hostelleissa oli 15-20 euroa. Kahdestaan reilatessa kymmenen euron säästö ei siis korvannut omaa kylpyhuonetta, turvallisuutta ja rauhallisuutta. Eri asia olisi sitten, jos reissaissi isommalla porukalla ja voisi varata esimerkiksi kokonaisen hostellihuoneen omalla porukalla. Toki moni reilaaja etsii käsiinsä mm. HI hostel -ketjuun kuuluvia hostelleja, joissa saa reilipassilla alennusta (hinnaksi jää 5-15 e/yö). Näiden hostellien pitäjät lähettävät kaupungille sisäänheittäjiä, joten ilman majoitusta kaupunkiin saapuvat reppureissaajat löytävät hostellin näiden henkilöiden avustuksella.

Suuri osa reilireissun kustannuksista tulee myös Suomesta ostettavasta reilipassista (ks. VR:n sivut) ja mahdollisista high-speed -junien paikkalipuista. Ensimmäisellä reilireissullamme emme tainneet joutua ostamaan yhtään paikkalippua, mutta toisella reissullamme jouduimme ostamaan paikkalippuja mm. Italiassa, Ranskassa, Sveitsissä ja Saksassa.  Reilipassilla matkustaminen on loppujen lopuksi kuitenkin kaikista halvin tapa matkustaa junalla, sillä junalippujen hinnat ovat yllättävän kalliit. Nopeasti laskettuna ensimmäisen reilireissumme yksittäisten junalippujen arvo olisi ollut reilut 600 euroa, kun kuuden päivän reilipassilla maksoin koko lystistä alle 200 euroa. Toisen reilimme yksittäisten junalippujen arvo olisi nopeasti noussut melkeinpä tuplaan, sillä esimerkiksi Pariisi-Brysseli -välinen luotijuna maksoi 180 euroa. Ajelimme sillä ensimmäisellä reilireissullamme, koska halusimme käydä Benelux-maiden lisäksi Pariisissa.

Lisää kuluja reilireissulle tuo myös se tapa, jolla siirtyy Eurooppaan. Global passilla matkustaessa useimmat valitsevat alennushintaisen laivamatkan Tukholmaan, josta jatkavat matkaansa Tanskan kautta Eurooppaan (matka-aika noin 10 tuntia ennen kuin on Saksassa). Matkaan pääsee helposti myös Tallinnan kautta tai matkustamalla laivalla esimerkiksi Gdanskiin tai Rostockiin. Yhtä yleistä taitaa olla myös lentäminen alkupisteeseen, jolloin säästyy paljon aikaa ja hermoja. Me lensimme ensimmäisellä reilillämme Amsterdamiin, josta lähdimme puksuttelemaan kohti seikkailuja. Toisella reilireissullamme singahdimme Roomaan ja Eurooppaa tarpeeksi kierrettyämme palasimme takaisin kotiin Göteborgin lentokentän kautta. Lennothan toki tuovat reissulle lisäkustannuksia, joten tarjouslentojen metsästäminen on järkevää. Moni lentääkin sen vuoksi Ryanairilla, jolla yhdensuuntainen matka saattaa maksaa jopa vain eurosta kymmeneen euroon.

Muita kustannuseriä reilireissulla tulee ruoasta ja shoppailuista. Me söimme pääosin kiinalaisissa buffeteissa, pizza-kebab -paikoissa, salaattiravintoloissa ja lounasaikaan kunnollisissa ravintoloissa. Toki myös hampurilaista ja ranskalaista tuli popsittua, mutta niiden maku ei kyllä koskaan hivellyt makuhermojani. Enemmänkin niiden syöminen oli pakkopullaa, mikäli muuta ruokapaikkaa ei löytynyt. Keskimäärin päiväruokailu maksoi kahdelta 15-20 euroa, jonka päälle lisättiin vielä ruokakauppa- ja hedelmämarkkinalasku. Hiukopalaksi ostimme useimmiten salaattia, hedelmiä, leipää, patonkia, voisarvia, jogurttia, juustoa ja herkkuja sekä juomaksi vettä ja limpparia. Ensimmäisellä reilireissullamme kävimme usein myös Lidl:ssä, josta saimme taivaallisen hyvää pussisalaattia. Sillä jaksoi pitkään, eikä tullut edes nälkä.

Shoppailua me harrastimme melko vähän, vaikka olimmekin liikkeellä heinäkuisten alennusmyyntien aikaan. Suurimmat menoerät taisivat olla Antwerpenistä hankitut kihla- ja vihkisormukset. Ne olivatkin syy, miksi olemme käyneet Antwerpenissä molempina kesinä heinäkuun lopussa. Kultaliikkeiden -70% -alennukset olivat enemmän kuin jees. ;P

Reilaamiseen liittyy vahvasti myös vapaus liikkua kaupungista toiseen. Sen vuoksi reissua ei kannata suunnitella liian tarkkaan. Me teimme suunnitelmia aina vain pari päivää eteenpäin, sillä varailimme hotellit etukäteen nettikahviloista. Tällöin opiskelijakortti oli aika jees, sillä useimmiten netin käyttö maksoi vain euron tunnilta. Hotelleissakin toki on useimmiten tietokone, jota voi käyttää pientä maksua vastaan. Osa koneista tosin oli ihan onnettoman hitaita, tulostusmahdollisuutta ei ollut, eikä hotellin nettiyhteys välttämättä riittänyt Hotels.com-sivuston lataamiseen. Niinpä käytimme pääasiassa vain nettikahviloiden toimivia koneita.

Luottokortti on myös pakollinen, sillä muuten hotellien varaaminen olisi mahdotonta. Nettikahviloissa, ruokakaupoissa, lippuautomaateissa ja ravintoloissa mielestäni luottokortin käyttö oli turvallista. Me emme ainakaan kohdanneet mitään väärinkäytöksiä. Monesti puhutaan myös taskuvarkaista ja muista rikollisista, jotka vaanivat joka kulman takana heti Suomen rajojen ulkopuolella. Me emme ole vielä kertaakaan kohdanneet tai nähneet tällaisia henkilöitä edes metroissa, vaikka olemme tehneet yhdessä parikymmentä ulkomaanmatkaa. Mielestämme tärkeintä on näyttää paikalliselle, kulkea ilman jättisuureksi levitettyä karttaa (puhelimen kartat on paljon huomaamattomampia!), kantaa laukkua ihan normaalista (hei, se laukku siinä navan kohdalla vain kertoo, että odotat jonkun vievän sinun tavarasi!) ja etenkin näyttää siltä, että tietää, minne on menossa. Vääräänkin suuntaan kävellessä kannattaa siis edelleen näyttää siltä, että olisi menossa juurikin siihen suuntaan. Me olemme näyttäneet joka reissullamme ilmeisesti niin paikallisilta (ihme kyllä), että muut meitä vastaavat turistit ovat tulleet kyselemään tietä jonnekin nähtävyydelle. Aloitammekin opastuksen aina lauseella "Haha, we just arrived here, but let us try to help you..." :D

PS: Käykääpä osallistumassa arvontoihin All you need is white- ja That should be me -blogeissa.