tiistai 18. helmikuuta 2014

Lumisissa maisemissa - silloin, kun niitä vielä oli




Pakkasten vaihduttua plussakeleihin saimme vihdoin purettua kameralta tammikuun pakkasilla otettuja kuvia. Saas nähdä, vieläkö näemme näitä maisemia tänä talvena, vai pitääkö maisemia mennä katsomaan pohjoisemmaksi. Matkakuumeen puraisemina olemme ehtineet jo haaveilla reissusta Ylläkselle, Leville, Rukalle tai vaikkapa vain Syötteelle. Toisaalta myös Pohjois-Ruotsi kelpaisi näin ensihätään, sillä sinne pääsisi melko näppärästi autolla. Hmm...saisikohan Anton kirittyä lopputyönsä kanssa, jotta ehtisimme lumisiin maisemiin jo hiihtolomalla?







maanantai 17. helmikuuta 2014

Divan kuulumisia



Touhua riittää, ja tammikuu ehti vaihtua helmikuuksi ennen kuin ehdimme edes pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä kaikkea kevääseen on jo mahtunut. Pääsääntöisesti kuukausi on kulunut töiden, harrastusten, koirien ja matkakuumeen ympärillä. Olemme myös päivitelleet säätilaa kuin vanhat mummot ja papat sekä todistaneet, miten mummoni kommentoi lumetonta maata näin: "Tämäkinkö se piti vielä nähdä, ettei pohjolassa ole lunta?"

Pääsääntöisesti lumettomasta maasta huolimatta koiriemme hoviompelimosta valmistui viime viikonlopuksi uudet suojapuvut. Nehän istuivat kuin hansikas ja ovat suojanneet karvatassujamme kaupungin kuralta ja lialta. Viikonlopun aikana puvut myös pääsivät näyttämään sen, etteivät ne kastu läpi edes lumihangessa kahlatessa, sillä hoviompelimon pihalta löytyi puhdasta, valkeaa lunta Divan tarpeisiin saakka.

Pukujen valokuvaamisen lisäksi Divamme on terästäytynyt jääkiekossa. Aiheesta on tulossa video vielä tällä viikolla, kunhan kommentaattorin ääni palautuu takaisin.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Potsdamin sydämessä



Uuden vuoden 2014 aloitimme vierailemalla noin 30 kilometrin päässä Berliinistä sijaitsevassa 150 000 asukkaan Potsdamissa. Kaupunki oli matkaoppaan mukaan kuuluisa puutarhoistaan ja palatseistaan sekä hollantilaisille rakennetusta korttelista. Lisäksi kaupungissa olisi tarjolla venäläinen asuinalue sekä Cecilienhofin linna.








Metrosta päästyämme tapasimme heti ensimmäisenä kaupungin turistioppaan, joka suositteli ensimmäiseksi kohteeksemme Sanssoucin palatsia. Palatsia ympäröivässä puistossa oli lisäksi muun muassa Kiinalainen palatsi, roomalainen kylpylä, Neues Palace eli uusi palatsi sekä peilityyni pieni joki, joka sukkuloi puiston läpi. Nämä kaikki nähdäksemme ajelimme bussilla puiston toiselle laidalle ja lähdimme kävelemään polkuja pitkin kohti toiselle laidalle jäänyttä Sanssoucin palatsia. Kävellessämme ihastelimme edellispäivän pakkasten lauhtumista ja pilvettömältä taivaalta paistelevaa aurinkoa. Säätila tuntui osittain hyvinkin keväiselle, mikä piristi kovasti meidän pohjoisen maan asukkeja.





Puistossa kävellessämme päädyimme Charlottenhofin palatsin kautta lopulta vuosina 1745-1747 Fredrik II Suuren Sanssoucin palatsille. Rokokootyylinen palatsin nimi tarkoittaa suoraan käännerttynä huolettomuutta, mikä olikin Fredrik II Suuren tavoite, sillä hän halusi paeta kesäasuntoonsa Berliinin prameilua ja seremonioita. Kesällä Sanssouci olisi varmasti entistäkin tyylikkäämmän näköinen pensasaitojen vihertäessä ja suuren suihkulähteen pumpatessa vettä korkealle ilmaan.




Palatsikierroksen jälkeen palasimme takaisin Potsdamin keskustaan nähdäksemme kirkon ylle laskeutuvat auringonsäteet. Keskustan katu oli yllättävän pitkä ja sen varrella mukavasti kauppoja. Suurimman huomion ostoskadulla meiltä saivat pienet suklaapuodit, jotka tarjosivat herkullisia mantelisuklaita.





Suklaamanteleita maistellen kävelimme Nikolaikirchen ohi Hollantilaiselle korttelille. Korttelin historiaa tutkiessamme saimme tietää Fredrik Vilhelm I:n rakennuttaneen talot 1700-luvun puolessa välissä Potsdamiin töihin tuleville hollantilaisille työmiehille, jotta miehet tuntisivat kaupungissa olonsa kotoisaksi. Kortteli kattoi yli 130 punatiilistä taloa, joissa nykyisin on runsaasti pieniä kahviloita, ravintoloita ja design-liikkeitä. Alue oli todella omaleimainen ja ehdottomasti jopa Sanssoucia hienompi - ainakin näin talvella.




Takaisin metroasemalle palatessamme aurinko alkoi jo laskea, ja kotiinpaluu meidän kaikkien kummitella mielissä. Kuuden päivän mittainen reissu Berliinissä oli ollut juurikin sitä, mitä me kaikki tarvitsimme - suurella ilolla, avoimella mielellä, kulinaristisella nautinnolla ja rennolla asenteella vastaanotettua lomaa arjesta!

Vielä kuukausi loman jälkeenkin olemme erittäin levänneitä ja töihin paluukin tuntui erittäin mielekkäälle riittävän pitkän rentoilun ja lähes sadan kilometrien mittaisen ulkoilun jälkeen. Askelmittarimme mukaan keskimäärin päivässä nimittäin liikuimme 28 000 askelta, huikeaa!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Uusi vuosi Berliinissä





Berliinissä uusi vuosi 2014 otettiin vastaan iloisilla merkeissä. Miljoona ihmistä kokoontui iltakuudesta lähtien Tiergartenin kävelykadulle nauttimaan tunnelmasta, esiintyjistä, hyvästä musiikista ja erilaisten kojujen antimista. Mekin osallistuimme uuden vuoden viettoon suuntaamalla hyvissä ajoin paikan päälle, jotta varmasti mahduimme puistoon. Olimme nimittäin lukeneet aiemmin, että puisto täyttyy illan mittaan ääriään myöten, eivätkä kaikki halukkaat edes pääse sisälle asti. Tästä syystä Tiergartenin Silvester-iltaa oli myös mahdollista seurata jalkapalloareenalle pystytetyltä screeniltä. Illan juontajien mukaan stadionille olikin kokoontunut 60 000 katsojaa.



Alueella kävellessämme teimme lähes heti mielenkiintoisen havainnon: Berliinissä uusi vuosi oli samantyylinen juhla kuin meillä vappu. Paikallinen väestö nimittäin sonnustautui hassuihin laseihin, hattuihin ja peruukkeihin. Lisämakua asuihin toivat myös vilkkuledit, joita oli niin lakeissa, laseissa kuin tyylikkäissä viitoissakin. Meillä sen sijaan oli päällä untuvatakit, sillä lämpötilan oli luvattu laskevan pakkasen puolelle ennen kuin vuosi edes ehtisi vaihtua.




Untuvatakeista ja pakkasesta huolimatta illan aikana parhaimmat kokemukset tulivat paikallisen väestön positiivisuudesta ja yhteislaulukulttuurista. Naureskelimmekin Antonin kanssa, miten saksalaisilla on tuo alue elämänfilosofiasta juurikin samanlainen kuin meillä. Tappeluiden sijaan miljoona iloista kuulijaa pystyi seisomaan paikallaan ja nauttimaan siitä kahden jalan kokoisesta alueesta, joka jokaiselle oli varattu. Kojuista sai lisäksi hakea itselleen wurstiannoksia sekä kuumaa Glühweinia.




Neljä ja puoli tuntia kestäneen seisoskelun ja illan shown seuraamisen jälkeen vuoden vaihtumisen kruunasi näyttävä ilotulitus. Pauks ja poks, 7 minuuttia tauotonta ja musiikin tahtiin poksuvaa rakettimerta oli ilo katsella! Kaupungin ilotulituksen jälkeen porukka alkoi pikkuhiljaa siirtyä puiston laitamille ja ohjattuja reittejä pitkin kohti seuraavaa kohdettaan. Me kiertelimme hetken Brandenburgin torin liepeillä ja katselimme, miten vapautuneesti ilotulitteita ammuttiin käsistä ja vaakatasossa pitkin katuja. Meininki näytti riittävän hurjalta jo kaukaakin katsottuna, joten lopulta kävelimme takaisin hotellille nukkumaan. Viimeisenä lomapäivänämme halusimme nimittäin käydä Potsdamissa, sillä sitä oli kehuttu lähes jokaisessa Berliiniä koskevassa lehtijutussa.