torstai 29. syyskuuta 2011

Wonders of China part 7


Seitsemännen päivän kohdalla tajusimme lomamme ensimmäisen viikon menneen. Sen kunniaksi hyppäsimme paikallisbussiin ja suuntasimme kohti Badalingia. Paikalliset kyllä yrittivät estellä meitä menemästä elokuussa Badalingiin, mutta kiinan kieltä taitamattomina valitsimme mielellämme suoran reitin muurille. Toki oman taksikuskin olisi voinut palkata ajamaan meidät jonnekin muualle, mutta halusimme ennemmin ajella muurille bussilla. 



Bussimatka olikin mielenkiintoinen. Ensinnäkään taksikuskimme ei meinannut osata ajaa bussiasemalle,  toiseksi hän yritti sukkuloida ruuhkassa toisten autojen väleistä ja lopulta jätti meidät kirjaimellisesti sillan alle. Puhelimen kartat onneksi pelastivat päivämme, ja löysimme lopulta Badalingiin menevät bussit (jotka eivät muuten edes lähteneet bussiasemalta, vaan ihan omalta pysäkiltään). Bussin valintakaan ei ollut helppo, sillä kaikki 919-bussit eivät ajaneetkaan samaan paikkaan, ja meiltä kuluikin hetki löytää juuri se oikea bussi. Onneksi olimme saaneet kiinalaisilla merkeillä kirjoitetut lauseet "Meneekö tämä bussi Badalingiin?". Lauseiden avulla saimme helposti kontaktin paikallisiin ja viittoilua puolesta tai vastaan. 



Oikean bussin löydettyämme matkamme alkoi. Reilun tunnin kestänyt matka vei meidät lopulta muurin juurelle. Kuumuuden vuoksi ostimme liput kaapelivaunuun, joka vei meidät melkein ylös asti. Todellisuudessa kaapelivaunu oli yksipaikkainen huvipuistolaite, jonka kyydissä istuen pääsi alle kymmenessä minuutissa ylös. Tosin jonottaminen laitteeseen veikin vajaat kaksi tuntia. :D



Jonotus ja istuminen kaapelivaunussa oli kuitenkin kaiken kuluneen ajan arvoista. Muuri oli aivan mieletön! Olin odottanut koko viikon muurin portaiden kiipeämistä, ja siinä ne olivat silmieni edessä! Ei kun portaita ylös kohti vartiotornia. 




Vartiotornin jälkeen pääsimme vihdoin kävelemään leveälle muurille. Samanaikaisesti paikalla oli satoja muitakin turisteja. Muuri näytti onneksi vetävän kaikki. Ruuhkan huomasi ainoastaan vartiotornien kohdalla, koska tornin sisään ja ulos johtavat oviaukot olivat kapeita. Lisäksi tornit olivat useimmiten vuorten huipulla, joten turisteina ihmiset jäivät ottamaan kuvia alaspäin laskeutuvasta ja jälleen ylöspäin nousevasta muurista. 




Kuumuutta vastaan muurilla taisteltiin armottomasti sateen- ja päivänvarjoilla, erilaisilla lippalakeilla ja hauskoilla paperihatuilla. Paperihatun miesten versiossa oli piippa ja naisten versiona lakki muistutti kukkahattutätin päähinettä. Eron sai aikaan pukemalla hatun eripäin päähän. Kiinalainen tehokkuus on siis otettu huomioon tässäkin asiassa. :D





Poislähtiessämme luimme kiinalaista kirjoitusta muurin kyljestä ja ajoimme alas "huvipuistolaitteella". Bussin etsiminen ei ollut nyt yhtä haastavaa kuin aamulla, joten meille jäi hyvin aikaa katsella ympärillemme. 

Bussille suunnatessamme sattumalta törmäsimme mustakarhuaitaukseen tai enemmänkin mustakarhukaivoon, sillä karhut oli sijoitettu noin 10 metriä syvään pyöreään betonisammioon. Siellä niillä oli hyvin tilaa loikoilla ja käveleskellä. Suurin osa karhuista nukkui tai makasi vesilammikossa, mutta muutama nouti ihmisten heittelemiä omenoita. Aika suloisia otuksia. 



Tässä kaikki tältä erää. China trip -postauksissa palataan vielä kerran Pekingiin, jonka jälkeen lennetään Shanghaihin myrskynsilmään.

Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Lehtipuita







On lehtiä. On oksia. On hajuja. On tuoksuja.
Mutta miksi mulle aina käy näin?

- Lumppari -

tiistai 27. syyskuuta 2011

Wonders of China part 6




Vaikka Kiina onkin vanha valtio ja sen pääkaupungissa Pekingissä on paljon historiallisesti arvokasta nähtävää, on siellä myös paljon uutta ja erittäin modernia arkkitehtuuria. Modernia Pekingiä ihastelimme muun muassa Antonin veljen Klausin kotialueella. Sieltä löytyi ensinnäkin suurin koskaan näkemäni valotaulu, jättisuuria ostoskeskuksia, uskomattomia rakennuksia sekä kalliita merkkiliikkeitä, joissa oli jopa asiakkaita. Pidin erittäin paljon kauppakeskusten ulkoasusta ja iltavalaistuksesta, sillä ne olivat mielestäni huomattavasti arvokkaammannäköisiä kuin esimerkiksi Hong Kongin mainosplakaatit.




CCTV-talo (Kuva lainattu täältä)

muodikas bichon frise 

The Place -kauppakeskuksen pihalla oleva "pieni" valotaulu 


autonäyttelyn The Place -kauppakeskuksen pihalla 

Klasun kotipihaa

Klasun kotipihan taidetta

oopperatalon puolikas

Sanlitunin alueelta






Superhienoa oli myös meidän hotelleissamme (heti sen hostellin jälkeen). Aulat olivat kullatut, katoissa suuret kristallikruunut ja huoneet kuin unelmistani. Lisäksi rinkkamme vietiin hotellihuoneeseen kullatuissa kärryissä, joten meillä ei ollut mitään valittamista. Kokeilimme useampana iltana myös huoneeseen tilattavaa illallista. Nams, se oli hyvää ja Suomen hintatasoon tottuneelle erittäin halpaa.







Nyt jälkikäteen tiedämme kyllä, että asumisesta Kiinassa kannattaa maksaa se 50 euroa yöltä, koska sillä hinnalla saa jo viiden tähden hotellin, jossa kaikki palvelu pelaa erittäin hyvin. Hotellien postipalvelu mitätöi tarpeemme etsiä postimerkkiä ja -laatikkoa, huonepalvelu tarjosi vatsantäytettä ja lentokenttäshuttle-palvelulla siirryimme aamuvarhaisella bussilla hotellilta lentokentälle. Hinnoiltaan mikään saamamme palvelu ei ollut kallis, joten oli rentouttavaa kerrankin ottaa vastaan tarjolla olevia palveluita. Ensi kerrallakin aion yöpyä hyvässä hotellissa, jossa ei juoksentele torakat eikä ikkunaa ole korvattu peilillä. ;)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Valkoinen sohva


Viimeviikkoina monessa blogissa on pohdittu valkoisen sohvan käytännöllisyyttä. Minäkin olin joskus kauan aikaa sitten täysin valkoista sohvaa vastaan: ajattelin sen sotkeentuvan samantien ja näyttävän epäsiistiltä.



Asuntomme remontin jälkeen sain kuitenkin päähänpinttymän vitivalkoisesta sohvasta. Ehkä idea lähti alunperin pienestä vitivalkoisesta nahkasohvastamme, ehkä valkoruskeasta naudantaljasta tai ehkäpä kaikesta vitivalkoisesta, jota kotiimme hankimme. Tuumaustauon jälkeen idea toteutettiin, ja sohva verhoiltiin vitivalkoisella Tara-kankaalla. Sohvan saavuttua hieman pelkäsin sen puolesta. Olihan meillä yksi kappale karvatassuja, joka oli edellisessä kodissaan saanut olla päivät sohvalla ja yöt sängyssä.



Koiran takia en kuitenkaan halunnut vuorata sohvaamme vilteillä ja suojapeitteillä, vaan kohdistin käskevän sormeni nelijalkaiseemme. Monta monituista iltaa ja kieltoa Lumpparin kouluttamiseen kului, mutta viimein lemmikkimme hyväksyi kohtalonsa olla lattialla. Sohva on saanut olla siitä lähtien täysin rauhassa, eikä siihen ole tullut yhtään tahraa. Tosin emme me itsekään kovin paljoa siinä istuskele, sillä olohuoneessa ei oikeastaan ole muuta viihdettä kuin televisio.



Naudantaljan poistuttua asunnostamme tilalle tuli vitivalkoinen nukkamatto. Maton kanssa sohvamme näyttää jopa entistä paremmalta. Väri on molemmissa sama, eikä mattokaan ole kärsinyt koiran vuoksi.

Kokemuksesta voisin siis todeta vitivalkoisen sohvan olevan hyvä ratkaisu. Koirat oppivat kyllä sääntönsä, joten ainakaan niiden vuoksi en itse jättäisi valkoisen sohvan hankintaa väliin. Toisaalta sohva vaatii käyttäjiltään varovaisuutta. Syöminen, viininjuonti ja uudet farkut eivät ehkä ole se paras vaihtoehto vitivalkoisella sohvalla.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kutsukortit



Ei kahta ilman kolmatta. Sanonnan mukaisesti valmistujaisjuhlakutsujakin on kolmea erilaista. Kaikkia kutsuja kuitenkin yhdistää samanlainen Kutsu-teksti sekä sisäpuolelle kirjoitetut tarkemmat tiedot juhlan päivämäärästä, juhlapaikasta ja pukukoodista. Juhlia varten on siis jo vieraat valmiina, mutta muuten kattaukset ja tarjoiltavat ovat vielä suunnitteluasteella.

Värimaailman sain kuulemma päättää itse, joten lähdimme liikkeelle siitä, mitä askartelumateriaaleja meillä oli valmiina. Ensimmäisenä vastaan tuli vaaleanpunainen satiininauha - hempeyttä ei siis juhlista tule puuttumaan. Antonin kommentti korteista ja värimaailmasta oli paljonpuhuvasti "hmm". Hmm oli kuitenkin hyväksyvä ynähdys, joten kauppaan ei tarvinnut tällä kertaa lähteä, vaan kaikki korttimateriaalit löytyivät askartelulaatikon kätköistä. ;)


Kuva täältä.

Juhlien menua on mietitty, mutta lopullista päätöstä ei ole vielä tehty. Pikkusiskoni kanssa kaavailimme juhlissa tarjottavan juustokakkua, jotain suolaista piirakkaa (heh, teemaväriin sopisi hyvin kinkkupiirakka), keksejä ja aiemmin esittelemääni avokado-suklaakakkua. Menu kuitenkin elää vielä, sillä etsimme juuri jotain ihan uutta ja erilaista.



Kattaus tulee olemaan todennäköisesti melko perinteinen: vaaleanpunaisia ruusuja, astiat ja kivat servetit. Keskelle pöytää olen haaveillut harsomaista kaitaliinaa ja hauskoja kuvia opiskeluajoilta. Osittain iltaa tähdittää myös elokuinen Kiinan matkamme. Nyt pitäisikin tehdä kuvakirja loppuun, jotta se ehtii valmistua ennen juhlapäivää.

Ehkäpä siis siirryn kuvakirjan pariin. Kiina-postauksissa on seuraavaksi luvassa hieman moderninpaa Pekingiä.

torstai 22. syyskuuta 2011

Luonnonväreissä




Ah, syksy on nyt parhaimmillaan! Siitä viestivät jo punertuneet saniaiset ja veden pinnasta heijastuvat oranssin ja keltaisen sävyt. Päivittäisellä puistovisiitillämme pysähdyimme hetkeksi ihailemaan vedestä heijastuvaa värimaailmaa. 

Ohikävelevä mummo katsoi minua huvittuneena, kun kysyin Lumpparilta: "Miten vesi voikaan heijastaa tuon kaiken värien sekamelskan niin mahtavasti?" Ei vastannut koira, mutta mummo innostui kertomaan tarinaa taiteilijaystävästään, joka oli innostunut maalaamaan vedestä heijastuvaa kuvaa kankaalle. Nyt tämä samainen henkilö on kuuluisa silkkimaalaaja. Niin se luonto inspiroi: ehkä minäkin aloitan nyt kuvistyön suunnittelun. Olisikohan kenties aika teettää vesivärityö. Hmm...





keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Wonders of China part 5







Hutong-alueella pyöriminen ei meille vielä riittänyt, vaan etsimme lisää pekingiläistä elämänmenoa Houhai-järveltä. Kalastus vaikutti olevan yksi elinkeino, joten kalastajia istui rivissä toistakymmentä. Olikin hauska seurata, millaisilla viritelmillä paikalliset tukivat vapansa järven betonireunukselle. Oli erilaista kolmiotukea, pari ritsanmallista tukea ja muutama istuinjakkarasta rakennettu tuki. Pääasia kuitenkin näytti olevan se, että kalastajat istuivat vierekkäin ja hoitivat samalla sosiaalista elämäänsä. Yhteisöllisyyttä tuki vieläpä se, että kalastajille tuotiin eväät rannalle, jotta he pystyivät istumaan kalassa koko päivän.






Mutta mikäs niillä kalastajille olikaan istuessa, kun saivat ihailla järven takana olevaa paviljonkia. Me ainakin katselimme paviljonkia pitkään ja hartaasti, sillä tällaisia ei meilläpäin pahemmin näy. Pelkkä paviljonki ei kuitenkaan ollut paikallisille riittänyt, vaan järvellä ajoi myös paviljonkivene. Se se vasta olikin uljas jahti!


 Houhai-järven rantapaviljonkeja



  Beijongin paviljonkialue





Paviljonkeja Houhai-järven alueella oli useampia. Yhteinen asia kaikille paviljongeille oli kuitenkin se, että niiden ympäristössä oli aina vettä joko aidossa järvessä tai tekojärvessä. Kokonaisuudessaan paviljonkialueet olivat erittäin miellyttäviä kokemuksia. Alueet olivat aina viimeisen päälle koristeellisia, paviljonkien puuosat täynnä maalauksia ja lempeä tuuli tuiversi rakennusten läpi. Sillatkin olivat  lähestulkoon aina valkoisia ja lohikäärmeillä koristeltuja. 






Paviljonkien läheisyydestä löysimme myös Beijong-alueeseen liittyvän temppelin vartijoineen ja Buddhineen. Lohikäärmevartijat olivatkin isoja ja pelottavia. Tuskin edes pahat henget uskaltavat saapua portista sisälle, kun nämä onnen symbolit vartioivat ovella. ;P

Buddha sen sijaan istui tyytyväisenä omalla paikallaan ihmisten jättämien rukouslaattojen keskellä. Osa laatoista oli myös kiinnitetty läheiseen puuhun, jossa ne ylväästi liikkuivat tuulen mukana.



Houhai-järvellä vietetyssä päivässä kuitenkin kaikista parasta oli tuuli. Pekingissä nimittäin tuulee harvoin, joten pienikin tuulenvire sai ilmaa edes vähän liikkumaan. Ilmanlaadun osalta matkustusajankohtamme oli yksi huonoimmista, sillä paikallistenkin mukaan elokuussa ilma on erittäin sumuinen. Saasteet eivät nimittäin pääse matalapaineen takia nousemaan vuorten yli, joten taivas oli koko lomamme ajan sumun peitossa. Lieneeköhän temppelin edessä rukousta maahan kirjoittanut henkilö toivonut parempaa ilmanlaatua, ken tietää.