sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kävelyretkellä




Ruskaretkemme toisena päivänä heräsimme auringonpaisteeseen, vaikkakin melko pilviseen säähän. Aamiaisen jälkeen lähdimme ensimmäiselle kävelyretkelle joen rannalle. Sää oli mitä mainioin ja koirat nauttivat uusista tuoksuista. Lenkkeilyn jälkeen laiskottelimme hetken hotellissa, kävimme syömässä ja iltatuimaan lähdimme Ounasvaaralle. Siellä tuntui kartan mukaan olevan kymmenittäin kivoja retkeilypolkuja. Näistä valitsimme sen, joka vei ensin vaaran huipulle ja sieltä mutkitellen lintutornille.












Puiden ruska alkoi jo syyskuun loppupuolella oli melko pitkällä, mutta yöpakkasten puuttumisen vuoksi maaruskaa saa vielä odotella. Osa mustikan lehdistä olivat kuitenkin jo punastuneet luoden maisemaan lisää syksymäisyyttä.






Lintutornille päästyämme ilta alkoi hämärtyä ja maisema muuttua. Tapasimme myös muutaman japanilaisturistin, jotka odottivat kovasti tulevaa yötä. He olivat olleet Lapissa jo pari viikkoa, mutta he eivät olleet nähneet vielä lainkaan odottamiaan revontulia. Heidän innostuksensa tarttui meihinkin, ja illalla surffailimme aktiivisesti netissä etsien revontuliennusteita ja parhaimpia revontulien kuvaamispaikkoja.







Ennen täydellistä pimeän tuloa ja revontulien mahdollista tanssia lähdimme katsomaan Rovaniemen eteläpuolella Rautiosaaren kylässä olevia Sukulanrakan kallioon muodostuneita hiidenkirnuja. Yhteensä alueella oli 14 hiidenkirnua, joista suurin oli 8 metriä läpimitaltaan ja 15 metriä syvä. Hiidenkirnut olivat syntyneet noin 10 000 vuotta sitten sulavan mannerjään sulamisvesien pyörittäessä kiviä kalliota vasten.

Hiidenkirnuilta ajelimme takaisin Rovaniemelle toivoen näkevämme myöhemmin illalla revontulia. Toiveeksi se kuitenkin jäi, sillä pilvimassan peittivät taivaan. Siispä pimeän tultua ei tarvinnut kuin käyttää koirat ulkona ja piiloutua peiton alle.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Ruskaretkellä Lapissa



Jo useampana vuonna olemme puhuneet Antonin kanssa ruskaretkestä Lappiin, mutta joka vuosi se on jäänyt syystä tai toisesta tekemättä. Tänä vuonna retkestä oli jälleen puhetta, sillä kaupungin muistaessa meitä ahertajia pakkolomilla meillä oli kerrankin mahdollisuus viettää neljä päivää ruskan keskellä. Niinpä pakkasimme matkalaukut ja koirat autoon ja lähdimme ajelemaan kauniissa auringonpaisteessa kohti Rovaniemeä.





Matkalla pysähdyimme viime kesältä tutulle suolle, sillä halusimme käydä kurkkaamassa suon ruskaa. Toki taka-ajatuksenani oli hyödyntää otettavia kuvia töissä, mutta pääajatuksena oli tietenkin käydä ihan vain katsomassa, miltä suolla näyttää näin syksyisin. Sopivaan aikaan suolle päästyämme aurinko paisteli valaisten punertavan suokasvillisuuden säteillään. Hillan lehdet, rahkasammaleet, sarat, kanervat, variksenmarjat, karpalot ja karhunsammaleet olivat helposti löydettävissä. Löytyipä alueelta myös useita kelopuita, jotka paistattelivat päivää pienempien puiden keskellä.





Pitkospuita pitkin Martimoaavan keskellä kipittäessä koirat olivat ihan tohkeissaan. Niiden mielestä reittivalinta oli erittäin mieleinen ja jopa Lumppari innostui juoksemaan ja hyppimään mättäältä toiselle. Diva sen sijaan olisi mielellään kyöhnännyt jossakin löytämässään hyvänhajuisessa kohdassa. Onneksi ehdimme estämään sen aikeet, sillä yleensä koirien mielestä hyvänhajuinen kohta ei ole ollut meidän ihmisten mieleen. ;)



Suolta matka jatkui reilun tunnin ajomatkan verran kohti Rovaniemeä. Perille päästyämme ilta alkoi jo hämärtyä, joten oli mukava majoittua City Hotellin huoneeseen ja käydä nopeasti kiertelemässä kaupungin keskustaa karvatassujen kanssa. Hotellivalintana City Hotel osui ihan nappiin, sillä aamiaiset ja hotellihuone olivat erittäin hyviä.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Harstadissa ostoksilla








Vesterålenin kierroksemme puolessa välissä pysähdyimme päivälliselle Harstadiin. Alueen suurimpana kaupunkina Harstad tarjosi hyvät ostos- ja ruokailumahdollisuudet sekä pitkästä aikaa tiheän, vaikkakin pienen asuinkeskittymän. Ehkäpä mielenkiintoisimpana kauppana löysimme Harstadista piskuisen suklaapuodin, jota yllätykseksemme piti saksalainen mies.






Takaisin Narvikiin ajaessamme näimme lopulta sen, mitä olimme koko reissun ajan pelänneet - matalalla roikkuvat sadepilvet. Kiitimmekin tässä vaiheessa tuuriamme, sillä lomamme olisi voinut näyttää lähes koko ajan tältä kirkkaan sinisen taivaan sijaan. Seuraavana päivänä lähdön koittaessa nimittäin sää oli edelleen yhtä sateinen kuin viimeisenä iltana, joten olikin jo hyvä aika palata takaisin koti-Suomeen monta upeaa kokemusta rikkaampana.



tiistai 23. syyskuuta 2014

Pyörähdys Vesterålenin maisemareitillä




Narvikista käsin kävimme päiväseltään ajelulla Vesterålenissa. Alunperin meillä oli tarkoitus kiertää enemmänkin Lofoottien aluetta, mutta Lofooteille vievän sillan jälkeen yllättävän hitaiden tieosuuksien vuoksi päätimme tällä kertaa haukata pienemmän palan ja tutustua kunnolla Vesteråleniin. Alueen parhaimmat nähtävyydet olisivat olleet meriseikkailut kaskelottien ja lunnilintujen parissa, mutta löytyipä saarelta myös muuta kiinnostavaa: lisää valkohiekkaisia rantoja, rauhallisia poukamia, tyyntä vedenpintaa ja hiljaisia kyliä mutkaisilla teillä. Kuvat saavat tällä kertaa kertoa enemmän kuin sanat.