tiistai 19. toukokuuta 2009

Mustaa valkoisella


Lopuksi minun pitää vielä löytää projektilleni sopiva nimi. Koska projekti käsitti pääasiassa makkarin ehostamista, sopiva nimi on mustaa valkoisella. Kaikkialla täällä nimittäin on mustaa ja valkoista. Jopa iMac-rakkaallani on yllään hopeaa ja mustaa. Valkoinen sävy taas on hyvä vastakohta mustalle. Projektin nimen valinta ei siis tarvitse enempiä selittelyjä.

Ennen kuin lopetan blogin kirjoittamisen projektin osalta haluan kuitenkin esitellä sisustusprojektini alkua. Muutin asuntooni siis 2005, jolloin asunto oli täysin alkuperäiskunnossa. Keittiötä koristivat vihreät kaapinovet ja väliovet olivat synkän harmaat. Lattialle joku ihana ihminen oli liimannut keltaruskean muovimaton. Ah sitä kauneutta. 

Minulle asunto oli kuitenkin enemmän kuin sata jänistä, sillä asunnossa oli tekemistä. Aloitin remontoimisen maalaamalla makuuhuoneen vihreät ovet valkoisiksi, koska kaapit olivat muuten hyvässä kunnossa. Samalla vaihdoin myös kultaiset nupit sopivampiin vetimiin. Kaapinovet maalattuani siirryin katselemaan keittiötä. Silmänräpäyksessä vanhat kaapit olivatkin lattialla, ikäloput kodinkoneet kierrätyksessä ja uutuuttaan kiiltelevät kaapit ovineen paikoillaan. ;)



Keittiön valmistuttua katseeni kiersi asunnossa. Seuraavaksi olikin seinien vuoro ja niin vanhat maaliseinät saivat maistella pakkelia ja epäkeskohiomakonetta. Hioimme kahteen pekkaan ja pirkkoon kaikki asuntoni seinät. Seinien ollessa tasaiset liisteröimme tapetit kiinni ja nautimme seinien vaaleasta väristä. Eipä siinä vielä kuitenkaan ollut kaikki. Seinien jälkeen katseeni kiersi asunnon ympäri ja seuraavaksi olohuoneen lattialla olikin metrin korkuinen ja levyinen kasa parkettia. Eipä muuta kuin sirkkeli laulamaan ja lattiaa paikalleen pehmennyskelmujen päälle. Muovimaton peityttyä parketilla huokasimme helpotuksesta. Remontti alkoi olla jo voiton puolella. Enää vain sisustamaan.



Noh. Sisustamiseenhan ne kaikki loput ajat ja energiat sitten kuluivatkin. Vanhat huonekaluni lähtivät kiltisti vuoronperään ovesta ulos uusien jo sännätessä tilalle. Tällä hetkellä sisustus on jo valmis ja voimme nauttia siitä. Kokoavan projektin aikana teinkin vain pieni viilailuja, jotka ovat odottaneet pitkään tekijäänsä. Kokonaisuudessaan olen asuntooni erittäin tyytyväinen ja voin todeta sen näyttävän juuri minulta.

Mutta eipä tässäkään vielä kaikki. Rakas mieheni osti itselleen uuden asunnon, jossa on yhtälailla tehtävää seuraavalla parille vuodelle. Remonttien puutteesta ei peukalomme taida perääntyä keskelle kämmentä, vaan ne suuntaavat kohti uusia materiaaleja, työvälineitä ja sisustusideoita.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Siili-magneetti


Blogistanikin voi jo päätellä, että tykkään mustan ja valkoisen eri sävyistä. Edeltävän kurssin aikana tein kaksi jääkaappimagneettia yllättäen maitopleksista. En aiemmin ollut tehnyt pleksistä juuri mitään, joten halusin kokeilla sen erilaisia käyttötarkoituksia tekstiilin kokoavan projektin puitteissa.

Hipsin siis teknisentyön luokkaan ja etsin pleksien seasta naarmuttoman ja sopivan kokoisen palan, josta leikkasin vannesahalla kaksi suorakaiteen mallista kappaletta. Sen jälkeen hioin reunat nauhahiomakoneella ja lopuksi tarkistin työni laadun. Reunat olivat tasaiset, niin kuin pitääkin.

Magneetin löysin teknisentyön luokasta, jonne Matti oli kerännyt tietokoneiden kovalevyistä irroitetut magneetit talteen. Olinkin tyytyväinen saadessani erittäin tehokkaan magneetin, sillä usein olen huomannut magneettien olevan magneettisuutensa osalta niin heikkoja, etteivät ne pidä papereita jääkaapin ovessa.

Magneettiasian selvittyä jäljelle jäi kuvion suunnitteleminen. Koska magneetti näkyi maitopleksistä läpi, etsin Internetistä sopivia musta-valkoisia kuvia. Lopulta päädyin piirtämään siilin aurinkolasit silmillään. Mielestäni kyseinen kuva sopii myös minun keittiööni ja jatkaa musta-valkoista teemaani.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Sauna koreaksi


Perjantaina otimme suunnan kohti Pulkkilaa ja minun pefletti-projektiani. Antonin äiti oli niisinyt loimen jo edellisellä vierailukäynnillämme, joten minun tehtäväkseni jäi ainoastaan peflettien kutominen. Aloitin puurtamisen perjantaina kahdeksan aikaan ja opettelin kutomaan poppanaa. Aiemmat kokemukseni kangaspuilla kutomisesta rajoittuivatkin kahteen villahuiviin ja yhteen mattoon, jotka kudoin Tekstiilitasorakenteet-kurssille.



Poppanan kutominen oli mattoon verrattuna helpompaa. Kudoin alkuun 5,5 cm yksiväristä poppanaa palttina-sidoksella. Sen jälkeen tein ruusukas-sidoksen mukaisia kuviokertoja kaksi ja jatkoin 26 cm palttina-sidoksella. Peflettien toiseen päähän kudoin myös kaksi kuviokertaa ruusukas-sidoksella ja lopuksi vielä 5,5 cm yksiväristä palttina-sidoksella. Ensimmäisen pefletin aikana opin tekemään reunat sievästi ja määrittämään sopivan tiheyden poppanakankaalle. Toisen pefletin tekeminen olikin jo paljon helpompaa ja onnistuin siinä hyvin. Toisessa työssä käytin pohjavärinä valkoista ja kuviovärinä mustaa.



Kahden pefletin kutomisen jälkeen minulle jäi vielä kudetta jäljelle, joten päätin kutoa yhden pöytäliinan lisää. Aloitin pöytäliinan kutomalla 9 cm valkoisella kuteella palttina-sidosta, jonka jälkeen tein kaksi kuviokertaa ruusukas-sidoksella. Erona tabletteihin kudoin ruusukas-sidoksen ensin ohjeen mukaan ja toisen kuviokerran tein päinvastaisessa järjestyksessä, jolloin sain pöytäliinan keskelle salmiakin mallisen kuvion. Kuviokerran jälkeen kudoin vielä 9 cm mustalla kuteella.



Viimeistelin tabletit ja liinan solmimalla loimilankojen päät. Toisena vaihtoehtona olisi ollut reunan kääntäminen kaksinkertaiselle taitteelle, mutta itse pidän enemmän hapsuista. Lopputulokseen olin erittäin tyytyväinen ja tällä kertaa vältin ne sudenkuopat, joihin mattoa ja huiveja kutoessani tipahdin. Olin siis oppinut tekemään reunan oikein ja pitämään tiheyden tasaisena. :)



Tällaisia siis tuli. Liina ennen reunojen ompelemista. Ompelin reunat, jotta minulle jäisi yksi liina esimerkiksi käännetystä reunasta. Mitäpä sitä opeopiskelija muuta ajattelisi kuin tulevaisuuden lapsukaisia. ;)



Ja tässä vielä pefletit omassa ympäristössään.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Vetimien uusi aikakausi



Muuttaessani asuntooni vuonna 2005 vaihdoin pyöreät, kullanväriset vaatekaapin nupit "oikeisiin" vetimiin. Tänä vuonna eräällä Ikean reissulla intouduin ostamaan uudet vetimet aiemmin ostamieni tilalle. Vetimien vaihtaminen jäi kuitenkin tekemättä silloin, joten vaihdoin ne tänään. Runosuoni ei tänään kuki liiallisen kandin kirjoittamisen vuoksi, joten lopetan postaukseni lyhyeen. 


maanantai 11. toukokuuta 2009

Parvekekauden avaus



Parveke kesällä 2008

Tänään mittari näytti auringossa +27 astetta, joten aloitin parvekekauden siivouksella. Imuroin, luutusin ja pyyhin pölyt niin lattiasta, seiniltä, katosta kuin kalusteistakin. Vihdoin sain viedä myös vaatehuoneen peräseinää koristaneet pehmusteetkin ulos nauttimaan auringosta. Olen tehnyt pehmusteet monta, monta vuotta sitten, mutta edelleen ne miellyttävät silmääni. Tänä vuonna halusin parvekkeelleni kuitenkin jotain uutta ja mikä sen parempi idea kuin sisällyttää se uusi tuote tekstiilin kokoavaan projektiin.

Viime viikolla siis menin iloisesti puutyöluokkaan minulle jo niin tutuksi tulleen liimapuulevypalasen kanssa. En osaa heittää mitään pois, joten minulla on taskuissani paljon liimapuulevyn palasia. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin niitä voi käyttää. :)

Ilmaantumiseni puutyöluokkaan herätti jälleen naurahduksia paikallisen henkilökunnan taholta. Olen jo tuttu näky liimapuulevyineni siellä ja kahta kummallisempien suunnitelmieni kanssa. Viime vuoden parvekkeen kalusteiden rakentelu herätti paljon kysymyksiä. Kuulemma divaanisohvani näytti uima-altaalle ilman lasikuitua, vauvan kehdolle ilman pehmusteita ja kompostilaatikolle ilman kattoa. Lopputulos oli kuitenkin näistä loistavista vaihtoehdoista huolimatta divaanisohva, jonka maalasin mustaksi ja jonka päälle sijoitin vaahtomuovipatjasta tehdyt pehmysteet. Viime vuotinen parvekkeen ulkoasun näettekin ylempää.



Tänä vuonna siis jatkoin sisustamista ja tein kynttiläalustan. Aloitin suunnittelun piirtämällä mallin aiemmin tekemästäni pannunalusesta. Samalla mallilla halusin hienon kynttiläalustani, vaikkakin hieman isompana. Suurensin kuviota vapaalla kädellä ja jäljensin sen liimapuulevylle. Sen jälkeen leikkasin kuvion liimapuulevystä vannesahalla ja hioin reunat nauhahiomakoneella. Puun syiden kohdalta hiominen oli hankalampaa, mutta onnistui mielestäni hyvin. Lopuksi hioin alustan epäkeskohiomakoneella ja käsittelin venelakalla. Käsittelyaineena venelakka on hyvä, koska silloin alusta kestää kosteitakin kesäkelejä.



Lopputulokseen olen tyytyväinen. Sijoitin kynttiläalustan viime syksynä kaveriltani ostamalle pöydälle. Vihdoin voimmekin tunnelmoida iltaisin parvekkeella. :)

torstai 7. toukokuuta 2009

Makuuhuoneen muutoksia


Pari vuotta sitten väkersin kolmantena teknisen työnäni taulun kehikon (ensimmäinen oli sohvapöytä ja toinen lipasto). Tänä vuonna otin vanhan taulun alas seinältä ja vaihdoin siihen uuden kankaan. Olin etsinyt kangasta jo pitkään, kunnes satuin sattumalta käväsemään Eurokankaassa ikkunaostoksilla. Ulos en tietenkään päässyt ilman jotain - uutta taulukangasta.

Aiempi taulu ei sopinut makuuhuoneeni sisustukseen ollenkaan. Se vain odotti vuosia korvaajaansa. Vanhan materiaalin jätin uuden taulun pohjaksi, koska sen irroittaminen olisi ollut liian työläs operaatio. Taulu pysyy lisäksi paremmin koossa ekstra-tukirakenteensa ansiosta.



Taulun tekemisen aloitin päällystämällä vanhan taulun valkoisilla kartongeilla, koska vanhan taulun kuviot olisivat muuten näkyneet kankaan valkoisista kohdista läpi. Tarkimman työn tein taulun reunojen päällystämisessä, koska reunoilla olevat epätasaisuudet näkyvät helposti kankaan pingoituksen jälkeen. Pohjatöiden jälkeen silitin kankaan reunan 3 cm taitteelle ja asetin reunan puukehikon alareunaan. Sen jälkeen napsin sen kiinni niittipistoolilla ensin toiselta pitkältä sivulta ja sen jälkeen toiselta pitkältä sivulta. Käytin pingoittaessani "maamerkkeinä" mustan kuvion yläreunaa. Pitkät sivut pingoitettuani siirryin pingottamaan kankaan lyhyihin päihin. Kulmat kiinnitin jokaisessa kulmassa samalla tavalla taittaen kangasta noin 2 cm verran päällekkäin. Viimeistelin työn napsimalla loput reunakankaat kiinni kehikkoon.



Lopputulos on mielestäni onnistunut ja taulu sopii paikalleen erittäin hyvin. :)

Vappu


Vappuna päätin ensimmäisen kerran elämässäni pukeutua haalareihin. Pitäähän se vaihe elämässä kokea ja mikä surkeampaa kuin opiskeluvuosien väheneminen vuosi vuodelta. Tänä vuonna siis päätin käyttää haalareitani kahden edellisen vapun edestäkin ja tunasin niitä viikon. Lopputuloksen näette tässä.