maanantai 28. syyskuuta 2009

Lelupäivä



Eilen meillä oli koulussa lelupäivä ja saimme viedä leluja. Minä valitsin lelukseni pehmokoiran, jolle puin päälle aiemmin tekemäni manttelin. Sain esitellä koirani kaverilleni ja muille oppilaille. Jotkut sanoivat, ettei koirani ollut lainkaan jännittävä. Minusta se on hyvin jännittävä kaveri. Se kuuntelee loputtomiin, eikä koskaan karkaa. Se on lisäksi pehmeä ja pitkäkarvainen. Voin harjata sitä. Kerran jopa puistelin sitä parvekkeen ikkunasta, koska se oli ollut tuhma. Naapurini ihmettelikin toimintaa, sillä hänen mielestään toimintani näytti hassulle. Sanoin koirani olleen sängyn alla piilossa ja keränneen mukaansa villakoirakavereita. Niistä minä en pitänyt ja siksi puistelin koirakaveriani.

Haha. Jos kuvittelitte tosiaan meillä olleen lelupäivän, menitte halpaan. ;P Eskareiden ja ekaluokkalaisten oppitunnin vuoksi minä lelukoiran kanssa käveleskelin ympäri yliopistoa ja jopa rautakaupassa. On se vain niin kiva kaveri.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Maalia, muovimattoa ja kaapinrunkoa



Tänään ohjelmassa olikin seinän maalaaminen toivottavasti viimeisen kerran. Tällä hetkellä lopputulos vaikuttaa lupaavalle, mutta odotetaan seinän kuivuminen ennen lopullisen tuomion antamista.


Maalipinnan kuivumisen jälkeen siivosimme huoneen kokonaan, poistimme pressun ja veimme turhat tavarat pois. Samalla poistimme myös aiemman omistajan asentaman laminaatin, koska haluamme tilalle parkettia. Laminaatti on kyllä hyvässä kunnossa, joten sille pitäisi löytää uusi omistaja. Jos joku on kiinnostunut, hinnasta kyllä päästään sopimukseen! Laminaatin poistaminen onnistui tosi helposti, eikä pontitkaan kärsineet. Aikaa koko operaatioon meni ehkä noin 15 minuuttia. Laminaatin alta paljastui 60-luvun tyyliin likaisenvärinen, mutta hyväkuntoinen lattiamatto.


Kaapiston osalta aloitimme ensimmäisen kaapin kokoamisen. Selkeiden ohjeiden ja Ikea-huonekalujen tuoman kokemuksen turvin saimme kaapin nopeasti kasaan. Kaappi osoittautui yllättävän kookkaaksi, eikä meidän tarvikaan asentaa välttämättä edes valolistaa kaapin päälle. Kooltaan 4-osainen kaapisto on valmiina 250x58x238 cm. Värinä mustanruskea osui ihan nappiin, emmekä kaipaa lainkaan valkoista runkoa.

Ikeaa ja juhlimista



Ikea-reissulla sattui ja tapahtui. Kierrettyämme tavaratalon ja poimittuamme tarpeellisia tavaroita (vessanpyttyharja, paistolastasetti, kankaan palanen jne.) suuntasimme varastoon etsimään merkkaamiamme tuotteita. Ensimmäinen haaste olikin kärryjen saaminen. Alennusten vuoksi tavaratalossa on ihmisiä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Saimme jonottaa kärryjä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen tuli viidet kärryt. Nokkimisjärjestys oli järjetön - vanhat naiset eivät piitanneet jonosta, vaan juoksivat jonon ohi ja riuhtoivat kärryjä muilta ihmisiltä. Minä onneksi sain jonotuspaikkani mukaisesti kärryt ja pääsimme jatkamaan tavaroiden etsimistä.


Kommellukset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Kerättyämme kaapiston kolme ensimmäistä kaapinrunkoa huomasimme 50-senttisten runkojen loppuneen. Tästäpä sitten kysymään myyjältä tilannetta - rungot tosiaan olivat loppu, koko kaupasta. Niinpäs me jouduimme palauttamaan valkoiset rungot takaisin hyllypaikoilleen ja pohtimaan, mitä tekisimme seuraavaksi. Lopputuloksena meillä on nyt mustanruskea kaapinrunko. Uskon sen olevan tosi hieno ja ainakin erilainen. :) Auton peräkärrykin oli tarpeen, sillä tavaraa riitti kolmen ostoskärryllisen verran. :D

Ouluun palattuamme alkoi työläin vaihe, jolloin opimme kovasti arvostamaan muuttofirmoja. Jokainen kaapinrunko-paketti oli liian pitkä mahtuakseen hissiin, joten kannoimme kaikki osat portaita pitkin kuudenteen kerrokseen. Ensimmäisen jälkeen meillä oli lämmin, toisen jälkeen tarvitsimme juomatauon, kolmannen jälkeen olikin jo hiki, neljännen jälkeen kuului huohotusta ja viidennen jälkeen olimme kypsiä suihkuun. Onneksemme oviin tulevat lasilevyt mahtuivat hissiin muiden pikkutavaroiden kera, sillä ne olisivat painaneet paljon enemmän kuin kaapinrungot.


Päivän päätteeksi lähdimme vielä ystäväni kanssa viettämään iltaa. Ilta alkoi Fiona night club:n puolivuotissynttäreillä, missä oli tarjolla ilmaista ruokaa ja juomaa. Meininki paikanpäällä oli kiva. Juotuamme ilmaiset juomat ja syötyämme salaatteja, leipää ja erilaisia leivänpäällyksiä suuntasimme kohti illan kohokohtaa - Juha Tapion keikkaa. Se olikin hintansa arvoinen, aivan ihanaa musiikkia! Saimme keikan päätyttyä myös nimmarit ja pääsimme kuvaan Juha Tapion kanssa. Antonkin haki nimmarin puhelimensa takakanteen.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Kuuluisa karmi




Täällä blogissakin usein mainittu oven karmi on pohjatöiden osalta valmis. Tänään poistimme tasoitusta varten kiinnitetyt tukipalat ja hioimme karmin viimeisen kerran. Seinän ja lattian imuroinnin jälkeen pääsimmekin pyyhkimään seinän kostealla liinalla - ja kyllä lähti pölyä.



Siivoushommien jälkeen suojasimme lattian lehdillä ja teippasimme ikkunaseinän ja maalattavan välisen seinän, jotta emme sotkisi valmista maalausta. Näiden toimien jälkeen alkoi kauan odotettu vaihe - pohjamaalaus. Huomenna voimmekin jatkaa maalausta varsinaisella maalilla ja sunnuntaina laittaa tarvittavan lisäkerroksen. Muutoin viikonloppu taitaa kulua kaapin kokoamisessa ja liukuovissa olevien lasien stailaamisella. Hauska päästä suunnittelemaan jotain erikoista lasien koristeeksi. Esittelenpä suunnitelmamme täälläkin ensi viikon aikana.


Pulut tutkimusretkellä pesän ulkopuolella

torstai 24. syyskuuta 2009

Vihdoin tasaista



Menneen viikon aikana olemme levittäneet tasoitetta ja hionut sitä pois imurin viedessä pölyjä sisäänsä. Lopputuloksena voimme viimein silitellä tasaista seinäpintaa. Tänään pääsemme jo irroittamaan karmiin kiinnitettyjä tukipuita, jotka tukivat kulmaan laitettavan tasoitteen suorakulmaista muotoa. Karmin valmistuttua vihdoin pääsemmekin maalaamaan pohjamaalilla. Huomenna onkin sitten vuorossa jo varsinainen maalikerros. Huone on maalaamisen jälkeen jo lähes valmis. Sitä olemmekin odottaneet.

Eilen saimme myös tietää, että pääsemme lauantaina Ikeaan hakemaan liukuovikaappia. Meidän suuri tilaihme-autoomme ei mahdu kaapin osakaan, joten Antonin vanhempien auto ja peräkärry tulevat tarpeeseen. Ulkomaan reissua odotellessa. :)



Parvekkeen asukeillamme on enää muutama pesäpäivä jäljellä, koska niillä kasvaa jo komeat sulat. Ihan selvästi toinen poikasista on uros (taaempana oleva) ja toinen naaras. Tämän olemme päätelleen värityksestä, koska uroksilla on aina komeampi väritys kuin harmaiksi jäävillä naarailla. Uros-poikanen on lisäksi naarasta paljon suurempi ja vankkarakenteisempi. Ruokaa poikaset saavat päivisin puolen tunnin välein, mutta illalla ja yöllä pulu-vanhemmat istuvat vuoronperään poikasten päällä niitä lämmittäen. Erona aiempaan käyttäytymiseen poikaset uskaltautuvat nyt jo liikkumaan pesänsä ulkopuolella. Kolinaa kuullessaan ne toki vielä kipittävät nopeasti pesänsä "suojiin".

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Pakkelia ja jännitystä


Tänään täyttelimme hienotasoitteella karmia, sillä liima oli jo täysin kuivunut. Naulasimme puiseen karmiin kiinni kattopaneelin kappaleita, jotta saimme määritettyä karmin ulkoreunan. Tämän jälkeen levitimme tasoitteen tasaisesti ja jätimme sen kuivumaan. Huomenna käymme katsomassa, voisiko tasoitetta laittaa lisää. Ensi viikolla pääsemme pitkästä aikaa maalaamaan. Sen jälkeen huone eteneekin nopeasti Ikea-reissun ja lattiamateriaalin hankinnan jälkeen. Lattiaan laitamme joko parkettia tai laadukasta laminaattia. Kovapuulattiakaan ei olisi hullumpi. Aika näyttää, mitä laitamme.


Nenni nelosradalla (ykkönen tyhjä)

Illalla kävimmekin katsomassa Nennin uintikisoja. Viimevuotinen OuluCup-voitto ei luonut paineita, sillä Nenni osallistui tänään ensimmäisen kerran 100m vapariin. Siinä hän pärjäsikin hienosti johtaen sarjaa ensimmäiset viisi erää. Sen jälkeen taso oli jo viimevuotista kovempi, sillä paikalla oli esimerkiksi olympialaisissa uiskennellut tulevaisuudenlupaus. Ensi viikonloppuna uusiin kisoihin uudella adrenaliinilla.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Piilossa ja näkyvissä


Tämä päivä alkoi Paula-vanukkailla, joiden jälkeen lähdimme ostamaan liimaa rautakaupasta. Tarkoituksenamme oli vertailla vielä erilaisia väliovivaihtoehtoja. K-rautaan päästyämme huomasimmekin siellä olevan rakentajamessujen vuoksi paljon tarjouksia. Kaupassa kiertely ja erilaisiin tuotteisiin tutustuminen venyi lopulta 2,5-tuntiseksi tiedonhankintakäynniksi. Tilasimme myös FP-Satin -taiteoven mittojen mukaan (845 mm x 2022 mm). Eipä siis hullumpi kauppareissu. :)



Kotiin päästyämme teimme ruokaa, jonka jälkeen Anton täytti karmipuun ja seinän välissä olevat kolot liimalla. Karmin osalta tällä viikolla emme voi tehdä enää muuta, koska liiman kuivumisaika on kaksi päivää. Työ ei kuitenkaan loppunut, vaan aloitimme villan laittamisen kattoon äänieristeeksi. Homma ei ollutkaan niin helppoa kuin olimme kuvitelleet, koska villa tarttui kiinni koolauspuihin. Saimme sen kuitenkin lopulta laitettua paikoilleen.



Villojen laittamisen jälkeen seuraava operaatio oli verholaudan viimeistely. Kiinnitimme verhokiskon paikoilleen ja viimeistelimme silitettävällä muovinauhalla verholaudan päät. Lopputulos on mielestämme tyylikäs ja moderni. Vertailimmekin isommassa makkarissa olevaa vanhaa verholautaa tekemäämme todeten uuden olevan paljon enemmän meidän näköisemme. Uusi verholauta toi huoneeseen ryhtiä ja pitkästä aikaa näimmekin työmme tuloksia, emmekä vain piiloonjääviä pohjatöitä. :D

Karmi


Eilen illalla aloitimme karmin tekemisen. Käytimme mallikappaleena alkuperäistä karmia, jotta saimme upotettua uutta karmilautaa kynnyksen ja seinän väliin vanhan karmin tapaan. Työntouhussa huomasimme karmin rakentamisen olevan hyvin helppoa. Pari kiilaa laittamalla saimme karmin vatupassin mukaan suoraan. Oven kannalta onkin hyvin tärkeää, että karmi on suorassa, sillä muuten ovi olisi vinossa. Yksinkertaista. :D



Proppasimme karmin kiinni samoilla ruuveilla ja propuilla kuin kattokoolingitkin. Proppupussia kaivellessani huomasin myös jännän jutun - proppujen virallinen nimi on tulppa. En ollut koskaan kuullutkaan tulppa-nimityksestä. Asia ei kuitenkaan haitannut työntekoa, vaan pääsimme kiinnittämään karmilautaa. Ehdimme kiinnittää ylälaudan ja toisen pystylaudan ennen hiljaisuutta. Sen jälkeen täyttelimme vielä seinän ja laudan väliin jääneitä koloja rakennusliimalla. Siloittelimme eilen liimausta märän muovipussin avulla. Liima on niin jankkia, ettei sitä saa helposti sormista irti, mikäli vahingossa sotkee itsensä. Märkä muovipussi osoittautui erinomaiseksi apuvälineeksi, koska veden vaikutuksesta pussi liukui sulavasti tasoittaen liiman seinän tasalle. Pystypuun kohdalla tosin liima loppui kesken, joten tänään aloitamme työt käymällä kaupassa. Onneksi Bauhausissa kuului olevan "osta 3 maksa 2"-päivä, joten saamme kerrankin yhden tuotteen ilmaiseksi. :)

perjantai 18. syyskuuta 2009

Vielä sinne mahtuu



Tänään haimme Bauhausista villaa, karmiin tulevat laudat ja ruokakaupasta remppaevästä. Bauhausissa myyjät naureskelivat meille meidän sijoitellessamme tavaroita autoon. Kehuivat autoamme suureksi tilaihmeeksi - kuinka he osuivatkaan oikeaan. :D

torstai 17. syyskuuta 2009

Rakeita ja värikäs taivas


Tänään kävi jälleen klassisesti. Koulusta tultuani päätin käväistä remppakämpässä mutkan ja jatkaa sen jälkeen kotiin. Noh, lopputuloshan oli se, että innostuin käymään kaupungilla ja palasin sen jälkeen remppakämpälle. Siellä Poliisikoira Rexin katsottuani Anton olikin jo saapunut. Pulutsekkauksen ja pikasiivouksen jälkeen löysimme itsemme sekoittamasta hienotasoitetta ja kohta sitä olikin seinässä. Täydellisyyteen pyrkivinä tasoitimme siis seinän, joka oli jo aiemmin todettu tasaiseksi. :D

"Pienen puuhastelun", kuten naapuri asunnon täysremonttia nimittää, jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti kotia. Matkalla totesimme Suomen syksyn olevan miellyttävä - samassa alkoikin raekuuro ja rankka vesisade. Pakenimme taivaalta tippuvia pisaroita Makuuniin, jossa olisi ollut leffat 3 euroa per vuorokausi. Tällä kertaa jätimme kuitenkin hyvän tarjouksen väliin ja palasimme nuuhkimaan ilmaa Makuunin ovelle. Sade oli lakannut, mutta taivaanranta oli mitä mahtavin. Täysin puna-oranssi oikealla ja kirkkaan sini-violetti vasemmalla - tästä ei Suomen syksy parane!



keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Tasaista ja tunnelmallista




Tänään kävimme tasoittamassa ovenpielet viimeisen kerran. Nyt pielet tarvitsevat enää hiomisen ja sen jälkeen voimmekin asentaa karmin paikoilleen. Tällä hetkellä olemme päätymässä aiemmin esittelemäämme taiteoveen, mutta käymme vielä tutustumassa toisen kerran liukuoviratkaisuun. Sekään ei olisi hassumpi. Olisihan se hienoa, kun väliovetkin olisivat liukuvat. :) Loppuun parvekkeen söpöjä asukkeja.


Isoja poikasia

tiistai 15. syyskuuta 2009

Vihdoin se kasvaa


Tänään kävimme katselemassa pulun lapsukaisia, mutta remppailun jätimme väliin. Olemme kuitenkin selvitelleet äänieristeitä. Laitamme makkarin kaapin taakse eristevillaa, jonka liimaamme seinään kiinni. Kattoon laitamme 30 mm paksua villaa MDF-levyjen ja teräsbetonikaton väliin. Alkaa remppa vaikuttaa jo uudelleenrakentamiselle, eikä vain pintaremontille. :D


Vakituisessa kodissamme Raksilassa on viime viikkojen aikana Zamiculaus ottanut kasvupyrähdyksen. Anton osti kasvin viime talvena 30 cm korkeana ja nyt se on jo 70 cm korkea. Mullan vaihtaminen ja ravinneliuos ovat siis tehneet tehtävänsä. Auringonvaloa kasvi saa hyvin niukalti, koska se on sisustuksellisesti sijoitettu keittiön nurkkaan puisen kissan viereen. Voimmekin hyvillä mielin todeta löytäneemme vihdoin varjossa viihtyvän kasvin, joka pursuaa kasvuenergiaa myös talvella.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Jatkuu...



Mummolassa syödyn lounaan jälkeen palasimme jälleen sorvin ääreen. Pistorasiaupotusten lisäksi jatkoimme karmissa olevan kolon täyttämistä. Kolo on jo täysi, mutta pinta ei ole vielä täysin tasainen. Huomenna siis jatkuu tasoitusurakka.



Pistorasioiden osalta taas homma on jo vihdoin valmis. Tänään liimasimme levyseinäkojerasiat Kiilto-sarjan liimamassalla kiinni niille tehtyihin koloihin. Antenni- ja datakaapeleiden vetämisen yhteydessä kytkemme pistorasiat ja asetamme suojakuoren niiden päälle. Kaapelit vedämme kuukauden sisällä, kunhan ensin saamme maalattua seinän uudelleen.



Seinän kanssa puuhastelun jälkeen kello näytti vasta viittä, joten päätimme aloittaa verholaudan tekemisen. Aiempi verholauta meni muiden purkujätteiden kanssa roskiin, joten haimme Bauhausista 260 cm x 20 cm ja 90 cm x 20 cm kokoiset lastulevyt. Sahasimme levystä 258 cm pitkän kappaleen ja lyhemmästä levystä 21 cm pitkät kappaleet. Verholaudan seinäkiinnityksessä päätimme hyödyntää vanhoja verholaudan kiinnikkeitä sekä kulmarautoja. Vanhat kiinnikkeet edellyttivät uran tekemistä lyhyempiin kappaleisiin. Porasimme pätkien päätyihin 3 cm syvät lovet sekä upotimme vanhan kiinnikemetallin 0,5 cm syvyyteen. Tämän jälkeen työskentely olikin helppoa. Kiinnitimme lyhyet kappaleet pitkän kappaleen päihin kulmaraudoilla ja maalasimme nostalgisesti upotetut kiinnitysraudat niiden ollessa paikallaan verholaudassa. Huomenna voimmekin nostaa verholaudan omalle paikalle ja kokeilla, miltä se näyttää. :)

Huomisen ohjelmassa on kolon täyttäminen viimeisen kerran sekä äänieristelevyjen hankkiminen. Laitamme äänieristelevyt makkarin kaapin taakse, koska kyseisen seinän takana on rappukäytävä. Tähän mennessä melua ei ole kyllä kuulunut, mutta naapureiden vinkin perusteella mekin päädyimme asentamaan äänieristettä. Kattoon sitä ei valitettavasti enää voi asentaa. Noh, tietääpä muissa huoneissa laittaa karhuvillaa teräsbetonikaton ja MDF-kattopaneelin väliin.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Vauvoja ja koloja



Pitkien yöunien, pyykinpesun ja koulujuttujen jälkeen palasimme remonttihommiin. Haimme matkalla Bauhausista Ensto Impressivo -sarjaan kuuluvat levyseinäkojerasiat (sijoitetaan seinän sisään pistorasioiden koteloiksi), Data-pistorasian ja TV-pistorasian. Näitä rasioita varten pitikin tehdä kolot seinään, koska haluamme upottaa kaikki uudet pistorasiat seinän sisään. Ennen kuin pääsimme poraamaan reikää, meidän piti suunnitella sähköjohtojen kulkureitti makuuhuoneesta eteiseen asennettavaan tietoliikennekaappiin. Kaappiin on tarkoitus sijoittaa myöhemmin muun muassa verkkopiuha, modeemi ja tv-kaapeli. Suuren mietiskelyn jälkeen päädyimme sijoittamaan pistorasiat seinän alareunaan ja poraamaan reiät johtojen asennusputkia varten seinän läpi. Seinän toisella puolella, isommassa makuuhuoneessa, kuljetamme tv- ja datakaapelit kaapin takana katon rajaan ja kattoa pitkin isomman makkarin ja eteisen seinän läpi tietoliikennekaappiin. Näin ollen meidän ei tarvi urittaa pienemmän makkarin seinää. Säästymme siis vielä tasoitustyöltä. :)



Viikon aikana betoni oli kuivanut ja pääsimme tasoittamaan karmia hienotasoitteella. Tällä hetkellä tasoitetta on ohut kerros, jotta voimme huomenna laittaa toisen kerroksen päälle. Tavoitteena on tasoittaa karmi seinän tasalle tulevan viikon aikana.



Parvekkeelle pesineen pulun lapsetkin olivat kasvaneet viikossa jo isoiksi. Ne viihtyivät välillä keskenään pesässä vanhempien käydessä etsimässä ruokaa. Satuimme juuri sopivasti paikalle katsomaan lapsosten ruokintaa. Aluksi äiti-pulu käveli lastensa päällä asettaen pyrstönsä seinää vasten. Sen jälkeen pikkupulut nokkivat äitinsä nokkaa, jotta äiti oksensi ruoat lastensa suuhun. Pikkupulut olivat tosi söpöjä, vaikkakin niiden vaaleakarvapeite hämäsi, eivätkä ne näyttäneet ollenkaan puluilta. Näitä kavereita on hauska seurata. Kohta ne varmaan kävelevät jo parvekkeellakin. :)

perjantai 11. syyskuuta 2009

Ideointia


Eilisen yhtiökokouksen jälkeen meillä on jälleen uutta virtaa työskennellä, koska putkiremontti on tulossa ensi vuoden alussa. Meidän aikatauluihimme se sopii paremmin kuin hyvin, sillä olemme valmistautuneet remontoimaan keittiötä huhtikuussa. Meidän asuntomme osalta remontin on tarkoitus alkaa maaliskuun lopussa ja remppaus kestää 6 viikkoa. Siihen mennessä meillä pitääkin olla valmiina kaikki seinäpinnat, katot ja sähkötyöt. Osa sähkötöistä toki kuuluu remonttiin, mutta meidän omatoimisen työskentelyn vuoksi on helpompi käyttää sähkömies jokaisessa huoneessa kerrallaan ja edetä loogisesti yhdestä huoneesta toiseen.

Tänään kävimme katselemassa nettipistorasioita, ostimme sähköjohtoputkea ja valmistauduimme henkisesti huomiseen seinien uritukseen. Pieneen makkariin vedämme itse nettipistokkeen seinän sisässä upotettuna. Toiminta alkaa eteisen ja makkarin välisen seinän läpiporaamisella sekä makkarien välisen seinän urituksella, jotta saamme upotettua nettipiuhan seinän sisään säästyen pinta-asennusten rumalta jäljeltä. Uritukseen olisi olemassa oma urapora, mutta me ajattelimme käyttää poravasaraa ja talttaa. Uskomme saavamme tehtyä uran niilläkin kohtuu helposti.


FP-Satin -ovi
(Kuvalähde: http://www.fp-tamar.fi/index.php?mid=1&pid=141)

Rautakaupassa käydessämme katselimme samalla väliovia. Koimme suuren yllätyksen taiteovien kohdalla, sillä näimme ensimmäistä kertaa tyylikkään ja modernin näköisen taiteoven. Tällaisen hinta olisi 78 cm leveänä vajaat 500 euroa. Ei mielestämme lainkaan huono vaihtoehto. Oven materiaalina on puuta ja lasit ovat samettilasia.

torstai 10. syyskuuta 2009

Koulua ja töitä

Viikko on vierähtänyt töiden ja koulun merkeissä. Minulla itselläni alkoi tällä viikolla koulut, joten yliopisto on tullut jälleen tutuksi. Tänään jopa kävin Tollin puolella kuulemassa ohjelmointityö 2:n kurssisisällöstä. Ei vaikuttanut kovin hankalalle, mutta ne ongelmat ovatkin vasta edessäpäin. Taitaapa Anton saada aika monta kysymystä vastattavakseen ennen kuin minä olen saanut harjoitustyöni koodattua. :D

Remontin osalta naapurit ovat saaneet nauttia hiljaisuudesta, koka emme ole työstäneet huonetta lainkaan viikon aikana. Viime viikonloppuna täyttämämme kolo on nyt kuivunut, joten pääsemme tulevana viikonloppuna lisäämään betonin päälle hienotasoitetta. Samalla ajattelimme rakentaa ovenkarmit ja pidentää kaappeja vasten tulevaa seinää. Seinän pidentämisellä tarkoitan sen jatkamista karmin kohdalla 10 cm verran, jotta välioveksi tuleva liukuovi tulee oviaukosta näkyviin vain 10 cm verran. Pidennyksen ajattelimme tehdä puutopasta, jonka proppaamme kiinni tämän hetkiseen karmiin. Suunnitelma ei ole vielä kuitenkaan täysin valmis, vaan menemme kyselemään rautakaupasta parasta keinoa oviaukon pienentämiseen. Sitä ennen ohjelmassa on vielä taloyhtiön yhtiökokous, uintia ja kandintyön viimeistelyä puhumattakaan Antonin sähköpostitulvan kahlaamisesta.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Entinen kolo



Karmin irroittamisen yhteydessä aikaansaamamme kolo sai vihdoin täytettä haettuamme porakoneeseen yhdistettävän betonin sekoitus vispilän lainaan Maralta. Kiitos tästä! Ennen kolon täyttämistä rakensimme Antonin ja isäni kanssa oven karmin uudelleen paikoillee, jotta saimme valettua seinäpintaa tasaisesti oikeaan kohtaan. Kuivabetonin pitää antaa kuivua nyt kolme päivää, jonka jälkeen pääsemme tasoittamaan seinän hienotasoitteella ja maalaamaan sen uudelleen.

Kävimme iltasella myös kylässä naapurillamme. Heidän 103-neliöinen asuntonsa antoi meille inspiraatiota ja olemme nyt täynnä uusia ideoita. Oli jännä huomata, kuinka he olivat päätyneet samanlaiseen ratkaisuun keittiössään kuin meidän suuntelmamme omamme kohdalla ovat. Lisäksi heidän yhteen makuuhuoneeseen tekemänsä sauna loi asunnosta uniikin. Näkymät myös 10 metrin alueelta (ts. olohuoneesta) suoraan merelle olivat häikäisevän upeat. Vierailu antoi meille paljon käytännön vinkkejä ja todennäköisesti laitamme itsellemmekin TV- ja Internet-tukiasemat eteiseen, josta vedämme katon kautta piuhat muihin huoneisiin. Puhumattakaan sitten parketista, eteiseen laitettavista kaakeleista ja mukavuuslämmittimestä. Ilmastointia ja keskuspölyimuria meille ei kuitenkaan voi asentaa, koska varastokoppimme ei ole meidän asuntomme yläpuolella. Naapurin ilmastointi- ja keskuspölyimurilaitteistot ovat heidän omassa kopissaan. Nerokas idea, ei voi muuta sanoa.

Mökkeilyä





Remontoinnin välissä kävimme viettämässä rentouttavan päivän mökillä lapion ja ruohonleikkurin jatkeena. Innostuinpa samalla räpsimään kuviakin. Luonto oli kaunis useine eri vihreän sävyineen. Vitamiinienkaan osalta emme jääneet puille paljaille, vaan poimimme innokkaasti punaviinimarjoja ja maistelimme puolukoita.



Kotiin palauttuamme remontointi jatkui makkarin katon osalta. Kiinnitimme kattoon lisää paneeleita ja saimme kiinnitettyä toisen spottivalonkin. Ihan loppuun asti kattoa ei vielä tehty, koska karmin irroittamisesta tullut reikä pitää paikata sitä ennen ja seinä maalata. Kolon paikkaamisen jätimme sunnuntaipäivän puuhaksi, koska meillä ei ollut kuivabetonin sekoittamiseen käytettävää vispilää.



Samaisena iltana saimme myös nauttia keskusta-asumisen iloista, koska kaupunki järjesti asukkailleen ilotulituksen Oulun torilla. Ulkona palelemisen sijaan nautimme ruudinpolttamisesta kotisohvalta käsin. Ruudin savukin (Huom! Anton käski kirjoittaa "savu".) näkyy erinomaisesti. Näin me säästämme luontoa. :)

perjantai 4. syyskuuta 2009

Parhaat kaverimme


Koska olen aiemmin ylistänyt työkalujamme, ajattelin esitellä ne myös teille. Meidän käyttämät työkalut eroavat kuvien työkaluista johdon verran, sillä meidän työkalut toimivat akuilla, eivätkä verkkovirralla. Akkukäyttöiset ovatkin paljon kätevämmät, koska tällöin ei tule liikaa johtoja työmaa-alueelle.



Poravasara (Kuva: http://www.ikt.fi/)




Puukkosaha (Kuva: http://www.ikt.fi/)




Viimeistelynaulain ja kompressori

(Kuva: http://www.jomatig.fi/kauppa/makita-mac610x-viimeistelypaketti.html)

Sähköt


Eilen meillä vieraili sähkömies, joka veti uudet, maadoitetut piuhat vanhojen rautaputkien sisälle, asensi maadoitetut pistorasiat, tuplasi kytkimien määrän ja lisäsi kaksi uutta lamppua. Ostamamme energiansäästölampun roikkuvatkin nyt remonttimeininkiä kohottaen sähköjohtojen päissä. Käyttämämme sähkäri oli erittäin taitava ja nopea. Olimme varautuneet työn kestoon 3-4 tunnin verran, mutta hänellä menikin vain 1,5 tuntia. Tästä tyytyväisenä Anton kerkesi vielä takaisin töihin ja minulle jäi hyvin aikaa siivota remonttikohteena oleva huone.


Sähkärin käynnissä mielestäni mielenkiintoisinta oli maadoitettujen sähköjohtojen vaihtaminen vanhojen tilalle. Aluksi sähkäri purki pistorasiat ja irroitti katossa olevan lampun kannan. Tämän jälkeen hän tutki, mitkä johdot kuuluivat millekin pistorasialle ja sen jälkeen hän sitoi vanhojen johtojen päihin uuden johdon ja teippasi ne sähköteipillä yhdeksi nipuksi. Seuraavana vaiheena olikin vanhasta sähköjohdosta kiskominen. Anton auttoi sähkäri kiskomalla lampun kannasta tulevista johdoista, jotta sähkäri sai ohjata uusia johtoja pistorasiaan. Jännin vaihe johtojen vaihtamisessa ovat kulmat, jolloin uusi johto voi jäädä jumiin. Meillä ei tätä tapahtunut kummankaan pistorasian kohdalla, joten voimme olla tyytyväisiä työvaiheen helppouteen.

Sähkärin lähdettyä tosiaan siivosin huoneen katosta lattiaan. Seinät olivat koolausrimojen asennuksesta pölyttyneet sekä lattialta löytyi paljon pieniä paloja kattoa. Mopin, imurin ja rikkaharjan kanssa siivosinkin huonetta tunteroisen, jonka jälkeen olikin aika nauttia DVD-hyllyn antimista. Katsoin pitkästä aikaa Karibian piraatteja. Jack Sparrow on edelleen viileä kaveri. :D


Antonin kotiuduttua töistä lähdimme hakemaan kattoon asennettavia MDF-kattopaneeleita sekä työvaiheessa tarvittavaa viimeistelynaulainta kompuran kera. Työkalut saimme jälleen lainaan sukulaiseltani, joten omana osuutenamme oli vain sopivien naulojen ostaminen. Bauhausista löytyi kaikki kerralla, joten yhdeksän kieppeillä olimmekin kotona jo täysissä puuhissa. Eihän sitä malttanut millään huomiselle jättää näin mahtavaa tilaisuutta kokeilla, miltä kattopaneelit näyttävät paikoillaan. Ensimmäiset kaksi riviä ovatkin jo paikoillaan, joten tästä on hyvä jatkaa.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Lamput



Pitkän etsinnän ja vertailun jälkeen ostimme vihdoin upotettavat lamput makkarin kattoon propattavaksi. Puntaroimme pitkään led- ja energiasäästälamppujen välillä, mutta päädyimme hinta-laatu-valonväri -suhteen vuoksi energiasäästölamppuihin. Lamput ovat Massive-sarjaa ja saivat kehut Antonin työkaverilta. Niiden valoteho on 7W per lamppu, joten ne eivät kuumu eivätkä kuluta kovin pahasti sähköä. Valotehoa niissä on kuitenkin muutettuna perinteisen spottivalon tehoiksi 40W/lamppu. Tänään tuleva sähkömies asentaa ne paikoilleen ja pitäisi valkeus tulla vihdoin makkariinkin. Asennutamme siis tulevan liukuovikaapin eteen kaksi lamppua, jotka valaisevat kaappia. Lisäksi huoneeseen tulee "normaali" kattolamppu.



Mielestäni tämä kuva havainnollistaa hyvin pölyn määrää asunnossamme. Onneksi siellä ei tarvitse kenenkään asua, sillä tuo pölyn määrä on ehkä vähän liikaa ihmisen keuhkoille.

Pikkuhuoneen remppa alkaa


Pölyä ja pakkelia

Remontoinnin aloitimme pienimmästä huoneesta (3,68 m x 2,68), josta tulee makuuhuoneemme näin alkajaisiksi. Myöhemmin huoneesta tulee todennäköisesti työhuone, mutta vielä se riittää oikein hyvin makkariksi. Remontointi alkoi seinien hiomisella epäkeskohiomakoneilla, kolojen paklaamisella, seinien tasoittamisella ja kahdella kerroksella pohjamaalia. Hiomisen aikana asunnossa oli enemmän hiontapölyä kuin mitään muuta. Lopputulos puhuu kuitenkin puolestaan - seinistä tuli kuin tulikin tasaiset.



Hiomisen jälkeen olikin vuorossa vanhojen vaatekaappien purkaminen. Aloitus lähti hyvin liikkeelle hyllylevyjen irroittamisella. Ne oli 70-luvulla liimattu ja naulattu kiinni kaapin runkoon! Ei enää nykypäivänä. Hyllyjen jälkeen käyttöön pääsi uusi rakas kaverimme, puukkosaha. Sillä pilkoimme ensimmäisen osan kaapin rungosta kahtia ja taivutimme sorkkaraudalla runkoa sen verran, että näimme, miten kaappi oli kasattu. Onneksemme kaapin sivuja ei ollut naulattu kiinni seiniin, joten kykenimme sahaamaan kaapin rungon palasiksi irroitettuamme ensin yläsokkelin, joka oli vain laskettu kaapin päälle. Alasokkelin irroittaminen olikin sitten oma operaationsa, koska siihen oli käytetty 10-tuuman nauloja ja paljon! Saatuamme naulat sahattua poikki olikin jo mahdollista kaataa kaappi lattialle. Sen jälkeen kaapin pilkkominen olikin jo lasten leikkiä.



Purku- ja pohjatöiden jälkeen koitti aika aloittaa maalaaminen. Eteiseen näkyvän seinän maalasimme punaiseksi. Värin valinta olikin hauskaa. Vertailimme eri värisiä malliliuskoja K-Raudassa ennen kuin löysimme oikean sävyn. Maalin sävytyksen jälkeen luulimme jo valintamme epäonnistuneen, sillä maali näytti marjapuurolta. Noh, tämä marjapuurojäljitelmä laitettiin kuitenkin seinään, jossa se kuivumisen jälkeen olikin jo paljon parempi. Kolmen maalikerroksen jälkeen lopputulos miellytti silmäämme. Siina se oli: ensimmäinen valmis seinä. Muut seinät maalasimmekin vitivalkoisiksi.


Raps vain ja seinä mureni

Eipä se purkaminen kuitenkaan vielä loppunut, vaan aloitimme karmien irroittamisen. Jälleen ystävämme puukkosaha osallistui töihin ja se nopeuttikin karmin irroittamista. Hyvänä puolena irroituksessa oli se, että tiedämme nyt, millaisesta materiaalista väliseinät on rakennettu. Elementtikiviharkot, joita oli pinottu 8 päällekkäin, murenivat kuin tiili kuumuudessa. Tämän todistaa oheinen kuva aikaan saamastamme reiästä karmin vieressä. Kappas, pääsemmekin tutustumaan betoniin, jolla muuraamme seinän takaisin umpeen. :)



Pienen tuhon jälkeen työskentely huoneessa jatkui. Katon koolaaminen MDF-levyjä varten on rankkaa puuhaa. Onneksemme avuksi on keksitty maailman paras laite, poravasara. Suosittelemme tätä kultaista kaveria jokaiselle, joka ajattelee poraavansa jotain teräsbetoniin. Eikä myöskään saa unohtaa timanttiteriä, jotka uppoavat teräsbetoniin riittävälle syvyydelle parissa sekunnissa. Tottahan me ensin yritimme porata omilla metalliterillämme reikiä kattoon, mutta eipä siitä mitään tullut. Onneksi poravasaran omistaja antoi meille myös käytettäväksi omat timanttiteränsä. Pitänee ostaa hänelle uudet terät, kunhan palautamme laitteen. Koolausrimoihin palaten, laitoimme niitä kattoon 9 kappaletta. Muutoin koolaaminen onnistui hyvin, mutta naapurimme tavoin porasimme juuri siihen kohtaan, jossa meni sähköjohto. Kuului vaan naps ja poks, kun sulakkeet paloivat. Meillä oli hyvä tuuri, kun koko katon alalla onnistumme poraamaan suoraan sähköjohtoon, vaikka kahdella eri mittarilla katsoimmekin, missä johdot menee. Eipä ne vain tainnu mennä siellä, minne mittari osoitti niiden menevän. :D

Asuntoesittely


Tulinkin jo maininneekseni keväällä uudesta projektistamme: 2h, k, oh, ps, eteinen, parveke. Tämä projekti on alkanut nyt kesällä 2009, joten pakko myöntää, että vähän jälkijunassa esittelen teille remonttikohteemme. Asunto sijaitsee keskeisellä paikalla Oulun ydinkeskustassa. Jokaisesta isosta ikkunasta on näkymä merelle ja yhdestä vähän pienemmästä ikkunasta voi katsella keskustaa. Asunnon sijainti kuudennessa kerroksessa tuo lisäksi oman yksityisyytensä. Kerrassaan ihanaa siis.

Asunto on peruskuntoinen, joka olikin meille juuri se, mitä haimme. Remontoimme sen katosta lattiaan ja viemme kaiken vanhan pois; kaapit, tasot, ovenkarmit sekä maalaamme seinät ja käsittelemme katon laittaen sinne MDF-kattolevyt. Ennen tätä suurta uurastusta esittelen kuitenkin asunnon alkuperäiskunnossaan.



Eteinen



Keittiö



Olohuone



Pesuhuone



Pienempi makkari



Isompi makkari



Parvekkeen asukki (ei kyllä enää)



Näkymät


Kesäilta