torstai 31. heinäkuuta 2014

Patikointireiteillä ja autoajelulla Andorrassa



Patikointireittejä tutkiessamme saimme tietää, että Andorran keskimääräinen korkeus merenpinnasta mitattuna on lähes 2000 metriä, minkä vuoksi se on korkeimmalla paikalla sijaitseva eurooppalainen valtio. Korkean sijaintinsa vuoksi Andorrassa on talvisin kylmää ja paljon lunta, kesäisin lämmintä ja vähäsateista ja syksyisin sateista. Suurin osa asutuksesta puolestaan on luonnollisesti sijoittunut vuoristojen välisiin laaksoihin.






Matkaoppaan mukaan Andorran valtion alueella on myös reilut kuusikymmentä yli 2000 metriä korkeaa vuorta tai vuorenhuippua. Korkein vuorenhuippu Coma Pedrosa oli jopa 2946 metrin korkeudella. Vaeltamisen ja patikoimisen osalta maa tarjosi lukuisia, hyvin merkittyjä patikointireittejä sekä palveluntarjoajilla oli tarjolla myös retkioppaita vaikeammille reiteille. Me valitsimme helpon patikointireitin, joka oli käveltävissä ilman opasta. Aamusta sää oli kostea ja erittäin pilvinen, eikä vuorenhuippujakaan nähnyt pilvien takaa. Vaeltamisen osalta sää oli kuitenkin enemmän kuin sopiva, sillä aurinko ei paahtanut liian kuumasti.





Päivää kohden pilvet väistyivät ja ylös huipulle päästyämme sää oli jo kohtuullisen kirkas. Sattumalta löysimme vuoren huipulta myös laskettelurinteen alatasanteen, josta matka olisi jatkunut ensin loivasti alamäkeen ja sen jälkeen seuraavan vuoren huipulle. Talvella maisema olisi varmasti ollut hieno ja laskettavat mäet pitkiä. Pisin mäki aluekartan mukaan oli nimittäin noin kolme kilometriä.




Patikointireittimme päättyi samoille seuduille, josta olimme aamulla lähteneet liikkeelle. Ennen hotellille paluuta kävimme vielä kurkkaamassa Arinsalin kylän läpi virtaavaa puroa, jonka vesi oli yhtä kirkasta kuin aikoinaan Berchtesgadenin vuorilta laskeva jokivesi. Hotellille päästyämme pidimme pienen tauon ja etsimme seuraavaa patikointireittiä, mikä olisi käveltävissä noin kolmessa tunnissa. Vaihtoehtoja oli monta, mutta päädyimme valitsemaan niistä jälleen helpon, ilman opasta kuljettavan reitin.



Pal-kylän korkeimmalla kohdalla

Kylä nimeltä Pal

Päivän toinen patikointiretki jäi kuitenkin tekemättä, sillä sää alkoi vaikuttaa sateiselta. Niinpäs lähdimme kiertämään Andorraa autolla. Ensin ajelimme El Serratin kylään ja sieltä sieltä takaisinpäin La Massanan kautta Pallin kylään. Näistä kohteista ehdottomasti hienoin oli Pal, sillä siellä ne muutamat rakennetut talot olivat rakennettu kahteen eri tasoon vuoren rinteeseen.



Seuraava autoajeluretkemme kohde oli Andorran toisella puolella sijaitseva Encamp ja Soldeu. Soldeu osoittautui isoksi paikkakunnaksi, jota voisin suositella hotellipaikaksi, mikäli viihtyy kaupoissa ja kuppiloissa. Soldeusta jatkoimme vielä eteenpäin Pas de la Caselle. Komeat vuorimaisemat tervehtivät meitä heti ensimmäisen mutkan jälkeen. Kesällä alueella ei ollut oikeastaan mitään nähtävää, sillä laskettelukeskus oli kiinni. Ainoa mielenkiintoinen asia oli kuitenkin se, että rinnettä ylöspäin kävellessä saavutti nopeasti lumikasoja, heheh.




Takaisin Soldean kylään palasimme pimeän alkaessa laskeutua. Andorrassa pimeä tuli nopeasti, eikä mennyt aikaakaan, kun maa oli täysin ajo- ja katuvalojen valaisema. Poikkeuksena monelle muulle maalle Andorrassa oli lähes kaikilla pääteillä katuvalot. Se oli aika luksusta, sillä kadut olivat vuorien rinteillä ja melko kapeita.




Soldeun kautta ajelimmekin takaisin Arinsalia kohti. Matkan ensimmäinen pysäkki oli Canillossa, jossa kävimme katsomassa pientä Saint Johnin kirkkoa. Kirkossa oli vierailumme aikana menossa toimitus, jonka vuoksi emme päässeet lainkaan sisälle. Ulkoapäin katseltuna kirkko oli aika jännittävä ja pelottava yhtä aikaa, sillä sisältä kuului muminaa, varikset raakkuivat kellotornissa ja kirkosta tulevat ihmiset olivat pukeutuneet kaapuihin. Tässä vaiheessa koimmekin jo sopivaksi hetkeksi palata hotellille suunnittelemaan seuraavan päivän retkiä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Maaseudulta metsään



Viimeistä kesälomaviikkoa viedään, mutta nämä maisemat pitävät tunnelmaa yllä. Seuraavaksi suuntaamme metsään sinisten aarteiden eli mustikoiden perään. Tänä vuonna mustikoista saa jopa huikeat 4 euroa kilolta. Olemme myös kuluneen viikon aikana myyneet vanhoja tavaroitamme pois sekä keränneet kasaan kirpputorille vietävää irtaimistoa. Ihana saada kaapit tyhjemmiksi ja turhat tavarat uusiin koteihin.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ensimmäiset kosketukset Andorra la Vellaan




Barcelonassa vietetyn päivän jälkeen noudimme vuokra-automme ja ajelimme suorinta reittiä Andorraan. Matkan aikana pysähdyimme sopivin välein jäätelö- ja jaloittelutauoille. Solsonassa pidimme pidemmän tauon ja kävimme katsomassa korkealle kukkulalle nousevaa vanhaa kaupunkia. Kaupungin päänähtävyydeksi oli merkitty Solsonan tuomiokirkko, joka oli kaupunkivierailumme aikana valitettavasti kiinni. Sen vuoksi vain kävelimme vanhaa kaupunkia ympäri ennen kuin jatkoimme autolla matkaa seuraavaa pysähdystä kohti.




Andorraa kohti ajaessa maisema oli lähes koko matkan vuoristoinen, minkä vuoksi ylä- ja alamäet tulivat tutuiksi samoin kuin mutkaiset rinnetiet. Matka-ajaksi Barcelona-Andorra -välille navigaattori antoi noin kolme tuntia. Meillä matkaan kului vajaat kuusi tuntia, sillä pidimme taukoja sopivien maisemien mukaan. Rajan tuntumaan päästyämme varauduimme lisäksi pitkään jonotukseen, mutta onni oli puolellamme ja La Farga de Molesin rajanylityspaikalla vain kolme autoa jonossa ennen meitä. 








Andorran valtion rajojen sisäpuolelle päästyämme parkkeerasimme auton maan pääkaupungin, reilun 20 000 asukkaan Andorra la Vellan keskustaan ja lähdimme heti tarkistamaan paikallista hintatasoa. Matkailusta pääosin elinkeinonsa saava valtio oli kuuluisa veroparatiisiudestaan sekä alkoholin, tupakan, korujen, kosmetiikan, urheiluvälineiden ja elektroniikan edullisuudesta. Tämä tulikin huomattua sillä keskustan muutamasta sadasta kaupasta suurin osa myi pelkästään joko elektroniikkaa, kosmetiikkaa, koruja, urheiluvälineitä ja -vaatteitä tai alkoholia ja tupakkaa. Hyvänä vertailukohtana Andorrassa iPhone 5 maksoi vain 499 euroa, kun taas vastaavasti samainen puhelin maksaa Suomessa parisataa euroa enemmän. Vaatteet puolestaan eivät olleet kovinkaan paljon edullisempia, joten niiden ostamisen jätimme väliin. Ruoan osalta ravintolahinnat olivat melko suolaiset, eivätkä kaupatkaan nyt ihan halvimmasta päästä olleet. Hotellit puolestaan olivat näin kesäkaudella halvempia, kun taas talvisin laskettelusesongin aikaan yöpymisestä saa maksaa sadasta eurosta ylöspäin per yö.

Yhtenä kaupungin kohokohtana Andorra la Vella kuitenkin tarjosi Euroopan suurimman terveyskylpylän Caldean. Sen koko on huikeat 6000 neliömetriä ja se sisältää niin sisä- kuin ulkoaltaitakin, saunoja, erilaisiin maisemiin luotuja pore- ja uima-altaita sekä kylmiä altaita. Meillä tämä nähtävyys jäi kokematta, mutta kuvien perusteella kyllä suosittelisin sitä maassa vieraileville!



Shoppailuiden jälkeen ajelimme hotellillemme Arinsalin kylään. Matka oli jyrkkää ylämäkeä, mikä tuotti vuokra-autollemme melkoista vastusta. Hotellilla söimme kolmen ruokalajin illallisen, nams. Täysillä vatsoilla tutustuimmekin ruokalevon ajan alueen vaellusreitteihin. Monen kymmenen lomareissun ajan olemme nimittäin juosseet kaupungin katuja pitkin, joten aloimme jo kaivata jotain aivan muuta. Luonnonnähtävyydet vastasivat hyvin tähän kaipuuseemme, sillä Andorrassa tarjolla oli korkeita mäkiä, vesiputouksia, koskia ja hienoja maisemia.







Seuraavan päivän suunnitelmiin tyytyväisinä hyppäsimme illalla vielä autoon ja kävimme katsomassa, mistä seuraavan päivän vaellusreitti alkaisi. Samalla pääsimme myös kurkkaamaan Andorra la Vellan iltavalaistusta kaupungin kaduilta käsin. Kaupunki oli iltayöstä erittäin hiljainen, eikä alueella tuntunut liikkuvan ketään. Siispä meidänkin oli hyvä palata takaisin hotellille keräämään energiaa seuraavan päivän vaellukselle.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Barcelonan katuja tutkimassa


Kesäkauden ensimmäinen lomamatka suuntautui kauan haaveiltuun Barcelonaan. Muutamia viikkoja ennen matkaa huomasimme iloksemme Barcelonan lähellä sijaitsevan myös kääpiövaltiona tunnetun Andorran. Siispä seitsemänpäiväisestä lomastamme kolme kului Andorrassa ja loput neljä käytimme Barcelonan tutkimiseen.







Lomamme ensimmäisenä päivänä kiertelimme Barcelonaa ympäri aloittaen Montjuïcin kukkulan alueesta. Mielenkiintoisimpina kohteina sieltä löytyi vuonna 1936 rakennettu olympia-areena Estadi Olímpic Lluís Companys, joka ei ollut rakentamisaikoinaan koskaan päässyt käyttöön asti, sillä kilpailut olivat peruuntuneet. Siispä pelastuksena areenan maineelle se oli vuonna 1992 restauroitu Barcelonan isännöimiä kesäolympialaisia varten. Toinen alueen kohokohdista oli kansallispalatsi, Palau Nacional, jonka alapuolelta löytyi iltaisin punaisena hehkuva Font Màgica, taikavärejä suihkuava suihkulähde.






Kansallispalatsin juurelta palasimme vielä takaisinpäin, sillä olimme täysin sivuuttaneet Castell de Montjuïcin linnoituksen. Linnoitukselle olisi päässyt helpoiten kaapelivaunulla, mutta me säästimme ja päätimme kävellä reilun kilometrin verran ylämäkeä. Linnoituksen historiaan perehdyimmekin kävelyn aikana ja saimme tietää sen toimineen Espanjan sisällissodan aikana vankilana. Nykyisin linnoituksen sisällä puolestaan toimi sotamuseo, ja sen kattotasanteelta näki erinomaisesti 360 asteen verran maisemia.



Linnoitukselta palasimme takaisin kansallismuseon alueelle ja kävelimme messukeskusalueen läpi Arenas de Barcelona -ostoskeskukseen. Siellä olikin hyvä pysähtyä jäätelöille miettimään, minne suuntaisimme seuraavaksi. Alunperin ajatuksenamme oli käydä heti ensimmäisenä päivänä katsomassa Gaudin teoksia, mutta keskipäivän kuumuudessa tulimmekin toisiin aatoksiin ja sen sijaan päätimme suunnata Parc de la Ciutadellaan puistopiknikille.









Parc de la Ciutadellassa oli tarjolla piknikpaikkojen lisäksi myös soutelua järvellä, eläinpuisto, suuri suihkulähde useilla suihkuilla sekä eläintieteellinen museo. Paikalla oli hurja määrä niin paikallisia opiskelijoita kirjoineen kuin turisteja kameroineenkin. Mielenkiintoisinta kuitenkin, mitä puisto tarjosi, oli eräs mies, joka teki suuria saippuakuplia pitkän narun avulla.





Iltatuimaan jatkoimme puistosta kävellen rantaan katsomaan purjeveneitä ja tutkimaan akvaarion hinnastoa. Akvaariosta olimme nimittäin kuulleet vain hyviä kokemuksia, joten se herätti heti mielenkiintomme. Hinnaston kohdalla puolestaan liki pompimme innosta, sillä Barcelonan akvaario oli paljon, paljon muita halvempi. Siispä tiesimme, minne menisimme Andorrasta palattuamme.

Hotellillemme palasimme La Ramblan kautta ja kävimmepä myös kurkistamassa Placa Reialle, joka oli kuuluisa lukuisista ravintoloistaan ja hotellista. Seuraavaa aamua helpottaaksemme kävimme vielä myöhemmin illalla katsomassa autovuokraamon sijainnin valmiiksi, jotta seuraavana aamuna pääsisimme helposti liikkeelle kohti Andorraa.