tiistai 21. huhtikuuta 2015

Tallinnan sininen hetki






Tartosta palattuamme kirjauduimme jälleen hotelliin ja lähdimme kävelylle sinisen taivaan ja paistavan auringon alle. Aurinko lämmitti mukavasti ja piristi muutaman pilvisen päivän jälkeen. Tallinnan kaupunkijunakin viiletti katuja pitkin kyyditen turisteja kaupungin nähtävyydeltä toiselle. Hintatasoa emme tulleet tarkistaneeksi, mutta juna oli näkemämme perusteella lapsiperheiden suosikki, eikä lainkaan ihme.




 






Auringon laskiessa taivasta maalautui siniseksi ja sininen hetki laskeutui Tallinnan ylle. Kaupungista muotoutui hetkessä kaunis ja ehkäpä jopa hieman romanttinen vanhojen rakennusten saatua keltaiset valaistuksensa. Illalla kaupungista sai jälleen uudenlaisen kuvan - jopa sellaisen, että kaupunki jätti mieleen pyörimään ajatuksen uudesta matkasta.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Katutaidetta Tartossa


Tartossa katutaidetta löytyi joka toisesta kulmauksesta, joten pysähdyksiä hotellin ja rautatieaseman välillä oli monta. Kuvat kertokoon itsestään enemmän kuin minä niistä sanallisesti.












sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Ensi kertaa Tartossa



Tallinnasta jatkoimme matkaamme junalla parin tunnin päähän Tarttoon. Tartto oli kuuluisa Viron sivistyksen kehtona, sillä sinne on perustettu jo vuonna 1632 yliopisto. Nykyisin Tarton yliopisto on suosittu lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijoiden keskuudessa, koska yliopistoon on periaatteessa helpompi päästä sisään kuin suomalaisiin yliopistoihin.









Kulttuurin osalta Tartto on historiansa aikana toiminut Baltian kulttuurinkehtona, sillä teatteri on aina kuulunut osaksi kaupunkia. Nykyisin Tartto on kuuluisa myös suurista ostoskeskuksistaan, yli 20 erilaisesta museostaan, rauhallisista kaduistaan sekä Ahhaa-tiedemuseosta. Löytyipä kaupungista myös kirkko, joka oli kuuluisa terrakotta-patsaistaan.










Ahhaa-tiedemuseossa vietimmekin pitkän pätkän ihmetellen mm. veden ominaisuuksia, ilman ainutlaatuisuutta, auton moottorin toimintaa, sähkömagnetismia, Stropo-valoja sekä jänninpänä vastapainolla varustettu nuoralla liikkuva polkupyörä. Tosin se oli minulle aivan liian korkealla, joten tyydyin toteamaan vain: "No way, I'll take the lift."








Tarton historiaa lisää tutkiessani löysin myös mielenkiintoisen tarinan Tarton hengestä - vähän samanlaisen kuin Venetsian puluista. Tämän mystisen olennon vuoksi jokainen Tartoon kerrankin saapunut palaa sinne vielä myöhemminkin. Se, mistä henki löytyy tai mistä hän matkailijan löytää, ei tarkkaan osata sanoa, mutta yhdeksi paikaksi on veikattu Toomemäkeä, Supilinnan kaupunginosaa sekä yliopistoa. Henkeä uhmaten kävimmekin kävelemässä Toomemäellä, jonka huipulta löytyi niin näköalatasanteet kuin yliopiston vanhat rakennuksetkin.

Yliopistosta saimme lisäksi selville, että siellä pääsisi käymään keskellä viikkoa ja voisi jopa vierailla huoneessa, jonne huonosti käyttäytyvät opiskelijat olivat aikoinaan laitettu miettimään tekosiaan. Huoneen nimenä oli ollut katumushuone. Harmillista siis, että olimme liikkeellä pääsiäispyhien aikaan.








Toomemäeltä matkamme jatkui vanhojen puutalojen sokkeloisille kaduille. Modernin keskustan lisäksi Tartossa oli todella paljon vanhaa rakennuskantaa; osittain hyväkuntoista ja osittain melko röttelömäistä. Talot olivat kuitenkin iloisen värikkäitä ja muodoiltaan kauniita. Näiden välissä kävellessämme olo tuntui varsin kotoisalta.










Illalla kävimme vielä toisen kävelykierroksen keskustassa, sillä nälkä kurni vatsassa pitkän päivän jälkeen. Ruokaa etsimme ensin Tripadvisorin suosittelemista ravintoloista, mutta lopulta päädyimme Matkamiehen pubiin syömään lohta ja uuniperunoita. Nami, nami. Ruoka maistui hyvin ja muistutti meitä Dublinista, jossa söin pari päivää putkeen lohta uuniperunalla.

Seuraavana päivänä palasimme takaisin Tallinnaan, mutta ehdimmepä matkan varrella myös kuvata lukuisat määrät sprayauksia. Niille omistan ihan oman postauksen huomenna.