tiistai 30. elokuuta 2011

Wonders of China part 1


Elokuu vetelee viimeisiä ja syksy saapuu. Tuntuu, että Kiinan matkasta olisi jo ikuisuus, vaikka todellisuudessahan me palasimme aivan vasta. Kuukausi nihaota opetti meille paljon kiinalaisesta kulttuurista, toimintatavoista ja antoi uskomattoman määrän uutta ajatusmallia maailmaa kohtaan. Isoisäni totesikin Kiinasta ja sinne muuttavista ihmisistä: "Eihän se Kiinaan muuttaminen oli lainkaan kummempaa kuin aikoinaan Ruotsiin muuttaminen. Lentokoneessa ollaan vain pitempään." Yllätyin, hämmennyin ja häkellyin. Miten lähes 90-vuotias ihminen voi olla näin avarakatseinen maailmaa kohtaan?



Ennen kuin alan pohtia avarakatseisen isoisäni maailmankatsomusta on parempi suunnata teksti koskemaan elokuussa tehtyä Kiinan reissua. Kaikki tämä Kiina-hössötys sai alkunsa yli puoli vuotta sitten Antonin veljestä, joka pakkasi romunsa ja muutti Pekingiin. Noh, minä, maailman lentopelkoisin, mutta kuitenkin lentomatkustamiseen rakastunut, ilmoitin heti alkuunsa innostuksestani matkustaa Pekingiin “ihan vain koska veljesi asuu siellä”. Anton, kaukomaiden kaipuussa elävä kaksilahkeinen, oli heti messissä, ja niin rupesimme suunnittelemaan reissua Kiinaan.



Aluksi suunnittelimme menevämme vain Pekingiin ja Kiinan muurille, mutta lentohintoja katsoessamme saimme hullun idean. Viime kesän reilireissun laajuudesta innostuneena kipitimme keväällä Hullareille ostamaan lennot Hongkongiin. Sanottakoos, että Honkkarihan on 3500 kilometrin päässä siitä kaupungista, joka meillä on tavoitteena. Mitä me oikein ajattelimme???



Ajattelimme juurikin sitä – China round trip. Tai no ainakin rannikko-round trip. Matkasimme siis ensin turvallisella Finskillä Oulusta Helsinkiin ja Helsingistä 10 tuntia kestävällä lennolla Hongkongiin. Hongkongista matkamme jatkui kiinalaisella halpalentoyhtiöllä (kuulostaa hyvälle, aivan!) Pekingiin. Suora lento, paras vaihtoehto. Pekingistä käsin kävimme paikallisbussilla Kiinan muurilla, tutustuimme muutaman keisarin kotitaloon, näimme temppeleitä, istuimme iltaa Sanlitunilla ja ostimme ruokaa paikallisilta markkinoilta. Silkkimarkkinoillekin eksyimme: kamala turistirysä, jossa arvostus brändejä kohtaan koki muutoksen.



Reilun viikon kierreltyämme Pekingiä jatkoimme matkaamme seuraavalla halpalentoyhtiöllä Shanghaihin. Kaupungista halusimme nähdä korkeat pilvenpiirtäjät ja tallustella 500 metrin korkeudessa lasilattialla. Pelkkä kantokassinmallinen talo ei kuitenkaan riittänyt, vaan pitihän meidän päästä vielä Oriental Pearl Toweriin tallustelemaan isommalle lasilattialle - joskin korkeutta (vai puhutaanko tässä yhteydessä mataluudesta) sillä oli vain vajaat 300 metriä. Kaikista hienointa oli kuitenkin katsella pilvenpiirtäjiä ylhäältäpäin. Se toi maailmankatsomukseemme lisää syvyyttä.

Shanghaista käsin kävimme junamatkan Hangzhoussa. Olimmekin onnekkaita, sillä ehdimme ajaa ylinopeutta kiitävällä 350 km/h -junalla ennen kuin Kiinan hallitus kielsi kyseisten ylinopeusjunien ajot. Olihan se nopeus mahtava kokemus! Kaupunkina Hangzhou oli hauska. Sehän on nimittäin pieni maalaispitäjä, jossa asuu vain 8,5 miljoonaa ihmistä. Uskokaa tai älkää, mutta pitäjä tuntui oikeasti ihan pienelle ja niin kotoisalle!



Hangzhou-päivän jälkeen kulutimme vielä aikaa Shanghaissa muutaman päivän verran ennen kuin siirryimme seuraavalla halpalentoyhtiöllä takaisin Hongkongiin. Viimeiset viisi päivää täyttyivätkin Honkkarin tutkimisesta. Kävimme Lantaun saarella, tapasimme ison Buddha-patsaan, ajelimme maailman pisimmällä kaapelivaunulla, helpotimme ylämäen kiipeämistä käyttämällä maailman pisimpiä katettuja liukuportaita ja tutustuimme jopa kiinalaiseen lääketieteeseen.

Kaikki tämä kuukauden aikana koettuna ja kiinalaisilla ihmisillä höystettynä oli aivan uskomaton kokemus! Kiina - tuo suuri ja mahtava valtio, on todellakin jotain kokemisenarvoista, aivan erilaista ja silti niin samanlaista: rakentuuhan sinne joka päivä yksi uusi McDonalds. Taitaapa se olla myös ainoa taloudellisessa nousikiidossa oleva suurvalta koko maapallolla. Nousukiidon näki, tunsi ja aisti jokaisessa kaupungissa. Uutta rakennusta rakennettiin, kauppakeskusten kalliissakin liikkeissä oli asiakkaita ja kaikki trenditietoiset nuoret pukeutuivat Kappaan, Adidakseen ja Nikeen. Muistan hyvin itsekin tuon 90-luvun loppupuolen Suomen, jolloin kaikista tyylikkäintä oli omistaa kolmella raidalla varustetut Adidaksen verkkarit ja Niken tennarit. Ei passaa myöskään unohtaa niitä NHL-lippiksiä, joiden aitous todistettiin lipassa olevilla seitsemällä raidalla. Auta armias, jos niitä raitoja oli kuusi tai kahdeksan - sillehän nauroi koko valtakunta!

maanantai 29. elokuuta 2011

Punastui se sypressikin


Toinen arkiviikko on nyt käynnistynyt ja työt tuntuvat jo tutuille. Viikonloppuna kävimme fiilistelemässä merenrannassa. Lumpparikin innostui hyppimään kiveltä kivelle ja pyörähtipä se vedessäkin tassupyykillä. Säät ovat olleet vielä tosi mukavia: t-paita riittää hyvin lämmikkeeksi ja tuuli puhaltaa raikkaasti. Hassua kuvitella, että olemme olleet kotona vasta viikon.



Muutosta on tapahtunut myös parvekkeellamme, jossa viimesyksyinen sypressi on muuttanut värinsä oranssiksi. Hyvä, että olen joissakin asioissa todella hidas, sillä nopeampi olisi heittänyt keväällä ruskeaksi kuivuneen kasvin jo ajan sitten pois. Onnenkantamoisen myötä meillä nautitaan nyt ruskasta omalla parvekkeella.




Alkuviikon kunniaksi olen myös haaveillut ruskaretkestä Lappiin. Meillä oli jo viime vuonna puhetta ruskaretkestä, mutta ruska ehti mennä ohi ennen kuin vapaa viikonloppu tuli. Tänä vuonna olisikin tosi mukava lähtä katsomaan punaoransseja lehtiä, ruskeita puunrunkoja, ohiviliseviä tunturisopuleita ja kello kaulassa juoksevia poroja. Saisinkohan innostettua Antonin pienelle ruska-ajelulle?

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kurkkaus viikinkiravintolaan




Lauantain kunniaksi kävimme kokeilemassa Viikinkiravintola Haraldia. Ravintola oli sisustettu viikinkiajanmukaisilla tavaroilla, poron taljoilla, hämyisellä valaistuksella ja olivatpa jopa tarjoilijat pukeutuneet ajanmukaisiin vaatteisiin. Tunnelman osalta ravintola saa kyllä täydet kymmenen pistettä!





Tunnelmallisen sisustuksen lisäksi ravintolassa ensimmäisenä silmään pistivät viikinkiajalle kuuluvat saviastiat. Kaikki ravintolan astiat nimittäin olivat joko puuta, lasitettua savea tai järeää valurautaa. Aterimet olivat ainoat, jotka viittasivat nykypäivään, mutta ehkä niin oli kuitenkin parempi.  




Ruoka-annokset olivatkin sitten suurin yllätys. Todella näyttävännäköisiä ja maultaan erinomaisia. Antonin tilaama annos tarjoiltiin miekan kärjestä lautalankulta. Minun häränpihvini sen sijaan tarjoiltiin herkullisessa sienikastikkeessa lankkuperunoiden kera. Annokset todellakin veivät kielen mennessään, ja voihan se olla, että menemme samaan ravintolaan seuraavallakin kerralla syömään.

Viikinkiravintola Haraldiin voit tutustua paremmin täällä.

Tänään sunnuntaina painumme jälleen varastoihin siivouspuuhiin. Huomenna taloyhtiömme pihaan tulee siirtolava, jonne kaikki asukkaat saavat viedä sekajätettä. Meiltäkin löytyy muun muassa viisi täyspuista väliovea, jotka pilkomme palasiksi. Alunperin ovista piti rakennella vaikka ja mitä, mutta eipä ole tullut rakenneltua. Yritimme myös aiemmin kaupitella ovia tutuillemme, mutta eipä heilläkään ollut niille tarvetta. Onneksi siis tulee siirtolava, joka vie ne pois. 

lauantai 27. elokuuta 2011

Air Guitar World Championship



Ossaakko nää soittaa ilmakitaraa? Kaksikymmentä maailman parhaan ilmakitaristin tittelistä kilpailevaa artistia nousi eilen lavalle mittelemään taidoistaan. Raati antoi pisteitä esityksen viihdyttävyydestä ja kitaristin soittotaidoista. Kolmatta arviointikriteeriä ei kukaan tiennyt.

Me kävimme katsomassa tapahtumaa ensimmäisen kerran ja yllätyimme positiivisesti. Tapahtuma oli viihdyttävä, ja artistit vaihtuivat nopeasti. Loppuun tuli vielä ilotulitus, joten mikäs sen hauskempi tapa viettää kaveriporukalla perjantai-iltaa.












Tänään on ohjelmassa siivousta, visiitti naapurikunnassamme olevaan sisustusputiikkiin ja illallinen Harald-viikinkiravintolassa. Vesikielellä jo odotankin hyvin maustettua härän sisäfilepihviä.

perjantai 26. elokuuta 2011

Paluu arkeen


Lomat alkavat olla vietetyt ja ensimmäiset työpäivätkin jo takana. Paluu arkeen pitkän loman jälkeen ei ole tuottanut tuskaa, sillä kesän aikana sai hyvin ladattua akkuja. Eniten muutoksia lomien loppuminen on tuonut Lumpparin päivärytmiin, sillä se joutuu nyt viettämään päivät yksin kotona. Olemme kylläkin täysin sitä mieltä, että Lumppari nauttii hetkistään yksin, sillä se saa kerrankin nukkua rauhassa sängyssä ja muokata meidän peittoamme itselleen sopivaksi. Muuten se joutuukin nukkumaan omassa pedissään lattialla, joten rauhalliset hetket kotona antavat sille mahdollisuuden hypätä sänkyyn.



Arkeen palaaminen on tuonut mukanaan myös iltalenkkeilyt tutulla lenkkipolulla. Eilisen opettajankokouksen jälkeen olikin mukava käydä ihastelemassa peilityyntä merta. Miten se iso sininen lätäkkö voikaan olla niin huumaavan kaunis? Entisenä kilpauimarina vesi on aina merkinnyt minulle paljon: se edustaa vapautta, omaa rauhaa ja viileää raikkautta. Vesi on elementtinä myös itsenäinen ja se luovii oman tiensä sinne, minne se haluaa mennä. Ajanmyötä vesi saavuttaa tavoitteensa ja yhtyy muiden vesien kanssa.



Auringonlasku aikaan vesi vaihtaa väriä sinisestä keltaiseksi. Vuosisatojen ajan ihmiset ovat pyrkineet veden äärelle etsimään ruokaa ja rakentamaan oman asuinsijansa. Vasta paljon myöhemmin ihmiset siirtyivät veden äärelle nautiskelemaan, ihailemaan sen rauhallisuudesta ja voimasta. Eilenkin paikalle ole saapunut useita kalastajia ja veneilijöitä. Kaloja emme nähneet, mutta huvikalastajalle pelkkä siiman uittaminen vedessä tuottaa jo nautintoa.

Palailemme Kiina-postausten kera myöhemmin. Kuvia on niin paljon, että niiden lajittelemiseen menee pieni ikuisuus. Jetlag myös vielä piinaa sisuskalujamme, joten illalla kahdeksan aikaan elimistö ilmoittaa olevan uniaika. Vaikka menemme nukkumaan vasta kymmenen jälkeen, elimistömme ilmoittavat kuudelta aamulla olevan aika nousta ylös. Viisaammat kertovat tämän oravanpyörän kestävän noin viikon. Enää siis puolet jäljellä. :D

torstai 25. elokuuta 2011

Parvekkeen ledit



Laurelina kyseli parvekkeemme lattiavalaistuksesta ja sen toteutuksesta. Ideahan lähti heti alkujaankin jo siitä, että halusimme parvekkeellemme valot, mutta kiinteiden valojen asentaminen ei olisi ollut sallittua. Niinpä asensimme ylösnostettavaan lattialaudoitukseen pistokeliitännällä olevat ledilamput. Lamppujen valoteho riittää hyvin parvekkeen valaisemiseen, mutta ulospäin parvekkeeltamme näkyy vain haalea hohto.



Lattiaan upotettavia valaisimia oli kaupoissa tosi paljon tarjolla. Oli pyöreää, neliskulmasta, kolmionmallista, kallista ja halpaa. Me valitsimme ulkoilmaan sopivat neliskulmaiset valaisinkomponentit, joissa jokaisessa on kaksi lediä. Testasimme ledien valonväriä jo kaupassa, mutta erinomaisen tuurin saattelemana valonväri oli paikanpäällä juuri sellainen kuin halusimme. Valonvärihän ei aina ole ihan sama kotona kuin kaupassa, joten pientä jännitystä ledien ostaminen tuotti.

Ledien asentaminen oli helppoa. Valaisinkomponentin johto työnnettiin lautaan poratusta reiästä laudan alapuolelle ja johto kuljetettiin muuntajan luo laudan alapohjaa pitkin. Teippasimme johdon kiinni laudan alapohjaan ilmastointiteipillä, jotta johto ei roiku. Muuntaja sijoitettiin parvekkeellemme rakennettuun koteloon, jotta se on helposti saatavilla, mutta kuitenkin katselta piilossa. Tarkemmat lattiavalojen asennuskuvat löytyvät täältä.



Valot ovat nyt olleet käytössä noin vuoden, eikä niissä ole ollut mitään vikoja. Ne kestävät hyvin päältäkävelyn, sääolosuhteiden vaihtelut sekä ovat jopa pinnoiltaan säilyneet hopeanvärisinä. Valotehokaan ei ole heikentynyt, vaikka valoja pidetäänkin päällä vain noin 4 tuntia vuorokaudessa. Voimme siis lämpimästi suositella Bauhausissa myytäviä ledejä. Toki laatu kannattaa tarkistaa jo kaupassa, sillä monessa paketissa oli valmiiksi naarmusia valaisimia.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Tunnustus


Minna antoi blogillemme Sunshine Award 2011 -tunnustuksen. Kiitos kaunis tästä kunniasta! Kiva, että blogimme on tuottanut sinullekin iloa ja piristystä. Tunnustuksen myötä saimme haasteen vastata suosikkiasioitamme koskeviin kysymyksiin.


1. Suosikkiväri

Yhden värin määrittäminen on haastavaa, sillä pidämme eniten valkoisesta ja harmaasta. Näitä kahta väriä tykkäämme piristää limenvihreällä, oranssilla ja pinkillä aina sopivin kohdin. Väreissä tärkeintä mielestämme on niiden raikkaus ja puhtaus. Ehkä minun lemppariväri on kuitenkin se pinkki. Anton puolestaan liputtaa kiivaammin limenvihreää.


2. Suosikkieläin

Nelijalkaisen ystävämme mukaisesti suosikkieläimemme on koira. Antonin elämään on lapsuudessa kuulunut suomen pystykorvia, ja minulla on ollut aiemmin papillon. Nyt meillä on yhteinen bichon frise. Roduista muita mielenkiintoisia olisivat chihuahua ja pitkäkarvainen kiinanharjakoira.


3. Suosikkinumero

Hmm. Tämä on jo vaikea. Minulla ei ole mitään erityistä suosikkinumeroa, mutta onnennumeroni on 9. Antonin suosikkinumero on 7.


4. Suosikki alkoholiton juoma

Kiinasta juuri palanneena voimme yhteenääneen todeta suosituimman alkoholittoman juoman olevan jääkylmä kraanavesi. Sitä voisi juoda loputtomiin. Pullovettä emme kumpikaan enää halua juoda.


5. Facebook vai Twitter?

Minä valitsen Facebookin, ja Anton käyttää molempia palveluita tasapuolisesti hyvin vähän.


6. Intohimomme

Remontointi, rakentaminen ja muu yhdessä värkkääminen. Minä haluan nähdä nopeasti lopputuloksia, ja Anton haluaa käyttää erilaisia työkoneita. Loputon pilkunviilaaminen remontointien loppusilauksissa on myös yhteinen intohimomme.


7. Saada vai antaa?

Lahjojen antaminen on ehdottomasti parasta. Tykkään miettiä ja etsiä toisille ihmisille sopivia lahjoja.


8. Suosikkikuvio

Hmm. Tämä on paha. Olisikohan suosikkikuviomme maailman kartta. Tuo suuri, ihmeellinen ja uskomattoman monipuolinen ja kaunis muoto.


9. Suosikkiviikonpäivä

Lauantai on paras, koska silloin herää kohtuullisen pirteänä ja tietää seuraavana aamuna saavansa nukkua vähän pidempään.


10. Suosikkikukka

Vaaleanpunaiset ja valkoiset kukat ovat kauneimpia. Jos nyt yksi pitää valita, niin sanottaisikoon gerbera.


Tunnustus lähtee tilaihmeestä myös eteenpäin (ja tavoista poiketen myös taaksepäin). Iloa, nautintoa ja uusia ajatuksia arkeemme tuovat muun muassa seuraavat viisi blogia. 

- perfektionismi
- Nearby heart
- Sweet Milkshake
- That's my life
- Vilijonkka & tyttäret


lauantai 20. elokuuta 2011

InterRail in Benelux part 8




Antwerpenistä jatkoimme matkaamme Rotterdamin kautta Amsterdamiin. Yövyimme siellä ja viimeisenä junapäivänä ajelimme monen vaihdon kautta Groningeniin. Kaupunki valikoitui kohteeksi sijaintinsa vuoksi, sillä halusimme nähdä myös Beneluxin pohjoisosaa.



Näkymät junan ikkunasta ei kyllä olleet edellisiä kummemmat. Viljapeltoa, auringonkukkia ja sadetettavana olevaa peltoa. Auringonkukista olisin halunnut kuvia, mutta ne menivät niin nopeasti ohi, ettei kamera ehtinyt napata kuvaa. Ensi kerralla siis. :P




Groningen oli kaupunkina mukava. Aasialaisia koriste- ja sisustusesineitä oli kaupat pullollaan: löytyi niin puista kirahvia, kissaa kuin liskoakin, joiden hinnat olivat kolme kertaa halvempia kuin Suomessa. Sää sattui kuitenkin olemaan melko kehno, joten vesisateen vuoksi kaupungin katselu jäi vähemmälle. Kävimme sentään syömässä Pizza Hutissa pizzaa; rasvaa, paljon juustoa ja vähän kinkkua.



Groningenin vesisateen lakattua ajelimme junalla takaisin Meppeliin. Hyppäsimme junasta ulos ja kävimme katselemassa pientä ja sympaattista kaupunkia. Jos meillä on Suomessa kytkettyjä omakotitaloja, niin Meppelissä oli kytkettyjen omakotitalojen sarja. Taloja riitti koko kanavanvarrenmittaisesti lähes kilometrin verran.



Meppelistä jatkoimme takaisinpäin vaihtaen junaa Amesfoortissa. Sieltä löytyi helposti Lidl - iltapalaksi siis jogurttia, pussisalaattia ja muita herkkuja. Lidl-ostosten jälkeen matka jatkui takaisin Amsterdamiin. Saavuimme suoraan sateenkaarilippujen alle todistamaan Gay Pride -tapahtumaa. Se olikin ensimmäinen kosketuksemme tapahtumaan, emmekä tienneet, että seuraavana vuonna pääsisisimme osallistumaan samaan tapahtumaan toisella puolella Eurooppaa.

Amsterdamissa vietimme viimeisen illan katsellen ympärillemme ja seikkaillen hotellimme alueella. Loman jälkeen oli mukava palata kotiin monta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Alkoihan se myös Global-reilin kipinä voimistua, vaikka en sitä heti Antonille kertonutkaan. Paluumatkalla selailinkin lentokoneen lehteä ja haaveilin laajasta Euroopan valloituksesta. Siitä lisää myöhemmin.

Kvantitatiivisestä tutkimuksesta innostuneena en voi kuitenkaan jättää pois ensimmäisen reilireissumme tilastotietoja. Var så god!

16 päivää
4 maata
18 kaupunkia
5556 km

2 lentomatkaa
26 junamatkaa
37 raitiovaunu- ja bussimatkaa
1 loppuunkulutettu kenkäpari
2 roskiinheitettyä kenkäparia

4 pussia Lidlin pussisalaattia
3 purkkia jogurttia
6 Big Mac -hampurilaista (yök)
4 pitsaa
2 lasagnea
3 pihviateriaa
12 täytepatonkia
57 pulloa vettä
13 pulloa limsaa

10 hassua kommellusta
1 missattu juna

yhteensä 101 kokemusta

torstai 18. elokuuta 2011

InterRail in Benelux part 7



Liegessä junaan päästyämme jatkoimme matkaamme Hasseltin kautta Antwerpeniin. Pysähdyspaikka valikoitui hauskan nimen perusteella sekä siksi, että meidän piti myös vaihtaa junaa.

Pienenä kaupunkina Hasselt tarjosi paljon elämyksiä. Ravintolassa kukaan ei puhunut englantia, joten saksasta oli hyötyä. Muutenkin Belgiassa, Hollannissa ja Luxemburgissa pärjäsi useimmiten paremmin saksalla kuin englannilla. Vanhempi väki osasi nimittäin äidinkielensä lisäksi ranskaa ja saksaa, mutta englannin kielen taitoa heillä ei ollut.



Saksankielisen ruokailun jälkeen jatkoimme kaupungille. Keskusta oli ympyränmallinen ja siellä oli vain yksi baari. Se baari tarjosikin kaikkea, mitä ihmiset tarvitsivat. Tai ainakin mainoskyltit antoivat niin ymmärtää. ;P



Muuta Hasseltissa ei sitten ollutkaan. Suunta juna-asemalle ja Antwerpenin junaan. Matka ei ollut pitkä, mutta minä nukuin kaikkien viljapeltojen ohi. :D




Antwerpenin juna-asemalta Anton nappasi mukaan kartan. Meillä ei ollut ollut koko reissulla yhtään paperikarttaa, joten matkamuistoksi sellainen vaikutti hyvälle idealle. Kartan avatessaan Antonia alkoi kuitenkin naurattaa. Löydetty kartta koski ainoastaan juna-aseman viittä eri kerrosta. :D



Hotellilla pyörähtämisen jälkeen palasimme keskustaan. Antwerpenin keskustan alueella on reilut sata kultasepänliikettä. Kilpailu on tosi kovaa, ja tutun kultaseppämme mukaan kaikki eivät välttämättä saa vuoden aikana myytyä juuri mitään. Siksi heinäkuun alennusmyynnit ovatkin myyjien kulta-aikaa, sillä heinäkuussa Antwerpen täyttyy turisteista.

Alennusprosentit olivat huimia, -50% oli huono tarjous, koska useimmiten tarjoukset olivat -60% tai -70%. Tinkaamalla tuotteiden hinta saattoi laskea edelleen, joten ei kun kiinalaista kaupankäyntitekniikkaa peliin. Laadun osalta sai olla kuitenkin tarkkana. Ihan joka putiikista kun ei välttämättä saanut sitä, mitä tilasi, joten kannatti valita paikka, jossa oli vähemmän mainoskylttejä ikkunoissa. Silti niistäkin sai samat alennukset ja valmistajan sertifikaatit. Monet liikkeet kuulemma kirjoittavat vain shop-in -sertifikaatteja, jotka eivät välttämättä vastaa tuotteen oikeaa arvoa.

Antwerpenin kultakauppojen määrä perustuu siihen että, kaikki maailmalta Länsi-Eurooppaan tulevat timantit ja kulta rantautuvat Hollantiin ja saapuvat sieltä Antwerpeniin. Antwerpenistä kulta ja timantit jaetaan ympäri Eurooppaa. Lähes kaikki Suomeenkin tuleva kulta ja säkenöivät timantit saapuvat Antwerpenin kautta. Olimme siis kullan ytimessä, säihkyvää.




Kultakorujen lisäksi kiertelimme Antwerpeniä ristiin rastiin. Kävimme leikkipuistossa, katselimme satoja citypupuja, kiertelimme kaupoissa, nauroimme jatkuvalla syötöllä vastaantuleville McDonaldseille. Oli rentouttavaa olla pitkästä aikaa tutussa ympäristössä. Tuntui ihan siltä kuin olisi tullut kotiin. :D




Illan hämärtyessä kävimme vielä katselemassa kaupungin valaistusta. Reilut 200 metriä pitkä juna-asema oli valaistu todella kirkkaasti, kaikkien kultaliikkeiden ikkunat peitetty säleillä ja autot parkkeerattu siististi riveihin. Öisin kaupunki oli oikeastaan yksi hiljaisimmista. Siellä ei näkynyt lainkaan liikettä, eikä satunnaisia autoja lukuunottamatta kuulunut edes mitään ääniä. Aavemaista.




Yön jälkeen jatkoimme matkaamme takaisin Amsterdamiin. Meillä oli tässä vaiheessa käytetty junapäivistä viisi, joten yksi oli vielä jäljellä. Viimeinen junapäivämme kului sopivasti Pohjois-Hollantia tutkien. Viimeisessä tätä reilireissua koskevassa postauksessa kerronkin, mitä Groningenista, Amesfoortista ja Meppelistä löytyi.

Haaveilua



Tänään tuntuu, ettei postattavaa oikein keksisi. Syksy jo painaa päälle, vaikka kesä alkoi ihan vasta. Suomen kesä on kyllä ankean lyhyt.


Tähän vuodenaikaan sitä haaveileekin ikuisesta kesästä ja lämpimästä auringonpaisteesta. Omasta rantahuvilasta, turkoosista vedestä ja syvänsinisestä taivaasta.



Ehkä myös viilentävästä tuulesta ja puiden suomasta varjosta. Omasta aurinkotuolista ja valkeasta hiekasta.



Auringonpalvojista, eläimistä ja iloisista ihmisistä nauttimassa yhdessä ihanasta säästä, meren tuoksusta ja aaltojen kohinasta.



Kaiken tämän kruunaisi kylmä juoma, pienet naposteltavat ja Antonin seura. Elämä olisi täydellistä. :)

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.