sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Iltatuimaan Pietarin yössä



Pietarin yöelämää kävimme kurkkimassa viimeisenä iltana. Samalla näimme myös Verikirkon loisteliaassa yöpuvussaan sekä viuhahduksia nopeista autoista, jotka kiisivät luotisuoraa Nevsky Prospektia päästä päähän. Sivukaduille poiketessamme löysimme myös paikallisten suosimia ravintoloita, joissa meininki alkoi vasta yhdentoista jälkeen olla kohdillaan.










Kaiken kaikkiaan Pietari oli viikonloppulomakohteena erinomainen. Siellä on helppo shoppailla, nauttia kulttuurista, ihailla taidetta, kuljeskella katuja ja mikä parasta - hintataso ei ole kovin korkea Suomen hintatasoon nähden. Ainoa lomailua hidastava tekijä toki oli viisumin hakeminen, mutta senkin saa postissa, joten sen saaminen ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan hankalaa. Ensimmäiseksi Venäjä-kohteeksi Pietari oli siis mielestämme varsin hyvä!

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Pietarissa herkkuja mahan täydeltä






Ruokailujen osalta kävimme kerran syömässä venäläisessä ravintolassa punajuuresta tehtyä borssikeittoa. Se oli valtavan hyvää, ja loppujen lopuksi sitä tuli syötyä loman aikana aamupalaksi lähes joka aamu. Pietarissa oli nimittäin useita venäläisiä ruokia tarjoavia take away -ravintoloita, joista sai muutamalla ruplalla kupillisen borssikeittoa tai lautasellisen täytettyjä pelmeneita. Tällaisia pikaruokaloita toivoisimme kovasti myös Suomeen, koska hampurilaisten sijaan olisi mukava saada nopeasti esimerkiksi kuppinuudelia tai -keittoa mukaan otettavaksi.






Muilta osin ruokailumme keskittyivät pääosin pihveihin ja intialaiseen, joita oli tarjolla vähän joka kulmalla. Parhaat hedelmät puolestaan ostimme tuoreeltaan kauppahallista, mutta viiksekäs kala sen sijaan sai meidän puolestamme jäädä uiskeltelemaan altaaseensa. Kaveri oli kuitenkin melkoinen linssilude, sillä se halusi kovasti olla kuvattavana muiden kalojen pötkiessä pakoon. Kala muistutti mielestämme muumien Nipsua viiksillä varustettuna. :D







Iltamyöhään Nevsky Prospekt -katua kävellessämme löysimme myös joskus aikoinaan Mondossa esitellyn Yeliseev's Food Hall:n, jonne pääsi sisälle vain ja ainoastaan, mikäli otti ostoskorin käteensä. Ostoskoriin piti myös jokaisella kuvia havittelevalla päätyä jotain, joten meidän pieni suuri ostoksemme liittyi tuliaisiin. Sata vuotta vanha hienostoruokakauppa on kuuluisa sisustuksestaan ja itse itseään soittavasta flyygelistä. Myytävänä Yeliseev's Food Hall:ssa oli makeisia, juustoja, erilaisesti valmistettua lohta, viinejä, väkeviä juomia, kakkuja sekä kahveja ja teetä. Häkellyttävintä kaupassa oli kuitenkin palveluaste, sillä myyjiä oli aivan joka tiskillä useita sekä hyllyttäjiä kaksi per hylly. Kaupan näyteikkunat olivat myös kuin Stockmannin jouluikkuna liikkuvine hahmoineen ja viimeisen päälle tehtyine koristeineen. 

Siispä Pietarin matkalla kannattaa poiketa vähintäänkin osoitteessa 56 Nevsky Prospekt sekä poiketa vähintään kerran syömään borssikeittoa ja pelmeneitä!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kulkuvälineiden parissa Pietarissa








Venäjälle matkatessani yhtenä suurena tavoitteena oli nähdä aito Lada. Niitä näinkin - ja paljon! Oli porrasperäistä, pitkäperäistä, pakettiautoa ja montaa eri väriä. Kaupunkikuvassa näkyi myös erittäin paljon nopeita, kiilteleviä ja erittäin suuria autoja. Miliisellä kuitenkin oli pääosin Lada, mikä kuvaa kunnioitusta maan autoteollisuutta kohtaan.



Toinen mielenkiintoinen kulkuväline kaupungissa oli metro. Pietarin metro on nimittäin jouduttu suoperäisen maaperän vuoksi rakentamaan erittäin syvälle maan sisään, ja poikkeuksena monille muille metroverkoille metrotunnelit on rakennettu myös yhtä syvälle niin keskustassa kuin kaupungin laitamillakin. Tästä syystä syvyyksiin johtavat reilut 100 metriä pitkät liukuportaat. Niin pitkissä portaissa emme olleetkaan aiemmin olleet. Edes Hongkongin SoHo-alueen katetut liukuportaat eivät olleet yhtämittaiset, joten lienevät nämä pietarilaiset kanssaveljet yhdet maailman pisimmistä portaista.











Syvyyden lisäksi metroasemat tarjosivat muutakin ihmeteltävää. Ne nimittäin osoittautuivat yhdeksi kaupungin nähtävyydeksi, sillä riippuen hallitsijasta osa metropysäkeistä ovat erittäin koristeellisiä ja toiset hyvin pelkistettyjä. Hupsuina turisteina ajelimmekin metrolla edestakaisin pysäkiltä toiselle ihan vain nähdäksemme eri aikakausien pysäkkejä. Muutama netissäkin kehuttu pysäkki meiltä jäi vielä näkemättä, mutta keskimäärin voimme sanoa pysäkkien olleen mellko pysäyttävän tyylikkäitä!

Muiden kulkuvälineiden osalta Pietarista olisi päässyt junalla melko helposti vähän joka suuntaan. Mikäli meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme ehdottomasti ajaneet junalla Moskovaan ja käyneet katselemassa myös sen nähtävyyksiä. Rajansa kuitenkin kaikella, joten tällä kertaa pidättäydyimme vain Pietarissa.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Sirkusesityksessä Pietarissa




Ennen Pietarin matkaamme päätimme sivistää itseämme jollakin kaupungille tyypillisellä kulttuuritarjonnalla. Paikan päällä vaihtoehtoja selatessamme kaksi kovinta kilpailijaa olivat balettiesitys ja sirkuksen iltanäytös. Minä olisin valinnut suorilta baletin, mutta kaksilahkeiset taipuivat ennemmin sirkukseen. Siispä varasimme liput iltanäytökseen ja saimme kokea jotain uskomattoman hienoa.

Taiteilijoina sirkuksessa olivat tanssijoiden, akrobaattien, nuorallakävelijöiden, jönglöörien ja napatanssijoiden lisäksi koirat, kissat, apinat, karhut ja siilit. Huikaiseva esitys kesti vajaat kolme tuntia, ja sitä oli tyylikästä seurata kiikareilla. Kooltaan sirkusteltta oli jättimäinen ja sinne mahtui useampi tuhat innokasta katsojaa. Pääosin yleisö koostui lapsiperheistä, mutta oli alueelle eksynyt myös nuoria pareja sekä muutamia turisteja. Esitykset kestivät parikymmentä minuuttia ja niiden välissä oli lyhyttäkin lyhyempi juonto. Musiikista huolehti ihka-aito orkesteri.




















Seuraavalle päivälle olimme vielä suunnitelleet muutaman korttelin kiertämisen ja Ladojen bongaamista. Palataas niihin aiheisiin tuonnempana.