sunnuntai 26. elokuuta 2012

Butrint, Albania






Korfun matkallamme vietimme yhden päivän paikallisen matkatoimiston järjestämällä reissulla Albaniassa. Reissu alkoi passintarkastuksilla ja Tax-free -ostoksilla Korfun satamassa, ja jatkui parintunninmittaisella lauttamatkalla Korfu townista Sarandeen. Albanian rantaparatiisikohde Sarandesta suuntasimme suoraan ilmastoidulla bussilla Butrintin raunioalueille.







Bussimatkan aikana oppaamme kertoi hyvin seikkaperäisesti Albanian historiasta, useista eri valloittajista, kommunistisesta ajasta, pelastavina enkeleinä toimineista saksalaisista ja Albanian nykyisestä tilanteesta. Sarandessa kehitys oli silminnähtävää, sillä kaupungin keskusta näytti olevan jo hyvin pitkällä, mutta vähänkään reunemmalle mennessä asfalttitiet loppuivat ja tilalle tuli pölyävää kalkkikivisoraa sekä vanhoja miehiä tienvalupuuhissa. Paikalliset taksit tulivat meille myös tutuiksi, sillä taksikuskit odottelivat tienvarsilla asiakkaita istumalla peräkonteissa. 















Päästyämme perille Butrintin raunioille lähdimme omatoimisesti tutustumaan raunioihin. Muihin näkemiimme raunioalueisiin verrattuna Butrint oli erittäin hyvin säilynyt ja jopa sellainen, että siitä pystyi kuvittelemaan miltä alue on aikoinaan näyttänyt. Yllätyksenä minulle kuitenkin tuli se, että aikoinaan Rooman valtakunta oli hallinnut myös Albaniaa. Roomalaisuudesta Butrintissa kertoivat alueen amfiteatteri, kylpylät, komeat pylväsrakennelmat sekä kaarevat ovet ja ikkunanpielet. Raunioalueen keskellä oli myös korkealle vuorelle rakennettu linna ja ristinmallinen kirkko.






Ensimmäisen kerran elämässäni näin myös arkeologeja töissä varjon alla. Toisaalla oli lisäksi työmiehiä korjailemassa auringonkuivattamia saumoja. Korjausta katsoessamme mietimmekin, miten hyvin korjaus kestää, kun laasti taitaa kuivua neljänkympin helteessä aivan liian nopeasti. ;P






Hyväkuntoisten raunioiden lisäksi nautimme Butrintilla mahtavista maisemista. Korkealle kohoavat vuoret jakoivat maata tasaisesti. Oli uskomattoman hienoa myös nähdä täysin asuttamattomia seutuja. Sellaista ei ihan joka paikassa tässä mittakaavassa ole olemassa!






tiistai 21. elokuuta 2012

Hylätyssä tehtaassa




Viime vuonna vierailimme moneen kertaan autiossa kerrostalossa. Visiiteistä kirjoittelimmekin täällä,  täällä ja täällä. Kipinä autiotaloseikkailuun ei ole katkennut tänäkään vuonna, sillä eilen kävimme iltalenkillä kurkkimassa vanhaan tehdasrakennukseen. Narisevat ovet, pulujen siipien humina ja jalkojen alla särkyvät lasinsirut toivat ilta-auringon valaiseman rakennuksen tutkiskeluun lisäjännitystä. Tuonne on kyllä mentävä tällä viikolla vielä uudestaan!








maanantai 20. elokuuta 2012

Takauma heinäkuulta

Tänä aamuna lämpömittari näytti +3,5 astetta. Viimeviikkoiset parinkympin helteet näyttävät vaihtuneen kertaheitolla viileeseen aamuun. Autolle kävellessä mieleeni tulvi suuri kirjo tuoksuja ja leutoja tuulahduksia, joista saimme nauttia heinäkuisella matkallamme Korfulla. Ehkä nämä kuvat eivät tuo lämpöä ulos, mutta mieltä ne vielä lämmittävät. Siksi matkailu onkin huippu harrastus, kun koettuja asioita voi aina muistella jälkeenpäin.



Eräänä Korfun lomapäivänä vuokrasimme siis 50-kuutioisen mönkijän ja lähdimme sen turvin (tai turvattomuuden turvin) katselemaan lähiseutuja. Ensin serpentiiniteitä pitkin Aharaviin ja sieltä edelleen seuraavaan kylään. Tuuli tuiversi ihanan viileästi käsivarsia auringon polttaessa samanaikaisesti pohkeita. Menopelinä mönkijä oli skootteria täristävämpi, mutta autoa kätevämpi. Skootteria en nimittäin missään nimessä halunnut vuokrata. Eihän sellanen menopeli voi pysyä pystyssä, mopot boikottiin! :D





Aharavissa parasta oli pitkä ranta. Pyöreät kivet olivat viileitä ja tunnelma letkeä. Paikalla oli todella paljon pariskuntia ihan joka ikäistä. Lapsiperheitä sen sijaan oli erittäin vähän. Luulenpa, ettei Korfun saari ole lapsiperheiden suosiossa, koska pääsääntöisesti kaikki rannat ovat kivisiä tai hienoa soraa. Hiekkarantoja oli saarella ilmeisesti yhdellä kädellä laskettava määrä.





Rannalla istuskelun jälkeen ajelimme mönkijällä eri suuntiin. Aikaisemmilla reissuillamme emme olleet koskaan vuokranneet mitään menopeliä, joten olimme enemmän kuin tyytyväisiä siihen helppouteen, minkä mönkijä matkailulle avasi. Alkujännityksestä päästyäni uskalsin jopa ottaa kuvia vauhdista ja nauttia mönkijän kyydistä. Antonin kommenttien mukaan mönkijä oli maantiekäyttöön kuitenkin huono valinta, koska se tärisi enemmän ja oli hankalampi ohjattava kuin skootteri. Sorateillä mönkijä puolestaan pääsi omaan elementtiinsä ja vei meidät tehokkaasti vuoren päälle.










Päivän ajeltuamme Korfua edestakaisin päädyimme lopulta korkean vuoren huipulle. Näkymät alas laaksoihin ja kyliin olivat ihanat. Samalla näimme myös joukon kotieläimiä: kissoja, koiria, vuohia ja lampaita. Puiden osalta näin ensimmäisen kerran Harry Potterin tällipajua muistuttavia oliivipuita. Pimeällä puun reikäinen runko oli aika aavemainen.