torstai 18. kesäkuuta 2015

Päivä Seattlessa





Matkamme toinen osa starttasi työmatkamme kuudentena päivänä, jolloin lensimme kirkkaassa kelissä New Yorkista Seattleen. Noin viiden tunnin aikana maisemat vaihtuivat suurkaupungeista peltoihin, metsiin ja järviin. Yllättävänä seikkana hoksasimme lennon aikana, ettei lennolla tarjottu lainkaan ruokaa. Siispä yksi sämpylä, lennolla jaetut pähkinät ja yksi suklaapatukka toimivat aamiaisen ja lounaan korvikkeena kahden vesipullon kera.




Seattlea lähestyttäessä kapteeni kuulutti: "Katsokaa kaikki alas, Kalliovuoret näkyvät hienosti." Toden totta, ne näkyivät hyvin! Harmittelin tässä vaiheessa, että käytössä oli ainoastaan puhelin.



Seattleen laskeutuessamme meitä oli vastassa auringonpaiste, kostea meri-ilma, pilvetön taivas ja taivaallinen autokuski maantielaivoineen. Tässä vaiheessa viimeistään hoksasimme olevamme työmatkalla, sillä tulevan viikon työt alkoivat kuiskia korvaan. Päätimme kuitenkin pyhittää viimeisen päivän lomailuun, ja aloittaa työt vasta illalla hotellissa. Raskaan kevään jälkeen viiden päivän mittainen breikki töistä uusissa maisemissa tarvitsi vielä viimeisen päivän.














Niinpäs hotelliin kirjauduttuamme otimme Bellevuesta taksin takaisin Seattleen. Iltapäivän kunniaksi poikkesimme ensin syömään kanasalaattia ja sen jälkeen haimme höyryävän kuumaa teetä Starbucksista. Niiden voimin tutustuimme Seattleen, joka osoittautui pieneksi kaupungiksi tiiviine keskustoineen. Narkomaaneja kaupungissa oli kuitenkin epämiellyttävän paljon, joten illan tullen olimme enemmän kuin valmiita aloittamaan töiden tekemisen.







Auringon paistaessa lämpimästi istahdimme teekuppeinemme hetkeksi rantaan katsomaan välkkyvää vedenpintaa. Viimeinen turistipäivä tuntui jo erittäin rentouttavalle, eivätkä seuraavien viiden päivän työt painaneet enää lainkaan mieltä. Olimme rentoutuneet ja voimaantuneet sen verran hyvin, että ylös noustessamme päätimme enää kävellä Space Needlelle, käydä katsomassa pimeydessä tuikkivaa Seattlea yläilmoista ja ottaa sen jälkeen taksin hotellille.





Matkalla näimme niin purjeveneitä kuin Mount Rainier -tulivuorenkin. Tulivuori oli muuten Washingtonin osavaltion korkein. Samalla se oli myös yksi aktiivisimmista alueen tulivuorista, jonka purkautuessa tasainen maa-alue olisi suuressa vaarassa. 











Matka rannalta Space Needlelle oli yllättävän lyhyt, joten ehdimme käydä kiertämässä aluetta. Mielenkiintoisimpana löysimme Lasinpuhallusmuseon, jossa oli pihalla jättisuuria, usean metrin korkuisia, käsin puhallettuja lasikukkia. Täytyy myöntää, että hieman harmitti suljetut ovet, sillä tuosta nähtävyydestä olisin ollut valmis maksamaan.








Lasiesineiden sijaan ostimme lopulta liput näköalatorniin. Maisemat olivat hienot. :)


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Öinen New York









Iltavalaistusta lähdimme etsimään ensimmäisenä 9/11-muistomerkiltä. Kaksoistornien tilalla oli nykyisin Pohjois- ja Eteläaltaat, joiden keskellä olevaan mustaan aukkoon katosi reunoilta valuva vesi. Iskussa menehtyneiden 3000 ihmisen nimet oli kaiverrettu altaita ympäröiviin kaiteisiin. Muistomerkki oli erittäin hiljentävä kokemus. Harvoin näin mykistävässä paikassa on tullut vierailtua.





Toisena iltakävelymme kohteena oli maailmankuulu Wall Street. Rahan ja vallan pyhättönä tunnettu alue on toiminut rahan parissa 1780-luvulta saakka. Opas osasi myös kertoa, että Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti George Washington oli vannonut virkavalansa Wall Streetin Federal Hall:ssa vuonna 1789 - alue oli siis rahan lisäksi myös hallinnollisesti merkittävä.

Elokuvista tuttu Stock Exchange Visitor Galleria oli aiemmin ollut avoinna yleisölle, jolloin jokainen turisti oli nähnyt pörssikurssien arvonmuutokset, mutta 9/11-iskun jälkeen galleria oli suljettu yleisöltä. Se oli meidän kannalta harmillista, sillä olisi ollut hienoa nähdä pörssikurssien arvojen vilinä suurella screenillä.










Wall Streetiltä jatkoimme hiljaisina matkaamme kolmannelle iltavalaistulle kohteelle, Brooklyn Bridgelle. Aiemmin sillan alla laivalla käydessämme silta ei vaikuttanut mitenkään erikoiselle, mutta pimeällä silta oli yllättävän miellyttävä kokemus. Sillan rakennusurakka oli kestänyt 13 vuotta ja sen aikana oli kohdattu paljon epäonnea: alkuperäinen rakennutta John Roebling oli kuollut suunnitteluvaiheessa työtapaturmassa puoli vuotta ennen sillan rakentamisen aloittamista, projektia jatkanut Roeblingin poikan Washington Roebling oli puolestaan halvaantunut sukeltajantaudin vuoksi tarkastaessaan sillan perustuksia. Epäonnisten herrojen jälkeen rakennuttajan saappaisiin oli astunut Washingtonin vaimo Emily Roebling, joka hoiti sillan rakennusurakan loppuun.

Valmistuessaan silta oli jo vuonna 1883 niin kuuluisa, että useat osavaltiot lähettivät edustajansa sillan avajaisiin. Nykyisin 120-vuotias silta yhdistää kätevästi Brooklynin ja Manhattanin toisiinsa tarjoten turvallisen reitin ylittää East River.













Takaisin hotellille palasimme metrolla Times Squaren kautta. Kuten arvelinkin, Times Square loisti valossa. Matkalla hotellille kuvasimme myös kuuluisan Radio City Hall:n sisäänkäynnin sekä BBC:n konttorin kyltin. Kaupunginvaloja olisimme päässeet katselemaan 35 dollarin hintaiselta Top of the Rock -tasanteelta, mutta neljän päivän kävelyurakan jälkeen tärkeämmäksi koimme matkalaukkujen pakkaamisen. Pitäähän sitä aina jotain jättää seuraavaankin kertaan. :)



Niin ja tosiaan vastaus minuakin alunperin askarruttaneeseen kysymykseen, onko New Yorkissa turvallista - kyllä siellä maanpäällä oli erittäin turvallista. Näitä hevospoliiseja pyöri iltaisin kansoitetuimmilla alueilla, mutta myös hiljaisilla ja pimeillä kaduilla turvallisuudentunne ei kadonnut.