maanantai 30. heinäkuuta 2012

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Eipäs juupas, eipäs juupas

Nyt on hankala paikka. Auto olisi jo aika vaihtaa, mutta mihin? Keltainen pörriäinen olisi mukava, mutta täysin epäkäytännöllinen. Siitä ei saa edes penkkejä käännettyä ja "suksiaukosta" mahtuu sisälle vain ne sukset ja jäkismaila. Kaikessa epäkäytännöllisyydessään pörriäinen on kuitenkin erittäin kiinnostava. Se olisi erilainen...ja keltanen. :D



Pörriäisen lisäksi kävimme myös katsomassa hopeaa bemaria. Pienipäästöinen ja -kulutuksinen hopeanvärinen helmi olisi erittäin käytännöllinen. Siitä saisi jopa penkit käännettyä ja olisi peräkonttitilaa toisellekin koiralle. Miinuksena heikkolaatuiset äänentoistolaitteet, mutta lisäplussana takuu.




Kolmas mielenkiintoinen tapaus olisi Mercedes. Mustiaiseksi nimettävä helmeilevän kiiltävä Sportcoupe olisi katseitakääntävä ja tehokas. Toki tehoa tässäkin autossa on lähes 75 heppaa vähemmän kuin nykyisessä, mutta äänentoisto olisi ainakin kunnossa. Toisaalta auto oli aika tylsä: tehokas kyllä, mutta tylsä, ei mitään nyt niin kovin erikoista, vaikka kaikki vipstaakit olivatkin ratin vasemmalla puolella ja käsijarrullekin oli oma poljin kytkimen vieressä. Käytännöllisyyden osalta mustiainen olisi ollut ehdottomasti keltaista pörriäistä parempi. Lisäplussana kattoikkuna ja takapenkilläkin ollut maisemaikkuna. Aika jees!

Huomenna vielä autokauppoihin katsomaan paria uutta vaihtoehtoa. :)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kuin linnut orrella ja kissat uuninpankolla



Antonin mentyä käymään lapsuudenkodissa minä olen ottanut rennosti oman perheeni kanssa. Tykkäämme molemmat viettää näitä "oman suvun kanssa"-hetkiä aina välillä, jotta molemmat saamme lapsuudenkodeissamme tehdä enemmän omia juttujamme. Niinpäs me olemme tänään olleet systerini ja vanhempieni kanssa kuin kuvan kissat rivissä: aamulla kävimme pyörälenkillä, sen jälkeen kokkasimme yhdessä ruokaa, ruokailun jälkeen katselimme televisiota, iltapäivällä siivosimme varastoja ja illalla nautimme yhdessä iltapalaa. Kävipä systerini poikakaverikin paikanpäällä tuomassa iloista tunnelmaa.

Huomiseksi olen suunnitellut pientä visiittiä saarelle, mikäli sää sallii. Viimeaikoina kun säätiedotus on luvannut yhtä ja taivas tarjoillut toista, joten vähän skeptisesti jo suhtaudun näihin säätiedotuksiin. :D

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Koeajolla keltaisella pörriäisellä



Moottori jyrähti kuuluvasti,
auto liikkui sulavasti.
Tämä olisi unelma,
pitkäaikaisten ajatusten kudelma.

Mutta kuinka vaikeaa se onkaan,
päättää mitä oikein haluaakaan.
Onko oikea auto TT,
vai kenties tämä keltainen pörriäinen?

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Paxos ja sen pääkaupunki Gaios





Antipaxokselta laivamme ajeli suoraan Paxoksen pääkaupunkiin Gaiokseen ankkuroituen keskustan huvivenesatamaan. Satama oli keskustan kokoon nähden suuri, sillä koko saarella asuu vakituisesti vain 2400 henkilöä. Kesäisin saarelle kuitenkin tulevat mökkiläiset, manner-kreikkalaiset ja turistit, jolloin saaren asukasluku nousee lähes 4000 henkilöön. Syksyn tullen saari sen sijaan vaipuu talvilepoon, kun turistisesonki on ohi ja kesäasukit palaavat kotisijoilleen.







Turistien määrästä voidaankin päätellä, että saaren elinkeinoina ovat oliivipuiden ja maatalouden lisäksi kesäisin matkailu. Turismin vaikutuksen näkikin Gaioksessa heti maihinnousun jälkeen, sillä ravintolaa, kahvilaa ja turistiputiikkia oli koko pieni keskusta täynnä. Kokonaisuudessaan Gaios vaikutti erittäin leppoisalta lomakohteelta, jossa olisi voinut viettää helposti pari päivää vain aurinkoa palvoen. Hotellejakin siellä on tarjolla muutamia, ja vuokrattavia villoja niidenkin edestä.



Ruokien osalta tarjolla oli Kreikan saarille tyypillisesti useita eri kalavaihtoehtoja, mereneläviä, possua, kanaa ja härkää. Kokeilun vuoksi maistelimme souvlakimaustettua kanaa, joka olikin erinomaista. Edelleenkin voin maistaa kieleni päällä ruoan herkullisuuden. Lisäplussana ranskalaiset sai vaihtaa kasviksiin, jolloin ruoka oli vieläkin maittavampi.






Arkkitehtuurin osalta Gaios on saanut paljon vaikutteita Italiasta ja Kreikasta. Myös venetsialaistyylistä arkkitehtuuria oli nähtävillä, sillä saaren asuintalojen rakennuttajat ovat useimmiten olleet ulkopaikkakuntalaisia. Ja mikä jännintä, vielä tänäkin päivänä saari on usean eurooppalaisen näyttelijän ja julkkiksen salainen piilopaikka, jonne on helppo vetäytyä nauttimaan auringosta, turkoosista vedestä ja rauhallisesta ympäristöstä.






Eikä saarelta rantojakaan puuttunut. Noin kilometrin päässä keskustasta oli ensimmäinen kirkasvetinen ranta. Paikalle olikin kerääntynyt paikallisia turisteja, jotka paistattelivat päivää kallioilla, pulahtivat välillä vilvoittelemaan veteen ja palasivat takaisin aitiopaikoilleen. Hiekkaa tosin ei ollut, mutta pienet pyöreät kivet eivät kuumukaan niin kuumaksi kuin hiekka, joten ovat sen vuoksi parempi vaihtoehto.




Poislähtiessämme hyvästelimme Paxoksen saaren katselemalla sen edustalla olevaa pienempää saarta. Oli kyllä ihanan vihreä saari Kreikan saareksi! Rakastuin myös iäksi noihin kallioreunoihin!

Kovin pitkälle rannasta emme kuitenkaan päässeet, kun laiturilta alkoi kuulua huutoa ja näkyä käsien heiluntaa. Olipa yksi onneton 10 minuuttia myöhässä ja meinasi jäädä saarelle. Siinä olisi tyttösellä ollut miettiminen, miten pääsee saarelta pois! Onneksi tyttösellä oli kuitenkin koko päivän pelkät bikinit päällä, jolloin hän ei ainakaan jäänyt ilman aurinkoa. Mitä siitä, jos ois sattunut jäämään parin sadan kilometrin merimatkan päähän lomasaarestaan, kun rusketus kuitenkin oli kunnossa. :P

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Antipaxos ja Blue lagoon



Korfun matkamme toisena päivänä lähdimme Ionian Cruisen järjestämälle matkalle läheisille Paxoksen ja Antipaxoksen saarille. Meidät Kassiopista kyytiin napannut bussi kierteli ja kaarteli kylästä toiseen parin tunnin ajan ottaen matkustajia kyytiin monelta eri pysäkiltä. Reitin varrella näimme niin sumuiset laaksot kuin kiemuraiset vuoristotietkin. Samalla saimme alkutuntumaa saaren uskomattomaan vehreyteen. Kyllä on Korfu yhtä vehreä saari kuin esitteissä luvattiin!




Bussimatkailun jälkeen hyppäsimme Korfun kaupungissa suoraan laivaan ja lähdimme suuntaamaan 2,5-tuntisen laivamatkan päässä oleville Paxoksen saarille. Hyvällä tuurilla ehdimme saada kannelta haluamamme varjopaikat, vaikka emme olleet läheskään ensimmäisenä laivassa. Ensimmäisenä nimittäin täyttyivät ne auringonpalvojien aurinkotuolit.









Pari tuntia kestävän laivamatkan aikana ehdimme hyvin tutustua Paxoksen saarten esitteeseen sekä lukea iPhoneen lataamani matkaoppaat. Paxoksen saaret ovat kuuluisia mm. korkeista kallioreunoistaan, syvistä ja pitkistä kallioluolistaan, kirkkaasta vedestään, maaston vehreydestä sekä siitä, ettei saarilla ole paljon asutusta. Esimerkiksi Antipaxokselle ei pääse kuin kumiveneellä tai uimalla, koska siellä ei ole yhtään satamaa.









Matkamme ensimmäinen pysäkki oli yhdellä kuuluisimmista paikoista, Blue lagoonin kallioluolilla, joihin laivamme ajoi jopa sisälle. Pienemmällä veneellä luoliin olisi päässyt paljon syvemmästikin. Sukellusta paljon harrastaneille oli myös tarjolla jännittäviä kokemuksia luolasukellus-retkellä. Sellaiselle pitää kyllä joskus vielä päästä! Blue lagoonista pitää vielä sanoa sen verran, etten ole koskaan missään Euroopassa aiemmin nähnyt niin kirkasta ja sinistä vettä! Aww!







Upean turkoosia ja kirkasta vettä oli myös Antipaxoksen rannalla, jonne suuntasimme uimaan. Laiva ankkuroitui reilun sadan metrin päähän rannasta, ja kaikki hyppäsivät kakkoskerroksesta alas mereen. Yllättäen vesi oli kylmää (siis varmaan sen 25 astetta) ja erittäin suolasta. Uimme kuitenkin minkä kintuistamme pääsimme, katselimme pohjaa laseilla ja lopulta innostuimme kiipeämään myös Antipaxoksen kivikkoiselle reunalle. Valkeaa hiekkaakin oli rannalla tarjolla. Tunsimme olevamme unelmien keskipisteessä! Näimme rannalla myös seuraavan unelman, sillä jotkut olivat telttaretkellä Antipaxoksen rannalla. Me halutaan kans!





Oih ja voih. Tällä kertaa voi jopa sanoa kuvienkin kertovan lähes koko totuuden. Antipaxokselle pitää kyllä joskus hamassa tulevaisuudessa päästä vielä uudelleen. Todella hyvä laiskapäiväkohde!

Seuraavassa postauksessa jatketaan sitten Antipaxoksen isosiskon Paxoksen parissa. Siihen asti kuulemisiin!