perjantai 30. marraskuuta 2012

Viikon päästä plussaa


Etelä-Suomessa on tuiskuttanut lunta, laivat ovat myöhästyneet tunteja, pakkanen kiristynyt ja tiet jäätyneet. Sen sijaan viikon päästä Pariisissa saamme nauttia auringosta. Lämpötila näyttäisi ennusteen mukaan olevan pari astetta plussaa, joten laukkuun saa tällä kertaa pakata myös lämpimämpää vaatetta. Viime vuonna samaan aikaan Pariisissa satoi armottomasti vettä. Farkkuni eivät ole koskaan olleet märemmät kuin silloin....eikä ne edes kuivuneet koko matkan aikana. :D

Mutta mikä parasta, huomenna on jo joulukuu! Täällä blogin puolella siirrymme odottamaan joulua joulukalenterin muodossa.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kokeilussa Nokian Lumia 920






Koti näytti erilaiselle Nokian uutuusmalli Lumia 920 -puhelimen näytön kautta. Puhelin oli todellisuudessa muuten melko hyvä: iso, tarkka ja kirkas näyttö, erinomainen 8,7 megapikselin kamera optisella kuvanvakaajalla, led-salamalla ja laadukkaalla videokuvalla, langaton latausmahdolllisuus sekä puhelinta voi jopa käyttää hanskat kädessä. Henkilökohtaisesti tykkäsin myös Windows 8 -käyttöliittymästä, siihen ladattavien sovellusten monipuolisuudesta ja puhelimen valkoisesta kiiltävästä pinnasta. Pintamateriaali on tällä kertaa myös naarmuuntumatonta zirkoniumia.



Bloggaamisen näkökulmasta kuitenkin parasta oli se, että kameralla sai puhtaan valkoisia kuvia.  Kamera osasi myös erottaa valkoisen joulukuusemme valkoisesta seinästä, eikä polttanut sävyjä edes puhki. Lisäksi kameran Smart Shoot -toiminnolla pystyi varmistumaan laadukkaan lopputuloksen, sillä kuvanparannusohjelma osaa poistaa kuvasta ei-toivotut henkilöt ja sarjakuvaus helpottaa monen ihmisen yhtäaikaista kuvausta. Tämä on melko kova vastus iPhone 5:lle, jonka kartat ovat edelleen Internet-yhteyden vaativia.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Joulutunnelmaa ja kaupunkikuvaa








Iltasin lenkkeilymaisemat ovat viime aikoina parantuneet hurjasti, sillä jouluvaloja on alkanut näkyä niin talojen ikkunoissa kuin kaupungin keskustassakin. Kotona olemme myös siirtyneet joulunaikaan, sillä koristelimme viikonloppuna kuusen, joimme glögiä ja kuvasimme mainosvideoa Nokian Lumia 920 -puhelimesta. Ensi kerralla näettekin, millaisia kuvakulmia kamera löysi.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Mysteerikuvan arvoitus ratkeaa

Mysteerikuva oli otettu kotikaupungistamme vanhan Raision tehtaan toiseksi ylimmästä kerroksesta. Tehdas oli vielä elokuussa vierailukelpoinen, ja koska ovi oli auki siellä vierailu ei ollut edes laitonta. Niinpä kiipesimme kattoterassille asti katsomaan, miksi kyseiselle paikalle rakennetaan uusia kerrostaloja. Maisemat 12. kerroksesta olivat todellisuudessa huikaisevat. Vuoret kun vielä lisäisi horistonttiin ei maisemasta puuttuisi mitään.








Kurkistelukohteena vanha tehdasrakennus oli jännä paikka (kerroimme ensimmäisestä tehdasretkestämme aiemmin täällä). Alueella on kolme suurta tehdasrakennusta, joista kaksi olivat vieraille avoinna. Punatiiliseen rakennus toimi vuodesta 1939 lähtien Vaasan myllynä. Siellä jauhettiin pääosin vehnäjauhoja ja todisteena niistä ajoista oli edelleenkin nähtävillä tyhjiä Sunnuntai-vehnäpusseja, leipomon kirjanpitoon kuuluneita kuitteja sekä jauhojen tuottomääristä kertovia tuotantolistoja. Harmillisesti tilat on vain sotkettu ja sprayattu karmeannäköisiksi.






Tehdasalueen toinen rakennus on sen sijaan toiminut Raision rehutehtaana. Rehutehtaan puolella oli vielä elokuussa jäljellä putkistoja, viljaa, vanhoja työlaitteita sekä roskaa. Seinät oli myös sprayattu ja hissi rikottu. Tunnelma autiossa tehdasrakennuksessa oli kuitenkin hiljaisen aavemainen, sillä kahdennessatoista kerroksessa kuului vain rikotuista ikkunoista sisäänliikkuvan ilman humina, pulujen kujerrus ja omien askeltemme kaiku. Kattoterassilta alas katsellessamme näimme pihalla liikkuvan myös muutamia muita ihmisiä, jotka meidät huomatessaan juoksivat äkkiä pyörilleen ja pötkivät pakoon. ;D






Maisemat olivat kuitenkin koko reissun kohokohta. Seuraavalla kerralla kerronkin, mitä juuri alla olevissa kuvissa esitettyihin viljasiiloihin juuri rakennetaan. Tuleekohan alueesta vuosien varrella avain onneen ja menestykseen? Ainakin avain erilaisuuteen siitä tulee.





torstai 22. marraskuuta 2012

Mehuizaa mehua hedelmillä



Viiden päivän sairastamisen jälkeen ääni alkaa pikkuhiljaa kulkea ja ruoka maistua. Iltapalaksi söimme viimeisen saikkupäivän kunniaksi hedelmiä ja maistelimme mehuizan lisä- ja säilöntäaineetonta mehua. Mehukokemus oli hyvä, vaikka mehu oli minun makuuni liian paksua. Vedellä lantrattuna se puolestaan maistui paremmalle. Taitaapa mehuiza mehu päästä toisenkin kerran ostoskoriimme - vielä on kaksi makua maistamatta. :)

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Matkailijaprofiilimme


Rantapallon blogeissa on viime aikoina pyörinyt Matkailijaprofiili-postaukset. Mekin saimme kunnian saada tämä haaste Destination Unknown -blogin Sadulta. Me puolestaan laitamme haasteen eteenpäin matkailusta pitävälle Beauty Wingsin Jennille, Pietariin kohta lähtevälle Harmaa ja muut iloiset värit -blogin Minnalle sekä Kiina-blogia kirjoittavalle Raunolle.

Sadun arvuuttelukuva voisi periaatteessa olla taustan vehreydestä päätellen Alppien eteläpuolelta Sloveniasta. Mutta mistäspäin alla oleva elokuussa otettu kuva on? Vihjeenä voin kertoa, että aina ei tarvitse lähtä kovin kauas kokeakseen jotain uutta ja jännittävää. Vastaus kuva-arvoitukseen julkaistaan viikonlopun puolella.


Mutta sitten siihen haasteeseen.



Pelottavin lentoyhtiö, millä olemme lentäneet:
Olemme hyvin tarkkoja valitessamme lentoyhtiöitä, joten mannertenvälisiä lennämme mieluiten sinivalkoisin siivin ja Euroopassa Norwegianin punaisin tai AirBalticin limenvihrein siivin. Kaikista eniten eripuraa meillä kotona kuitenkin aiheutti edesmennyt Blue1, koska mielestäni se ei milloinkaan ole tuottanut minulle turvallisuuden tunteita. Mitään oikeasti pelottavaa emme kyllä koskaan Blue1:n lennoilla kokeneet, mutta jännitystä kyseisellä lentoyhtiöllä lentäminen on aina tuottanut. Kiinalaiset halpalentoyhtiöt sen sijaan saavat meiltä kunnianosoituksen - lämpimät sämpylät olivat mukava kokemus.



Suosikki matkakohde
Tämä on vaikea. Maailmassa on niin paljon mahtavia maita, kaupunkeja ja maanosia, ja vielä mahtavampia paikkoja, joita emme ole vielä nähneetkään. Euroopan kaupungeista parhaimpia muistoja kuitenkin herättävät Belgian Antwerpen, josta ostimme kihla- ja vihkisormukset, mutta myös Unkarin Budapest, jossa kävelimme kolmannella yhteisellä lomamatkallamme söpösti käsikädessä Tonavan vartta pitkin. Lämpimiä muistoja tulvii mieliimme myös ympäri Saksaa; Berliini, Ulm, München, Neuschwanstein, Berchtesgaden, Nürnberg ja vieläkin mielensopukoissa soiva Ein Prosit -juomalaulu. Pahasti kakkoseksi ei myöskään jää Pariisin joulutorit, Kiinan muuri, Shanghain iltavalaistus tai Salzburgin linna.

Makuhermoja sen sijaan hivelevät muistikuvat Bratislavasta, Modrasta, Wienistä ja Tukholmasta. Keitot, ne olivat jokaisessa näistä kaupungeista aivan loistavia!



Maapallon laitamilla kaukana kiireestä ja hälystä
Maapallon laitamilla kaukana kiireestä ja hälystä ollaan, kun ympärillä on vain luontoa, asumatonta maastoa ja kauniita värejä. Siispä asumattomin kolkka, jossa olemme käyneet on ehdottomasti Lappi ja etenkin sen pohjoisosat. Siellä kuuluu vain puiden suhinaa, Jäämeren loisketta ja tunturisopuleiden kahinaa. Ehdottomasti mielenavaava kokemus! Talvisin Lapissa saa myös ihailla tykkypuita ja korkeita hankia. 



Mieluisin matkaoppaamme
Tähän täytyy ehdottomasti sanoa Mondon matkaoppaat, sillä pidän niiden monipuolisuudesta, tarinoista, historiatekstien hauskasta kielestä ja erilaisuudesta verrattuna muihin sarjoihin. Toki ensimmäistä kertaa kohteissa vieraillessa eniten tietoa saa Lonely Planetin matkaoppaista tai Otavan Kartta+Opas -oppaista, mutta toisella kertaa Mondo tarjoaa paljon enemmän kuin listan nähtävyyksistä. 



Seuramatka vai itsekseen
Pääosin olemme reissanneet kahdestaan, mutta viime aikoina reissukavereiksimme ovat liittyneet myös niin Suomessa kuin ulkomaillakin asuvia kavereitamme. Parin viikon päästä Pariisiin lähdemme niinikään äitini ja pikkusiskoni kanssa, ja ensi vuoden hiihtolomamatkaan osallistuu myös isäni. Pakettimatkalla olemme käyneet kokeilunhalusta vain kerran Korfulla. Omatoimimatkat kuitenkin sopivat meille paremmin, koska ulkomaille mennessämme ahdistumme suomenkielisestä palvelusta. 



Pahin paikka mahataudin saamiseen
Reissujemme määrään suhteutettuna olemme olleet onnekkaita, sillä lomalla olemme sairastuneet pahasti vain kerran. Silloinkin olimme erittäin hyvissä käsissä, sillä Hongkongin hotellimme hotellinjohtaja vei meidät yksityiselle klinikalle (vaikka se maksoi heidän mukaansa todella hurjasti, 60 euroa käynniltä!) ja huolehti lähtöpäiväämme asti voinnistamme. Toki olotila oli mitä kamalin, kun nousimme paahtavassa kuumuudessa pahaa oloa vastaan The Peakille, kävimme katsomassa Lantaun saarella The Big Buddhaa sekä vierailimme Disneylandissa, mutta näin jälkikäteen ajatellen kaiken tuon näkeminen ehkä hieman pahoinvoivana ja jatkuvasti muovipussia kädessä kantaen oli ehdottomasti sen arvoista. Niin uhkarohkeita emme kuitenkaan olleet, että olisimme hypänneet laivaan ja käyneet huvittelemassa rikkaiden viihdekeskuksena tunnetussa Macaossa. Pahin paikka mahataudin saamiseen on siis loman viimeiset päivät, jolloin mielessä pyörii kymmentuntinen lento takaisin kotiin.


Aiheeseen osittain liittymätön kuva, mutta oli järkyttävää todeta, että kiinalaisilla lemmikkikaupoissa 
myytävillä seurakoiralla on varmasti paremmat oltavat kuin osalla maailman ihmisitä.

Ensimmäinen kulttuurishokki
Kulttuurishokista kirjoittelin jo aiemmin Wonders of China part 2 -postauksessa, ja voimme kertoa, ettemme oli sitä aidosti koskaan kokeneet. Vuosien varrella ja 28 eri maan ja vielä useamman kulttuurin parissa käyneenä olemme kuitenkin alkaneet osittain ajatella eri tavalla kuin keskivertosuomalaiset. Toisaalta matkustushimomme on myös kasvanut joka reissulla, ja haluamme aina vain päästä lähemmäksi tavallisen kaupunkilaisen arkea. Olemme myös nähneet, millaista elämää, työkulttuuria ja erilaista päivärytmiä eri maissa suositaan, ja sitä kautta rakentaneet omaa mielikuvaamme siitä, millaisessa paikassa haluamme elää. Ei Suomi ihan huono paikka ole. Täällä on moni asia erittäin hyvin!



Ulkomaille muutto
Jos minulta olisi kysytty viime vuonna, muutanko ulkomaille, olisin ollut heti valmis lähtemään. Tänä vuonna töiden alettua ja minun siellä niin hyvin viihtyneenä, en osaisi enää vastata mitään samaiseen kysymykseen. Periaatteessa halu muuttaa ulkomaille, kokea se kulttuurishokki, kaipaus ja uusien asioiden tuoma jännitys on edelleen olemassa, mutta tilalle on myös astunut arjenpelko. Mitä minä siellä tekisin? Olen kuitenkin kouluttautunut melko kansalliseen ammattiin. 

Ulkomaillemuuttokohteita olemme kuitenkin pohtineet monesti kaveriporukalla. Antonin töiden perässä vaihtoehtoisia maita olisivat Saksa, Kiina, Kalifornia ja Ruotsi. Näistä kaikista helpoin kohde olisi tietenkin Ruotsi ja Saksa, koska ne olisivat sen verran lähellä, että voisin jopa ajatella tekeväni töitä Suomessa. Kiina kiinnostaisi meitä myös kovasti, mutta Pekingin saasteet eivät sitten yhtään. Kaliforniassa puolestaan olisi ihanteellinen ilmasto (vai onko se kuumuus oikeesti kivaa, en nyt tiedä), mutta se on jo oikeasti kaukana ja kalliiden lentojen takana. Koiran vuoksikin Eurooppa olisi helppo, koska täällä se ei joutuisi karanteeniin. Uskon, että todellisessa tilanteessa mihinkään muuttaminen ei olisi ihan näin helppoa kuin tällä hetkellä ajattelen. Helppoa ei olisi myöskään se, että tekisimme töitä eri maissa - sehän olisi kaukosuhde isolla K:lla.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Saikkupäivän illallinen


Saikkupäiviä on takana nyt kaksi ja vielä kaksi edessä. Piristystä synkkään päivään tuo kuitenkin herkkuillallinen - karitsan paahtopaistia uunikasviksilla. Nyt vain karitsat uuniin ja teekupin ääreen. Ehkä se tästä paremmaksi muuttuu. :)

PS: Lumppari on muuten ollut melko ihmeissään tästä minun kotona pyörimisestä. Sen mielestä olisin varmasti aivan hyvin voinut mennä töihin ja Anton puolestaan jäädä kotiin. Isäntänsä koira. :D

lauantai 17. marraskuuta 2012

Joulu mielessä



Ensimmäinen virallinen joulunavausilotulitus nähtiin eilen. Samalla kuuntelimme lasten live-esityksinä joululauluja ja tapasimme Korvatunturin joulupukin. Ah, kuinka rakastan sitä jouluista tunnelmaa kauppakeskuksissa. Kaikilla on intoa ja joulufiilistä, lahjat vielä hankinnassa ja toiset kassissa. Mitähän sitä itse tänä vuonna ostaisi rakkailleen lahjaksi?



Isälleni olen jo ostanut Tommy Hilfigerin sukat, mutta niiden lisäksi hän voisi tarvita myös uutta lumilapiota, kylpytakkia sekä Mondon Lontoo-matkaopasta. Äitini innostui nimittäin hankkimaan meille kaikille viidelle hiihtolomamatkan Lontooseen, joten matkaopas olisi hyvä tapa virittäytyä tulevaan matkaan.



Äidilleni ajattelin tänä vuonna ostaa uusia tuikkuja, pyyhkeitä, ravintola- tai teatterilahjakortin, kirjoja sekä yrttiruukun. Lisäksi pikkujoululahjana hän saa hot bottlen, jotta tarkenee itsenäisyyspäivänä Pariisissa. Meillä on nimittäin Antonin kanssa ollut perinteenä nukkua hot bottlen kanssa talvisin hotelleissa, joten pikkujoulumatkallamme Pariisissa myös äitini saa nauttia hot bottlen lämmöstä.



Pikkusiskoni harras toive oli saada Block-valaisin valkoisella johdolla. Hänelle sopisi lahjaksi myös kirjat, Pentikin porot, leffaliput ja Lacosten hajuvesi. Lisäksi pakettiin voisi pyöräyttää Maraboun uusinta valkosuklaata sekä tilaukseen laittaa viiden kuukauden Elle-lehdet. Pikkujoululahjana pikkusiskonikin saa hot bottlen, jotta saa nauttia siitä Pariisissa.



Vaikeinta kuitenkin on keksiä sopivaa lahjaa Antonille. Olemme nimittäin sopineet, että turhaa tavaraa ei missään nimessä hankita, vaan ennemmin panostamme tavaran laatuun kuin määrään. Niinpä Antonille suunnittelemani lahjat ovat melko pehmeitä ja käyttöön sopivia. Tommy Hilfigerilla olisi ainakin tarjolla mukavanoloisia olohousuja, kauluspaitoja ja tarpeellista talvitakkia. Vöitäkään miehellä ei ole koskaan liikaa, ja kelloa on tarpeellista katsella kerran jos toisenkin päivän aikana. Juhlissa Anton voisi myös käyttää kalvosinnappeja, joten niidenkin hankinta voisi olla aiheellista. Rentoutumishetkiä varten puolestaan voisin hankkia meille Madventureksen kaksi ensimmäistä tuotantokautta - eihän sitä tiedä, minne keksisin niiden myötä ostaa yllärilentoliput!

Mutta totta jos puhutaan, ei kukaan taida ihan näin montaa lahjaa tarvita. Ennemmin laatua kuin määrää, niin minä ainakin ajattelen (samalla kun yritän pähkäillä, miten meidän kaapit ovat taas ihan täynnä tavaraa). :)

tiistai 13. marraskuuta 2012

Global InterRail: Borås



Viimeistä viedään, vihdoinkin! Göteborgista matkasimme autolla kolmeksi päiväksi Boråsiin ennen kuin lensimme Kööpenhaminan ja Helsingin kautta takaisin kotiin. Boråsissa aika kului rattoisasti Antonin sukulaisilla vieraillessa ja veljesten lapsuudenmaisemia katsellessa. Kävimmepä myös katsomassa Boråsin uudella jalkapalloareenalla yhden futispelin. Se oli hienoa se!





Päällimmäisenä Boråsista jäivät mieleen kaupungin keskustassa olleet lukuisat pronssipatsaat sekä reilut kymmenenmetrinen Pinokkio-patsas. Patsaalla olikin mielenkiintoinen tarina, sillä Pinokkiohan ei millään muotoa kuulu Ruotsiin (muut patsaat siis olivat vähintään ruotsalaisen taiteilijan tekemiä). Sen sijaan huhupuheiden mukaan joku rikas herrasmies oli osallistunut patsaan rahoitukseen sen verran auliisti, että oli saanut patsaan ikkunansa alle. Paikalliset puolestaan suhtautuvat patsaaseen joko ihailevasti tai halveksien - onhan se Pinokkio aiheena ehkä vähän vähemmän ruotsalainen. ;)

Toinen mieleenpainuva vierailukohteemme oli suomalaisten aikoinaan suosima Björkehovstugan eli Björkehovis-seuran kisamökki. Mukavana yllätyksenä se oli edelleen samanlaisessa asussaan kuin veljesten nuoruusaikoina.

Viimeisenä Borås-iltana kävimme myös katsomassa vesisateessa kauppakatua ja kesätorstaisin järjestettävää toritapahtumaa esiintyjineen ja juontajineen. Sen jälkeen pakkasimmekin rinkat täyteen, paketoimme potkulaudat lentolaatikkoon ja suuntasimme parin kentän kautta kotiin. Reissu oli kokonaisuudessaan antoisa ja uskomattoman monipuolinen. En antaisi yhtään iltaa, aamua, päivää enkä junassa otettuja nokosia pois. Voisimme myös lähtä reissulle uudestaan, sillä reilaaminen vain avartaa sydäntä ja mieltä, vaikka reissu viekin helposti kaikki kesälomaviikot!