torstai 30. kesäkuuta 2011

Città del Vaticano



Viime vuonna tutustuimme Vatikaaniin kiertämällä sen rajoja sekä käymällä Pyhän Pietarin kirkossa ja maanalaisessa kryptassa. Tänä vuonna täydensin Vatikaani-kokemustani käymällä uudelleen Pyhän Pietarin kirkossa, sen kupolissa ja Vatikaanin museossa. Krypta oli tällä kertaa kiinni, joten se jäi välistä.






Kirkko oli edelleen upea ja sen arvokkuuden pystyi aistimaan heti ulko-ovella. Edellisvuoteen verrattuna kirkossa oli tällä kertaa panostettu kulkureitteihin, jolloin väki kulki yhdessä jonossa koko kirkon ympäri.


kupolin katto

kupolin ympäri kiertävät mosaiikkityöt

näkymä kupolin huipulta

Viime vuonna kupoli oli kiinni, joten tänä vuonna toiveissa oli päästä kupoliin heti aamusta. Niinpäs suuntasimme suoraan kirkosta kupoliin ja pääsimme kiipeämään reilut 500 porrasta ylöspäin. Kupoli oli jo puolessa välissä niiden reilun 300 portaan arvoinen: uskomattoman taitavasti tehtyjä mosaiikkitöitä, kauniita kaarevia linjoja, 50 cm levyinen porraskäytävä ylös asti sekä mahtavat maisemat. Porraskäytävä tosiaan oli loppumatkasta, ehkäpä portaan 400 jälkeen, jo niin kapea, ettei siinä isommat ihmiset olisivat mahtuneet kulkemaan, eikä pienemmätkään ohittamaan toisiaan.









Museon osalta meillä sattui erittäin hyvä tuuri, sillä normaalisti se maksaa aikuiselta 27 euroa ja alennusryhmiltä 20 euroa. Tuurilla kuitenkin satuimme olemaan Roomassa kuukauden viimeisenä sunnuntaina, jolloin sisäänpääsy oli ilmainen. Niinpäs me menimme sunnuntaina museoon ihailemaan kullattuja kattoja, maalauksilla koristeltuja kattoja ja seiniä, toinen toistaan arvokkaampia kipsiveistoksia sekä väenpaljoutta, jonka museo veti puoleensa. Sikstuksen kappelissa vihdoin näin sen mitä olin odottanut - Aatamin luominen -maalauksen. Valitettavasti kuvia ei saanut ottaa, mutta nälkä jo olikin, joten matka jatkui lähimpään ravintolaan.



keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Hemma igen




Pidennetty viikonloppu Roomassa oli jokaisen sentin ja mahassa lentelevän perhosen arvoinen. Vanhemmilleni yllätys oli suuri, kun junan pääteasemalla olikin joku vastassa. Pienen shokki-järkytyksen jälkeen pääsimmekin etsimään hotellia ja nauttimaan Rooman antimista. Edelleen ihana kaupunki, paljon historiaa, uskomattomia rakennuksia, kauniita koristuksia, katolisen kirkon varallisuuden myötä saavutettua luksusta ja arkeologisesti arvokkaita kukoistusaikojen jäänteitä. Kerronpas huomenna enemmän, sillä nyt pitää rientää ulos ihanan lämpimään ja samalla viileään säähän. :)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Doggy summer



Riehakasta ja aurinkoista juhannusta kaikille!

Koiraihmisille muistutuksena, että seuraavat rodut ovat juhannuksena muodissa; mäyräkoira, suunsnapseri, lapinkullannoutaja, kääpiöpilsneri, jackdanielsin terrieri, karjalankarhukoira, venhäolutterrieri, trendisetteri ja siperianwhisky. Koiraharrastus voi myös johtaa vinttipimeenä-koiran tai suomenajokielto-koiran hankintaan. Joku saattaa myös muistuttaa selvinpäinseisojaa, vaikka se onkin Suomessa melko harvinainen rotu.

Palataan blogin puolelle ensi viikon keskiviikkona Rooman kuulumisien merkeissä. :)

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Koirankoppisuunnitelmia



No niin, johan se on aika esitelläkin meidän koirankoppisuunnitelma. Alustavasti olemme kaavailleet tällaista kuution mallista koppia, jossa olisi oviaukko "terassille" ja kolme pystyikkunaa. Ikkunat ovat kyllä mun ehdoton suosikki. Lisäksi kopin sivu- tai takaseinään tulee jonkinlainen aukko, jolla taataan kopin sopiva ilmanvaihto.

Lumpparin ruokailualue siirtyy samalla kopin "terassille". Ruokakuppien alle todennäköisesti tulee jonkinlainen koroke sekä sivuille pleksiä. Haaveena olisi laittaa sivuille esimerkiksi oranssia pleksiä, mutta pitänee vielä mennä katsomaan kauppaan värivaihtoehtoja. Pleksin väri määrääkin sitten aika pitkälti kopin sisätilojen värimaailman, sillä tarkoituksena olisi käsitellä mökin sisäpuoliset pinnatkin ainakin yhden seinän osalta tällä korostevärillä.

Rooman lomani jälkeen pitää aloittaa heti työt, jotta koppi saadaan valmiiksi vielä tänä kesänä. :)

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Vibram five fingers



Kenkiä meidän taloudessa ostetaan varsin harvoin, mutta tänä keväänä olemme hankkineet jo kahdet uudet kengät. Minä hankin aiemmin Reebokin kävelykengät, joiden pitäisi lisätä kävelyn tehokkuutta. Anton puolestaan tilasi Italiasta varvaskengät. Itselläkin tekisi mieli hankkia tälläiset kävelykengät.



Antonin tilaamat Vibram Five Fingers -varvaskengät on kehitetty, jotta juoksu- ja kävelykokemukset olisivat luonnollisempia. Joustava ja ohut pohja mukautuu käyttäjänsä jalkaan ja tarjoavat kokemuksen paljainjaloin liikkumista. Kenkä kuitenkin suojaa jalkaa maassa olevilta teräviltä esineiltä sekä estää jalkoja likaantumasta. Lisäksi varvaskengät vahvistavat jalan ja etenkin jalkapohjan lihaksia, jolloin käyttäjän ketteryys ja tasapaino paranevat. Kengillä on siis mahdollisesti positiivinen vaikutus käyttäjänsä terveyteen.



Varvaskengät ovat pohjastaan hyvin pelkistetyt. Pohjat ovat sileät ja niissä on syvennyksiä kantapään, isovarpaan ja pikkuvarpaan alueilla. Antonin ensikokemus kengistä oli "aika jännä", sillä kengillä kävely oli kevyttä. Aluksi kävely tuntui oudolle, koska varpaat liikkuivat maaston mukaan ja jalkapohja osui oikeasti maahan. Kävelyssä oli kuulemma havaittavissa herkkyyttä.

Jäänpäs seuraamaan, miten Antonin varvaskengät palvelevat näin pidemmällä aikavälillä. Alkuinnostus on ainakin kova. Huomenna sitten sitä koirankoppia, kyllä sekin postaus tulee vielä. :)

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Toinenkin Interail-blogi




Löytyipä vielä toinenkin juuri startannut Interail-blogi. Raiteiden viemää -blogissa suunnataan Itä-Eurooppaan ja tavoitteena on löytää toinen toistaan kiehtovampia kahviloita. Yksi matkan kohokohdista tulee olemaan Unkarin pääkaupunki Budapest - tuo elintasoeroja hyvin kuvastava Itä-Euroopan helmi.



Budapest oli kyllä mielenkiintoinen kohde. Harvassa kaupungissa köyhyydelle ja rikkaudelle voi niin vahvasti piirtää rajan kuin Budapestissä. Maanalainen metro kulki pääosin maanpinnalla tai omassa uomassaan kallioseinämien välissä. Bussit olivat hyvin ilmastoituja, koska ovien tiivisteet olivat tipahtaneet edelliselle pysäkille. Viiden ruokalajin illallinen kahdelta maksoi vajaat 8 euroa. Paikallinen kauppa myi ruokaa halvalla lisäten turistien laskuun kympin enemmän kuin paikallisille. Tonavakaunoinen virtasi huimalla nopeudella vieden välillä ihailijansa ajatukset mennessään. Iltavalaistus lukeutui Euroopan romanttisimpiin ja aasialaisturistit tälläsivät järjestelmäkameroitansa jaluistoille ottaakseen kuvia linnasta.

Tätä vauhtia tästä blogista tulee vielä matkailublogi. Huomenna siis tarjolla koirankoppisuunnitelmia. :)

torstai 16. kesäkuuta 2011

Interail-blogi



Minä, joka luen päivittäin informatiivista Iltasanomaa, löysin nyt jotain tosi siistiä - Ekalla reilillä -blogin. Olenkin jo pitempään etsinyt juuri startannutta reiliblogia ja nyt se löytyi!



Kesän tultua olen ollut osittain hieman haikealla mielellä, sillä tänä vuonna meillä ei olekaan edessä reilireissua. Kaksi edellistä kesää matkasimme junalla ristiin rastiin ja nyt ollaankin kahden vuoden tauon jälkeen kesä Suomessa. Outoa, ja niin erilaista. Ehkä eniten outoa on se, että olemme paikallaan. Reilatessa parasta oli ehdottomasti vapaus valita seuraava kohde monista hyvistä vaihtoehdoista. Raiteilla liikkuminen on myös erittäin rentouttavaa, sillä junamatkat olivat kohtuullisen lyhyitä ja maisemat vaihtelevat. Edelleenkin muistelen kaiholla matkaa Milanosta Zürichiin ja Zürichistä Müncheniin - maisemia ei voi tallentaa kuviin, ne on koettava itse! Toisaalta myös matka Milanosta Como-järvelle on painunut mieleen, sillä juna oli a) ikivanha, b) hiton kuuma ja c) ainoa ilmastointi oli avonainen ikkuna, josta puski sisälle kahta kuumempaa ilmaa. Varsin ihastuttavaa oli myös se, että järvellähän ei ollut uintimahdollisuutta, joten vilvoitteluajatukset sai samantien unohtaa.



Haasteena reilireissuilla oli kuitenkin hotellien varaaminen (mehän ei missään juna-asemilla tai shared bathroom -kämpissä nukuttu..), sillä toimivan tietokone+netti -yhdistelmän löytäminen osasta kaupungeista oli haastavaa. Wlan hotspotitkaan eivät läheskään aina olleet riittävän nopeita, jotta olisimme saaneet hotellia varattua. Niinpä välillä jouduimme soittamaan sukulaisillemme Suomeen ja pyytämään heitä varaamaan meille seuraavien öiden hotellit. Onneksi nämä reissumme suojelusenkelit saivat varattua hotellit, jotta meillä oli jo edellisenä päivänä tieto, minne seuraavana päivänä navigoisimme.



Parhaita apuvälineitä lomillamme olivatkin puhelimien kartat, jotka opastivat meidät sanallisesti perille hotelliin. Samaiset laitteet kertoivat myös lähimpien kauppojen, metroasemien ja ravintoloiden sijainnit, vaikkakin osa karttojen näyttämistä liikkeistä olivatkin jo sulkeneet ovensa. Niinpä vettä, hedelmiä, pikkusuolaista (lue Walkerseja) ja toinen toistaan pahemman makuisia karkkeja ostettiin ensimmäisestä näkemästämme putiikista. Hyvän kaupan kohdalla saatoimme merkitä sen sijainnin karttaan, jotta osuimme samaan paikkaan seuraavanakin päivänä. Parhaiten kauppoja oli tarjolla ehdottomasti Luxemburgissa, koska siellä kyltit olivat selkeästi esillä ja kaupat helposti huomattavissa. Toista se oli sitten Roomassa. :D


(Kuva täältä.)

Ruoan osalta kaikista parhaimpia, nopeampia ja herkullisimpia olivat rautatieasemilla myytävät patongit. Oli katkarapu-, kinkku-, juusto-, kasvis-, paahtopaisti-, kana- ja tonnikalatäytteisiä, 30 cm ja 60 cm pitkiä ja eri leipälaatuihin valmistettuja versioita. Kaikissa oli erimakuista majoneesia ja kaloreitakin riittävästi. Näitä herkkuja ostimmekin molemmilla reilireissuilla kymmeniä. Loppuajasta tuo majoneesi alkoi tökkiä, jolloin tilasimme patongin ilman majoneesia - ja taas jaksoi syödä patonkia. Kotimaassa tosin patonki ei ole käynyt pariin vuoteen kaupaksi, lienee tullut yliannostus. :D



Kaikilta näkökulmilta asiaa katsottaessa reilaaminen on jättänyt sieluihimme lähtemättömän vaikutuksen. Hinku seuraavalle reilireissulle olisi kova. Ehkä ensi kesänä, tai seuraavana, mutta joskus, joskus me haluamme vielä raiteiden viemäksi siirtymään eurooppalaisesta kaupungista toiseen. Viimeistään sitten senioripassilla.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Yllätys



Nyt onkin aika paljastaa yksi salaisuus, jota olen pitänyt sisälläni jo reilun kuukauden.
Vanhempani ja pikkusiskoni nimittäin lähtivät tänään reilireissulle Italiaan ja minulla on varattuna lentoliput heidän viimeiseen kohteeseensa Roomaan. Juhannusaattona siis hyppään lentokoneeseen ja suhautan yllättämään matkaajat. Tavoitteenani on ehtiä hotellille ennen heitä, jotta yllätys maksimoituu.



Yllätyksen järjestäminen oli osittain aika työlästä. Jouduin nimittäin puhumaan äitini ympäri, jotta sain valtuuksia varailla lennot sekä osan hotelleista. Lentovarausten yhteydessä varasinkin samantien omat meno-paluulentoni Roomaan. Hotellien osalta minulla on pieni omantunnonpistos, sillä annoin äidilleni muokatun version varausvahvistuksesta. Kyseisen paperin mukaan hotelli olisi varattu kolmelle, mutta todellisuudessa se onkin varattu neljälle. Hintaakin jouduin muuttamaan, jotta äitini ei voisi sanoa huoneen olevan "kallis kolmen hengen huone".



Minulla jo perhoset hyppii mahassa ajatellessani sitä, kuinka äitini ja isäni yllättyvät nähdessään minut hotellissa! Pikkusiskoni tietää yllätyksestäni, sillä hänen tehtävänsä on viivyttää matkaseurueen lähtöä Pisasta. Minun lentoni nimittäin laskeutuu vasta puoli kahden aikaan päivällä, joten olisin hotellissa vasta lähempänä kolmea. Katsotaas, miten suunnitelmat toteutuvat. Ainahan minä voin yllättää heidät jostain matkailunähtävyydestä, jos en hotelliin ehdi ajoissa.



Vanhempieni toivuttua yllätyksestä meillä on tarkoitus kiertää Roomaa yhdessä. Tällä reissulla ajattelinkin käydä katsomassa niitä paikkoja, jotka jäivät viime vuonna näkemättä. Esimerkiksi Vatikaanin museo 20 euron sisäänpääsymaksusta huolimatta on jo merkitty must-see -listaani. Lisäksi Pyhän Pietarin kirkon kupoliin pitää mennä ennen kello 13.00, koska viime vuonna emme ehtineet jonoon riittävän ajoissa.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Pöytähurisija



Viime viikolla varaston uumenista löytyi tälläinen kuumien ilmojen pelastaja. Hurisija saapui meille toissa vuonna Verkkokauppa.com:n ostosten kylkijäisenä, ja siitä lähtien se on ollut varastossa hyvässä tallessa. Pahaäänisyydestä huolimatta tuulta aikaansaava laite sai tänä kesänä paikkansa työhuoneen pöydältä, jossa se parhaansa mukaan helpottaa nettisurffaajan arkea.



Kivasta tuulenvireestä huolimatta siirryn nyt pähkinöiden ja pisaratomaattien ääreen. Pisara- ja kirsikkatomaatit ovatkin olleet tänä kesänä todella herkullisia. Huomenna kerronkin lomamatkastani, joka jo häämöttää näköpiirissä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Olohuoneen uutta ilmettä


Kuten jo mainitsinkin, Viisu joutui lähtemään meiltä muutama viikko sitten. Kova ikävähän sitä on tullut, mutta Viisulla on paremmat oltavat Antonin vanhempien luona kuin meillä. Armas Lumpparimme kun ajatteli sen olevan osa luontoa ja psiiiii.




Uudeksi matoksi valikoituikin sitten valkoinen nukkamatto. Ostimme niitä itseasiassa kaksi ja laitoimme ne vierekkäin, jolloin maton kooksi saatiin 260 x 440 metriä. Matto on ihanan iso, pehmeä ja valkoinen. Uskon, että maton valkoinen väri pysyy myös valkoisena, koska oleskelemme melko harvoin olohuoneessa. Sohvassakaan en ole tainnut istua kuin alle kymmenen kertaa.





Kuvailusta innostuneena räpsäisin myös muutaman vinon kuvan. Vinot kuvat ovat jollain tavalla hauskoja, ja sainpas koko olohuoneen samaan kuvaan! Sellaista kuvaa ei ole täällä aiemmin julkaistakaan. Kuvia ottaessa tulikin mieleen, kuinka helppoa sisustuskuvien ottaminen olisi kalansilmäobjektilla, hmm, pitäisiköhän sellaiseen sijoittaa. :D

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Mission: koirankoppi


Olohuonepostausta odotellessa keksin uuden rakennusmission: koirankoppi.

Lumppari saa asustella meillä kuin kuninkaallinen. Sille kokataan omat herkkuruoat, se saa itse käydä kaupassa valikoimassa sopivimmat puruluunsa, Anton rapsuttaa sitä aamuisin, heti töiden jälkeen ja ennen nukkumaan menoa (ja jos ei muista, niin Lumppari vaatii) sekä Lumppari pääsee kaikkialle mukaan, minne se ikinä vain voidaan viedä. Kuninkaallinen koiramme ei kuitenkaan omista vielä omaa koppia, joten nyt kesän aikana on tarkoitus rakentaa sellainen olohuoneeseen sohvan viereen.

Suunnitelmiemme mukaan kopissa voisi olla itse koppi-osa seinineen ja kattoineen sekä katettu patio. Valoa koppiin voisi tulla korkeista ikkunoista (meillä on pari vanhaa valokuvakehystä, joten niistä saadaan ikkunalasit). Seinä- ja kattomateriaaleiksi ajattelimme valita vaneria, jolloin kopista ei tule ulkonäötään liian massiivinen eikä massaltaan turhan raskas. Toisaalta, mikseipä hyödyntäisi Ikeassa myytäviä pöytälevyjä, jolloin kaikki katto-, lattia- ja seinäelementit olisivat syvyydeltään noin 5 cm. Hmm..lopputulos voisi olla erittäin tyylikäs! Väri tietenkin on valkoinen ja korosteena mustaa, ehkä. Ilmareikiä koppiin pitää ehdottomasti olla, joten päätyseinässä voisi olla pyöreitä reikiä (helppo tehä reikäporalla).


(Kuvat täältä.)

Ideakuvia hainkin netistä, ja heti tärppäsi - löysin kuvan juuri sellaisesta kopista, josta äsken haaveilin. Meidän versiossa tosin vaijerit lattian ja katon väliset vaijerit olisi korvattu metalliputkilla, jotka varmasti jaksavat kannatella kattoa. Kuvassa olevan idean mukaisesti ruokakupitkin voisi sijoittaa terassille, wautsiwau, mikä idea. Ei olisi enää ongelmaa kuppien sijainnissa. Yllä olevaan koppiin lisäisin kuitenkin ikkunoita joka suuntaan, jolloin kopista tulisi valoisampi. Tykkäisiköhän Lumppari valosta vai haluaisikohan se olla katseilta piilossa?

Noh, ei se nettisurffailu yhteen koppiin jäänyt, vaan löysin lisää siistejä koppeja.

(Kuva täältä.)

Tällainen lasiseinänen koppi olisi kyllä myös hieno. Tosin näin isoja tauluja meillä ei ole, joten jääköön tämä idea tällä kertaa sivuun.



Tässäpä se vasta olisikin sopiva koppi arvon neidillemme. Pihat, portaat, terassi ja pihavalot. Lieneekö mökkiosan alla jopa autotalli? Sinnehän voisi parkkeerata Antonin tuliterän RC-auton kiiltävine vanteineen. Kyllä Lumpparin passais.


(Kuva täältä.)

Toki tulevaisuudessa hankittavaa toista koiraa varten voisi tehdä jo valmiiksi edellisen ideakuvan mukaisen kopin ja sijoittaa "autotalliin" tällaisen matkailuvaunun. Voisivat sitten keskenään sopia, kumpi nukkuu talossa ja kumpi vaunussa. :D


(Kuva täältä.)

Ja sitten hännänhuippuna toki rakennamme Lumpparille ihan oman matkalaukun, jotta sen on mukavampi lähtä reissuun.

Pistetäänpäs projekti hautumaan korvan taakse. Olisihan se kiva päästä taas rakentelemaan, kun remonttiakaan ei ole saanut tehdä enää pitkiin aikoihin.

Minilomalla Helsingissä



Kävimme parin päivän mittaisella minilomalla Helsingissä samalla, kun haimme Kiinan konsulaatista viisumit. Viisumien haku jännitti kovasti, sillä minun "recent passport photo" oli oikeasti vuodelta 2004. Näytänköhän edelleen samalle?



Kiinan suurlähetystö sijaitsi Kulosaaressa samlla alueella monen muun maan konsulaatin kanssa. Ihmisvilinä yllätti meidät täysin, sillä tiistaina hakemuksiamme jättäessämme saimme odottaa pari tuntia omaa vuoroamme. Keskiviikkoinen myönnettyjen viisumien haku sen sijaan sujui ripeämmin, koska Pick up -tiskillä ei ollut kuin kolme asiakasta ennen meitä. Pick up -tiskillä jännitykseni kuvani suhteen raukesi, sillä konsulaatti oli hyväksynyt jättämäni valokuvan, joten passissani komeilea Chinese VISA -tarra.

Kokemuksena viisumien hakeminen oli mukava, ja oli kiva seurata, miten ihmiset pikkupaniikissa tarkistuttavat viisumihakemuksiaan työntekijöillä. Osalla oli jopa lähtö heti seuraavana päivänä, joten viisumeilla oli jo vähän kiirekin!



Viisumihakulappujen jättämisen jälkeen menimme suoraan syömään yliopistolle kevyen lounaan ja sen jälkeen suuntasimme kohti Linnanmäkeä. Suurin osa laitteista olikin kahdeksassa vuodessa kummasti hidastuneet, eikä Göteborgin Lisebergin laitteisiin verrattavaa sydämenpysäytintä ollut koko puistossa. Kivaa meillä kuitenkin oli, palataan samalle paikalle seuraavan kerran kahdeksan vuoden kuluttua. :D




Lintsin lisäksi ehdimme ajella metrolla edestakaisin. Metro on kyllä maailman fiksuin kulkuväline kaupungin sisällä; nopea ja monta kertaa tunnissa ajava. Muita kulkuvälineitä emme kaupungin sisällä käyttäneetkään, sillä metro vei meidät kaikkialle, minne jalan ei olisi päässyt kovin nopeasti.



Kaikissa käyttämissämme kulkuvälineissä oli kuitenkin yhteistä se, että ne olivat valko-punaisia tai punaisen oransseja. Mennessä nimittäin lensimme valko-punaisella Norwegianilla, kaupungissa ajelimme punaisen oranssilla metrolla ja loman päätteeksi hyppäsimme valko-punaiseen junaan. Junamatka oli kyllä yhtä tuskaa, ei todellakaan säästyneiden 20 euron arvoista. Siispä tulevaisuudessa käytämmekin sitten pelkkää lentokonetta, ellei Norwegian ehdi sitä ennen poistua maastamme.