perjantai 29. maaliskuuta 2013

Mitä Pietarissa on?


Eilen jälleen hyppäsimme koneeseen ja suuntasimme ensin Helsinkiin ja tänään junalla kohti Pietaria. Mutta mitäs siellä Pietarissa sitten kannattaisi käydä katsomassa? Pienen tiedonhaun jälkeen löysin ainakin seuraavat suositellut kohteet.


(Kuva täältä.)

RAKENNUKSET:

Talvipalatsi
- sisältää osan Eremitaasin taideaarteista
- pihalla tsaariajan vaatteisiin pukeutuneita henkilöitä, jotka poseeraavat turistien kanssa
- Palatsiaukiolla Aleksanteri-pylväs
- alueella myös talvipuutarha
- sijaitsee Neva-joen rannalla

Pietari-Paavalin linnoitus
- sijaitsee Gorkovskajan metropysäkin vieressä
- alunperin toiminut poliittisten vankien vankilana
- alueella hiekkaranta
- linnoituksen sisäpuolelle pääsee ilmaiseksi
- alueella Pietari-Paavalin kirkko

Iisakin kirkko
- sijaitsee osoitteeessa Isaakievskaya Ploshchad 4
- kupoli on maailman neljänneksi korkein ja siihen on käytetty 100 tonnia kultaa
- kupoliin pääsee ihastelemaan panoraamanäkymää
- alueella Iisakin aukio

Verikirkko (Spas na krovi)
- sijaitsee osoitteessa Naberezhnaya Kanala Griboedova 2
- rakennettu paikalle, jossa Aleksanteri II murhattiin
- takana Pietarin suurimmat tuliaismarkkinat
- yli 7000 neliömetriä mosaiikkitaidetta

Vaskiratsastaja-patsas
- sijaitsee Dekabristien aukiolla
- Pietari I:n patsas

Aleksanteri Nevskin luostari ja hautuumaa
- Nevsky Prospektin päässä
- hautuumaalle haudattu mm. Dostojevski ja Tsaikovski


(Kuva täältä.)

MUSEOT:

Eremitaasi
- sijaitsee Talvipalatsin vieressä
- Mikäli haluaa nähdä kaikki taideteokset, pitää kulkea 22 kilometrin mittainen matka. Mikäli haluaa katsoa jokaista teosta minuutin, siihen kuluu 15 vuotta. Melko mielenkiintoiset faktat!
- kuvaamisesta maksettava, muutoin kuvaaminen kiellettyä

Dostojevskin museo
- Fladimiskajan metropysäkin vieressä

Aleksanterin puisto
- musiikkiin reagoiva suihkulähde

Krestovskin saari
- Krestovski Ostrov -metropysäkin vieressä
- delfinaario
- huvipuisto

Ciniselli Circus
- Gostiny Dvor -metropysäkin vieressä
- 150 hevosta


(Kuva täältä.)

TORIT, RUOKA JA KAUPAT:

Kuznechnyn tori ja kauppahalli
- sijaitsee Vladimirskan metropysäkin vieressä
- yksi suosituimmista toreista

Nevski Prospekt -ostoskatu
- 4 kilometriä pitkä
- kaupungin paraatikatu
- Gostini Dvor -kauppakeskus
- Pasaasi-kauppakeskus
- Apraksin Dvor -tori (Sadovaja ulitsa 28-30)
- Nevski Atrium -kauppakeskus
- kadun varrella paljon kahviloita ja ravintoloita
- venäläisiä ruokia: blinit ja borsch-keitto

Novi Arbat -katu
- elektroniikkaliikkeitä


(Kuva täältä.)

ULKOILMA:

Vasilisaari
- kaksi majakkaa
- sijaitsee Neva-joen keskellä

Kesäpuutarha ja Fontanka-kanava
- nähtävyyksiä etenkin auringonlaskun aikaan
- Eremitaasin lähellä


PIETARIN ULKOPUOLELLA:

Katariinan palatsi 
- kuuluisa kesäpuutarhasta ja meripihkapaneloidusta huoneesta
- 24 kilometriä Pietarin ulkopuolella

Novgorod
- 200 000 asukasta
- nähtävyyksinä mm. kirkkoja

Pihkova
- 70 km Viron rajalta
- Neuvostoliiton ensimmäinen päämaja sijaitsi Pihkovassa
- Nikolai II luopui siellä kruunustaan


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Laiska sunnuntai


Aurinkoista sunnuntaita! 

Täällä otetaan rennosti, nukutaan päikkärit ja katsotaan elokuva. Päivälenkkinä kierrämme saaren ja varomme jäällä olevia railoja. Huomenna jälleen uusi viikko ja uudet kujeet. Kesään on laskujeni mukaan vain 9 viikkoa, apua!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kuvia Helsingin ja Oulun väliltä



Lontoon reissun jälkeen ajelimme Helsingistä Ouluun poiketen muun muassa Aulangolla, Hämeenlinnassa ja Iittalassa sekä pysähtyen yhdeksi yöksi Tampereelle. Säät suosivat näitä kotimaan matkailupäiviä erittäin hyvin, joten keväisestä Lontoosta lumen keskelle palaaminen ei tuottanut tuskaa. Oli myös ilahduttavaa huomata, että lomareissun jälkeen oli edelleen lomaa jäljellä. Yleensä kun menemme suoraan lentokentältä suihkuun ja seuraavana aamuna töihin. ;)




Maisemien lisäksi ehdimme ihastella myös Tampereen kauppahallia ja ihmetellä, miksi muissa kaupungeissa käydessämme menemme kauppahalliin, mutta kotona emme. Tämän keskustelun päätteeksi kävimme menneellä viikolla kauppahallissa tutustumassa paikallisiin käsitöihin ja tuoreeseen lähiruokaan.




Tampereen hotellissa saimme kuitenkin reissumme suurimman yllätyksen: hotellin piti olla menossa remonttiin eli oletuksemme mukaan huonossa kunnossa, mutta kuinkas ollakaan - saimme juuri remontoidut huoneet ylimmästä kerroksesta! Sisustus oli kyllä mitä mahtavin hotellisisustus ja kruunasi lomamme viimeisen yön. Sängyt olivat myös ihastuttavan pehmeät ja peitto Lontoon hotellin peittoa lämpimämpi. 




Kokonaisuudessaan hiihtoloman irtiotto oli onnistunut, ja sitä on moneen kertaan muisteltu kuluneina viikkoina. Samalla olemme myös jo miettineet kesälomareissua ja mahdollisia kohteita. Mikäli Japaniin tai Kaakkois-Aasiaan ei tule sopivia lentotarjouksia, taidamme ostaa kolmannen kerran reilipassit ja kierrellä Eurooppaa. Slovenia, Kroatia, Itävalta ja Liechtenstein ovat pyörineet mielessämme jo pariinkin otteeseen. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Eväsretkellä Koitelinkoskella



Aurinkoisen päivän iloksi kävimme tänään Koitelinkoskilla eväsretkellä. Historialtaan kosken kaksi saarta, Tulisaari ja Myllysaari, ovat mielenkiintoiset. 1800-luvulla ne ovat nimittäin olleet hautuumaita, kunnes vuonna 1879 hautuumaa siirtyi hygieniasyistä muualle. Sen jälkeen koskessa virtaavan veden energiaa hyödynnettiin saarella sijainneella sahalaitoksella. Sahan toiminta loppui kuitenkin vuonna 1913. Siitä lähtien koski on houkuttellut turisteja, urheilukalastajia, hiihtäjiä ja ulkoilmasta nauttijoita. Talvisin rannoilla näkyy myös paljon moottorikelkkailijoita, sillä hyppyrinen maasto on mitä mahtavin kelkkareitti.







Tällä kertaa me olimme liikkeellä kuitenkin vain eväsretken merkeissä, ja tuurin saattelemana pääsimme myös lämmittämään eväsleipiämme jonkun toisen seurueen sytyttämälle nuotiolle. Nuotiossa oleva muovi ei siis ole meidän jäljiltämme. ;)










Evästauon jälkeen kiersimme saaren Taikametsänreitin ympäri ja palasimme takaisin autolle. Mukava päiväretki päättyi hymyihin, ja pääsipä Lumpparikin testaamaan uutta metsäkelpoista asustettaan. Sadekankaasta ja villavuoresta tehty puku suorilla lahkeilla on osoittautunut edellisessä postauksessa esitellyn manttelin lisäksi todella käytännölliseksi ja kosteudelta suojaavaksi. Tässä puvussa on lisäksi riittävästi tilaa pannalle ja siihen kytkettävälle taluttimelle.



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Lenkkeilyä iltaruskossa






Auringon alettua painua iltapuulle suuntasimme auton keulan Nallikariin ja kävimme kuvaamassa horisontin taakse katoavaa aurinkoa.








Lumpparikin osallistui kuvaussessioihin omalla tyylillään. Samalla se pääsi myös juoksemaan vapaasti edestakaisin ja kyöhnäämään hangessa. Lumpparin päällä oleva mantteli on muuten toiminut todella hyvin nyt pakkassäällä, ja se on ollut takkia helpompi pukea päälle. Kiitokset vain Antonin äidille Lumpparin uusista vaatteista.




perjantai 15. maaliskuuta 2013

The Museum Tour




Viimeisen päivämme The Museum Tour alkoi aamuvarhain metromatkalla - paitsi ei sitten alkanutkaan. Juuri kun pääsimme metroasemalle sisälle, jonotimme lippuautomaatille, valitsimme lipputyypin ja lippujen lukumäärän summeri alkoi soida, ja koko asema tyhjennettiin. Niinpä seisoimme jälleen pihalla ja etsimme suuntimaa seuraavalle metroasemalle.













Väenpaljoudessa siis suunnistimme seuraavalle asemalle jännittämään, olisiko siellä kaikki asiat kunnossa. Onneksemme kaikki oli hyvin, ja pääsimme ostamaan liput sekä hyppäämään metroon. Metrosta poistuimme The British Museumin kohdalla, koska halusimme nähdä ensimmäisenä yhden maailman kuuluisimmista museoista.

Museokierroksen aikana tavoitteenani oli myös löytää ideoita seuraaviin kuvistöihimme: savityöt kun olivat koululla vielä ennen lomaa tekemättä, ja PressPrint-levyjäkin kaappi pullollaan. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut minunkaan museossa kierrellä, kun eteeni sattui reilut 6 metriä korkea monoliitti: pääsiäissaaren Moai-hahmoja on loman jälkeen tehty antaumuksella. Sormiani syyhyttäisivät myös Meksikon kaksipäinen käärme sekä japanilaiset miehet, mutta katsotaas mitä tässä enää ennättää.




The British Museumin jälkeen aikatauluamme kiristettiin ja ruokailut hoidettiin nopeasti wrappeina ja ranskalaisina. Eipä siis aikaakaan, kun olimme jälleen hyppäämässä metrosta ulos ja seuravan museon pihalla. 




 1300 vuotta vanha puunrunko oli leveä


















Pikkusiskollani oli nimittäin ollut pitkäaikaisena haaveena käydä The National History Museumissa katsomassa aitoja dinosauruksen luurankoja. Harmiksemme aikaa oli käytettäväksi vain tunti, sillä museo oli aivan mahtava! Todellakin haluan sinne uudestaan ja mielellään pian, koska niin paljon jäi vielä tutkimatta. Muun muassa tuhatta kolibria neliömetrin lasikaapissa olisi ollut mukava katsoa pidempään, mutta aika riensi liian nopeasti ja meillä alkoi tulla kiire lennolle.





Aikataulusta myöhässä ollessamme poikkesimme kuitenkin vielä samaisen museon toisessa päässä tutustumassa maapallon historiaan. Wautsi wau, mikä paikka! Dinosaurusten jälkeen nälkä vain kasvoi, ja suuri kaipuu museota kohtaan jäi kalvamaan sisintämme.




Emme kuitenkaan vielä museolta Victorian asemalle kiiruhtaessa osanneet arvata, kuinka lähellä Lontoon reissun pidentyminen oli. Gatwick Express -juna nimittäin lähti laiturilta liikkeelle, mutta muutaman sadan metrin jälkeen sen moottorit pysähtyivät. Junan oman massan avulla liikuimme vielä muutaman kilometrin verran, kunnes vauhti hiipui ja loppui. Siellä me istuimme junassa keskellä raiteita ja katselimme, kuinka toiset junat kiertelivät meitä. Viisi "kohta saamme korjaajan"-kuulutusta myöhemmin kuului lohduttava uutinen "Hyvällä tuurilla pääsemme jatkamaan piakkoin matkaa läheiselle juna-asemalle, josta voitte vaihtaa paikallisliikenteen junaan." Aika kuitenkin kului, eikä mitään muuta kuin sisälämpötilän nousua tuntunut tapahtuvan. Kunnes, reilu tunti raiteilla seisottuamme, junan moottori käynnistyi rutisten ja pääsimme läheiselle asemalle. Siellä meitä odotti suora junayhteys kentälle, ja aikaa lennon lähtöön oli enää vain tunti ja muutama tärkeä minuutti.

Niinpä nopeasti junaan ja vauhtiin. Junan puksutellessa eteenpäin sydämemme hakkasivat, hengityksemme tuntuivat kiihtyvän, ja karttasovellus näytti meille reaaliaikaista sijaintia. Viisitoista minuuttia ennen lentokentälle saapumista pakkauduimme lähelle ulko-ovea ja toivoimme parasta. Junan pysähtyessä meillä oli tasan 13 minuuttia aikaa löytää lähtöselvitystiski, mennä turvatarkastuksen läpi ja etsiä lähtöportti. Arvatkaapa, ketkä juoksivat täysillä! Muodollisuudet sujuivat todella ripeästi, turvatarkastusjonossa saimme ohittaa muut matkustajat kauniilla pyynnöllä ja reilu puoli kilometriä lentokentän käytävää tuntui maratoonilta. Hikisenä, mutta onnellisena ehdimme juuri ja juuri istua koneen penkkeihin, kun se jo lähti liikkeelle. Täpärällä oli, mutta kaikesta huolesta ja jännityksestä selvittyämme emme voineet kuin naureskella tapahtuneelle. Harvinaista, mutta totta, tälläkin aikataululla voi ehtiä lennolle!