tiistai 11. marraskuuta 2014

Tippukiviluolassa Budapestissä





Vesisateen uhmatessa lomamme viimeistä päivää hyppäsimme heti aamiaisen jälkeen raitsikkaan ja ajelimme parin vaihdon kautta Budan vuorille tutustumaan Pálvölgyin tippukiviluoliin. Tippukiviluola oli Unkarin kolmanneksi pisin ja samalla myös yksi Itä-Euroopan pisimmistä. Kokonaispituudeltaan luola oli 7200 metriä pitkä ja samalla yksi suojelluimmista luonnonkohteista kaupungin alueella. Kaupungista olisi löytynyt myös toinen tippukiviluola, mutta Pálvölgyin piti arvosteluiden mukaan olla suurempi ja monipuolisempi.




Sisälle luolastoon päästyämme hytisimme hetken viileydestä, sillä luolassa oli lämmintä vain 11 astetta. Oppaamme kertoi matkan varrella hauskoja tarinoita ja suuria myyttejä, joita luolaston eri osille oli keksitty. Luolastosta löytyi niin teatteria, satuhahmoja, epärehellisten päälle tippuvia kivenlohkareita, totuudentorvia kuin ruokatoiveiden ikkunakin. Tällä ikkunalla toivoin hartaasti valkosipulikeittoa, mutta siltikin myöhemmin päivällä ruoaksi tarjoiltiin pihviä. Ilmeisesti en siis riittävästi uskonut ikkunan taikaan. ;)





Pieniä tippukiviä luolassa oli kohtuullisen paljon, mutta suuria oli hyvin vähän. Oppaan kertoman mukaan tippukivet olivat materiaaliltaan puikkomaisiksi muodostunutta kalkkikiviainesta. Tippukivi saattoi olla joko katosta alaspäin roikkuva ja katosta tippuvien vesipisaroiden ansiosta muodostunut puikko tai luolan pohjalle muodostuva pylväs. Aikojen kuluessa nämä kaksi tippukivilajia pystyivät myös kasvamaan niin korkeiksi ja pitkiksi, että muodostavat yhdessä kivipylvään.



Tippukivien muodostumiseen oli oppaan mukaan kulunut vajaa puoli miljoonaa vuotta. Tippukivien muodostumisprosessi puolestaan käynnistyy sadeveden reagoidessa maaperän hiilidioksidin kanssa. Tällöin kalkkikivi oli alkanut saostua, se oli muuttunut juoksevaksi ja jähmettynyt ilman vaikutuksesta uudestaan kalkkikiveksi.Yllätykseksemme ilmanala luolassa oli kuitenkin melko kuiva, vaikka lattiat olivat kyllä kosteuden peittämät.

Jännin juttu luolassa oli kuitenkin se, miten kapea se paikotellen oli! Lisäksi keinovalot loivat seinille hassuja kuvioita, kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Junamatkalla Székesfehérvárissa



Paljon konsonantteja ja 14 merkkiä pitkä Budapestin lähellä sijaitseva Székesfehérvár näytti jo kartalla mielenkiintoiselle kohteelle. Sen etäisyys Budapestistä oli vain vajaa 100 kilometriä ja juniakin kaupunkiin kulki tasaisesti pari tunnissa. Niinpä Budapestin reissumme yhtenä päivänä ajelimme ensin metrolla Delín juna-asemalle ja ostimme sieltä menoliput tuohon konsonanttien kaupunkiin.




Perille päästyämme selvitimme ummikkoina matkareittiä keskustaan ja satumaiselle Boryn linnalle. Linna olisi sijainnut noin 4 kilometrin päässä juna-asemasta ja noin 2 kilometrin päässä keskustasta. Siispä keppikävelijäämme armahtaen jätimme linnan väliin ja ostimme paikallisliikenteen liput keskustaan. Paluumatkaamme helpottaaksemme ostimme heti aamusta jo liput myös takaisin juna-asemalle, jotta saatoimme jättää bussissa ummikkona solkkaamisen väliin.

Kielitaidon osalta Budapestissä selvisi erittäin hyvin englannilla ja saksalla, mutta Székesfehérvárissa venäjän taidoista olisi ollut jälleen hyötyä. Moneen kertaan Itä-Euroopassa vieraillessamme olemmekin päättäneet aloittaa venäjän opinnot, mutta vielä tänä päivänäkään emme osaa venäjää juuri da:ta enempää. Siispä jännitystä riittää joka kerta, kun ummikkoina kohtaamme asiakaspalvelutiskin takana toisen ummikon. Hassuna puolena toisaalta olemme huomenneet sen, että lähes poikkeuksetta asiat tulevat hoidetuiksi, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan - kunhan on vain yhteinen tahtotila saada asiat selville.




Yleisilmeeltään Székesfehérvárin kaupunki oli suurten muutostöiden alla, sillä aukioita remontoitiin ja talot olivat juuri saaneet pintoihinsa uutta maalia. Paras anti kaupungilla oli kuitenkin tarjottavan keskustassa sijaitsevan linja-autoaseman ympäristössä, sillä kaksi suurta kauppakeskusta kätkivät sisäänsä kymmenittäin halpoja vaate- ja korukauppoja. Ulkona kylmästi puhaltava tuuli melkein kuin ajoi meidät kauppoihin sisään, eikä aikaakaan kun olimme hankkineet niin uutta kenkää, laukkua kuin takkiakin.



Linnan jäätyä väliin jäi kaupungin tutkiminenkin kylmästi puhaltavan tuulen vuoksi hyvin vähälle. Riittävästi kauppoja kierrettyämme hyppäsimme takaisin juna-asemalle vievään bussiin ja niin olimme jälleen kuvauksellisimmalla paikalla: junalaiturilla. Siellä seisoskellessamme pystyimme iloksemme toteamaan, että jälleen tuli nähtyä yksi uusi kaupunki, johon voisi seuraavallakin Unkarin reissulla palata. :)


lauantai 1. marraskuuta 2014

Helmeilevää kuuraa kuvaamassa



Aamun valjetessa maisema oli muuttunut eilisen kosteasta ilmanalasta pakkasen puolelle. Auringon valaistessa kuura kimmelsi helmeilevänä ja vedenpinta oli ohuessa riitteessä. Nämä ajat ovat ehkäpä syksyn parhaita heti ruskalehtien tippumisen jälkeen, sillä maisemat ovat puhtaat ja värit vaaleat kirkkaan sinisenä hohtavaa taivasta vasten. Seuraavaksi voisi sytyttää takkaan tulet ja nauttia tulen lämpimästä loimusta.