perjantai 23. lokakuuta 2015

Innsbruckista Neuschwansteinin linnan kautta Müncheniin






Vuoristomaisemat vaihtuivat alaspäin tultaessa tasaisempaan asfalttitiehen ja sitä pitkin nopeaan McDonaldin salaattiateriaan. Paluumatkalla kohti Saksaa saimme edelleenkin nauttia Alppien mahtavista maisemista, sillä aamuiset pilvet olivat hälvenneet, ja Itävalta näytti meille koko kauneutensa.






Matka Innsbruckista Schwangauhun taittui pienten kylien läpi kiemuraisia teitä pitkin. Nopeusrajoitukset hidastivat matkaamme samoin kuin teillä liikkuvat rekat ja traktorit. Nämä hidasteen toisaalta myös antoivat meille mahdollisuuden ihastella maisemia. Moneen kertaan ylitimme myös vuoristojokia, joiden vesi oli kristallin kirkasta, ylhäältä katsottuna vihertävää. Joen rantaan emme tällä kertaa päässeet, mutta kuva onneksi saatiin auton ikkunasta.




Samaista kirkasta vettä näkyi myös Füssenissä, jossa pysähdyimme muiden turistien tavoin rakennetun vesiputouksen juurelle ihastelemaan veden sulavaa soljumista alas kapeaan solaan.




 



Füssenistä matka taittui nopeasti Neuschwansteinin linnalle. Edellisellä reissullamme linna oli kokonaisuudessaan pressujen alla - tällä kertaa sen sijaan loppuunmyyty. Toinen haaveemme Marienbrücke lisäksi oli tänä vuonna saneerauksessa, joten ihan putkeen ei Neuschwansteinin reissu mennyt. Tyydyimme kuitenkin ihastelemaan linnaa ulkoapäin ja esittelemään serkulleni linnan sisätiloja postikorttimyymälässä. Sää meitä onneksi suosi auringon paistaessa edelleen.





Viimeiset kilometrit ennen Müncheniä sujuivat tasaisesti mataloituvia vuoristoja katsellen. Reitti Schwangausta Müncheniin kulki Baijerin romanttista alppitietä pitkin. Maisemat olivat kyllä nätit. Tällaista maisemaa voisi joskus katsella pitempäänkin. :)

Kokonaisuudessaan Baijerin ja Tirolin syksyreissu oli mukava ja mieleenpainuva. Ehkäpä ensi vuonna menemme alueelle uudelleen. Silloin voisi ajella autolla Liechtensteiniin asti ja käydä kurkkaamassa Vaduzia, jossa kuuluu olevan yksi nähtävyys. :D

torstai 22. lokakuuta 2015

Lyhyt visiitti Innsbruckissa, pitempi visiitti Alpeilla



Kaupunkikohteena Innsbruck vaikutti olevan sellainen päivän-parin kohde: enemmälle ajalle itse kaupungissa ei juurikaan ollut nähtävää. Sen vuoksi meidänkin visiittimme tässä Alppien sylissä olevassa kaupungissa oli melko lyhyt. Pääosin näimme kaupungista keskustan pääkadun ja sen jälkeen suuntasimmekin jo Innsbruckin toiseen matkailuvalttiin, Nordkettenbahnilla ylös pilvien yläpuolelle Alpeille.






Alhaalla sää näytti edelleen pilviselle, joten ostimme kaapelivaunuliput vain ensimmäiselle etapille. Vaunussa istuessamme olimmekin hetken tyytyväisiä valintaan, sillä muutaman kymmenen metrin jälkeen vaunun ympäristö muuttui harmaaksi. Pilvirajan yläpuolella maisemat sen sijaan avautuivat ja ymmärsimme, miksi myyjä oli suositellut ostamaan liput aivan ylimmälle tasanteelle asti.













Ensimmäisellä etapilla kävimme kiertämässä kapeaa polkua pitkin vuoren huipun ympäri ja nousimme lopuksi vuoren laelle. Sieltä katselimme ylös toiselle kaapelivaunuetapille ja päätimme ostaa uuden lipun korkeimmalle kohdalle. Se todellakin kannatti - syyn näette seuraavista kuvista!
















Ylhäällä ollessamme aurinko paistoi täydeltä terältä ja parissa tunnissa pilviverho kaupungin yllä alkoi hälventyä. Maisemia olisi voinut ihastella vaikka ja kuinka pitkään. Ylhäällä olisi ollut myös mahtavia vaellusreittejä, joten tiedänpä jo valmiiksi, minne seuraavalla Innsbruckin matkalla suunnataan.

Näiden maisemien jälkeen lähdimme palaamaan takaisin Müncheniä kohti. Siitä matkasta lisää seuraavalla kerralla.


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Ambrasin linnassa






Innsbruckin osalta olimme päättäneet nähdä kaksi asiaa: Ambrasin linnan ja korkeuksiin vievän kaapelivaunun maisemineen. Näistä suuntasimme ensimmäisenä Ambrasin renessanssiajan linnaan. Linna oli rakennettu 1500-luvulla, mutta jo 1100-luvulla linnan paikalla on ollut linnan ensimmäinen versio. Kulttuurisesti ja historiallisesti Ambrasin linna liittyy arkkiherttua Ferdinand II:een ja linna olikin toiminut hänen asuinpaikkanaan vuosien 1563-1595 ajan.







Pääsymaksu linnaan oli 12 euroa, mutta fiksuina hoksasimme pääsevämme halvemmalla ostamalla perhelipun - olihan meillä mukana yksi riittävän nuori ja me kaksi riittävän vanhaa matkaajaa. Linnan ensimmäisessä näyttelysalissa näimme kymmenittäin turnajaispanssareita 1500-luvulta. Osa haarniskoista oli kuulunut Ferdinand II:lle itselleen ja loput muille sotureille. Muutamat haarniskat olivat lisäksi sen kokoisia, että sopisivat lapsille.













Haarniskojen luota seuraavana linnakierroksella tulivat vastaan asehuone, taidekokoelma sekä juhlava espanjalainen sali. Kokonaisuudessaan kerroksia linnassa oli viisi. Ehkäpä kaikista mielenkiintoisimpia paikkoja olivat linnan kappeli masentuneine pappeineen sekä sisäpihan seiniin tehdyt taideteokset.




Oman esittelytekstinsä kuitenkin ansaitsevat meitä eniten puhutelleet Gonzalezin perheen jäsenet. Pedro Gonzalez oli syntynyt vuonna 1537 Tenerifalla. Hypertrichosis-sairaudestaan johtuen lapsesta saakka karvan peitossa ollut Pedro oli ollut enemmän naurunaihe kuin vakavasti otettava lapsi.

Linnojen herrat Ranskasta ja Hollannista ottivat aluksi Pedron lemmikikseen, sillä erikoisuudet kiehtoivat niihin aikoihin ylhäisiä henkilöitä. Pedron kasvaessa he huomasivat hänestä kasvavan tyylikäs ja kohtelias nuori mies, joten Pedro naitettiin hollantilaiselle aateliselle. Pari sai seitsemän lasta, joista neljä perivät hypertrichosiksen isältään. Pedron tavoin heidän neljä karvaista lastaan otettiin parilta pois ja annettiin kallisarvoisina lahjoina eri hallitsijasuvuille. Pedro eli vaimonsa kanssa elämänsä loppuun asti Italiassa. Tiettävästi hän kuoli vuonna 1617. Maalaukset hänestä ja hänen tyttärestään olivat yksi Ambrasin linnan vetonauloista.



Toinen kohokohta oli Gregor Bacin maalaus miehestä, joka oli loukkaantunut turnajaisissa. Miehen pään läpi oli iskeytynyt peitsi, mutta siten että mies oli pystynyt elämään peitsi päässään muutaman vuoden. Helpottaakseen hänen olotilaansa peitsi oli katkaistu kummastakin päästä. Lopulta mies oli kuollut verenmyrkytykseen, sillä peitsen maaleista oli liuennut hänen elimistöönsä liikaa lyijyä. Ambrasin linnassa oli maalauksen lisäksi rekonstruktio siitä, että historian väite voi pitää paikkaansa ja peitsi lävistää kallon aiheuttamatta aivovauriota.





Maisemien osalta linna tarjosi hienot näkymät alas Innsbruckin kaupunkiin. Koska linna sijaitsi yli 500 metrin korkeudesta merenpinnasta, olivat näkymät kivat. Pitkästä aikaa myös minä innostuin poseeraamaan ja sainpa kuin sainkin itselleni uuden Facebook-kansikuvan.





Palatessamme takaisin parkkipaikalle näimme ihastuttavat kaksi riikinkukkoa etsimässä ruokaa linnan pihalta. Linnan muurilla kipitti myös satoja liskoja, joita yritin kovasti saada vangittua kuviin.

Kokonaisuudessaan Ambrasin linna oli hieno kokemus. Rakennuksena linna ei koreillut, mutta historian havinaa siellä oli ihanan paljon tarjolla. :)