tiistai 17. helmikuuta 2015

Tsekin kiertomatka: Prahan linnan alueella



Ensimmäisen kokonaisen Prahassa vietetyn päivän aikana kiersimme kaikki kaupungin nähtävyydet, vaikka sää olikin sateen uhkasta harmaa. Säätä uhmaten aloitimme kierroksemme hotellimme vierestä kommunismin uhrien muistomerkiltä. Muistomerkki oli pystytetty Petrinin kukkulan juurelle muistuttamaan kommunismin kauhuista, joita maa oli kohdannut 1948-1989 välisenä aikana. Muistomerkin kuvaaminen oli melko haastavaa, mutta harmaa taivas oli sentään puolellamme kuvien osalta.










Muistomerkiltä jatkoimme kävellen Petrinin kukkulalle vievän funikulaarin pysäkille. Muutaman korunan verran köyhempinä pääsimme puolen tunnin odottelun jälkeen funikulaariin ja sillä ylös kukkulalle. Kukkulan huipulla suuntasimme kulkumme linnoituksen reunamia pitkin paikalliselle Eiffel-tornille, josta avautuivat kaupungin parhaimmat näkymät yli vanhan ja uuden kaupungin kattojen sekä yli vastapäisen näköala- ja virkistysalueena toimivan kukkulan.

Pitkällä zoom-objektiivilla saimme myös kuvan Prahan rumimmasta rakennuksesta, TV-tornista, jonka kylkiä koristivat David Cernyn suunnittelemat alastomat vauva-patsaat. Näitä patsaita meillä oli tarkoitus mennä kuvaamaan lähempääkin, mutta loppujen lopuksi aika loppui kesken, emmekä ehtineet TV-tornin juurelle. Toisaalta pitäähän sitä aina jotain jättää vielä tulevien reissujen varalle. ;)









Eiffel-tornilta laskeuduimme kävellen alaspäin kohti Vituksen katedraalia. Matkalla satuimme sopivasti sotilasajoneuvojen kohtaamispaikalle, sillä suurelle aukiolle oli parkkeerattu ihasteltaviksi kymmeniä sotilasajoneuvoja sotilaineen. Ruokakin sotilailla oli mukana omassa soppatykissään. Paikallisella kielellä kirjoitetuista kylteistä päättelimme ajoneuvoilla olevan vuosittainen kokoontuminen.













Vituksen katedraalia kävimme katsomassa sisältäpäin niiltä osin, mitä ilmaiseksi pääsimme. Kirkon kattojen ja holvikaarien sijaan suurimman huomion kameraltamme saivat tällä kertaa kirkon lasi-ikkunat, sillä ensimmäistä kertaa zoom-objektiivi oli riittävän laadukas ikkunoiden kuvaamiseen. Voisimmepa itsellekin hankkia kyseisen objektiivin, sillä se ei tuottanut pettymystä kertaakaan edes kuvanvakaimen osalta!








Katedraalilta jatkoimme alueen katujen kiertelyä ajatuksena löytää miellyttävä ruokapaikka. Se olikin hankalampaa kuin kuvittelimme, sillä pari kesää sitten löydetty ravintola oli jo sulkenut ovensa. Tsekkiläiseen kulttuuriin kuuluen useissa ravintoloissa, joiden ovia avasimme, poltettiin sisällä, joten kitkerä sisäilma ajoi meidät samantien poispäin. Lopulta päädyimme helppoon ratkaisuun ja ostimme kaupasta pientä evästä ja jatkoimme matkaamme kohti John Lennonin muistolle tehtyä seinää. Siitä jatkamme täällä blogin puolella ensi kerralla lisää.


maanantai 16. helmikuuta 2015

Tsekkien kiertomatka: joulutoreilla Prahassa



Brno:sta palasimme illaksi takaisin Prahaan kiertämään uuden kaupungin puolella olevaa joulutoria. Länsi-Eurooppaan verrattuna oli mukava huomata, etteivät Prahan joulutorit olleet menneet vuoden vaihtuessa kiinni, vaan joulutunnelmaa oli tarjolla vielä loppiaiseen saakka. Niinpä veimme matkalaukut hotellille ja palasimme takaisin keskustaan nauttimaan joulutunnelmasta. Puoleenyöhön saakka toreilla oli vilinää, esiintyjiä, erikoisia lemmikkejä kyyhkysistä fretteihin sekä tietenkin paikallisia herkkuja paikallisten glögien ja tikkupullien merkeissä. Mielipiteitä jakavimpana kohteena löysimme myös kokonaisen possun pyörimässä vartaassa.







 




sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Tsekkien kiertomatka: luurankoja Brno:ssa








Ennen Prahaan paluuta kävimme tutustumassa ehkäpä Brno:n mielenkiintoisimpaan puoleen Pyhän Jaakobin kirkon alla. Vuonna 2001 oli nimittäin muiden remonttien aikana löytynyt kirkon hautakammio täynnä ruton ja sotien uhrien luita. Kokonaisuudessaan on arvioitu, että luolastossa oli yhteensä 50 000 ihmisen maalliset jäännökset. Määrä oli huikaiseva ja kammio kaventunut reisi- ja sääriluista arviolta puoleen alkuperäisestä leveydestään.






Historiatietojen mukaan Brno:n kammio oli perustettu 1600-luvulla ja sitä oli laajennettu 1800-luvulla, jotta loputkin ruumiit mahtuivat kammioon. Sen jälkeen kammio oli muurattu umpeen ja löydetty sattumalta vuonna 2001. Nykyisin museona toimivassa kammiossa oli tarjolla myös kirkollista toimintaa, ja kuulimmepa että jotkut ovat menneet kammiossa myös naimisiin. Melko karua sanoisinko.