maanantai 31. tammikuuta 2011

Kesäloman matkakohde


Vilnan reissun jälkeen voimmekin jo hieman valottaa kesän matkasuunnitelmaamme. Tarkoituksena on nimittäin lähtä elokuussa Kiinaan tapaamaan Antonin veljeä. Aasia on minulle aivan uusi kokemus, sillä olen reissannut vain Euroopassa. Anton on aiemmin käynyt Kaliforniassa ja Japanissa Euroopan lisäksi, mutta Aasia on hänellekin uutta. Odotammekin jo innolla tulevaa matkaa. Sää Kiinassa on elokuussa vielä lämmin, mutta ennen kuin Kiinaan asti pääsee on monta paperia täytettävänä. Rokotuksia matkaa varten meidän ei tarvitse ottaa, mikä oli minulle erittäin suuri yllätys. Olisin voinut kuvitella Kiinaan olevan enemmän rokotesuosituksia kuin sinne todellisuudessa onkaan. Selviämme nimittäin aiemmin laitetuilla ja tehostetuilla hepatiiteillä, jäykkäkouristuksilla, polioilla, tetanuksilla sekä puutiaisaivokuumerokotteilla. Minä olisin kyllä mielelläni ottanut keltakuume yms. rokotteet, mutta eipä niitä kuulemma kuukauden reissulla tarvi. :)


(Kuvalähde: http://leadership.uoregon.edu/get_involved/student_groups/437)

Lennämme siis ensin Finnairilla Helsingistä Hong Kongiin. Alustavan suunnitelman mukaan Hong Kongissa on tarkoitus viettää 3-4 päivää.


(Kuvalähde: http://www.virtourist.com/asia/china/shanghai/index.html)

Hong Kongista lennämme China Airlinesilla Shanghaihin toisiksi 3-4 päiväksi, jonka jälkeen...


(Kuvalähde: http://www.iltalehti.fi/matkailu/matkakohteet/AASIA/peking.shtml)

...lennämme China Airlinesilla Pekingiin Antonin veljen luo. Pekingissä ajattelimme viettää viikon pari käyden tutustumassa ainakin Kiinan muuriin ja läheiseen maaseutuun. Takaisin Suomeen lennämme Shanghain ja Hong Kongin kautta, koska ainakin näillä näkymin tällainen reitti olisi hinta-laatu -suhteeltaan paras. Kolme Kiinan jättikaupunkia, jes!

Trakai



Kaunasin jälkeen suuntasimme tiistaina noin 30 km päähän Vilnasta sijaitsevaan Trakain kylään. Matka taittui jälleen junalla ja juna se vasta uusi kokemus olikin. Olen pitkään Itä-Euroopassa vieraillessani halunnut matkustaa vanhalla junalla ja vihdoin pääsin sellaisen kyytiin! Junassa oli kovat penkit, ikkunat tiivistetty teipillä ja ilmastointi hoidettu hieman ehkä vuotavilla seinillä. Tällainen juna oli todellakin kokemus!



Junan pääteasema, Trakain kylä oli Kaunasin jälkeen pienoinen pettymys. Se ei nimittäin ollut lähelläkään aito, vaan enemmänkin turistikohde. Sen vuoksi taksikuskikin osasi heti jo kysyä meiltä, haluammeko mennä Trakain linnalle. Linna on rakennettu keskiajalla ja sitä on vuosien varrella restauroitu lähes kokonaan. Kävimme katselemassa linnaa ulkoapäin. Sisälle emme menneet, koska linna tuskin olisi tarjonnut kovinkaan paljon uutta koettavaa. Sen sijaan lähdimme kävelemään takaisin juna-asemalle ja katselimme paikallisia taloja mennessämme.



Päätien varressa olevat talot oli selvästi kunnostettu turistien saapumisen myötä. Usean talon pihassa oli myös Coca Colan automaatti. Niiden tarkoitusperä jäi meille epäselväksi, mutta ne olivat joko asukkaiden jääkaappeja tai sitten niistä myytiin virvokkeita ohikulkeville turisteille. ;P






Omakotitalojen osalta vihreä oli selkeästi kaupungin yhteinen väri. Kaikki talot olivat nimittäin vihreitä, osa taloista jopa kolmen eri vihreän sävyisiä! Siinä tilanteessa, että talo ei ollutkaan vihreä, niin vähintäänkin talon edessä olevat puutarhakalusteet ja penkit olivat vihreitä. :D



Kylmyyttä omakotitaloissa oli torjuttu seinään naulatuilla tuulensuojalevyillä ja tervapapereilla. Löytyipä kaupungista myös vanulla vuorattu talon seinäkin, mutta harmillisesti siitä minulla ei ole kuvaa. Kekselijäisyys oli Coca Cola -automaateista siirtynyt myös siis talojen seiniin.




Hauskuutta kylässä lisäsi myös paikallinen tori. Torilla myytiin kaikkea villalangasta makkaroihin ja asiakkaita riitti. Kokonaisuudessaan Trakai oli kuitenkin meidän makuumme liian turistirysä, mutta toki kerran siellä oli ihan mukava käydä ja ehdottomasti Vilnassa vieraillessa kannattaa ottaa junamatka Trakaihin!

Kaunas



Vilnan matkalla kävimme myös tunnin junamatkan päässä olevassa Kaunasissa. Kaupunki oli hauska, sillä siellä ei ollut tähän aikaan vuodesta lainkaan turismia. Näimme siis todennäköisesti aitoa liettualaista elämänmenoa, asuntoja sekä vaatetusta. Ensimmäisenä törmäsimmekin kaupungin keskipisteeseen eli ortodoksikirkkoon.



Kirkon ihailun jälkeen suuntasimme ruokailemaan paikalliseen opiskelijaravintolaan. Tilasimme liettuankielistä keittoa oikeastaan täysin tietämättä, mitä se sisältäisi. Tarjoilija ei nimittäin yes:n ja no:n lisäksi puhunut englantia, joten tilasimme ruokaa mututuntumalla. Ruoaksemme sattui kasviskeittoa, nam.




Ruokailun jälkeen suuntasimme kukkulalle funikulaari-kiskobussilla. Samanlaisia busseja löytyy myös muun muassa Alpeilta ja Budapestistä. Kaunasin funikulaarin erikoisuus on kuitenkin se, että se on Liettuan vanhin. Hienohan se myös oli sisältä nahkapenkkeineen, tummine puuseinineen sekä puisine valokatkaisijoineen. Aiemmat funikulaarit ovat olleet hyvin samantapaisia, mutta tämän bussin nopeus oli mielestämme suurempi kuin muiden kokeilemiemme kiskobussien.



Kukkulan päällä suuntasimme suoraan Jeesuksen ylösnousemuksen kirkolle ja etenkin sen katolla olevalle näköalatasanteelle. Näköala oli perinteinen kaupunki tasaisena ja lumisine kattoineen. Sieltä katselimmekin seuraavaa kohdetta, sillä halusimme mennä katsomaan perinteisia liettualaisia omakotitaloja. Olimme kuulleet niiden olevan varsin mielenkiintoisia.









Niinpä näköalojen jälkeen suuntasimmekin omakotitaloalueelle, joka sijaitsi aivan kirkon vieressä. Omakotitalot olivatkin kiinnostavia. Oli uutta ja vanhaa sekä uusi-vanha yhdistelmiä. Postilaatikot olivat metalliboxeja, autotallit alumiinilaatikoita ja talot elämää nähneitä. Lähes tulkoon kaikissa taloissa oli sähköt, mutta osalla oli kaivo pihalla. Tosin emme voi olla varmoja, olivatko kaivot vain koristeena. Siitä olemme kuitenkin varmoja, että Liettuan harvinaisen kylmä talvi oli kovistellut taloja, sillä ikkunoita oli vaihdettu ja vanhoja ikkunoita tilkitty vanulla. Trakaissa kylmyyttä oli torjuttu vielä yhdellä erittäin luovalla tavalla, kerronpa siitä seuraavassa postauksessa.





Yksi ehkä silmiinpistävimmistä erikoisuuksista omakotitaloalueella oli talo, jonne kuljettiin "nostosiltaa" pitkin. Erikoisuuksia löytyi paljon lisää kerrostaloalueelta, sillä muutamien talojen parvekkeet oli suojattu alaslaskettavilla säleillä ja erään asunnon parveke puolestaan oli koristeltu murtosuojaraudoituksella.

Kaikenkaikkiaan Kaunas oli erittäin miellyttävä kaupunki. Paikalliset osasivat puhua hieman heikommin englantia kuin vilnalaiset, mutta kyllä he ymmärsivät kohtuullisen hyvin meidän puhettamme. Ystävällisyyttä ihmisissä kuitenkin riitti ja voisimmepa mennä kaupunkiin toistekin. Erityisesti pidimme kaupungin aitoudesta, sillä turismi ei ollut vielä tuonut paikalle oma leimaansa.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Oulussa on poroja!



Eilen Oulun korkeuksille saapui iso porotokka. Porot majoittuivat puistoon puiden keskelle.



Iltapäivällä ne juoksivat kilpaa. Hitaimmat taittoivat sprintin 16 sekuntiin. Kuvien ottaminen oli haastavaa puhelimella, koska porot olivat tosi nopeita. Poroferia-tapahtuman kuuluttajan mukaan porot juoksevat nopeammin kuin kylmäveriset hevoset eli ei mitään hitaita kavereita.



Sunnuntaina porot paistattelivat salamanvaloissa...



...ja tutustuivat koiraan. Kumpaakin osapuolta taisi jännittää, mutta poro aikoi varmaan antaa Lumpparille ylävitoset. ;P



Anton ei saanut ylävitosia, kun vei jäkälää tuliaiseksi.

Ensi viikolla jatkuu postaussarja Liettuasta. Tulossa on myös kuvia makuuhuoneestamme, jonne on löytynyt jo päiväpeitto, verhot ja koristetyynyt.

torstai 27. tammikuuta 2011

Vilna, osa 3


Matkailu ei kuitenkaan ole mitään ilman kunnon shoppailuja. Vilna tarjosi erinomaisia shoppailumahdollisuuksia, sillä siellä oli niin isoa kuin pientäkin kauppakeskusta.





Tosin iso Akropolis-kauppakeskus sisälsi 250 kauppaa, kymmeniä ravintoloita, yhden jääkiekkokentän, elokuvateatterin, keilahallin sekä kunnollisen hypermarketin. Hypermarketissa oli myös tavaroiden lisäksi tarjolla miesten hoitopaikka eli pystybaari, josta sai ostaa joko tuopillisen tai pullollisen mallaspirtelöä. Anton sanoikin, että lähtisi ehdottomasti toistekin hakemaan




kiva kahvila


paperista taiteltuja kukkia


"Pieni" Europa-kauppakeskus puolestaan vastasi enemmänkin meidän paikallista Stockmannia. Lisäksi kaupungissa oli 3 muuta keskikokoista kauppakeskusta sekä yksi Outlet-myymälä. Hintataso oli myös sopiva, kaikki tuotteet oli hinnaltaan kolmas osa Suomen hinnoista. Parhain oli kyllä se, kun ostin neulepaitoja hintaan 19,95 lt. Samanlaisia myydään Suomessa hintaan 19,90€. ;P





Lisäksi kauppakeskuksissa oli esillä paljon erilaista taidetta. Parhaiten mieleen jäivät kuitenkin isot Cow Parade -lehmät, joita myytiin myös pienempinä kotiversioina. Lehmiä löytyi monissa eri kuoseissa, mutta tekstiä täynnä ollut lehmä (ylin kuva) oli ehkä kaikista hienoin.






Toisenlainen markkinapaikka oli sitten sunnuntaina kävelykadulla, kun paikalliset tulivat ostamaan seuraavan viikon leivät, lihat, kalat, makkarat ja pullat. Kaikki torituotteet myytiin suoraan autojen takatiloista, sivusta avattavista ikkunoista tai asuntovaunuista. Markkinapaikka oli todellinen kokemus!



Markkinoilla käymisen jälkeen maistui myös kuuma tee. Kokeilin loman aikana useaa teelaatua, mutta vihreää teetä ei ollut voittanutta.

Seuraavassa postauksessa on luvassa pieni siivu Kaunasia ja Trakaita, joihin matkustimme varsin mielenkiintoisilla junilla.

Vilna, osa 2




Vilnalaiset kodit olivat siis hieman erilaisempia kuin meillä Suomessa. Osa taloista oli aivan uusia ja todella hienoja, mutta osa oli ulkopuolelta jo hieman vanhemman näköisiä. Yllä oleva talo oli mielestäni yksi hauskimmista, koska talo näytti muuten aivan uudelta, mutta parveke olikin jo aikaa nähnyt. Vastaavanlaisia taloja oli tosi paljon. Jänskin juttu oli kuitenkin se, että usein tällaisten talojen pihalla oli kuitenkin aivan uusia ja hienoja autoja.



Moninpaikoin oli myös taloja, jotka oli korjattu kokonaan, pihat laitettu viimeisen päälle, mutta naapuritalot olivatkin sitten aivan raunioina. Talvipuutarhoista puheenollen monen talon pihalla oli kivoja istutuksia. Olisi kiva nähdäkin, miltä pihat näyttävät kesällä.



Yksi ehkä hienoin juttu, mitä ulkomailla yleensä näkee, ovat sisäpihalle johtavat kaarikäytävät. Näistä minä tykkään!



Talojen julkisivuista ehkä eniten silmään pistivät kauniit ikkunaluukut. Toki luukkuja on myös muuallakin, mutta niihin tottumattomin silmin ne näyttävät oikein viehättäviltä.






Literatu gatvé


Samoja vanhoja ikkuna- ja oviluukkuja löytyi myös taiteilijoiden suosimalta Literatu gatvélta, jossa asui kirjailijoita, keramiikkataiteilijoita sekä nahkataiteilijoita. Katua ympäröivien rakenusten seiniin oli kiinnitetty paljon erilaisia taideteoksia, mm. metallikaiverrettuja sirkkelinteriä, öljyvärimaalauksia, metallikaiverruksia, puukaiverruksija sekä sprayuksia.






Sprayauksia kaupungissa oli kyllä vaikka muille jakaa. Löysimme useita katuja, joiden kaikki seinät oli sprayattu täyteen sekä hienoja taideteoksia että perinteisiä tekstejä.






Toki Vilnassa oli myös röttelöitä ja suuria kerrostalokomplekseja. Ne eivät kuitenkaan jääneet päällimmäisenä mieleen, koska kaupunki oli muilta osin todella kaunis. :)