Pöytähurisija

Viime viikolla varaston uumenista löytyi tälläinen kuumien ilmojen pelastaja. Hurisija saapui meille toissa vuonna Verkkokauppa.com:n ostosten kylkijäisenä, ja siitä lähtien se on ollut varastossa hyvässä tallessa. Pahaäänisyydestä huolimatta tuulta aikaansaava laite sai tänä kesänä paikkansa työhuoneen pöydältä, jossa se parhaansa mukaan helpottaa nettisurffaajan arkea.

Kivasta tuulenvireestä huolimatta siirryn nyt pähkinöiden ja pisaratomaattien ääreen. Pisara- ja kirsikkatomaatit ovatkin olleet tänä kesänä todella herkullisia. Huomenna kerronkin lomamatkastani, joka jo häämöttää näköpiirissä.

Luonnonvaloa

Maailman huonoimman otsikon jälkeen istuskelin pitkän tovin tietokoneella oikeastaan tekemättä yhtään mitään. Aikani istuttuani hoksasinkin, kuinka makiasti aurinko paistaakaan pilvettömältä taivaalta. Viherkasviemmekin vihreys vain korostui! Siitä sitten inspiraatio tähän postaukseen. Tervetuloa luonnonvalo!

Olohuoneessa luonnonvalo näyttäytyy kahdesta suunnasta; aamulla ja aamupäivällä keittiön ikkunasta sekä iltapäivästä auringonlaskuun olohuoneen ikkunoista. Valoja meillä ei siis pahemmin tarvitakaan, mikä on mielestäni vain hyvä asia.

Työhuoneeseen aurinko paistelee iltapäivästä auringon laskuun asti. Varjoja työhuoneeseen tulee eniten, koska ostamamme verhot päästävät osan valosta lävitsee ja maalaavat valon suunnan mukaisesti huonetta koristeellisemmaksi. Halpa ja helppohoitoinen sisustustekniikka, suosittelen. Tällä kertaa verhojen koukeroiden lisäksi sain nauttia kesämiehen varjosta.

Kesämiehen varjon ihailu jäi yhteen kertaan, sillä kesämies karkasi posetuksen jälkeen. Koukeroita sen sijaan on aina tarjolla. Tiettynä hetkenä ne muodostuvat systerini tekemän maalauksen päälle. Aika siisti kokonaisuus. Maalauksen paikka valikoituikin oikeastaan juuri näiden varjojen mukaan. Tykkään itse vaihtelusta, joten maalauksetkin ovat "eläviä".

Maalauksesta koukerot jatkavat matkaansa liukuovikaapiston ovia pitkin eteiseen juuri ehtiäkseen lehtikorin päälle ennen auringonlaskua. Tämän ilmestymispaikan itse asiassa huomasin vasta tänään, sillä varjo liikkuu nopeasti ja viihtyy lehtikorin päällä vain noin 10 minuuttia. Kuvasta päätellen myöhästyin tänään muutaman minuutin, koska varjo ei ollut enää lehtikorin keskellä.

Koukerot jatkavat lehtikorin jälkeen matkaansa vielä hetkeksi työhuoneen seinälle, mutta vain ihan muutamaksi minuutiksi. Parvekkeella aurinko sen sijaan paistaa vielä koukeroiden poistuttua asunnosta, joten varjokierros saa jatkoa sieltä.

Parvekkeemme kylpee auringon valossa iltapäivästä iltaruskoon. Tänä keväänä parveke onkin ollut kovassa käytössä: siellä on otettu päivätorkut, luettu tenttiin, katsottu elokuvia ja vain oleskeltu. Parvekeoleskelun aloitimme oikeastaan jo huhtikuun puolella, sillä auringon valo lämmittää tilan mukavan lämpimäksi. Kesällä parvekkeella sen sijaan on aika-ajoin jopa tukalan kuuma, mutta siitä ei kannata valittaa. Suomen kesä on kuitenkin niin lyhyt, että siitä kannattaa nauttia kaikin siemauksin. Syksyllä voi sitten valittaa.

Näistä aurinkoisista hetkistä siirrynkin takaisin soppakauhan ääreen ja kokkaan kesämiehelleni vähän ruokaa.

Työhuoneemme iltarusko

Olettekos muuten jo huomanneet, kuinka kauniisti aurinko laskee värjäten taivaan puna-kelta-oranssiksi? Me olemme ihailleen tätä luonnonnäytelmää parin viikon ajan, ja virittäytyneet sen myötä tulevaan kevättalveen. Eilen pohdimmekin nukkumaan mennessä, kuinka nopeasti tämänvuotinen talvi menikään. Lumi tuli jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, joten pitkää pimeää ajanjaksoa ei tänä vuonna vietettykään. Ehkä juuri valkoisen lumipeitteen vuoksi talvikin tuntui paljon kivemmalta kuin tavallisesti. Aurinkokin tuntui paistavan mielestämme tänä vuonna paljon pitempään ja alkavan paistaa paljon aikaisemmin kuin ennen. Olemmekohan tulossa vanhaksi, kun vuodetkin vain vierivät nopeammin, ja seuraamme mielenkiinnolla vuodenaikojen vaihtumista? Onneksemme iltaruskoa voimme ainakin ihailla monesta eri näkövinkkelistä.

Katutasosta maisema ei näytä lähellekään niin kauniille kuin kuudennesta kerroksesta. Taivas loistaa punaisen, violetin, oranssin ja keltaisen väreissä lähes joka päivä. Asuntomme jokaisesta huoneesta avautuu näkymä merelle, jolloin kesäisin näemme purjeveneitä, ja talvisin lumipeitteisen merenjään.

Kaikista kauneimmalta iltarusko kuitenkin näyttäytyy työhuoneessamme, koska upea maisema peilautuu liukuoviin luoden huoneeseen uniikin tunnelman. Oikeastaan näköalat asuntomme jokaisesta ikkunasta olivatkin ne, joihin heti ensimmäisenä kiinnitimme huomiota. Olikin hyvä sattuma, että osuimme paikalle asuntonäyttelyyn, jonne ei oikeastaan oltu edes ajateltu mennä. Sattumaa, tuuria vai kohtalo, ken tietää.

Langattomuutta ilmassa

Työhuoneessamme olemme pyrkineet rajoittamaan johtojen määrää, joten pöytäkoneena toimii iMac, näppäimistönä langaton Applen näppis ja hiirenä Applen langaton MagicMouse. Tietokoneiden osalta olemmekin vannoutuneita Apple-faneja, vaikka palvelinkoneemme onkin varustettu Windows 7 -käyttöjärjestelmällä. Applen tuotteissa kuitenkin muotoilu, käyttöliittymät ja ohjelmistojen sulavuus ovat ne asiat, jotka miellyttävät.