maanantai 31. lokakuuta 2011

Halloween 2011




Tämänvuotinen pahoja henkiä karkottava kurpitsa on rantautunut keittiöömme. Ensimmäisenä kurpitsan hedelmäosa poistettiin ja sen jälkeen leikkasimme silmät ja suun. Lopuksi porasimme omenaporalla hattuun reikiä, jotta kynttilän tuottama lämpö pääsee nousemaan ylös ja ulos.

Kurpitsan myötä innostuin tutustumaan Halloweenin historiaan. Alunperin kelttiläisenä juhlana tunnetun Halloweenin tarkoituksena on ollut häätää vainajien henget pois talon ympäristöstä. Häädössä oli käytetty apuna suurta naurista, jonka sisälle oli laitettu palava puukeppi. Myöhemmin nauris on vaihtunut kurpitsaksi. Tarkkaa syytä vaihtumiselle ei tiedetä.

Halloweenia vietetään erityisesti Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Yhdysvaltoihin juhlan ovat tuoneet skolantilaiset siirtolaiset. Meillä Suomessa Halloweenin merkitys on pieni, mutta "karkki tai kepponen"-perinne taitaa olla lähes kaikille suomalaisille kuitenkin tuttu juttu. Vähintäänkin yhdysvaltalaiset tv-sarjat ja elokuvat ovat tuoneet perinnettä tunnetuksi juurikin yhdysvaltalaisessa muodossa. Yhdysvaltalaiseen tapaan teimmekin omasta Halloween kurpitsastamme torahampaisen ja kolmiosilmäisen hirviön ja asetimme sen vartioimaan vanhempieni ulko-ovea.




sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Lomapäivä



Tänään meillä on rötvätty ja katseltu elokuvia. Vaikka kouluilla onkin syysloma, minulla on ollut töitä niin maanantaina, tiistaina kuin keskiviikkonakin. Torstaina puolestaan heräsin ajoissa viedäkseni auton huoltoon, perjantaina kävin töissä ja lauantainkin vietin puoleksi esittelypöydän takana.




Onneksi sentään on tämä yksi päivä, jolloin saa kotiasussa katsella vanhoja VHS-elokuvia. Eniten kai tässä huvittaakin katsella juuri VHS-elokuvia, kun minusta jo tuntuu, että DVD-levyjen aikakausikin alkaa pikkuhiljaa olla ohitse. Hassua, miten teknologian kehitys jättää edelliset keksinnöt aina uusien varjoon. Makuunin leffavuokraamossakaan ei enää tule käytyä, kun leffat voi vuokrata netin kautta.

Rötvöilyn kuningattaret kiittävät tältä erää ja palaavat takaisin asemiinsa sohvalle.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Wonders of China part 16


Hangzhoussa vietetyn päivän jälkeen meillä oli enää yksi kokonainen päivä jäljellä Shanghaita varten. Viimeisen päivän kunniaksi kävimme People Squaren jättisuuressa pelihallissa takomassa pelikoneita. Yksi peli maksoi 1 yanin eli meidän rahassamme noin 0,1 euroa. Ei kovin kallista, joten taisipa sinne pelihalliin hurjat 4 euroa vilahtaa. Kotiintuomiseksi saimme pehmoleluja ja pitkän nauhan palkinnon lunastamiseen soveltuvia lippuja. :D






People Squaren kauppakeskuksen mielenkiintoisin erikoisuus oli sen sisälle rakennettu 1930-luvun kaupunki ravintoloineen ja portinvartijoineen. Kaduille oli jopa mallinnettu taivas ja seiniä koristeltu maisematapeteilla. Yhdessä portin pielessä seisoi vartija, ja taisipa poliisikin alueella käveleskellä. Tunnelma oli juurikin sellainen, millaiseksi voisin 1930-luvun Shanghaita kuvitella.




Muilta osin People's Squaren alue edusti 1990-luvun Shanghaita. Pilvenpiirtäjät olivat kyllä kotikaupunkimme taloihin verattuna korkeita ja lasiseinäisiä, mutta Pudongin uusiin pilvenpiirtäjiin verrattuna huomattavasti matalempia ja vanhantyylisiä. Toki pari poikkeustakin löytyi: esimerkiksi keskuspankin rakennus oli melkoinen arkkitehtuurin taidonnäyte. 







Shanghain historian ensimmäinen teehuone 


Teehuone sisältä





Viimeisenä nähtävyyskohteena kävimme katsomassa Shanghain vanhaa kaupunkia. Matkaoppaamme ei kertonut kaupunginosasta juuri mitään, mutta onneksi menimme alueelle "no käydään nyt, kun ei me tänne takaisinkaan ihan heti tulla"-asenteemme vuoksi. Alue oli nimittäin juuri sellainen, jota luulin koko Kiinan olevan täynnä; komeita punaisia rakennuksia, ihania taivastakohti kaareutuvia kattoja ja kauniita koristuksia. Vanha kaupunki löi meidät ällikällä, sillä siellähän ne kaikki teehuoneet ja "perinteiset kiinalaiset" rakennukset olivat! Kävimmekin nautiskelemassa teetä Shanghain ensimmäisessä teehuoneessa, joka seisoi edelleen tukevasti paalujaloillaan keskellä järveä. Tunnelma teehuoneessa oli kivan rauhallinen, vaikka alue olikin yksi iso turistirysä.




Vanhan kaupungin tutkimisen jälkeen suuntasimme pikaisesti hotellille ja illaksi akrobaattiesitykseen kaupungin arvostetuimpaan teatteriin, Shanghai Center Theateriin. Esitys oli aivan huikaiseva. Juurikin sellaiset akrobaatti- ja sirkustemput, joita olen ihastellut jouluisin televisiosta, tapahtuivat omien silmieni edessä noin 20 metrin päässä istumapaikastani! Jokaisen, joka joskus Shanghaihin eksyy, on ehdottomasti mentävä katsomaan kyseinen show. Esityksen parasta antia olivat erilaiset hypyt ja taivutukset, diapolon käsittely, lautasten pyörittely tikun nokassa, yhdeksän henkilöä ajamassa yhdellä pyörällä ja viimeisenä esiintyneet viisi motoristia yhdessä surmanpallossa. Esitykset olivat välillä jopa niin huikaisevia, että me menimme aivan sanattomiksi!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Viikko yllätyksestä



Viikko sitten järjestin Antonille sen kauan odotetun yllätyksen. Valmistelin kaikki yllätyksen vaiheet töiden jälkeen ja selvitin Antonin kotiinpaluuajan. Viisi minuuttia ennen Antonin saapumista siirryin Lumpparin kanssa ylimpään kerrokseen odottamaan hissin oven avautumista. Muutamaa minuuttia etuajassa Anton saapuikin, avasi oven ja näki ensimmäisen osan yllätystä. Ulko-ovemme sisäovessa oli nimittäin vuoropuheluksi kirjoitettu Kohtaus 1, joka vihjasi Antonille tarpeesta käydä kaupassa. Näin minä sain lisäaikaa järjestelyille.

Kaupassa käynnin aikaan laittelin kasvikset valmiiksi lautasille, ja valmistelin seuraavan vaiheen. Ennen Antonin saapumista siirryin jälleen ylempään kerrokseen ja jätin vuoropuheluksi kirjoitetun Kohtaus 2 -paperin eteiseen. Vuoropuhelun perusteella Anton lähtikin käyttämään koiran ulkona, jolloin minulle jäi aikaa kattaa pöytä ja paistaa pihvit. Tykkäämme molemmat mureasta pihvistä, joten herkkuillallisemme koostui kasviksista ja chili-valkosipulipihvistä.



Koiran ja Antonin saavuttua kotiin kaikki oli valmista. Itse asiassa sillä sekunnilla, jolloin ulko-oven lukko rasahti, siirsin paistinpannun tiskialtaaseen ja lautaset pöytään. Parempaa ajoitusta ei olisi voinut toivoa!

Ruokailun jälkeen Kohtaus 3 -lappunen odotteli Antonin ruokalautasen alla. Eipä se Anton sitä kuitenkaan huomannut, joten siirsin lapun vaivihkaa sohvatyynyn alle. Alkaessamme katsoa leffaa armas kaksilahkeiseni nosti sohvatyynyä ja löysi uuden vuoropuhelun. Kirjoitetun keskustelun perusteella hän hoksasi lahjakassin, joka oli odottanut koko illan TV-tasolla. Kassin sisältä paljastui Watsa kahvia, teetä, suklaata ja suklaakeksejä. Viimeisenä kassista paljastui tulostettu lahjakortti intialaiseen päähierontaan. Päähieronnasta meillä on ollut usein puhetta, mutta vasta nyt olemme varanneet siihen ajan. Odotankin mielenkiinnolla parin viikon päässä siintävää hierontaa.


(Kuva täältä.)

Viimeviikkoisen yllätyksen lisäksi olemme varanneet yhteistuumin itsellemme matkan jouluiseen Pariisiin. Alunperin minulla oli tarkoitus varata matka yllätyksenä, mutta Antonin työ- ja opiskelukiireiden vuoksi oli parempi sopia ajankohta yhdessä.

Nyt voisinkin aloittaa jouluiseen Pariisiin tutustumisen. Eiköhän se kaupunki viimeistään lomamme aikana ehdi pukeutua jouluvaloihin. :)

torstai 27. lokakuuta 2011

Wonders of China part 15






Hangzhoussa kävimme tosiaan katselemassa paikallista maustekauppaa. Paljon oli vaihtoehtoja ja paljon varmasti jäi meiltäkin ainesosia tunnistamatta, mutta kyllä ne sammakot ja liskot olivat melko jänniä - ihan noin niin kuin mausteeksi myytävinä. Arvokkaimmat maustekasvit ja -eläimet oli pakattu kultakankaalla päällystettyihin rasioihin. Siitä oiva tuliainen jopa henkilölle, jolla on jo kaikkea!






Kaupungilla käveleskellessämme pohdimme sammakon makua. Onkohan se makea vai suolainen? Maukas vai kitkerä? Sitkeä vai pehmeä? Ehkäpä juuri nämä kuvissa vilahtaneet kokit osaisivat vastata kysymyksiimme, ja tarjota meille maukasta ruokaa. Nimenhuuto oli ainakin tarkka ja työntekijöiden rivit suorat.





Pienenä kaupunkina Hangzhou tarjosi meille yllättävän paljon kokemuksia. Kotiinlähdön aikana tajusimme myös, miksi Hangzhouta pidetään romanttisena kohteena. Auringonlaskiessa huomasimme nimittäin auringon todellakin näkyvän pilvien takaa. Se oli jo luksusta Shanghain ja Pekingin jälkeen! Laitanpa alle vertailun vuoksi kuvan Pekingin auringonlaskusta, jotta huomaatte, millainen merkitys saasteilla todellakin on.


Auringonlasku Hangzhoussa

Auringonlasku Pekingissä selkeällä säällä

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Wonders of China part 14


Vaikka olenkin jo innoissani torilla olevasta joulukuusesta, on hyvä palata vielä ajassa taaksepäin. Kolmas päivä Shanghaissa tarjosikin sen parhaan kokemuksen, jota olin salaa toivonut: trooppinen "myrsky" saapui. Tuskin kukaan oikeasti sellaisesta nauttii tai sitä toivoo näkevänsä, en edes minä, mutta kokemus se kyllä oli! En ole koskaan aiemmin nähnyt vesipisaroiden lentävän niin nopeasti tai ihmisten liikkuvan vasten tuulta niin hitaasti. Kokemuksemme on varmasti positiivisempi siinä mielessä, että itse saimme seistä katoksessa koko "myrskyn" ajan. Lisäksi kokemuksemme on positiivisempi siksi, että myrsky ei kestänyt kovin kauaa, vaan meni ohi vielä saman päivän aikana.

Katoksessa seistessä muodostui hetkessä tiivis yhteisö. Juttelimme kaikkien kanssa, jopa kiinaa puhuvien kiinalaisten, ja päivittelimme rajua säätä. Kävimme myös vuoronperään kurkkimassa taivaalle nähdäksemme mahdollista sään kirkastumista. Negatiiviset uutiset näkyivät heti pään puistatuksina ja äänteinä "Noooouuuu". Hetken ehdin jo kokea deja vu:n edellisvuoden reilireissulta, jolloin odottelimme Monacon yössä junan korvaavaa kyytiä Cannesiin (tästä ehkä myöhemmin, kun jälleen innostun muistelemaan kommelluksia täynnä ollutta InterRail-reissua vuodelta 2010).



Sateiden saattelemana pääsimme kuitenkin juna-asemalle ja ostamaan lippuja Hangzhouhun. Lippujonossa rupattelimme aussipariskunnan kanssa, joiden lipunostoaikeet tökkäsivät passien puuttumiseen. Kiinassa ei todellakaan saanut mitään lippua ilman henkilöpapereita, ja jokaiseen lippuun merkittiin matkustajan henkilötunnus ja meidän kohdallamme myös passinnumero. Henkilökohtaisen lipun saattelemana pääsimmekin sitten kävelemään satoja metreja ensin eteenpäin, sitten oikealle, rullaportailla ylös ja vielä pari sataa metriä kohti ensimmäistä turvaporttia. Ihmettelimme hieman väenpaljoutta, mutta syynä olikin se, ettei turvaportista päässyt ennen kuin kello oli riittävästi. Meininki oli siis kuin lentoasemalla. Varttitunnin odottelun jälkeen pääsimme turvaportista Check in -alueelle, jossa saimme odottaa junaa. Paikalla kulki suklaapatukoiden myyjiä, ja voi kun se Mars maistui hyvälle monen monen viikon jälkeen! Marsin siivitteleminä pääsimme vihdoin seuraavien porttien läpi laiturille, josta meidät ohjattiin oikeaan vaunuun.


 


Junamatka sujui vikkelään. Pysähdyksiä oli vain kaksi ja muun ajan juna viiletti 344-kilometrin tuntivauhtia. Matkan varrella oli laajoja asuinalueita ja ennennäkemätön määrä sähköpylväitä. En ole missään koskaan aiemmin nähnyt niin tiheästi rakennettua sähköverkkoa kuin Shanghain ja Hangzhoun välillä! Asuinalueet olivat myös hassuja, sillä alue oli täynnä samanlaisia taloja. Eipä ainakaan tarvi riidellä naapurin kanssa talon ulkoasusta, kun kaikilla on samanlainen. ;P




Juna vei meidät tunnissa muutaman sadan kilometrin päähän Hangzhoun maalaispitäjään. Pitäjä oli aivan pieni ja kaupungin keskusta käveltävissä läpi alle tunnissa. Asukkaita tässä pienessä pitäjässä oli vajaat 5 miljoonaa. Ajatelkaa nyt, yhdessä maalaispitäjässä melkein saman verran populaa kuin meillä täällä Suomessa!

Populaation koko näkyikin kaduilla vilskeenä: pyöräilijöitä oli kuin muurahaisia muurahaiskeossa, lapset leikkivät kotitalojensa edessä ja lemmikkikoirat paistattelivat päivää portailla. Me olimme kaduilla suuri ihmetyksen aihe, ja ottipa joku pikkutyttö jopa meistä kuvan. Länsimaalaisuutemme varjopuolena olikin sitten se, että meitä yritettiin huijata joka välissä. Kahden kilometrin taksimatkakin muka maksoi 100 yania, kun todellisuudessa sen arvo olisi ollut noin 12 yania. Kovasti kuski juoksi kyllä perässämme ja viimeinen tarjous oli 30 yania, mutta mikäs meillä oli kävellessä. Sää oli hyvä ja aurinko lämmitti.






Kävellessämme näimmekin paljon enemmän kuin taksin ikkunasta olisimme koskaan nähneet. Talot olivat lähes aina 6-8-kerroksisia kerrostaloja, iältään vanhoja ja kunnoltaan heikossa hapessa. Uutta taloa olikin kovaa vauhtia rakentumassa. Rakentamiskulttuuria enemmän meitä kuitenkin edelleen jaksoivat ihmetyttää paikalliset sähköjohdot, sillä niitä meni aivan joka paikassa: välillä seiniä pitkin, välillä ilmassa ja paikotellen myös maassa. Emme olleet myöskään aiemmin törmänneet monikerroksiseen hutong-alueeseen, joten se oli jo itsessään melkoinen elämys. Kai se pystyssä pysyy. :D









Kaupunkina Hangzhou oli ihanan autenttinen. Tykkäsin kovasti työntouhusta, iloisista ihmisistä ja näkemistämme eri työtehtävistä. Kaupunki oli suuressa muutoksen kourassa, sillä tiet oli purettu ja uutta rakennettiin käsipelissä. Kymmenet rakennusmiehet kantoivat hiekkaa kepin nokassa olevissa koreissa, toiset kymmenet miehet lapioivat hiekat oikeisiin kohtiin ja tasoittivat hiekkakentän tasaiseksi. Sen jälkeen kolmas työryhmä saapui latomaan kiviä käsipelissä. Koneita ei pahemmin näkynyt, oiskohan ollut korkeintaan pari autoa, mutta muuten kaikki hoidettiin kyllä ihan käsipelissä. Jopa uusia kerrostaloja rakennettiin aika pitkälti käsipelissä ja bambusta tehtyjen turva-aitojen suojissa. Nostetaan siis hattua kiinalaisille! Työtä on tarjolla varmasti kaikille, ja aina tarvitaan myös ne sivustaseuraajat, joiden tehtävä oli ilmeisesti jutella mukavia työtä tekeville miehille. ;P




Rakennustyöt ohitettuamme pääsimme vihdoin alueelle, jonka vuoksi olimme kaupunkiin matkanneet. Romantic Getaways -kirjan innoittamina halusimmekin nähdä vuoret, järven ja korkealle vuorelle rakennetun temppelin. Muutaman kilometrin patikointi oli kaiken sen vaivan arvoista, sillä vihdoin pääsimme monikerroksisen temppelin juurelle, sieltä portaita pitkin korkeimmalle terassille ja saimme ihastella vastapäisen vuoren rinteelle rakennettua temppeliä ja järveä. No jaa, oliko näkymä nyt sen kummempi, heh.







Maisemaa enemmän ihastuin patikointimatkamme ympäristöön. Kasvit, jotka meillä kasvavat kukkapurkissa hyvällä tuurilla 30 cm korkeiksi, kasvoivat metsikössä villisti ja korkeiksi. Pimeän tultua reitti olisi ollut todella huikaiseva kokemus. Jännitystä ei olisi ainakaan puuttunut!

Paluumatkalla pysähdyimme vielä maustekaupassa. Vesi ei ehkä herahtanut kielelle, sillä tiskissä oli muun muassa kuivattuja hyönteisiä, sammakoita, skorppiooneja ja merisiilejä. Hmm. Mitähän niissä meidän syömissä ruoissa sitten olikaan mausteena? Kenties sammakon reittä ja skorppioonin jalkaa? Laitanpa ensi kerralla kuvia näistä luksusmausteista.