lauantai 8. kesäkuuta 2013

Pietarissa kirkkokierroksella


Pidennetysytä viikonlopusta Pietarissa olimme unelmoineet jo vuosikausia. Samasta kohteesta oli unelmoinut myös yksi kavereistamme, joten viisumien hakemisen jälkeen pääsimme varaamaan pääsiäismatkan Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Lomaa pääsiäisenä oli sopivasti perjantaista maanantaihin, mutta tehokkaina lähdimme matkaan jo torstaina lentämällä illaksi ja yöksi Helsinkiin.




Hyvin nukutun yön jälkeen nousimme perjantai-aamuna perhoset vatsoissamme liidellen Allegro-junan kyytiin. Menomatkalla saimme nauttia monipuolisesta aamiaisesta sekä leveistä penkeistä, koska loppuunmyydyssä junassa oli tilaa ainoastaan business-luokassa. Ikkunoista avautumat maisemat olivat kuitenkin menomatkan mielenkiintoisin asia, sillä emmehän me olleet koskaan käyneet Venäjällä, eikä meillä ollut oikein mitään mielikuvaa matkan mahdollisista maisemista.



Perille päästyämme sukkuloimme ihmismassan mukana metroon, tulkitsimme kyrillisiä aakkosia ja ajelimme lopulta metrolla hotellimme lähelle. Hotellimme sijaitsi Nevsky Prospekt-kadun toisessa päässä Stockmannin tavaratalon vieressä. Hukassa emme siis olleet, koska kaupan hyllyiltä ensimmäisenä pystyimme ostamaan Valion maitoa, Mehukatti-mehuja, Fazerin suklaata ja suomenkielisiä salmiakkipusseja. Totesimmekin kaupassa, että oli varsin outo aloitus lomalle, kun ensimmäisenä tapaa kotimaasta tuotuja elintarvikkeita niinkin suuressa mittakaavassa ja jopa suomenkielisillä etiketeillä varustettuina. Tästä shokista selvittyämme tsekkasimme itsemme hotelliin sisälle ja jätimme laukut huoneisiimme.







Pienen lepotauon jälkeen aloitimme Venäjän kulttuurikaupunkiin tutustumisen kävelemällä Nevsky Prospekt -kadun päähän. Matkan varrella pysähdyimme Verikirkon kohdalla, sillä se oli juurikin se nähtävyys, jota ilman kaupunkia ei olisi voinut sanoa nähneensä.










Siispä suoraan sisälle uusbysanttilaiseen Aleksanteri II:n kuolinpaikalle rakennettuun kirkkoon. Mielenkiintoisina faktoina voimme kertoa, että kirkkoa ylläpidetään valtion varoilla,  se on rakennettu 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, siellä on ollut alusta asti hehkulamppuvalaistus ja valurautapatterilämmitys sekä sen katolla on yhdeksän kullattua tai emaloitua kupolia ja kirkon pinta-alasta 7000 neliömetriä on mosaiikkitaidetta. Mosaiikkitaidetta oli käytännössä kaikkialla kirkon seinissä ja katoissa. Lattia sen sijaan oli kivimosaiikkia. Kokonaisuudessaan kirkko oli henkeäsalpaavan kaunis. En ollut koskaan ikinä milloinkaan käynyt niin kauniissa kirkossa!




Kirkon ihastelun jälkeen pyörähdimme nopeasti kaupungin yhdellä suurimmista matkamuistomarkkinoista. Tarjolla oli hurja määrä erilaisia maatuskoja, huiveja, puuesineitä, nukkeja ja pinssejä. Kesäisin markkinoilla käy varmasti kuhina, kun kaikki iloiset kesäturistit saapuvat kaupunkiin.








Ostosten sijaan jatkoimme matkaamme ojan vartta pitkin Neva-joen rantaan ja sieltä sillan yli kohti Pietari-Paavalin linnoitusta. Alunperin linnoitus on toiminut poliittisten vankien vankilana, mutta nyttemmin siitä on tullut ulkoilmanähtävyys. Alueella on museon lisäksi hiekkaranta ja Pietari-Paavalin kirkko. Kirkko tosin oli remontissa ja hiekkaranta jäiden peitossa, joten talvella linnoituksella oli melko vähän tarjottavaa, ellei eväiden syömistä lasketa hyväksi aktiviteetiksi.





Linnoitukselta jatkoimme matkaamme Nevan vartta pitkin Vasillisaarille, jossa katselimme ohimennen kahta majakkaa sekä jäänmurtajan tekemään uraa. Saaret jätettyämme taaksemme suuntasimme kulkumme Iisakin kirkolle. Uusina tietoina saimme sen, että Iisakin kirkon kupoli on maailman neljänneksi korkein ja sen päällystämiseen on käytetty 100 tonnia kultaa. Kirkon edessä sijaitsevassa Dekabristien aukiolla tapasimme myös Pietari I:n muistoksi tehdyn Vaskiratsastaja-patsaan sekä seurasimme miliisirivistön samantahtista kävelyä.




Loppupäivän kulutimme kiertämällä Nevsky Prospekt -kadun kauppoja sekä hotellimme vierestä löytynyttä jättimäistä ostoskeskusta. Ostoskatu tuntui tarjoavan kaikille kaikkea, sillä sen varrelta löytyi kauppoja, kauppakeskuksia, ravintoloita, kahviloita, tietotekniikkaliikkeitä, baareja ja kauneushoitoloita.

Ensimmäisen päivän päätteeksi olimme hyvin tyytyväisiä matkakohteeseemme. Pietari oli monipuolinen matkakohde, ja seuraavanpäivän kulttuuriannoskin odotti jo muutamien tuntien päässä. Seuraavan päivän agendaan nimittäin kuului taideannos Eremitaasia ja Talvipalatsia.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Divan rakas päiväkirja


Olen ollut tänään mökillä ihka ensimmäistä kertaa. Siellä oli melko hassua: oli nurmikkoa, uusia hajuja, korkeita puita, punainen mökki, muutama inisevä sääski ja kummallinen vettä virtaava joki. Mutta tiedättekös, mikä oli ehdottomasti parasta? No, antakaas, kun kerron tarinani ihan alusta asti.



Minut kiinnitettiin heti ensitöiksi naruun. Se oli mielestäni aivan liian lyhyt: en edes yltänyt joka nurkalle, vaikka nenään kantautui mitä houkuttelevampia tuoksuja.  Järkytyksestä selvittyäni huomasin kuitenkin entisen hiekkalaatikon kohdalla pienen kasan hiekkaa. Katsoin sitä ihan kummissani. Mitähän tässä voisi puuhastella?



Kunnes päätin hieman kokeilla koiramaisilla vaistoillani etutassujen käyttöä - nehän toimivat, ja hiekka pöllysi aivan oikeaoppisesti.




Kaivoin, kaivoin ja kaivoin. Hiekkaa tuntui hiekkakankaassa olevan melko paljon. Siispä piti vain pistää enemmän tassua toisen eteen.



Ja sehän kannatti, sillä pikkuhiljaa vastaan alkoi tulla tummempaa maa-ainesta. Tässä vaiheessa omistajani kertoi minun pyllöttäneen rakkaassa kuopassani varsin tyylikkäänä. Emmekö me bichonit olekin niitä hienostokoiria?

Sellainen oli siis ensimmäinen mökkipäiväni. Mittanauha muuten näytti, että kaivamani kuoppa oli 20 cm syvä. Sama mitta kertoi minun olevan 22 cm korkea. Ei siis kovin huonosti näinkin pieneltä kaverilta. Odottakaas vain, kun kasvan isommaksi. ;P

Rakkaudella Diva

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kympin junamatka



Tuntuu hassulle ja varsin omituiselle, että tänä kesänä emme olekaan matkustamassa minnekään. Edelliset kaksi vuotta olemme reissanneet kahden kuukauden välein ulkomaille ja nyt taukoa on tulossa lähes puoli vuotta...tai jopa enemmän.

Sen vuoksi iskinkin silmäni VR:n Kympillä kesään -tarjoukseen, jonka mukaan saisimme yhden junamatkan hintaan 10 euroa. Kohteen myös saisimme valita itse. Olisikohan siis aika pakata polkupyörät mukaan ja suunnata Etelä-Suomeen pyöräilemään? Vai kävisimmekö kurkkaamassa Rovaniemen kesää?

Antonin jäädessä kesälomalle heinäkuuksi olemme ainakin ajatelleet hurauttaa autolla Tuurin kyläkauppaan ja samalla vierailla Power Parkissa. Pikkusiskoni innostuikin ideastamme ja lupautui lähtemään mukaan kolmanneksi koiranlikaksi. Siitä reissusta tulee siis kiva irtiotto lomasta.

Mutta nyt me lähdemme pyöräilemään lämpimään kesäiltaan. Toivotaan auringon pysyttäytyvän korkeuksillamme vielä pitkälle heinäkuun loppuun. :)

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Eloveena maaseudulla










Lopuksi ylävitonen mansikin kanssa. 


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Lumpparin rakas päiväkirja



"Diva on hukassa. Missähän se on?"



"Divaa, ootko sä siellä?"



"Kop, kop, ootko siellä?"



"Hahaa, Lumppari ei huomaa ku hyökkään täältä."



"Tuossahan se Diva on. Apua se pääsi melkein yllättämään, äkkiä juoksuksi!"




"Otan kiinni, otan kiinni ihan varmasti!"



"Jes, päästiinpä vauhtiin!"



"Vihdoin mä löysin mun kaverin."



"Lällällää Diva, oon vielä nopeampi kuin sä!"

Rakkaudella Lumppari

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kukkaset aloittivat loman



Suvivirren jälkeen kesälaitumet avautuivat myös minulle. Kuluneen viikonlopun aikana ehdimme käydä lakkiaisissa, Antonin vanhemmille, minun mummolassani ja ihastella auringon lämpöä. Samalla myös huomasimme, kuinka hyvin Diva jo selviää hoitopaikassaan. Sitä myöten mielemme perukoilla alkoi pieni lomakärpänen purra alitajuntaamme. Vieläköhän saisi halpoja lentoja aurinkorannalle? Vai menisimmekö sittenkin Antonin sukulaisille Göteborgiin ja Boråsiin? Vai olisiko kenties aika vierailla kaverimme luona Saksassa?

Loma-asioista toisiin loma-asioihin: ensimmäinen ikkuna kahdeksasta ikkunasta on nyt pesty. Huomisen tavoitteena on saada loputkin pestyä. Ikkunoidan jälkeen teen jälleen pientä inventaariota, jotta saisimme myytyä kaikki ylimääräiset tavarat pois. Mistä sitä tavaraa oikein pursuaa, vaikka emme ole ostaneet juuri mitään koko vuonna? Kyseiseen arvoitukseen en ole keksinyt vielä vastausta.